Plaza

Dome

Meat Loaf ei vakuuttanut Helsingissä

12.8.2008

näytelmät, Helsinki, jäähallit, parodia, huumori, eläkeikä, karisma, lihamurekkeet, rock, elokuva

Paluun keikkalavoille tehnyt Meat Loaf esiintyi Casa de Carne -kiertueensa lomassa Helsingin jäähallissa. Vanha konkari ei onnistunut houkuttelemaan kuin kourallisen kuulijoita ja keikkakin jätti runsaasti parantamisen varaa.

Teksasilainen Meat Loaf (Michael Aday) on tehnyt musikaalista rockia jo nelisenkymmentä vuotta, ja hänen 1977 julkaista albuminsa Bat out of Hell on Iso-Britannian kaikkien aikojen myydyin. Lepakkolevy on sittemmin paisunut trilogiaksi: vuonna 1993 julkaistu kakkonen oli sekin huippusuosittu, eikä toissavuonna ilmestynyt kolmonenkaan huonosti menestynyt, vaikka laulujen taustalla häärinyt Jim Steinman ja Meat Loaf ovat vuosikymmenten varrella ottaneet yhteen kuin pahainen aviopari. Lepakkolevyjen lisäksi Meat Loaf on julkaissut seitsemän muuta studiolevyä.

Meat Loaf on myös näytellyt lukuisissa näytelmissä, musikaaleissa ja elokuvissa, joista tunnetuimmat ovat Rocky Horror Picture Show ja Fight Club. Eläkeikää lähestyvä konkari ehti jo kertaalleen lopettaa uransa, kun hänen terveytensä näytti estävän keikkailun pari vuotta sitten. Kesken jäänyt kiertue kuitenkin sisuunnutti ”lihamurekkeen” palaamaan ainakin vielä kerran Euroopan lavoille.

Helsingin pitkässä, reippaasti yli kaksituntisessa illassa kuultiin nippu Meat Loafin ikivihreitä ja yhteensä kaksikymmentä kappaletta. Yleisöä paikalla oli hyvin vähän, alle kahden tuhannen; tästä huolimatta vanha maestro jaksoi vetää keikkansa kuin täydelle hallille. Monet upeat, mahtipontiset kappaleet jäivät kuitenkin varjoiksi live-esityksenä, ennen kaikkea laulun osalta. Esimerkiksi hieno ”Blind As a Bat” kuulosti lähinnä parodialta, ja vaikka Meat Loafin esiintymiseen kuuluu olennaisena osana huumori, itseironia alkoi olla jo puuduttavaa - mikäli se oli itseironiaa. Nimikkobiisi ”Bat Out Of Hell” toimi sen sijaan jo paremmin keikan kliimaksina. Kahdeksanhenkinen taustabändi piti keikkaa pitkälti pystyssä, kun Meat Loaf tuntui hakevan tulkintaansa.

Monta vuotta Meat Loafin kanssa yhteistyötä tehnyt Patti Russo oli sen sijaan vakuuttava ja valloitti karismallaan aina lavan eturintamalle päästessään. Parhaiten toimi hänen hänen oma kappaleensa ”Bible And a Beer”. Russo ja toinen taustalaulaja CC Coletti osallistuivat Meat Loafin kanssa myös pieneen musikaalihenkiseen näytelmään keikan lomassa, jolla kieltämättä saatiin lisäväriä esitykseen.

Keikan lopuksi Meat Loaf ja kumppanit revittelivät The Doorsin ”Roadhouse Bluesilla” ja The Beatlesin ”Why Don’t We Do It In The Road?” -kappaleilla. Niiden myötä keikasta jäi hivenen keskiosaa energisempi maku, joskin pettymyksistä huolimatta encoreen olisi toivonut Meat Loafin omia teoksia. Niitä riittää, ja niitä Helsingin jäähalliin mentiin katsomaan.

Meat Loafia lämmitteli lähes kymmenen vuoden paussilta palannut, Jore Marjarannan johtama Guitar Slingers. Ohessa muutama kuva keikalta. Niihin on tyytyminen, sillä ne ovat Helsingin keikan ainoat ”viralliset” keikkakuvat. Kaistan edustajan lisäksi muita kuvaajia ei lavan edessä nähty.

Teksti ja kuvat: Henri Lassander

Settilista:

Oh Well
I Want You So Hard
If It Aint Broke
Frying Pan
Lemon
Bad For Good
Dead Ringer
45 Seconds
Amnesty Is Granted
Bible And A Beer
Blind As A Bat
Disentience
Paradise
Took The Words
Anything For Love
Bat Out Of Hell
Rock’n’Roll Dreams
Roadhouse
Why Don’t We Do It
Mercury/Black Betty

 

Kuvagalleria

1.

”Kaistan edustajan lisäksi muita kuvaajia ei lavan edessä nähty.” Mitä ihmettä :D? Ei kait Meat Loaf voi noin unohdettu olla.

2.

Keikka kuitenkin oli täysi nautinto. Bändi on aivan mieletön. Kyllä totta on että Meat Loafin ääni ei ole enää mukana alkujaan loistavissa biiseissä. Kuitenkin se oli se ainoa oikea Meat Loaf. Kiitos käynnistä. Kannatti olla niiden harvojen joukossa jotka paikalle raahautuivat.

3.

Vuonna 2003 todettu Wolff-Parkinson-White syndrooma taitaa vaikuttaa nykyiseen livekuntoon. Levyillähän meno on vielä hienoa. Meat Loaf itse on kieltänyt keikoilla kuvaamisen.

4.

Rock’n’Roll Dreams jäi kyllä bongaamatta keikalla..

5.

Niin, ei siellä Rock’n’Roll Dreamsiä eikä Black Bettyä soitettu. Kummalliset sähkösanomakirjoitusasut muissakin biiseissä. Lienee kopsattu biisit bändin settilistasta. Alla kokonaisempia kirjoitusasuja:

01. Drum intro = Oh Well
02. I Want You So Hard (Boy’s Bad News)
03. If It Ain’t Broke, Break It
04. Out Of The Frying Pan (And Into The Fire)
05. Life Is A Lemon (And I Want My Money Back)
06. Bad For Good
07. Dead Ringer For Love
08. 45 Seconds Of Ecstasy
09. Amnesty Is Granted
10. Bible And A Beer
11. Blind As A Bat
12. Disentience (Instrumental)
13. Paradise By The Dashboard Light
14. You Took The Words (Right Outta My Mouth)
15. (I'd do) Anything For Love
16. Bat Out Of Hell

17. Roadhouse Blues
18. Why Don't We Do It In The Road
19. Mercury Blues

Itse liidivokaalisuorituksesta en sano muuta kuin mitä Meat itse totesi ”Lemon”:in aikana: ”…fade to black… I'm sixty fucking years old and they want me to fade to black… Go fuck yourselves!”

6.

Joo ei kuultu omaa suosikkiani Rock'n roll dreams come through:ta, mistäköhän toi settilista on repästy?

7.

Oli kyllä aivan mahtava keikka, lipuista olisin voinnut maksaa enemmänkin ja menisin heti uudestaan jos olisi mahis. Ottaa vaan päähän että muutaman harvat jutut jotka on kirjotettu kertoo soitetun sellasia biisejä mitä en itse kuullut, olinkohan ihan jollain muulla keikalla :)

8.

Oli ihan mahtavaa, vanha mies jaksoi vetää kaks ja puoli tuntia!

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Takaisin ylös