The Who päätti kiertueensa komeasti Helsinkiin
10.7.2007
The Whon runsaan vuoden mittainen maailmankiertue huipentui Helsinkiin maanantaina 9. heinäkuuta. Viimeksi 40 vuotta sitten Suomessa esiintynyt klassikkoyhtye tarjoili pirteän esityksen ja tuttuja hittejä hullaantuneelle yleisölle. Laulaja Roger Daltrey ja kitaristi Pete Townshend osoittivat, ettei rocklegendoille ole yläikärajaa.
The Who tuli aikoinaan tunnetuksi lavamaneereistaan. Varsinkin Pete Townshendin ”viikatekäsi” on jo käsite. Aikoinaan The Wholla - ennen kaikkea Townshendillä - oli myös tapana hajottaa soittimensa keikan päätteeksi. Toinen kliseeksi muodostunut käsite, jonka hän jakoi erään Jimi Hendrixin kanssa. Helsingin konsertissa soittimet pysyivät ehjinä loppuun asti, mutta tuulimylly pyöri edelleen vakuuttavasti.
Alkuperäisen The Whon edesmennyttä rumpalilegendaa Keith Moonia on ollut hankala korvata, kuten Townshend itsekin totesi yhtyettä esitellessään. Nyt paikkaaja on löytynyt - kenestäpä muustakaan, kuin Moonin omasta oppilaasta ja Ringo Starrin pojasta Zak Starkleysta. Vuonna 2002 menehtyneen alkuperäisbasisti John Entwistlen paikan on ottanut Pino Palladino ja tukikitaristina soitti Townshendin veli Simon. Pianon takana on istunut jo 70-luvulta lähtien John Bundrick.
Roger Daltreyn kurkku on ollut viime päivinä otsikoissa ja huolenaiheena. Roskildessa ääni petti pahasti ja Helsingissäkin oli pieniä vaikeuksia. Daltrey pilailikin, että ”this is what you get from singing too much in the rain”. Enempiä ei kuitenkaan tarvinnut selitellä - ääni kesti loppuun asti veden ja teen voimalla.
Tunnelma konsertissa oli mahtava. Vaikka areena oli valmisteltu rauhalliseen konserttiin ja seisoma-alue koostui pelkistä penkkiriveistä, harva malttoi istua aloillaan keikan jälkipuoliskolla. Yhtye sai ansaitut suosionosoitukset täydeltä areenalta, ei ainoastaan hienosta illasta, vaan hienoista vuosikymmenistä.
Settilista koostui tutuista hiteistä, kuten ”Baba O’Reily”, ”Behind Blue Eyes” ja ”Who Are You”. Setin päätteeksi bändi esitti ”My Generationin” ja heti putkeen ”Won’t Get Fooled Again”. Encorena kuultiin komea kooste Tommy-musikaalista, ensimmäisenä vetona ”Pinball Wizard”. Vielä encorenkaan jälkeen kaksikko Daltrey & Townshend ei halunnut jättää lavaa muun bändin mukana. Kiertueen vihoviimeinen kappale oli komea akustinen duetto ”Tea & Theatre”.
The Whon jatkosta ei ole vielä tietoa, mutta kaikki on mahdollista. Yhtye julkaisi vasta viime vuonna uuden Endless Wire -albumin, joka on saanut varsin myönteisen vastaanoton. Ja konsertin lopettaminen uuden albumin päätösraitaan voisi olla lupaus jatkosta, eikö vain? Townshend lupasikin tulla vielä takaisin. ”We’ll be back - hopefully.”
The Whon viime vuosien paluuta studioon ja lavoille on sekä kiitelty että moitittu. Sekä levy että keikkakunto on saanut kiitettäviä arvosanoja. The Who on vanhentunut arvokkaasti ja kykenee yhä tuomaan uusia tuulia klassisuuteensa. Toisten mielestä taas nelikymppisen fossiilinpuolikkaan paluu lavoille on silkkaa nostalgiarahastusta. Moitteet voi jättää omaan arvoonsa. The Who on edelleen erinomaista musiikkia soittava yhtye, jolla on vielä paljon annettavaa kuuntelijoilleen. Tämänpäivän tuoreille rokkiuntuvikoille on muutenkin eduksi, että joku on näyttämässä mallia.
Teksti ja kuvat: Henri Lassander
Kuvagalleria
- 1.
-
The Who on ollut suosikkini jo 60-luvun lopulta. Kun pumppu kerran Suomeen saapui, niin pitihän sitä lähteä oikein pääkaupunkiin katsomaan. Olimme saaneet paikat laidalta ylhäältä. Vissiin maalaistolloille semmoisia tarjoavat, kun eivät älyä parempaa pyytää.
Yhtye sinänsä ei pettänyt. Tutut hitithän sieltä tulivat, vaikka ehdinkin jo pettyä, ettei suosikkikipalettani ”Amazing Journeytä” tulekaan. Mutta tulihan se sitten lopulta encorena Tommy-osiossa.
The Who ei pettänyt, mutta tukkapöllyn ansaitsee rakennettu äänentoisto, jonka kuuluvuus sinne yläparvelle oli todella surkea. Siihen asiaan Pete ja Roger tuskin olivat syyllisiä. Oliko pakko myydä niin paljon lippuja, jos kelvollista äänentoistoa ei kaikille pystytty takaamaan? Olisi todella ollut mukava kuulla Peten hienot kitaranyanssit, jotka nyt jäivät surkean äänentoiston vuoksi suurelta osin kuulematta.
- 2.
-
Yläkatsomoiden huono ääni on Arenan ominaisuus. Keikka itsessään oli kyllä hyvä. Ei parhaita arenalla nähtyjä, mutta hyvä. Itseäni harmitti muutaman biisin kesy/erikoinen sovitus esim The kids are allright ja Wont get fooled again biiseissä.


















Kommentit
Keskustelut
Facebook