Phoenix rakentaa kestävää uraa

23.9.2004

Phoenix, musiikki, elokuva, Air, Soundtrackit, Ranska, Klassikot, levy-yhtiö, visio, punk

Ranskalainen Phoenix on outo lintu tämän päivän popissa. Pariisilaisbändi on edelleen valtavirrassa kohtalaisen tuntematon nimi, mutta sen levyt menevät asiantuntevissa musakaupoissa kuumille kiville ja liput Phoenixin Helsingissä Tavastia-klubilla 28.9. pidettävälle keikalle myytiin yhden aamupäivän aikana. Keväällä toisen albuminsa Alphabetical julkaisseen Phoenixin suosio on kuitenkin kotimaassa selvästi pienempi. Laulaja Thomas Mars kertoo miksi.

-Kukaan ei pidä englanniksi laulavista bändeistä Ranskassa, jolleivat ne soita amerikkalaista valtavirtarockia. Ranskasta tulee paljon hyvää musiikkia, mutta ihmiset täällä eivät tykkää siitä. Edes Serge Gainsbourg ei noussut koskaan listojen kärkeen. Ranskan ulkopuolella meistä pidetään eksotiikan takia.

Vaikka Phoenixin musiikki nojaa vahvasti 70-80 –luvun taitteen amerikkalaiseen poppiin kovin retro-henkisesti, on bändi lyönyt läpi parhaiten elektronisen musiikin kuuntelijoiden keskuudessa.

-Meillä on aina ollut läheinen suhde konepiireihin. Olemme tehneet remiksejä, ja dj-hommia ja Daft Punkin kaverit ovat vierailleet levyllämme. Itse laulan puolestani Airin tekemällä Virgin Suicides -elokuvan soundtrackilla.

Ranskalaisbändi Air onkin selkeä Phoenixin hengenheimolainen, myös musiikillisesti. Bändeillä on myös toinen palanen yhteistä historiaa.

-Vuonna 1999 soitimme Airin kundien taustabändinä yhden kiertueen ajan saadaksemme lisää soittokokemusta omia kiertuettamme varten. Se oli hauskaa, eikä yhtään niin stressaavaa kuin omien keikkojen soittaminen.

Suureksi hiphop-faniksi paljastuva Thomas kertoo bändin olevan kiinnostunut tekemään musiikkia myös toisten artistien kanssa.

-Olemme pitkään olleet kiinnostuneita tuottamaan muita artisteja, mutta meillä on aina kädet täynnä töitä omien levyjemme kanssa. Tulemme vielä tekemään jotain tuotantopuolella sitten kun meillä on siihen aikaa.

Miehiltä on kuultu kuitenkin kiinnostavia remiksejä artisteille kuten Air, Rob ja Morgan sekä uusia versioita omista biiseistään. Ja ne kelpaisivat muillekin.

-Levy-yhtiön kautta tulee paljon tilauksia remiksesille, mutta emme halua ottaa niitä vastaan. Jos teemme jotain, sen on lähdettävä omasta aloitteesta. Olemme totta puhuen aika lailla kyllästyneitä remikseihin juuri nyt.

Indiepiireissä klassikon asemaan noussut Phoenixin ensialbumi United ilmestyi vuonna 2000. Keväällä tulleen kakkoslevyn Alphabeticalin kauppoihin saattamiseen meni neljä vuotta. Thomas perustelee levytystaukoa laadunvalvonnallisilla syillä.

-Uuden levyn teko kesti niin pitkään, koska olimme kiertueella. Kiertueella ei ole kontaktia todelliseen elämään eikä siellä voi kirjoittaa hyviä biisejä. Halusimme, että uusi levy koskettaisi mahdollisimman monia ihmisiä ja antaisi realistisen kuvan yhtyeestä. Joten päätimme tuottaa sen täysin omin voimin.

Unitedin singleistä tehdyt videot ovat hulppeata katseltavaa. Too Young -biisin videopätkässä Phoenix esiintyy kalastajina ja If I Ever Feel Betterin video on kuin kadonnut 1980-luvun jengileffa. Alphabeticalin sinkuille Everything Is Everything ja Run Run Run tehdyt videot ovat kuitenkin tavallisempia esiintymispätkiä.

- Aiemmin annoimme ohjaajille vapaat kädet tehdä meille valmiin tuotteen, mutta nyt haluamme videoiden esitellä enemmän bändiä kuin ohjaajien omia visioita. Nyt tuntuisikin paremmalta idealta vaikkapa tehdä soundtrack johonkin täyspitkään elokuvaan, kuin uusi jättibudjetin video.

Phoenixin tarve kontrolloida itse viime kädessä kaikkea orkesteriin liittyvää onkin selkeästi takoitushakuista. Thomaksesta loistaa perinteinen intohimoinen suhatutuminen musiikin tekoon sekä halu luoda yhtyeelleen pitkä ja kestävä ura.

-Toivon, että Phoenixilla olisi mahdollisuudet tehdä pysyvää ja kestävää musiikkia. Minua ei kiinnosta maksimaalinen julkisuus, tai se että ihmiset haluavat kopioida hiustyyliäni.

2000-lukulainen musiikkiteollisuus ei ikävä kyllä satsaa tämän kaltaisiin artisteihin. Artistien suosion kasvattaminen hiljaksiin ja kohtalaisesti myyvien laatubändien pitäminen ei ole tuottoisaa liiketoimintaa. Pitkäkestoisia uria ei ole artisteille järjestelmällisesti luotu sitten 1970-luvun lopun. Phoenixia onkin vertailtu 70-luvun amerikkalaisiin yhtyeisiin jo uransa alkuvaiheilta lähtien. Thomas Mars suhtautuu vertauksiin ylpeänä, mutta pienellä varauksella.

-1970-luku oli aikaa, jolloin ihmiset arvostivat musiikkia eniten. Levyt kuulostivat silloin parhaalta: se oli vinyylin kulta-aikaa. Joten otan sen suurena kohteliaisuutena, että meitä verrataan sen ajan artisteihin. Mutta en minä ikinä 70-luvun rokkia ole varsinaisesti kuunnellut. Vaikka arvostan suuresti Carole Kingiä ja James Tayloria, itse kuuntelin skidinä mieluummin The Beatlesia tai hiphoppia.

Teksti: Teemu Fiilin / Nöjesguiden