Mew pistäytyi jälleen Suomessa - Katso kuvat keikalta!

26.11.2009

Mew, keikka, No More Stories...

Tanskalaisbändi Mew esiintyi keskiviikkona 25.11. jälleen Suomessa, tällä kertaa Helsingin jäähallissa. Suomessa useampaan otteeseen, viimeksi kesällä Ruisrockissa vieraillut yhtye kiertää parhaillaan uunituoreen levynsä ”No More Stories…” kanssa. Oikeasti paljon pidempää nimeä kantava albumi on otettu varsin hyvin vastaan täälläkin, aivan kuten itse bändikin, jonka ystäväjoukko on kasvanut jo jäähallin kokoiseksi.

Viisitoista vuotta sitten elokuvanteon yhteydessä perustettu Mew on noussut tanskalaisen ja eurooppalaisenkin vaihtoehtoisen tunnelmarockin yhdeksi tärkeimmistä nimistä. Allekirjoittaneelle, bändiä entuudestaan vähän vähemmän tuntevalle, mieleen tuli erityisesti toinen pohjoismainen kummajainen, Sigur Rós, johon verrattuna Mew on ”melkein yhtä outo mutta pari astetta rockimpi”.

Tyylillisesti Mew on hyvinkin omaperäinen, kuten puolivahingossa soittimiin tarttuneelta porukalta sopii odottaakin. Bändi itse on luonnehtinut musiikkian ”suureelliseksi taiderockiksi” ja ”kokeilevaksi unipopiksi”. Paremmin ne kokoonpanon tyyliä kuvaavatkin kuin indie- ja progressiivinen rock, joihin Mewiä on luokiteltu virallisemmissa piireissä.

Livebändinä Mew on saanut myös leiman vahvasta visuaalisuudestaan, mutta keskiviikkoilta oli tältä osin pettymys. Enimmäkseen lava oli pimeänä tai valot tuntuivat sojottavan minne sattuu, ja toisinaan yleisöä pommitettiin strobomössöllä. Valtavaa taustakangasta käytettiin varsin vähän ja vasta loppupuolella videoissa oli enemmän kuin väkinäiseltä tuntuvia näytönsäästäjiä. Mutta turhahan se on lähteä väittämään, että kulissit olisivat tehty ”väärin”; ennemminkin korkeat odotukset tekivät tepposet. Ja onhan Mewiä tarkoitus kuunnella ennemminkin silmät kiinni ja tanssien.

Bändin musisoinnissa ei sen sijaan ole vastaan pulisemista, Mew soittaa livenäkin juuri sitä omanlaistaan tunnelmointia, minkä
parhaiten osaa, eikä kuulosta yhtään kikkailulta. Samanlaista omaperäisyyttä on nykypäivänä varsin vaikea löytää tämän kokoluokan yhtyeistä. Kappaleet veivasivat tanssittavasta popista uneliaaseen heijaluun, ja yleisölle tarjonta näytti kelpaavan paremmin kuin hyvin - puolikas jäähallillinen kuulosti paikoitellen loppuunmyydyltä. Biisitarjonta sisälsi luonnollisesti paljon tuoretta materiaalia.

Varsinaisen setin päättänyt, suomalaiselle Vesalle omistettu Bamse Bear oli kenties koko illan kohokohta, kun Donnie Darko -elokuvan (?) inspiroima mureaääninen otus ilmestyi pikkuscreenille puhelemaan pehmoisia. Siinä taisi hellyyttävyydestään tunnettu laulaja Jonas Bjerre saada itselleen vahvan kilpailijan.

Olitko sinäkin Mewin keikalla? Mitäs pidit? Kerro fiiliksistäsi kommenttikenttään.

Teksti ja kuvat: Henri Lassander