Keane pelastui

21.6.2006

albumit, levy-yhtiö, Iso-Britannia, Eurooppa, pianistit, rock, sovittelu, energia, USA

Kuulostaa kliseeltä, että bändi hajoaisi mestarillisen debyyttilevyn jälkeen sisäisiin erimielisyyksiin. Näin oli käydä Keanellekin, kun Hopes And Fears –albumin tuoma suosio sekoitti miesten päät. Vielä vuoden 2005 lopulla trio oli valmiina lähtemään eri suuntiin, mutta taisteli kasaan Under The Iron Sea –levyn ja pianisti Tim Rice-Oxleyn mukaan Keanessa on parempi tunnelma kuin ikinä.

Under The Iron Sea julkaistiin kesäkuun puolivälissä ja nousi lähes kaikkialla Euroopassa albumilistojen Top 10:een napaten ykkössijat Iso-Britanniassa, Hollannissa ja Irlannissa. Albumia on myyty jo yli miljoona kappaletta.

Kaksi vuotta sitten Keanea pidettiin brittirockin pelastajana ja suurena ihmeenä, sillä se onnistui debyyttilevyllään sulloutumaan samaan kastiin kuin Coldplay tai Starsailor eli siihen melodisen rockin seurueeseen, jossa ruuhkaa riittää. Keane nappasi ensimmäisellä levyllään vaikka millaisia palkintoja ja oli ehdolla muun muassa Grammy- ja Mercury Music –palkintojen voittajaksi. Kun Hope And Fears vielä möikin yli viisi miljoonaa kappaletta, bändiä raahattiin sadoissa haastatteluissa ja kissanristiäisissä, niin ei ihme, jos miehiä alkoi hieman huimata.

Puhuminen auttaisi

Kun ensimmäinen albumi Hopes And Fears oli täynnä kaikkea sitä mitä kaverukset olivat bändinä vuodesta 1997 vuoteen 2004 rakentaneet, niin oli selvää, että levy olisi hyvä, herkkä ja tasapainoinen. Under The Iron Sean tekeminen alkoi jo ensimmäistä levyä seuranneilla kiertueilla, mutta säveltäjä-sanoittaja-pianisti Tim Rice-Oxleylla oli turhan vaativa tehtävä edessään yrittäessään yksin löytää ratkaisu siihen miltä Keanen pitäisi kuulostaa ja mitä bändi tahtoo sanoa.

“Minulla biisintekijänä oli vaikeaa, että emme koskaan istuneet alas puhumaan siitä, mitä haluamme sanoa, miten haluamme sen sanoa ja miltä haluamme kuulostaa.”

Tästä alkoivatkin ongelmat, jotka purkautuivat toista albumia tekevän bändin sisällä siihen pisteeseen, että kolmikko oli valmis hajoamaan. Keane-miehet ovat tunteneet toisensa jotakuinkin koko elämänsä, mutta siitä huolimatta he saivat opetella tuntemaan toisensa aivan uudelleen, kun suosio ja kaikki ympärillä tapahtuva hässäkkä pääsivät valloilleen.

“Tiesin kyllä mitä muut jäsenet ajattelivat monista asioista, kuten siitä mitä maailmassa tapahtui ja se oli minun tehtäväni tulkita sitä. Emme koskaan ole olleet sellaisia tyyppejä, että istuisimme juttelemassa ja kertomassa toisillemme miten hyviä me olemme. Kaikki tapahtui niin äkkiä, että emme ehtineet edes nauttia suosiosta, kuten olisi pitänyt, vaikka meillä olikin mahtavaa kiertäessämme ja keikkaillessamme. Puhumattomuudella oli varmasti meihin henkisesti huono vaikutus.”

Keane ei hajonnut, vaikka kaikki merkit olivat ilmassa kuukausia. Under The Iron Sean studiosessioiden myötä miehillä oli aikaa puhua siitä miten Keanen soundi ja sanoma kehittyisi ja tuottaja Andy Green sai auttaa sovittelussa.

Väistämätön muutos

Toista Hopes And Fears –levyä ei ollut siis missään vaiheessa tarkoituskaan tulla, mutta Under The Iron Sea on yllättänyt monet olemalla paljon mahtipontisempi levy.

“Minun mielestäni oli väistämätöntä, että soundi muuttui raaemmaksi ja voimakkaammaksi. Takaraivoissamme tunsimme, että levyn pitää olla vivahteikkaampi. Kun ensimmäinen albumi oli enemmänkin yksittäisistä pop-kappaleista muodostunut kokonaisuus, niin toisen levyn tahdoimme tehdä sekavammin ja kun meissä oli tuota synkkää energiaa, niin Under The Iron Sea on aikalailla suora seuraus siitä.”

Keanen onni oli myös se, että levy-yhtiö luotti heidän tekemisiinsä ja antoi suhteellisen vapaat kädet tehdä mitä tahansa. Toisaalta siitähän olisi voinut tulla täysi kaaos, mutta varmasti ensimmäisen albumin jättimenestys auttoi antamaan miehille levy-yhtiön tuen, sillä tuskin heillä oli tahtoa tuhota lähes kymmenen vuoden uraa tekemällä jotain aivan järjetöntä.

Seuraava kiertue – uudet ongelmat?

Toivottavasti Tim Rice-Oxley, Tom Chaplin ja Richard Hughes ovat ottaneet opikseen noin vuoden kestäneestä kaaoksestaan, sillä parhaillaan bändi kiertää maailmaa keikoilla ja promotoimassa uutta levyään. Kesäkuussa 2006 bändi on ehtinyt käydä Englannin lisäksi Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, Hollannissa ja on jo matkannut USA:n puolelle, jossa bändillä on seitsemän keikkaa. Heinäkuussa bändi palaa taas Eurooppaan. Syksyllä bändi tekee yhdeksän keikan Iso-Britannian kiertueen.

Keanen Under The Iron Sea –levyn arvion voit lukea täältä.

www.keanemusic.com

Anssi Järvinen