Anti-Flag hurmasi ensivierailullaan Suomessa

10.3.2008

punk, Helsinki, kitara, alaikäiset, Nosturi, hyllyt, basistit, rock

Kahdeksannen pitkäsoittonsa The Bright Lights of America -julkaisun merkeissä yhdysvaltalainen punk rock-bändi Anti-Flag päätti vihdoinkin piipahtaa Suomeen debyyttikeikalleen. Helsingin Nosturissa perjantaina 7.3. pidetty keikka myytiin loppuun jo tammikuussa.

Tämä yllättävä osoitus Anti-Flagin huimasta suosiosta Suomessa sai bändin järjestämään lisäkeikan seuraavalle illalle. Nosturi oli täydellinen valinta keikkapaikaksi, sillä se on tilana tarpeeksi intensiivinen ja mahdollistaa myös alaikäisten fanien sisäänpääsyn.

Koko keikan ajan yleisö liikkui tiiviinä massana lavan edessä. Peace-merkit ja kokoon rutistetut nyrkit heiluivat ilmassa nopeatempoisen musiikin tahdissa. Aina silloin tällöin joku uskalias nousi yleisön käsivarsille crowd-surfaamaan muiden törmäillessä ja hyppiessä toisiaan päin pittauksen nimissä.

Tiukkoihin mustiin pillifarkkuihin pukeutunut basistivokalisti Chris #2 otti yleisön haltuunsa niin puheillaan kuin teoillaankin. Lyhyenpuoleiset manifestit maailman tasa-arvottomuudesta ja yleisön puhuttelu sisters and brothers -sanoin tiivistyivät herran huudahduksessa: ”Punk rock is community!”. Fanien riemuksi seuraavaksi alkoikin soida 911 for Peace. Asiaankuuluva, mutta tervehenkinen moshaus jatkui aikaisempaa villimpänä. Toisten kunnioittaminen ja toisista huolehtiminen oli nähtävissä yleisön joukossa, kun kimpoilusta maahan kellahtaneet ihmiset nostettiin heti yhteistoimin takaisin jaloilleen.

Anti-Flag oli valinnut kappaleita soittolistalleen monipuolisesti koko lähes 20 vuotta kestäneeltä uralta. Vuosien saatossa bändin jäsenet ovat ehtineet vaihtua useaan otteeseen, mutta Anti-Flagin perustajakaksikko, kitaristivokalisti Justin Sane ja rumpali Pat Thetic, ovat edelleenkin kokoonpanossa mukana.

Tuoretta levyä ei juuri lainkaan mainostettu, sillä uusinta tuotantoa kuultiin ainoastaan neljän biisin verran. Niiden aikana kylläkin huomasi, ettei suurin osa yleisöstä ollut vielä sisäistänyt sanoituksia. Syynä luultavasti oli se, että levy ilmestyy kauppojen hyllyille vasta vajaan kuukauden päästä.

Hurjimmat reaktiot yleisössä herätti vanhat tutut sävelet. Mind the Gatt -kappaleen aikana valpastui yläkerran anniskelualueen porukkakin, kun itsevarma Chris #2 suorastaan komensi kaikkia nostamaan kädet ilmaan. Toinen villitysbuumi tapahtui, kun basisti hyppäsi yleisön sekaan ja tämä otettiin vastaan sankoin ja vankoin käsivarsin.

Keikalle ei tuntunut näkyvän loppua. Hurjat suosionosoitukset ja aplodit saivat bändin jäsenet palaamaan takaisin lavalle kerta toisensa jälkeen. Viimeiset biisit soitettiin ainoastaan kitaran säestyksellä, sillä rummut ja mikkitelineet oli heitetty pitkin lavan lattiaa. “I couldn’t think of a better place to finish [our tour] than Helsinki!”, huusi Chris #2. Keikka päättyi Power to the Peaceful -kappaleeseen, jonka jälkeen bändi vielä viimeisen kerran kätteli eturivin faneja ja katosi takahuoneeseen.

Parhaiten menoa kuvaa varmastikin se, että soittamisen loputtua fanit kyselivät järjestyksenvalvojilta tiuhaan tahtiin, olivatko he löytäneet keikan aikana hävinneitä kenkiä.

Keikka oli useimmille kuulijoille vastaus vuosien odotuksiin. Osa bändin kappaleista on levytetty kohtalaisen huonolla äänenlaadulla, joten ne nousivat arvoonsa vasta livenä kuunneltuina.

Muutaman minuutin kestäneessä haastattelussa bändin jäsenet uskalsivat vihjata, että heidät tullaan vielä näkemään Suomessa uudestaan. Nyt Anti-Flagin pojat sen sijaan suuntaavat takaisin kotimaahansa. Täyteen tupattu keikkakalenteri pitää heidät varmasti kiireisinä koko loppukevään.

Kaistan toimittaja onnistui kaverinsa kanssa tekemään lähempääkin tuttavuutta Anti-Flagin kanssa.

Teksti ja kuvat: Yazmine Rautavaara