Siiri Nordin tekee mitä lystää

8.4.2008

albumit, musiikki, sävellykset, orkesterit, sikiö, dynastiat, levy-yhtiö, arvostelu, kieli, kielikylpy

”Ajattelin kuultuani valmista levyä ensi kertaa, että jos tästä ei pidetä niin vika on ihmisissä” sanoo Siiri Nordin Lyö tahtia -levystään. Ihmisissä ei siis ole vikaa, kun naisen toinen albumi on otettu innolla vastaan.

Toisen soololevynsä julkaissut ja englannin suomeksi vaihtanut Siiri Nordin on saanut Lyö tahtia -albumistaan uskomattoman paljon hyvää palautetta eikä kriitikoillakaan ole juuri valittamista ollut. Albumia on ylistetty Nordinin parhaaksi teokseksi, mutta kesti vuosia, että Siiri itse uskaltautui siihen suurimpaan muutokseen eli vaihtamaan kielen englannista suomeksi. Kun Killerin riveissä kahden ja yhden soololevynkin myötä englanti oli juurtunut hänen suuhunsa, niin muutos hiipi yllättäen kuvioihin vasta Lyö tahtia -albumin myötä.

”Vakavasti en ollut ajatellut suomeksi laulamista julkisesti ennen tätä projektia” sanoo Siiri Nordin, joka on itsekin yllättynyt suomenkielisen materiaalinsa saamasta lähes yltiöpositiivisesta palautteesta, vaikka sanookin, että: ”Ajattelin kuultuani valmista levyä ensi kertaa, että jos tästä ei pidetä niin vika on ihmisissä. Ja olen positiivisesti yllättynyt kaikesta saamastani palautteesta. Jollakin tapaa osasin odottaa että joillekin suomenkieli on mukavampi kuin englanti.”

Se, että Siiri Nordinin Lyö tahtia -levyn singlet ovat nousseet talven aikana radiosoittolistojen kärkeen ei ole sattumaa, sillä pohjatyötä on tehty lähes vuosikymmen. Kun nämä singlelohkaisut eli Viimeinen palanen ja Sano vain ovat musiikillisesti juuri sellaista poppia, jota kansamme on selvästi kaivannut, niin tie onkin ollut aika helppokulkuinen.

Musiikillisesti Siiri itse ei koe muutoksen olleen tuota kielenvaihtoa lukuunottamatta kovinkaan suuri.

”Itse en koe, että levy eroaa merkittävästi edellisestä. Se on ehkä hivenen keskittyneempi, mutta suurin ero minusta on lähinnä se suomenkieli. Sävellykset kuitenkin ovat omiani molemmilla levyillä ja itse arvioisin, että genrettömyydessään ja muussa hassuttelussa kuuluu juuri minun tapani tehdä musiikkia. Orkesterin merkitys on luonnollisesti iso sovittamisessa ja soundipolitiikassa. Ja tyyppeinä ne on aivan ihania. Se on omiaan lisäämään meininkiä. Kun sävellän kappaleita, annan niiden enemmänkin tapahtua ja syntyä kokeilun kautta. En mieti tyylisuuntia kuin vasta silloin, kun esim. levy-yhtiöstä kysytään mikä kuvailisi musiikkia parhaiten lehdistötiedotteeseen.”

Yhä ystävien kesken

Killer-aikoina Siiri eli läheisessä työ- ja ystäväsuhteessa Dynasty-ryhmien kanssa eli kaveriporukassa pyöriskeli mm. Rasmuksen ja Kwanin jäseniä sekä heidän tuttaviaan. Kun hän sitten Killerin jälkeen oli omillaan, niin ympärillä oli yhä lukemattomia muusikkotuttavia, mutta varsinainen dynastia ei ollut enää niin läheinen, joten edessä oli väistämättä muutoksia. Varsinaisesti Siiri ei paennut ketään ja aloittanut sooloiluaan itsekkäästi, mutta tilanne vain muuttui.

”No syitähän on monia. Esimerkiksi se, etten Killerin jälkeen ollut suunnitellut tekeväni mitään ainakaan omalla nimelläni. Sitten, kun yhtäkkiä tilanne muuttui, oli ympärilläni muita ystäviä joiden kanssa olin tehnyt esimerkiksi musiikkia jo ennen kuin tutustuin Rasmuksen ja Kwanin porukoihin. Ja Marikohan toisaalta kollaboroi kanssani Me Too:lla. Toiseksi on uskoakseni hankalaa tehdä musaa yhdessä jos toinen osapuoli kiertää maapalloa huimaa vauhtia. Lisäksi halusin itse kokeilla soittaa erilaisia juttuja eri tyyppien kanssa. Siinä oppii hurjasti ja meno pysyy raikkaana.”

Tästä raikkaudesta syntyi ensin tuo Me Too -soolodebyytti kaksi vuotta sitten ja nyt Lyö tahtia, jolla hän pitää lankoja käsissään lähinnä sävellysten osalta. Sanoittajaksi löytyi sattuman kautta Vilja Roihu, johon Siiri oli tutustunut jo paljon ennen suomenkieleistä albumiaan.

”Eräs yhteinen ystävä esitteli Roihun minulle helsinkiläisessä ravitsemusliikkeessä joitakin vuosia sitten. Ystäväporukassa puolivitsillä heitetyt humalaiset ideat johtivat myöhemmin yhteistyöhön.”

Siirin itsensä kokonaan kirjoittamia kappaleita albumilla on vain kaksi (Mukula ja Tiikerikissat).

”Jotakin kehityskelvotonta jäi pöytälaatikkoon marinoitumaan, mutta uskalsin kokeilla omia siipiäni hyvin myöhäisessä vaiheessa levyn tekoa. Olen kirjoittanut muutaman kappaleen Roihun kanssa puoliksi, Hyväntuoksuinen (Ipanapa) ja Kaikenlaista (Lyö tahtia) ja sekin oli toimivaa. Voihan se olla että joskus innostun kirjoittamaan kokonaisen albumin itse. Ja vaikka ruotsiksi.”

Eli yllätyksiä voi olla tiedossa tulevaisuudessakin, kun nyt se ensimmäinen rohkea askel kielikylvyn suhteen on jo otettu. Yllätyksiä voi tulla myös musiikilliselta puolelta.

”Tähän asti on ollut mukavaa ottaa projekti kerrallaan ja olen ollut siinä mielessä myös onnekas. Luulen, että jatkan sillä linjalla ja teen mitä milloinkin lystää. Jazz-vaikutteita tosin on varmaan vaikea minusta koskaan ravistaa. Olen altistunut niille jo sikiönä.”

Onni olla onnellinen

Lyö tahtia -albumi kipusi albumilistallamme välittömästi sijalle 15. ja väijyy hyvissä asemissa, kun albumin kolmanneksi singleksi valittu Mukula leviää radiosoittoon.

Siirin suuri missio ei ole kuitenkaan olla suurin tähti, vaan elää hetkessä ja nauttia siitä, että voi tehdä juuri siten kuin haluaakin. Näin on ollut ja näin hän aikoo jatkaa tästä eteenpäinkin.

”10 vuotta sitten elin kuten nytkin, päivä, tai pikemminkin tunti kerrallaan. Olen perustyytyväinen ihminen, enkä osaa odottaa juuri mitään, joka lienee syy siihen että olen aika onnellinen.”

Lue myös Lyö tahtia -albumin arvostelu.

Anssi Järvinen