Teenage Fanclub ei aio uusiutua
10.5.2005
Glasgowlainen Teenage Fanclub nuosi popkansan tietoisuuteen vuonna 1992 ilmestyneellä kakkosalbumillaan Bandwagonesque. Hulluina brittipopvuosina 1995-1997 ilmestyneet Grand Prix ja Songs From Northern Britain kasvattivat yhtyeen suosiota klassista kitarapoppia diggailevien keskuudessa. Viisi vuotta sitten ilmestyneen Howdy!-albumin jälkeen alkanut hiljaiselo rikkoutui kaksi vuotta sitten hetkeksi, kun yhtyeen kokoelmalevy ilmestyi. Uutta materiaalia on saatu odottaa äskettäin ilmestyneeseen Man – Made albumiin asti.
– Levyjen teko ja keikkailuhan ovat ne syyt miksi tätä työtä tehdään. Siinä mielessä fiilikset bändin suhteen ovat juuri nyt erittäin hyvät, toteaa Norman Blake, yhtyeen kitaristi ja yksi kolmesta biisintekijästä.
Teenage Fanclubin entinen levy-yhtiö Creation myytiin sen omistajan Alan McGeen toimesta Sonylle, jonne TFC:kin päätyi. Howdy!:n aikana se kuitenkin huomasi, ettei suuri monikansallinen yhtiö ollut sille oikea koti ja kokoelma-albumi julkaistiin vain, jotta bändin sopimusehdot saatiin täytettyä. Sen jälkeen bändi aloitti uusien biisien teon. Aikaa vei myös oman levy-yhtiö PeMa:n perustaminen, joka vaikutti siihen, että levytystauko venyi viisivuotiseksi.
Suurten sovitusten ja massiivisten harmonioiden jälkeen Teenage Fanclub palaa Man – Madella Bandwagonesquen aikaiseen riisuttuun bändisointiin.
– Halusimme tällä kertaa tehdä kaiken mahdollisimman yksinkertaisesti. Emme tehneet suuria sovituksia, vaan pyrimme tuomaan yhtyeen esiin sellaisena miltä se kuulostaa keikoilla. Vaikka albumi äänitettiin digitaalisesti, emme halunneet editoida sitä Pro Toolsilla. Se kuuluu lopputuloksessa ja sen takia niin monet levyistä kuulostavat tällä hetkellä samalta.
Man – Maden äänitti ja miksasi Chicagossa Tortoise-yhtyeestä tunnettu John McEntire. McEntire on aiemmin työskennellyt muun muassa Stereolabin kanssa.
– Chicagoon lähtö oli Johnin idea. Meillä oli vain sävellykset valmiina, kun menimme Jenkkeihin. Chicago vaikutti ainakin minun sanoituksiini, mutta en oikein osaa sanoa miten. Ehkä se oli sitä ettei ollut tutussa ympäristössä vaan jossain uudessa paikassa, joka oli hyvinkin urbaani. Sävellyksistä osa puolestaan syntyi talvella ja osa kesällä ja senkin kuulee. Niissä on sellaista päiväkohtaisia tunnelmaeroja.
Työskentely McEntiren kanssa sujui Blaken mukaan vaivattomasti
– John on saman ikäinen kuin me, mikä on hauskaa. Kun tulimme ensimmäisenä päivänä paikalle hän pisti The Who dvd:n pyörimään. Katsoimme sitä sitten yhdessä ja fiilistelimme. John todella nauttii äänittämisestä ja miksaamisesta. Hänen hyvin ilmava ja jopa hiljainen soundinsa antoi hyvän vapauden sovittaa kappaleet haluamallamme tavalla.
Howdy!:n jälkeen Teenage Fanclubissa on tapahtunut myös miehistönvaihdos kun yhtyeen pitkäaikainen rumpali Paul Quinn vaihtui Francis MacDonaldiin.
– Quinn halusi panostaa omaan The Primary 5 -yhtyeeseensä. Francis on puolestaan meidän alkuperäinen rumpalimme, jota kuullaan esikoislevymme A Catholic Educationin muutamalla raidalla. Joten mies oli entuudestaan tuttu ja yhteistyö toimi hyvin alusta asti.
Teenage Fanclub on ollut kasassa jo kuusitoista vuotta. Pienistä ulkoisista muutoksista huolimatta sen musiikki on aina ollut perinteisiin nojaavaa kitarapoppia. Bändin nuoruusvuosina sointi oli toki nykyistä äänekkäämpi, mutta bändillä on aina ollut hämmästyttävä melodian taju. Onko neljäkymppisillä poppareilla vielä jotain annettavaa?
– Kyllä ainakin haluan uskoa, että meillä on vielä annettavaa maailmalle. Tietyllä tavalla näen Man – Maden Teenage Fanclubin uutena alkuna. Uskon, että teemme musiikkia johon ihmiset voivat samaistua ja melodioita joista he voivat nauttia. Tietysti vanheneminen vaikuttaa musiikintekoon ja nyt puhuu niistä asioista joita tämän ikäisenä kokee. Toivottavasti meistä ei kuitenkaan tule liian kyynisiä. Ja vanhenevathan fanimmekin. Ehkä meillä vielä riittää yleisöä. Sen verran nyt tietysti täytyy todeta, että en usko Teenage Fanclubin uudistuvan radikaalisti tulevaisuudessa. Kyllä me aina tulemme olemaan kitarapopbändi.
Teenage Fanclub on soittanut Suomessa vain kerran. Vuonna 1992 bändi esiintyi Nirvanan ja Violent Femmesin ohella Ruisrockissa. Legendan mukaan Nirvanaa saadaan kiittää siitä, että Teenage Fanclub esiintyi maassamme, sillä Kurt Cobain ei joidenkin väitteiden mukaan olisi suostunut soittamaan jossain Suomen kaltaisessa periferiassa, ellei festivaalilla esiinny samana päivänä hänen kaksi suosikkiyhtyettään Teenage Fanclub ja Violent Femmes. Onko suomalaisilla Teenage Fanclub -faneilla mahdollisuuksia vielä joskus nähdä suosikkinsa kotimaassaan?
– Emme ole kiertäneet pitkään aikaan ja toivomme että pystymme tulevalla Euroopan kiertueella käymään myös uusissa paikoissa. Emme ole ikinä esimerkiksi soittaneet Italiassa, joten toivottavasti pääsemme sinne. Toivottavasti myös Suomi kuuluu kiertuelistalle. Skandinaviassa albumimme levitystä hoitava Bonnier tuntuu olevan huomattavasti kiinnostuneempi asioistamme kuin Sony, joten toivoa on.
Teksti: J.S. Raittinen / Nöjesguiden
Kommentit
Keskustelut
Facebook