Plaza

Dome

Tulilinjalla: Comeback Kid

2.11.2007

rock, kitaristit, Mario, punk, Bad, hyvä maku, Nosturi, aggressiot, kitara, orkesterit

Jääkiekko on kanadalaisilla veressä. Me kaikki olemme kuulleet hurjia tarinoita kanadalaisista poikalapsista, jotka heti äidin lämpöisestä kohdusta päästyään revitään luistinkaukalon kylmään syleilyyn. Nykyään Kanadassa ei perusteta edes vihaista hardcore-bändiä ilman lätkän läsnäoloa. Siitä on osoituksena Kaistan kuudestilaukeavan piippua tällä kertaa tuijottava Comeback Kid.

- Meidän entinen laulaja Scott näki lehdessä jutun, jossa puhuttiin Mario Lemieuxin paluusta jääkentille. Jutun otsikossa oli termi comeback kid. Scottin mielestä se kuulosti hyvältä, ja hän ehdotti sitä bändin nimeksi, kertoo Comebac Kidin kitaristi Jeremy Hibert haastattelun alkuun.

Comeback Kid on jo pitkään ollut iso nimi underground-piireissä. Puskaradio on kuitenkin rätissyt äänekkäästi ja näyttääkin siltä, ettei bändi jää pelkän hc-scenen herkuksi. Vuonna 2002 perustettu Comeback Kid on ehtinyt nähdä uransa aikana yhtä sun toista. Bändi on kiertänyt ympäri maailmaa, lämmitellyt suuria punk-nimiä kuten Bad Religion ja Rise Against, äänittänyt kolme levyä (Turn It Around 2003, Wake The Dead 2005, Broadcasting 2007) ja selviytynyt laulajan vaihdoksesta. Alkuperäinen laulaja Scott Wade jätti bändin sopuisissa merkeissä alkuvuodesta 2006. Bändi ei missään vaiheessa miettinyt hajoamista; toista kitaraa sahaava Andrew Neufeld päätti siirtyä mikin varteen.

Andrew’n mielestä etenkin amerikkalainen punk on lamaantuneessa tilassa. Comeback Kid haluaa poistaa vallitsevan kooman ja luoda jotain uutta sekä mielenkiintoista. Ainakin Helsingin Nosturissa yleisö haltioitui kanukkien kiihkeästä veivaamisesta viime viikolla. Mosh-pit pyöri, ja hikipisarat maustoivat keski-olut tuoppeja.

Juuri ennen kuin Comebackin Kidin soittajat ehtivät kavuta Nosturin lauteille, Kaista ehti hiillostaa kitaristi Jeremyä. Tällä kertaa kuudestilaukeava ei tulittanut arveluttavia kysymyksiä. Sen sijaan kiusasimme Jeremyä suomalaisella punk-musiikilla.

1. Dead By Gun: Abandoned Brothers, levyltä Big Waves (SonyBMG)

- Olipas hyvä biisi! On vaikea tehdä johtopäätöksiä yhden kappaleen perusteella, mutta voisin vannoa, että tämä bändi luottaa yksinkertaisuuteen. He eivät yritä hienostella ja ovat malliesimerkki onnistuneesta ”vähemmän on enemmän” bändistä. Samaa kaava on käytetty tuhansissa punk-ralleissa, mutta nämä kaverit kierrättävät sitä hyvin luovalla tavalla.

2. Kakkahätä –77: Elämä on huora, levyltä Totaalinen Kakkahätä (Combat Rock Industry)

- Biisin alussa ajattelin, että nyt tulee Social Distortion tyyppistä musaa. Loppujen lopuksi kappale toi mieleeni Planet From Yhe Crypt nimisen indie-bändin. Social Distortion on kuitenkin varmasti iso vaikuttaja heille. Hyvältä kuulosti tämäkin. Makea kitarariffi! Yeah!

3. Manifesto Jukebox: The Tunnel, levyltä Death In The Family (Combat Rock Industry)

- Kappaleen eri osat vaihtuivat tyylikkäästi. Bändillä on hyvä maku. Paikoittain musa oli aika rauhallista. En itse juurikaan harrasta tämän tyyppistä musaa. Kuuntelen mieluummin aggressiivisempaa ja raskaampaa tykitystä.

4. Pelle Miljoona Unabomber!: Rinkkakansa, levyltä Unabomber! (Stupido Records)

- Yksinkertaista, hauskaa, koukuttavaa! Irokeesi päähän ja pogoilemaan! Tämän biisin jälkeen tekee mieli rokata tosissaan.

5. Endstand: Future, levyltä Spark (Combat Rock Industry)

 - Se oli Enstandia! Heidän kappaleensa ovat hienosti rakennettuja. He yhdistävät taitavasti melodian ja aggression. Bändin soittajat ovat meille tuttuja kavereita ja hyviä ystäviä. Olemme soittaneet satunnaisia keikkoja yhdessä ja varmasti jaamme samoja lavoja vielä vastaisuudessakin. Kun puhutaan suomalaisesta hardcore-punkista, Endstand tulee mieleen ensimmäisenä. Itse asiassa se taitaa olla ainoa suomalainen hc-bändi jonka tiedän!

 6. Lama: Väliaikainen, levyltä Tavastia (Combat Rock Industry)

- Suomalaista katupunkkia! Cool! Siinä oli aika paljon 70-luvun lopun soundia. Ai he ovat vanha bändi! Okei! Voin vain kuvitella miten  paljon tämä orkesteri on vaikuttanut suomalaisen punk-scenen kehitykseen. Se oli äänekästä! Se oli hullua! Cool!

www.comeback-kid.com

Akseli Heikkilä

Kirjaudu sisään

Tai kommentoi vierailijana

HUOM! Rekisteröitymällä käyttäjäksi varaat itsellesi pysyvän nimimerkin!

Takaisin ylös