Dome

Viva la Zida

31.3.2006

Koko elämänsä esiintynyt meksikolais­suomalainen Sofia Zida hamuaa poptaivaalle.

Mitä kaikkea teet?
– Tanssin, laulan ja näyttelen Helsingin Kaupunginteatterin Hairspray-musikaalissa. Nyt mä oon tehny tota levyy, joka just valmistu. Aivan mahtava tunne.

Uusi sinkkusi Disco Mamazida on seksikäs discobiisi uuden Madonnan vanavedessä.
– Se on sellainen ”lähetään ulos ja pidetään kivaa” -biisi. Tanssittavaa musaa, josta tulee hyvä fiilis – siinon hyvä groove, hyvä rytmi.

Olet aloittanut urasi yksivuotiaana. Kuinka se on mahdollista?
– Olin muotinäytöksissä ja kuvauksissa. Muistan, kun en ikinä halunnut lavalta pois. Mä rakastan esiintymistä yli kaiken – sitä, kun pääsee antamaan ihmisille palan itsestään. Sit mä aloin laulaa kirkkokuorossa seitsemänvuotiaana. Olin Tenavatähdessä vuonna -92. Tulin yhdennekstoista.

Tapasitko Seppo Hovin?
– Joo! Hän on oikein mukava. Tenavatähti oli hieno kokemus, tapasin muitakin ihania ihmisiä. Sitten tehtiin viel Lapsen tähden -rundi ja keikkoja ympäri Suomea.

Isäsi on meksikolainen ja äitisi suomalainen. Minkä alan ihmisiä he ovat?
– Isä on muusikko, soittaa trumpettia ja saksofonia. Se ei asu Suomessa – mä en oo nähny sitä kolmeentoista vuoteen, me ollaan vaan puhelimella yhteydessä. Se kiertelee ja keikkailee enimmäkseen Meksikossa ja Alabamassa. Äiti on kaupan alalla.

Sulla on paljon sisaruksia. Kuinka monta ja mitä he tekevät?
– Isän puolelta iso- ja pikkubroidi, jotka asuu Meksikossa. Niitä mä en oo ikinä tavannu. Sitten yks isosisko täällä ja yks Ruotsissa. Toinen laulaa rockmusaa ja tekee stylistin hommia leffoihin ja tollasiin. Äidin puolelta on pikkusisko ja pikkuveli.

Ketä siskosi on stailannut?
– Itse asiassa Madonnaa viimeksi.

Miksi muutit pois kotoa jo 17-vuotiaana?
– Halusin keskustaan, koska mulla oli duuni hotellissa ja kaikki harrastukset ja treenit täällä. Olin jo melkein kaheksantoista silloin. Oon tullu siitä lähtien omillani toimeen.

Oletko joutunut käymään luukulla?
– Sanotaan, että musiikkiala on hemmetin vaikee. Ja kun musiikki on mulle elämä, niin kyllä, kuule, sielläkin on käyty!

Olet pyrkinyt ammattiesiintyjäksi koko ikäsi. Onko ikinä käynyt mielessä, että joskus voi joutua tarttumaan harjanvarteen?
– Ei. Mä luotan tohon musiikkiin tosi vahvasti. Jos sellainen tilanne tulis, niin ei muuta kun moppi käteen ja siivoomaan!

Laulat bilemusaa. Oletko itse kova kiitäjä?
– Tykkään lähteä ulos tanssimaan porukalla, mutta mikään ryyppääjä mä en oo. Diggaan tanssii hoppii, dancehall-reggaeta, streetdancee… haussii on ihana tanssii (alkaa liikehtiä kuvitteellisen musiikin tahtiin ja näpsytellä sormiaan pään yläpuolella). Siihen mä oon hurahtanu ihan niinku täysin.

Millainen on suomalainen bilekulttuuri?
– Mun mielest ihmisten pitäis rentoutua enemmän. Jos sä diggaat jostain, niin (esittää rentoutuvaa). Suomalaiset on vähän jäykkiä. Kyllä ne sit avautuu ja rentoutuu ku saa alkoholia.

Kuinka suomalaiseksi tunnet itsesi?
– Puoleksi. En syö HK:n sinistä. Mä oon tosi pirtee, avoin ihminen ja mä rakastan elämää. Rakastan ihmisten kanssa olemista, iloisuutta, rytmiä ja tulisuutta – mä oon tulinen.

Eli et kovin.
– Kyllähän mussa virtaa meksikolaista verta!

Teksti: Henri Anundi / V
Kuva: Petteri Laakso

Tagit: musiikki, Madonna, Meksiko, kirkkokuorot, musiikkiala, hotellit, alkoholi, muotinäytökset, kiitäjät, sinkut

Takaisin ylös