Mew tekee levyjä uppoutumista varten

23.9.2005

Mew, albumit, taustamusiikki, Provinssirock, kitaristit, planeetat, muoti, musiikki, melankolia

Ei tarvitse olla levy-yhtiöguru huomatakseen, että Mew on vain askeleen päässä suursuosiosta. Tanskalaisyhtyeen edellinen, kolmas levy Frengers upposi musiikkikansan maaperään, johon sujahtaa myös Radioheadin taiteellisuus, Coldplayn dramatiikka ja Kentin melankolia. Ja sellaisia ihmisiä riittää, etenkin Suomessa, jossa Mew on ollut suorastaan vakiovieras heti Frengersin ilmestymisen jälkeen. Viimeksi yhtye esiintyi menneenä kesänä Provinssirockissa. Ensi kuussa on tiedossa kaksi loppuunmyytyä keikkaa Helsingissä.

– Tulemme aina mielellämme Suomeen, Suomi rokkaa!, kitaristi Bo Madsen huutaa luuriin Lontoosta, jossa yhtyeen jäsenet ovat asuneet jo muutaman vuoden.

Se askel kohti suursuosiota on tietenkin uusi Mew-albumi, jonka piti alun perin ilmestyä jo viime keväänä. Tanskalaisille täytyy nostaa hattua. Huippusuosion kynnyksellä he eivät ole lähteneet kosiskelemaan, vaan ovat tehneet yli 50 minuuttisen yhtäsoittoisen 14 kappaleen albumin, joka on yhtä monitulkintainen ja haastava kuin nimensäkin: And The Glass Handed Kites Up. Levyn on sanottu olevan yksi pitkä Am I Wry.

– Monet sanovat, että albumi on vaikea. Tottakai se on, jos verrataan johonkin Britney Spearsiin. Me emme tee easy listening -musiikkia supermarkettiin. Uutta levyämme et voi laittaa taustamusiikiksi, kun biletät kavereittesi kanssa. Meidän levyihin pitää keskittyä ja kun oikein kunnolla keskittyy, ne vievät matkalle.

Mew’n ennakkoluulottomista toimintatavoista kertoo uutukaisen vierailijavalinta. Jos Frengersilla yhtyeen kanssa duetoi haurasääninen Stina Nordenstam, niin Why Are You Looking Grave? -kappaleen J. Masciksen örinä on kuin toiselta planeetalta. Miten päädyitte yhteistyöhön juuri Dinosaur Jr. -miehen kanssa?

– Kun koko grungejuttu oli muodissa, väsyimme aika nopeasti Nirvanaan ja siirryimme kuuntelemaan muita yhtyeitä, kuten Dinosaur Junioria. Siitä tuli nopeasti koko yhtyeen suosikkibändi. Kun näimme heidät taannoin soittamassa Losissa, kävimme kysymässä suostuisiko hän yhteistyöhön. Oli mahtavaa saada legendaarinen persoona levyllemme.

Teksti: Matti Markkola / Nöjesguiden