Kuvareportaasi: Billy Talent Tavastialla
9.7.2007
Ruisrockissakin esiintynyt kanadalainen rock-kvartetti Billy Talent saapui Helsinkiin esiintymään 4. heinäkuuta. Rock-klubi Tavastia myytiin loppuun aikapäiviä ennen keikkaa, ja innokkaimmat fanit saapuivat Tavastian eteen jonottamaan jo iltapäivällä. Kaista tutustui Billy Talentin live-meininkiin ja esittelee nyt illan tunnelmia kuvareportaasin voimin.
Alkuillasta dj lämmitteli Tavastian yleisöä Slayerin ja Slipknotin tylyillä metallikipaleilla. Tunnelma oli innostunut ja odottava. Fanit esittelivät keskenään uunituoreita Billy Talent -paitojaan, lipittivät keskaria ja keskustelivat bändin biiseistä. H-hetken lähestyessä innokkaimmat fanit alkoivat osoittaa kärsimättömyyttään yhteishuudoilla. Vihdoinkin taustamusiikki vaimeni kuulumattomiin, ja orkesterin oli aika astua lavalle.
Ensimmäisenä kanadalaiskvartetista lavalle asteli kitaristi Ian D’San, hänen perässään rumpali Aaron Solowoniuk ja basisti Jon Gallant. Miehet ottivat suosionosoitukset vastaan tyynen rauhallisesti ja iskivät rokkivaihteen päälle. Solisti Ben Kowalewicz loikki stagelle 
viimeisenä. Mies ilmoitti kansalle läsnäolonsa kiljaisemalla ilmoille rääkyvän emohuudon.
Bändi otti lavan ja yleisön haltuunsa ensimmäisestä tahdista lähtien. Benin hyppiessä maanisesti pitkin lavaa, kenellekään ei jäänyt epäselväksi kuka tätä karnevaalia johtaa. Yleisö ei vain syönyt laulajan kädestä, se suorastaan lipoi sen puhtaaksi. Kanadan pojat soittavat levyllä pirteää ja helposti sulatettavaa nykypäivän rokkia, mutta live-meininki on raaempaa ja ilkeämpää. Kun valot värjäsivät Tavastian lavan punaiseksi, bändi näytti suorastaa murhanhimoiselta.
Parin minuutin sisällä koko Tavastia oli hien peitossa. Benkin otti paidan pois jo toisen biisin aikana. Eihän sitä punkrockia nyt rinta peitettynä lauleta! Yleisö hyppi tasajalkaa ”Devil In The Midnight Mass” -biisin tahdissa ja huusi villisti jokaisen kappaleen päätyttyä. Allekirjoittanutkin halusi kovasti karjaista muutaman kannustushuudon kanukeille, mutta viheliäinen kesäflunssa oli vienyt ääneen sellaiseen matalapaineeseen, ettei kurkusta lähtenyt muuta kuin säälittävää köhinää.
Ei mikään nu-metal pumppu!
Yht’äkkiä kesken keikkaa Ben huusi mikkiin:” V—-n idiootit, lopettakaa!”. Laulaja siirtyi lavan vasempaan laitaan ja kumartui kohti yleisöä. Bändin kundit katselivat toisiaan ja yrittivät pitää soittoa kasassa. Lopulta Ben nousi pystyyn ja spiikkasi mikkiin: ”Teidän täytyy pitää huolta toisistanne. Me ei olla mikään Limp Bizkit!”. Mikäli oikein ymmärsin, pari kukonpoikaa hieman nahisteli yleisössä.
Benin toiminta oli kunnioitettavaa ja Limp Bizkit -vertaus erittäin osuva. Siinä viitattiin ikäviin tapahtumiin vuoden 1999 Woodstockissa. Limp Bizkitin keikan aikana yleisössä tapahtui nimittäin lukuisia väkivaltaisuuksia.
Rokkaamisen ohessa Benillä oli aikaa heittää läppää yleisölle. Mies puhui naisten ihanuudesta, suomalaisten mimmien rinnoista, 
kanadalaisten ja suomalaisten ihmisten samankaltaisuudesta ja tietenkin jääkiekosta. Kanadan maajoukkuetta ylistäessään Billy Talent sai illan ainoat buuaukset.
”Naisten tulisi johtaa tätä planeettaa. Naiset sentään ajattelevat aivoillaan”, solisti filosofoi. Mutta ainakin yksi neitonen on tipahtanut Benin ylistysringin ulkopuolelle: ”Minä kerron teille tarinan naisesta, mutta hän ei ole kuka tahansa nainen. Hän oli itse PIRU. Minulla oli suuri ilo saada rakastella häntä, mutta sitten hän häsläsi selkäni takana. Se juttu loppui siihen. Nyt se nainen päätynyt meidän biisiimme.” Monologin jälkeen Ben ja kumppanit ampuivat ilmoille raivokkaan tilityksen nimeltä ”The Ex”.
Benin imaisuvoimalle täytyy nostaa hattua. Kaveri todella saa biiseihin eloa ja tunnetta, lauloi hän sitten ex-tyttöystävistä, työmehiläisistä tai pahoista papeista. Miehen jokaista lausetta uskoo, eikä mikään tunnu falskilta. Bändi lopetti virallisen settinsä dramaattiseen ” Try Honesty” biisiin. Hittibiisit, ”Fallen Leaves” ja ”Red Flag”, oli säästetty encoreen. Lopuksi paita oli märkänä ja yli tunti reipasta räimettä takana. Kun Tavastian ovet sulkeutuivat, tuntui kuin mitään kesäflunssaa ei olisi koskaan vaivannutkaan. Jälleen tuli todistettua rock-musiikin parantava voima.
Lue myös Billy Talent -haastattelu: Billy Talent – Rentoja heppuja Kanadasta
Teksti: Akseli Heikkilä
Kuvat: Henri Lassander
Kommentit
Keskustelut
Facebook