Smashing Pumpkins palasi Helsinkiin
4.3.2008
Smashing Pumpkins esiintyi Helsingissä maaliskuun 3. päivä liki kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Edellisen kerran yhtye nähtiin kaupungissa syksyllä 2000, jolloin se nousi Hartwall Areenan lavalle osana Skandinaviaan yltänyttä jäähyväiskiertuettaan. Viime vuonna naftaliinista kaivetun bändin suosio on laskenut tuntuvasti sen kultavuosista, ja niinpä keikkapaikkana toimikin tällä kertaa Areenaa vaatimattomampi Nördenskiöldinkadun jäähalli, jonka akustiikkaa harva yleensä kiittelee.
Helsinki oli Smashing Pumpkinsin Euroopan-kiertueen viimeinen etappi, ja valitettavasti sen myös huomasi. Yskästä kärsinyt laulaja-kitaristi Billy Corgan ei ollut lavalla täydessä terässä, eikä yleisökään näin ollen jaksanut innostua yhtyeestä samaan tapaan kuin vuosituhannen vaihteessa. Sytyttimiä polteltiin säästeliäästi ja moshauksesta kipeytyneitä niskojakaan tuskin parannellaan tänään kovin monen kiropraktikon vastaanotolla. Komeasta valoshow’sta ja vahvoista kitaravalleista huolimatta Smashing Pumpkinsin esitystä voisikin luonnehtia korrektisti maltilliseksi.
Smashing Pumpkins hankaloitti yleisön innostumista entisestään aloittamalla keikkansa kappaleilla, joiden nimiä edes yhtyeen kaikki fanit eivät helpolla muistaneet. Oli sinänsä tervetullut ja rohkea veto esittää Try, Try, Try:n ja Lily (My One And Only):n kaltaisia vanhoja kappaleita heti alkuun, mutta niiden myötä keikan avaus oli aivan liian raukea ennakko-odotuksiin nähden. Osasyyllinen tähän lievään apatiaan saattoi myös olla jäähallissa partioinut, ihastuttavan natsiasenteen omaksunut järjestyksenvalvoja. Kalju herrasmies riensi ojentamaan vieressäni olleita neitejä heti, kun nämä innostuivat hieman tanssimaan musiikin tahdissa. Herran jestas, onhan nyt ennenkuulumatonta ja täysin sopimatonta, että katsomossa joku seisoisi keikan aikana! Luoja!
Ei Smashing Pumpkinsin yleisö kuitenkaan koko iltaa joutunut uinumaan. Etenkin Tonight, Tonight ja Today saivat raikuvat aplodit. Sen sijaan tuoreen American Gothic –ep:n Rose March:ista ihmiset eivät juurikaan innostuneet. Loppua kohden keikka pääsi onneksi kunnolla vauhtiin, ja loppujen lopuksi Smashing Pumpkins onnistui lunastamaan sille asetetut odotukset melko ryhdikkäästi. Ei tämä tietenkään yhtä vakuuttava esitys yhtyeeltä ollut kuin James Ihan ja Melissa Auf Der Maurin kanssa Hartwall Areenalla heitetty keikka, mutta kelpasi kyllä. Vielä kun Smashing Pumpkins saisi nykyiset levytyksensä samalle tasolle liveshow’nsa kanssa, olisi yhtyeellä asiat hyvin. American Gothic kun ei koreasta nimestään huolimatta juurikaan pitkäaikaista SP-fania vakuuta.
Teksti: Tatu Junni
Kuvat: Julia Sheremetyeva
Aiheesta lisää Kaistalla:
Viikon valio: The Smashing Pumpkinsin paluu
Kuvareportaasi: The Smashing Pumpkins spelar i Cirkus
The Smashing Pumpkins palasi kolmen uuden jäsenen voimin
Kuvagalleria
- 1.
-
ei helposti muistettu biisien nimiä??mitä helv.??!oli hyvä että soittivat vanhempiakin biisejä! samaa mieltä siitä natsipartiosta. heti tultiin nurkan takaa mulkoilemaan ku otin kännykän esille. ja hei haloo billykin on jo 40 vee ja silti se vielä jaksaa rokata lavalla. ei mikään bändi oo enää samanlainen ku 10 vuotta sitten. no ei ollu mulla ainakaan yhtään tylsää hetkeä. oli parasta!!
- 2.
-
Höpö, höpö, hyvä keikka oli. Tuo oli kyllä vähän kumma heitto ettei muka biisien nimiä muistettu.
- 3.
-
aina noi kriitikot löytää jotai ”huonoa” sanottavaa/kirjotettavaa.dorkat. ois mielenkiintosta lukee jonkun fanin juttu keikasta..
- 4.
-
tää kirjoitus sai tunnelman latistumaan! miten niin kappaleilla ”joiden nimiä edes yhtyeen kaikki fanit eivät helpolla muistaneet”?? wtf!? oli aivan mahtava keikka ja ainakin siinä missä mä seisoskelin, meininki oli katossa koko keikan ajan! ja kaikki biisit (jopa Rose march) oli mahtavia!! eihän muillakaan keikoilla soiteta vaan niitä ”hittejä”, tottakai ohjelmistoon kuuluu niitä vähemmänkin tunnettuja biisejä.. uskon että kaikki fanit siellä olivat fiiliksissä jo heti alusta alkaen! oli hienoa :)
jutun kirjoittajalle haluaisin vielä sanoa että haista vee ja kirjoita mieluummin fanien näkökulmista! älä marise siinä, hermo menee tollaseen :D
eikä todellakaan kukaan ”uinunut” eikä tylsistynyt koko keikalla.. mahtava meininki ja hyvä musiikki - taattua SP:tä <3
nostan hattua Billylle, se flunssa ei miestä lannistanut yhtään!
jee, oli niin siistiä!! - 5.
-
mä en lue enää koskaan keikka-arvosteluja konsertin jälkeen koska niissä ei oo yhtäkään totuuden perästä sanaa :s en tajua miks kaikissa haukutaan billyä.. that sucks. miks siä sit oli halli täynnä ihmisiä jos niitten musa on muka paskaa ja ne itte on paskoja????!! oon niin ikionnellinen et näin ne ja soitti 1979 <– yks lemppareista. oli niin vitsin hienoo siel.
- 6.
-
kyllä 1979 oli yks mitä odotin innolla ja myös tarantula ja today, mutta se ei tarkoita sitä että en haluaisi kuulla vanhoja biisejä siis sellaisia mitä en edes ole kuullut ennen! encore oli todella hyvä ja kyllä minäkin nostan hattua billylle ettei flunssa tuntunut latistavan tunnelmaa eikä sen äänikään nyt miltään pahalta kuulostanut ei siis ollenkaan! mahtava kokemus oli ja voi olla että oli viimeinen mahdollisuus nähdä heidät joten en kadu mitään sen sijaan arvostelijan pitäisi katua tätä tekstiä jonka kirjoitti! stn
Kommentit
Keskustelut
Facebook