Mistä tulee Kerkko Koskisen luovuus?

29.8.2005

säveltäjät, musiikki, rakkaus, albumit, tupakansavu, taide, elokuvamusiikki, Onnellisuus, Terhi Kokkonen

Mistä tulee Kerkko Koskisen luovuus?

– Oli minulla silloin ensimmäisen levyn jälkeen utopistinen idea, että julkaisisin toisen soololevyn jo vuoden päästä. Mutta sitten kestikin kolme vuotta lisää, Kerkko Koskinen sanoo ja puhaltaa tupakan savua mietteliäänä.

Koskisen toinen soololevy, Lolita, julkaistiin 24. elokuuta vuosien odottelun päätteeksi. Lolita on Koskisen mukaan valoisa albumi, joka kertoo onnellisuudesta, intohimosta ja rakkaudesta. Levyllä ei ole häivähdystäkään niistä synnytystuskista, jotka viivästyttivät sen tuloa ja hetkittäin jopa veivät säveltäjän luottamuksen omaan luovuuteen.

– Lopulta levy tehtiin suuren innostuksen vallassa. Vielä pari kuukautta sitten meinasivat voimat loppua. Minulla oli vahva kyllästyminen omaan musiikkiini. Kirjoitin biisejä, jotka yrjöttivät minua. En halunnut kuulla niitä, enkä halunnut tehdä niitä, Koskinen jatkaa.

Koskinen ei usko, että säveltäjän luovuus voi loppua kokonaan, mutta kokemansa mukaan hetkittäisiä kausia tulee varmasti.

– Meillä oli viidet peräkkäiset bänditreenit, joissa yksikään biisi ei toiminut. On kauhean noloa tuoda paskaa treeneihin.

Koskiselle kolmen vuoden projektin päättäminen on jo voitto sinänsä, mutta hän ei myönnä tekevänsä musiikkia itselleen. Säveltäjästä olisi erittäin sääli, jos kukaan ei ostaisi levyä, johon hän on laittanut kaikkensa.

Jos Koskisen ensimmäinen levy, Rakkaus viiltää, oli tarina erosta ja siitä selviytymisestä, on Lolita kertomus nuoresta rakkaudesta ja seksistä. Levyllä kuullaan nuorten naisten, sekä entisen että nykyisen vaimon, sanoittamia kappaleita. Naisten tarinat tuntuvat sopivan Koskisen suuhun.

– Oletusarvoni tässä maailmassa on säveltää naisten kirjoittamia tekstejä, Koskinen virnistää.

Hänestä ei ole edes vaikeaa tulkita lauluja, joissa päähenkilö on nainen.

– Ehkä mä olen niin feminiinen persoona, hän naurahtaa.

Koskinen kuvailee itseään raskaan sarjan romantikoksi. Elämän naiset vaikuttavat hänen musiikkiinsa vahvasti.

– En tiedä, mistä muustakaan laulaisin kuin minulle ajankohtaisista ja tärkeistä asioista. Yksikään albumin kappaleista ei kyllä kerro suoraan minun arkipäivästäni, Koskinen sanoo.

Koskinen käsittelee tekstejä taiteena. Jos hän näkee tekstin onnistuneina, hän innostuu siitä. Ja totta kai tekstejä joskus muokataankin sävellyksen tarpeisiin. Muuten sävellysprosessi toimii vakuuttavasti.

– Biisi lähtee aina sanoista. Sitten kehittelen a-osan, jota rynkytän tarpeeksi kauan, että pääsen kertosäkeeseen. Jossain vaiheessa materiaalia on tarpeeksi, että pääsee veistelemään alkua ja loppua.

Seuraavalle levylle Koskinen ei aseta mitään aikatauluja. Hänestä olisi kiva tehdä hetki jotain ihan muuta. Haaveissa olisi myös Big Bandin kanssa tehty jazzlevy.

– Toivoisin tähän väliin jotain erikoisprojektia. Projektia jollekin toiselle tai elokuvamusiikkia.

Myös Ultra Bran paluusta on ollut puhetta.

– Se nyt vain oli sellainen heitto. En ymmärrä, miksi siitä tuli niin iso juttu. Kun on kysytty, että olisiko UB:n paluu mahdollinen, niin olisihan se. Mutta se olisi sellaista nautiskelua. Ja musiikillisestihan se olisi taantumusta. Soittaa nyt niitä vanhoja kappaleita uudestaan ja uudestaan.

Teksti: Annika Ruoranen / Nöjesguiden
Kuva: Terhi Kokkonen