The Cardigans: Uusiutuminen on välttämätöntä
27.4.2006
Ruotsipopin suurimpiin nimiin kuuluva The Cardigans kävi hiljattain soittamassa Helsingissä kaksi loppuun myytyä keikkaa. Samallla bändi kertoi toimittajille viimeisimmästä Super Extra Gravity –nimeä kantavasta albumistaan ja sen tekoprosessista.
The Cardigans saavutti kulttisuosion heti ensimmäisellä albumillaan, mutta todellisen suursuosion bändi saavutti vuonna 1996 ilmestyneellä First Band On The Moon –albumilta lohkaistulla Lovefool-singlellä. Kappale soi Leonardo Di Caprion tähdittmässä Romeo & Julia –elokuvassa. Bändi ei itse muistele kappaletta kovinkan lämpimästi.
- Me emme soita keikoilla tällä hetkellä yhtäkään kolmen ensimmäisen levymme kappaletta. Aina joskus joku yleisöstä huutaa jotain vanhaa biisiä, yleensä jotain todella outoa vaihtoehtoa, mutta onneksi kukaan ei toivo Lovefoolia, sillä sitä emme todellakaan soittaisi, toteaa yhtyeen basisti Magnus Sveningsson bändin keikkasetistä joka rajoittuu tällä hetkellä bändin kolmen viimeisimmän albumin tuotantoon.
Kysyntää vanhalle materiaalille olisi muuallakin kuin Euroopassa. Japanissa bändin toivotaan saapuvan Greatest Hits –tyyliselle kiertueelle, jossa olisi pakko soittaa myös vanhoja hittejä.
- Nina (laulaja Nina Persson) haluaisi kovasti mennä Japaniin, mutta ei välttämättä esittää vanhoja biisejä. Hän on siis valinnan edessä. Mennäkkö Japaniin vai olla esittämättä vanhoja bisejä, Sveningsson hihittää.
Super Extra Gravity tarjoaa jälleen kerran uudistuneen The Cardigansin. Bändihän on tunnettu siitä että se vaihtaa tyyliään alituiseen. Bändin miljoonamyyntiin yltänyt, vuoden 1998 hittilevy Gran Turismo tarjosi elektrosävyteisen The Cardigansin ja sitä reilut viisi vuotta myöhemmin ilmestynyt Long Gone Before Daylight vei bändin ääripäästä toiseen akustishenkisen, 70-lukulaisen countryrockin pariin. Uudella albumilla yhtye on jälleen kaivanut sähkökitarat ja säröpedaalit kaapista ja uudistunut jälleen kerran. Bändi itse pitää tätä välttämättömyytenä.
- Me yleensä keikkailemme aika paljon jokaisen levyn jälkeen joten ehdimme tietylä tapaa kyllästyä uusiin biiseihin ennen kuin kiertue päättyy. Sitten kun ryhdymme tekemään uutta levyä kaikki haluavat sen kuulostavat erilaiselta kuin edellinen, summaa rumpali Bengt Lagerberg.
- Tätä albumia tehdessämme halusimme käyttää enemmän sähkökitaroita ja saada soundista vähemmän Neil Young –henkisen. Meillä on yleensä ollut joku tietty referenssi albumi levyä tehdessämme. Joku levy jonka soundimaailma kuvaa linjaa jota haemme. Nyt meillä ei ollut mitää tiettyä albumia kuvaamaan koko tulevaa levyä, vaan linjaa haettiin kappalekohtaisesti. Esimerkiksi Overload –kappaleen sovituksen ohjenuorana käytin 50-luvun balladeita ja Roy Orbissonia. Paljon kaikua ja sen sellaista, Sveningsson huomauttaa.
The Cardigans on ehtinyt olla kasassa jo kolmetoista vuotta. Siihen aikaan on mahtunut paljon ja bändin sisäinen kemiakin on muuttunut vuosien varrella.
- Roolithan ovat pitkälle samat, mutta esimerkiksi Nina on saanut enemmän ylpeyttä tekemisiinsä kuin ennen. Alussahan hän oli vain laulaja ja keulakuva, eikä häntä oikeastaan kiinnostanut niin hirvittävästi olla laulaja. Enemmän häntä kiinnosti olla taiteilija, Lagerberg toteaa.
- Se varmasti johtuu myös siitä että Nina on ottanut enemmän vastuuta sanoituksista. Alkuunhan minä ja Peter (Svensson, yhtyeen kitaristi ja pääasiallinen biisinkirjoittaja) vastasimme lyriikoista ja silloin usein riitelimme niistä Ninan kanssa. Nyt kun hän on itse ruvennut tekemään tekstejä, hän on löytänyt tietyn bändissä olemisen ylpeyden. Me emme myöskään enää tappele yhtä paljon kuin ennen. Olemme huomanneet, että on paljon helpompaa ja hyödyllisempää tapella bändin ulkopuolisten tahojen kanssa kuin bändin sisällä. Mutta ehkä se johtuu siitä että on täyttänyt kolmekymmentä. Ei ole enää niin epävarma tekemisistään kuin nuorempana, Sveningsson lisää.
The Cardigans viettää kesän tiukasti festivaaleilla. Suomessa bändin voi nähdä Turun Ruisrockissa ja Oulun Q Stockissa.
Teksti: J.S. Raittinen / V
Kommentit
Keskustelut
Facebook