Sweatmaster rokkaa tasaisen energisesti
24.3.2005
Turkulaista rockpunkjyrää Sweatmasteria kehutaan väsymiseen saakka. Vuonna 1999 aloittanut trio julkaisi esikoislevynsä Sharp Cutin tanskalaisen Bad Afro Records -levymerkin alla marraskuussa 2002, jonka jälkeen Sweatmaster on verottanut yhtyeen jäsenten päivätyöaikaa yhä enemmän.
Levy osui ajallisesti sellaiseen saumaan, että energisen garagerockin genre oli vahvassa nousussa. The Hivesin ja White Stripesin kaltaisten yhtyeiden suosio vahvisti myös levy-yhtiöiden uskoa tyyliin.
Sweatmasterin uuden Tom Tom Bullet -albumin julkistamisen kynnyksellä fiilikset ovat yhtyeen laulaja-kitaristi Sasu Mykkäsen ja rumpali Matti Kallion mukaan leppoisat.
– Tää toinen albumi saatiin tehdä melko vapain käsin. Siinä oli sellainen “tehkää miten teette” -meininki, Matti sanoo.
Sweatmasterin ei ole tarvinnut valittaa siitä, että on vaikeaa päästä soittamaan Turun ulkopuolelle. Pieni, tanskalainen levy-yhtiö, joka on kiinnostunut suomalaisesta rock-musiikista, oli alusta alkaen selvä valinta yhtyeelle. Sen lisäksi että Sweatmaster halusi ulkomaille soittamaan, ei suomalaisista levy-yhtiöstä ollut silloin toivoakaan saada sopimusta.
– Kunnianhimoa on tullut sitä myötä lisää, kun jotain on tapahtunut. Eihän mitään olisi tapahtunut, jos me oltais alussa heti mietitty, että mites tästä päästään heti ulkomaille, Matti myöntää.
Garagen noste oli kuitenkin sitä luokkaa, että genren imu vei Sweatmasteria täysillä. Englantilaiset musiikkilehdet puhuivat ensimmäisen levyn aikaan Skandinavian Led Zeppelinistä ja vaatimattomasta Hivesista. Kukaan ei tuntunut käsittävän, että itsemurhatilastojen ykkösmaasta Suomesta saattoi tulla täydellä energialla rokkaava, verraton livebändi.
– Se on itsestään tullut, että meidän live-esiintyminen sopii meidän musiikkiin. Ei me mitään show’ta koskaan etukäteen suunnitella. Meininki on hirveän tärkee, koska me ei olla mitään taiturimaisia muusikkoja. Hyvä fiilis ja yleisön saaminen mukaan korvaa tietyllä tavalla sitä, ettei kaikki kuulosta aina niin mahtavalta. Se on etu, että meitä on kolme. Meitä on helpompi seurata lavalla kuin sellaisia bändejä, joissa on paljon porukkaa. Kun meitä on kolme, pelkästään asetelma jo tekee sen, että kaikki tyypit on pääosassa, laskeskelee Matti.
– Sharp Cut oli enemmän livelevy, ihan sen nauhoitusmetodinkin vuoksi. Tunnelma ekalla levyllä on enemmän livemäinen, Sasu sanoo.
Uudelle levylle tultaessa Sweatmaster on laajentanut skaalaansa, vaikka mitään mullistavaa ei ehkä tyylillisesti olekaan tapahtunut.
– Tällä levyllä on vähän enemmän hengähdystaukoja. Ei siinä mitään slovareita ole, mutta kyllä se on ainakin meidän mielestä kokonaisempi ja monipuolisempi paketti. Jonkun korviin levy saattaa kuulostaa edelleen siltä, että samaa biisiä toistetaan, Matti arvelee.
– Meidän musiikillisen maailman sisällä tää levy on hengittävämpi ja kolmiulotteisempi levy kuin eka, määrittelee Sasu.
– Vaikka mä inhoankin sellaista suomalaista depressiivisyyttä musiikissa, Tom Tom Bulletilla on tarpeeksi keskenään erilaisia biisejä, jotka muodostavat hyvän kokonaisuuden. Hain siihen erilaisia tunteita, koska eka levy oli paljolti samaa tunnetta, maanista meininkiä, Sasu jatkaa.
– Meidän skaalalla tällä levyllä on vaihtelevuutta. Aika kapealla kaistaleella me kuitenkin liikutaan, täytyy myöntää. Mutta mä tykkään siitä, että me pidetään meidän musiikki sillä kapealla kaistaleella. Muut bändit tehköön muuta musaa, Matti linjaa.
Hän ei koe kasvaneensa erityisemmin taiteilijana tai muusikkona bändissä. Hyvä meininki ja yleisön vastaanotto on Sweatmasterille tärkeämpää.
– Silti tuntuu että ollaan saatu tehtyä jotain uutta, mitä ei olla aikaisemmin tehty. Ne on sellaisia meidän omia henkilökohtaisia voittoja, vaikka muiden mielestä levy kuulostaisi ihan samalta koko ajan, Matti toteaa.
– Meillä on tosi tiukat kriteerit omalle tekemiselle. Jos joku meistä kolmesta ei pidä biisistä, me ei soiteta sitä, Sasu sanoo.
Sweatmaster rinnastetaan jatkuvasti The Hivesiin, jonka lämppärinä yhtye keikkailee muun muassa Keski-Euroopassa. Mutta mitä löytyy Sweatmasterin omasta levyhyllystä?
– Mä seuraan meistä kolmesta vähiten mitä musaskenellä tapahtuu. Mulla on vanhat suosikit. Jos mä säveltäisin meidän biisit, syntyisi varmaan aika paska levy. Tai ei tulis levyä ollenkaan. Tykkään seurata mitä tapahtuu, mutta oon tosi laiska siinä, Matti miettii.
– Itse yhdistän esimerkiksi meidän levyllä kuultavan taustakuoron osuudet Iggy Popiin ja David Bowieen, Sasu pohtii.
– En mä edes ole ajatellut tollasta. Mulle tulee siitä enemmän soul-fiilis. Me koetaan bändinkin sisällä jutut eri tavalla. Vaikka ollaan samalla aaltopituudella, mikään ei ole yksiselitteistä. Välillä on kiva kaivaa joku Little Richard hyllystä ja kuunnella ihan perus-rock’n’rollia. Radiopuhelimet on yksi niistä suomalaisista yhtyeistä, joita mä oon kuunnellu aina, Matti selvittää.
Ehkä myös se yllättää, että Sasu mainitsee yhdeksi esikuvakseen Princen, koska tämän tapa muunnella ääntään antaa rohkeutta kokeilla myös omia rajojaan laulajana.
Sweatmasterin poikia kyllästyttää aika ajoin, että heitä rinnastetaan aikalaisiinsa, varsinkin jos sama nimi nousee usein esiin.
– Me ei itse koeta, että ollaan hirveän lähellä Hivesiä, vaikka kuulumme selvästi samaan genreen. Hives on tosi hyvä bändi, mihin mielellään kuuluu verrattavan, mutta jos se toistuu koko ajan, se alkaa rasittaa, Matti selventää.
– Mielummin meitä saa verrata Hivesiin kun Popedaan, Sasu sanoo optimistisesti.
Sweatmasterin tulevaisuudesta Matti ja Sasu kertovat sen verran, että yhtye tekee keikkoja paljon niin Suomessa kuin ulkomaillakin vuodenvaihteeseen saakka. Sasu alkaa työstää uutta materiaalia seuraavaa levyä varten pian.
– Tän levyn kanssa mä tein sen virheen, että jätin biisien tekemisen liian myöhäiseksi. Meiltä tulee hitaaseen tahtiin biisejä, mutta seuraava levy yritetään saada ulos aiemmin kuin mitä näiden kahden levyn välillä oli, Sasu linjaa.
– Multa bändi vie paljon ajatuskapasiteettia, koska sävellän biisit. Siihen menee aikaa, oon ehkä hidas tyyppi. Biisien pitää antaa hioutua lopulliseen muotoonsa, ennen kuin lopullisen version voi kuunnella levyltä.
Teksti: Eeva Hurmalainen / Nöjesguiden
Sweatmaster Turussa 15.4. (S-osis) ja Jyväskylän Jyrockissa 16.4.
Kommentit
Keskustelut
Facebook