Kuopio Rockcock - Meno kuin Ruotsinlaivan illallisella

9.8.2010

Kuopion Rockcock-festivaali tarjosi tänä vuonna varsinaisen buffet-kattauksen. Olo oli kuin Ruotsinlaivan illallisella: tarjolla oli jokaiselle jotain ja kaikille kaikkee. Kun aikataulusta löytyi tarjontaa Anna Abreusta The Baseballsiin ja Cheekistä Turmion Kätilöihin, eipä se ihme ollut, että järjestäjien yleisötavoite ylittyi.

Stam1na sai kunnian korkata tämän vuoden kekkerit perjantaina klo 14.45. Käsittämätön soittoaika, mutta vaikka keikan alussa paikalla oli korkeintaan reipas kourallinen väkeä, loppua kohden tunnelma tiivistyi huomattavasti. Paskimmillaankin Stam1na päihittää melkein minkä yhtyeen tahansa, joten ei paljon haitannut vaikkeivat Lemin pojat olleet ehkä aivan parhaimmassa terässään. Suurehko pettymys oli se, ettei keikka päättynyt Viimeinen Atlantis –levyn loistavaan Eloonjäänyt-biisiin, joka on ollut kaikkien tänä vuonna näkemieni keikkojen lopetusbiisi. Ja missä oli välispiikeissä toistuvasti mainittu Urpo Mäkinen? Mies joka majoittuu hotelleissa esittäytymällä Stam1nan Hyrdeksi, vetää minibaarit tyhjäksi ja jättää laskut Stam1nan maksettavaksi? Onko hän todellinen? Vai kenties Herra Hyyrysen pimeä puoli, jonka piikkiin voi pienen peuhaamisen aina tuupata? ”En se mie ollu, se oli Urpo!”

Viikate ja Kaarle Viikatteen mainiot välispiikit viihdyttivät, Ismo Alanko ja Teho-osasto vetivät hittikimaran Alangon uralta ja Hardcore Superstar on helvetin hyvä bändi. Visuaalisesti näyttäviä ruotsalaiskolleja, hyviä biisejä ja vauhdikas meininki lavalla. Mutta kun hiukan myöhemmin, illan jo hämärryttyä, rantalavalle asteli Popeda, ruotsalaisten rokkirimpuloiden muisto haihtui saman tien. Pate Mustajärven karisma pisti polvet veteläksi sellaisiltakin, joiden mielestä Popeda ei nyt ehkä ihan uskonto kuitenkaan ole (kuten eräs fanaattinen fani valisti).

Lauantaina iltapäivällä soittanut Mokoma toimii aina ja sai tälläkin kertaa juhlinnasta väsyneeseen yleisöön eloa, muttei herättänyt naisväessä läheskään yhtä kollektiivista tarvetta kirkumiseen kuin vähän myöhemmin soittanut The 69 Eyes. Mustaa nahkaa ja aurinkolaseja, onnesta sekoavia goottityttöjä ja häpeleimätöntä poseerausta. Ei voi kuin arvostaa! Jos ei välillä lavoillakin pöristellyttä Ampiaismiestä lasketa, niin lauantain paras esitys nähtiin ehdottomasti Turmion Kätilöiltä. Miten voisi olla olematta täysin liekeissä kun Spellgoth heiluttaa persettä hämmentävässä hopeanvärisessa folioasussa? EI MITENKÄÄN!

Vaikka aiemmin iltapäivällä soittanut Francine päihittääkin The Baseballsit mennen tullen, ei germaaniset tötterötukat ihan niin paskoja olleet kuin etukäteen pelättiin. Meininki oli varsin viihdyttävää, mutta kyllähän se paras anti oli täysin ulkomusiikillisissa seikoissa. Tuskin on koskaan rockfestivaaleilla nähty niin puunattuja ja laitettuja poikia lavalla: hiuskarvakaan ei vipattanut väärään suuntaan ja hammaskalustot säihkyivät kuin vampyyrit Twilight-elokuvissa konsanaan. Yleisö oli pähkinöinä ja ilmeisen tyytyväinen Rockcockin pääesiintyjään. Olisihan The Baseballsin hinnalla varmasti saatu niuhoille rokkipoliiseille jotain mieluisampaa, mutta tokihan suuremman yleisön miellyttäminen varmistaa sen, että ensi vuonnakin saadaan Vänärillä kreisibailata.

Kuopion mainio Rockcock oli tänäkin vuonna tunnelmaltaan rento ja lupsakka, eikä alueella rähinöitäkään nähty. Paikalla juhli viikonlopun aikana yli 15 000 festarivierasta, mutta tungoksesta ei silti tarvinnut juurikaan kärsiä, koska Kuopion Väinölänniemi on suuri ja kaunis, ja tarjoaa tilaa sekä hienot puitteet suurenkin yleisömäärän temmeltämiseen. Jos nyt jostain pitäisi napista, niin pikkuisen pänni puistolavan tiukat desibelirajat sekä se, ettei jo perinteeksi muodostunutta ilotulitusta tällä kertaa saatu bileet päättäväksi valomerkiksi. Metsäpalovaroituksen vuoksi paukkujen ampuminen oli jätettävä tänä vuonna väliin. Ihan sama, hauskaa oli ilman ilotulituksiakin. Ens vuonna uusiks!

Teksti: Patzy
Kuvat: Miia, Patzy & Cami