Resident Evil –pelisarja on ollut muutosten kourissa muutaman viimeisen osansa aikana. Toimintaa on lisätty, samoin vauhtia. Kaikki eivät ole tästä tykänneet. Alkujaan 3DS-käsikonsolille julkaistu RE Revelations oli kuitenkin paljon vanhakantaisempi peli, ja isoille konsoleille käännettynä se tarjoaa yllättävän perinteisen, toimivan ja pitkän linjan faneille toimivan zombiekauhuelämyksen. Heikki Takalaraportoi kauhun laivalta, joka siis ei ole merellinen painajainen Nightmare:
Listat ovat hieman horroksessa, mutta jotain eloa silti niilläkin löytyy. Telltale Gamesin palkittu, upea The Walking Dead –pelisarja näet kimposi suoraa kolmossijalle, änärin ja Sly Cooperin hännille. Sen kaverina toinen listauutuus on PS3:lle julkaistu Shin Megami Tensei: Persona 4 Arena (8.) ja ilmestyipä Far Cry 3: Blood Dragon PC-listankin 10. sijalle.
Ubisoftin aprillipilaksi kuviteltu Far Cry 3 -lisäri Blood Dragon olisi helposti mennyt läpi pelkkänä läppänä: isolla kauhalla kasari-actionin kattilasta ammentava überräiskintä on täydellinen esimerkki hyvällä maulla toteutetusta itseironiasta. Napakoita one-linereita tykitetään konetulitahdilla ja neon-väreissä kylpevä ulkoasu kalpenee vain käsittämättömän upean soundtrackin edessä. Ja kyllä, itse pelikin on pirun hyvä.
Nelinpelin miehistökään ei tahdo pysyä tolpillaan pelin pyörityksessä, sillä kasarileffojen muskelisankarien kasvattamat karvanaamamme ovat täydellinen kohdeyleisö Blood Dragonin hurtille huumorille, äärimiehekkäästä överimeiningistä puhumattakaan. Michael Biehn presidentiksi!
Taas on aika palata metrotunnelien raunioihin mutanttien ja ihmissaastan keskelle, sillä vaarojen ja kauhujen toisella puolella odottaa … niin, mitä? Pelastus? Tuomio? Jotain kuitenkin ja me otimme selvää, mitä.
Tänään Euroopassa ilmestyvä ja Domelta lämpimän vastaanoton saanut Metro: Last Light ei ole peli, joka syntyi helpolla. Ehei, kulissien taakse on jäämässä aika karmiva tarina siitä, millaista pelikehitys voi pahimmillaan olla. Jason Rubin kertoo lisää.
Pari kuukautta sitten Just Cause -tiimin edustajat hypettelivät Twitterin välityksellä mysteeripeliään. Tuolloin kuvittelimme automaattisesti, että kyse olisi ollut Just Cause 3:sta. Ei ollut, vaan jostain ihan muusta.
Jos joku on ollut unessa viimeiset kuukaudet, Ubisoftilta tulee tänä syksynä lisää Assassin’s Creediä. Merirosvoteemalla! Laivataisteluilla! Itse olen ainakin ns. vähintään puolimastossa uutisten johdosta, mutta Ubisoftilla ei niinkään. He kun odottavat myyntien jäävän edelliskertaa heikommiksi.
EA:n Online Pass -kokeilu aiheutti aikanaan reippaasti närää pelaajien keskuudessa ja ihan aiheesta. Nyt veitset voi pistää takaisin kaappiin ja pommitarvikkeet varastoon, sillä firma on hylkäämässä kokeilunsa. Sitten toki herää kysymys, mitä seuraavaksi onkaan tulossa…
Alkuperäinen Demon’s Souls myi yli odotusten, mutta pitkälti pelaajalta toiselle kiertäneiden vihjeiden muodossa. Markkinointia peli ei juuri tuekseen saanut. Eikä saanut Dark Soulskaan, mutta siitä huolimatta siitä on tullut todellinen kulttiklassikko. Nyt Namco on oppinut läksynsä ja Dark Souls 2 puksuttaa kauppoihin hypejunan kyydissä.
Dead Space 3 yritti matkia Lost Planetin jäämeininkiä, mutta kovin, kovin surkeasti. Eikä Lost Planet 2:kaan sitä kovin onnistuneesti tee. Miten paluu pakkasplaneetalle onnistuu sarjan kolmannessa pelissä? JOK vähän maistelee…
Telltale Games –studion moneen kertaan kehuttu ja palkittu The Walking Dead, monen mielestä viime vuoden paras peli, on saapunut tänään kauppojen hyllyille. Alkujaan netissä digilatauksena julkaistu peli on lopultakin saatu fyysiseen pakettiin, joka kaikille pääpelialustoille julkaistuna sisältää kauhistuttavan lumoavan seikkailupelin kaikki viisi jaksoa.
Domessa juuri oikein viimeisen päälle massiivisesti arvosteltu Defiance on kiinnostava pelitapaus. Vaikka peli ei olekaan saanut varauksettomia kehuja oikeastaan keneltäkään, ovat nuivastikin suhtautuneet tunnistaneet ainakin kokemuksen sisältämän potentiaalin. Pelin tekijät ovat myös ottaneet innoissaan omaksi joidenkin tekemät vertaukset hauskaan, mutta sisällöltään ohkaiseen B-elokuvaan.
Erilaisia viihdemuotoja risteyttäviä pelejä, tv-sarjoja tai elokuvien pohjalta tehtyjä lisenssipelejä on nähty monenmoisia. Vaan kuinkas Defiance tässä onnistuu, kun tv-sarjaa ja MMO-henkistä nettiräiskintää tehdään rinta rinnan? Tero Lehtiniemi ja Juho Anttila raportoivat nettirintamalta valtavassa tupla-arvostelussa…
Tero miettii…
Televisiosarja Defiance on science fiction -western, jossa maapallolle saapuneet ulkoavaruuden otukset ovat sittemmin kärsityn sodan ja luonnonkatastrofin jälkeen päätyneet asumaan jäljelle jääneen ihmispopulaation joukkoon. Sodan jälkeisessä maailmassa keskushallintoja ei juuri ole, ja tässä kaoottisessa tilanteessa ihmiset ovat oman onnensa nojassa. Defiance on nykyisen St. Louisin raunioille rakennettu kaupunki, jonka asukkaiden edesottamuksia sarja seuraa.
Trion Worldsin Defiance-peli sijoittuu kuin sijoittuukin samaan maailmaan. Runnellussa maailmassa suurimpia aarteita ovat maapalloa kiertävien avaruusalusten osat, Arkit. Nämä tuovat muassaan paitsi arvokasta teknologiaa, myös toinen toistaan iljettävämpiä otuksia. Hirviöiden kukistaminen ja aarteiden kerääminen on Ark Hunter -nimisen ammattikunnan hommaa, ja näitä myös Defiancen pelaajat edustavat.
Pelin tarina saa alkunsa, kun Karl Von bach -nimisen herrasmiehen keräämää retkikuntaa kuljettava alus syöksyy maahan, ja syntyneen sekasorron aikana päällepäsmäri itse katoaa. Karl Von bachin luoma EGO-tekoäly lähtee johdattamaan pelaajan hahmoa tiedemiehen jäljille, ja tästä saa alkunsa seikkailu jonka lopputulos voi määrittää koko maapallon kohtalon.
San Franciscon alueelle sijoittuva peli ei siis sijoitu varsinaisesti televisiosarjan nurkille, mutta nykyään lajityypin peleille pakollisessa tarinatilassa tutut naamat kuitenkin esiintyvät. Tässä on onnistuttu niin, että pelin alkutaival sijoittuu aikaan ennen sarjan alkua. Niinpä sarjan päähenkilökaksikko Joshua ja Irisa ovat vielä pelin tapahtumaseuduilla.
Sinänsä sarjan ja tarinan potentiaalinen yhteispeli tuntuu lupaavalta. Pelimaailman luvataan kehittyvän sarjan viitoittamia polkuja, mutta sarjan ollessa vielä näin nuori on paha sanoa kuinka yhteispeli tulee toimimaan. Valitettavasti pelipuolen käsikirjoitus ja näyttelijätyö eivät ihan vedä vertoja itse sarjalle. Western-henkiseen, kevyen humoristiseen sarjaan verrattuna pelin ankea militarismi ja parhaimmillaan mukiinmenevät näyttelijäsuoritukset eivät juuri säväytä.
Juho puolestaan…
Tehtävien ohella kartalta löytyy muun muassa ylempänäkin jo mainittuja ajoneuvohaasteita sekä niin ikään Far Cry 3 -muisteloita herättäviä asehaasteita, joissa käteen annetaan usein tietty torakko ja aikarajan puitteissa on tarkoituksena haalia kasaan tarpeeksi muhkea pistepotti. Mukavia välipaloja, joiden parissa tulee kultamitalisuoritusta metsästäessä vietettyä helposti aivan liian paljon aikaa.
Oma lukunsa ovat myös pitkin karttaa kylvetyt paikkasidonnaiset pikkutehtävät. Melkein joka nurkan takaa löytyy panttivankitilanne, ötökkäinvaasio tai jokin muu välitöntä huomiota vaativa tilanne, jonka selvittämisestä palkitaan kokemuksella. Tieltä on helppo eksyä sivukeikasta toiseen hyppiessä.
Alun jälkeen tavoiteltavaksi avautuu myös huima määrä erilaisia haasteita. Osa on sidottu pelin tarinaan, osa taas tappeluun tai ajoneuvohaasteisiin. Löytyypä joukosta myös löyhästi Defiance-TV-sarjan tarinaan viittaavia tehtäviä. Haasteiden suorittamisesta palkitaan luonnollisesti kokemuksella ja niiden tavoitteleminen nouseekin merkittävään asemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun juonipohjaiset tehtävät on koettu.
Mainitsin myös ongelmat epäonnistumisen seurauksissa. Defiance ei juuri pelaajaa rankaise, mikä ei ole välttämättä hyvä asia. Jos kuolet, heräät henkiin joko samaan paikkaan tai pienen matkan päähän. Rahallinen sakko kuolemasta on nimellinen. Saatettavan kaverin kaatuminen taas on väliaikainen haitta, joka korjaantuu herättämällä kumppani henkiin.
Huikea kotimainen science fiction –elokuva Iron Sky ilahdutti meitä suuresti männä vuonna, mutta saaga jatkuu. Eikä vain Iron Sky II:n muodossa, vaan nyt homma levähtää täysillä myös peliruuduille. Reality Pump –studion luoma Iron Sky: Invasion on näet rämpsäkkä avaruustaistelupeli, jossa on kevyen avaruusalussimulaation ohessa myös hieman roolipeliaineksia ja strategiaakin.
3D Realms teki muinaisina vuosina monen monenlaisia pelejä. Firman repertuaari sisälsi tasoloikkaa ja uskokaa pois, muitakin räiskintäpelejä kuin Duke Nukem 3D:n! Yksi niistä oli nykyään jotakuinkin täysin unohdettu Shadow Warrior.
Alkuperäinen Shadow Warrior pyörähteli samalla Build-pelimoottorilla kuin Duke Nukem 3D:kin aiemmin, mutta uudempi versio sisälsi muun muassa paremmat grafiikat, monipuolisemman 3D-ympäristön ja kulkuneuvoja. FPS-räiskettä tähditti entinen henkivartija Lo Wang, joka taisteli korruptoituneen entisen työnantajansa ”pimeältä puolelta” kutsumia hirviöitä vastaan.
Vuosi sitten julkaistu, rikollisen vähälle huomiolle jäänyt romuluinen roolipeli Dragon’s Dogma on saanut uuden mahdollisuuden löytää tiensä pelikansan sydämeen. Dark Arisen -lisäosan julkaisun myötä Capcom tempaisi kulttuuriteon ja paketoi alkuperäisen Dragon’s Dogman lisäreineen samoihin kansiin ja julkaisi koko höskän alennettuun hintaan.
Pakettijulkaisun myötä myös Nelinpeli päätti vihdoin ottaa heikolle huomiolle jääneen roolipelijärkäleen testiin. Ikävä kyllä Dragon’s Dogman erinomaisten ominaisuuksien listalta löytyy myös kattava hahmonluontiosio ja… no…
HUI! Teräsmies tekee Metropoliksesta rautanyrkin alla elävän tyrannian. Leppakkomies nousee vastarintaan – ja supersankarten taistelussa ei keinoja kaihdeta. Kalle Laakso ja Eric Hartin sukelsivat hämmentävän supersankaritarinan uumeniin!
Tykkätteetkö EA:n FIFA-jalkapallopeleistä? Oletteko sitä mieltä, että sarja tarjoaa pelaajille joka vuosi jotain uutta ja mukavaa? Jos vastaatte kyllä edes jompaan kumpaan esitetyistä kysymyksistä, luvassa on hyviä uutisia. EA:n FIFA-sarja tulee näillä näkymin jatkuvaan ainakin seuraavat kymmenen vuotta.
Lobo. Pääjehu. Yksi kaikkien aikojen ärjyimmistä sarjakuvahahmoista. Supersankarista ei Lobon kohdalla voi oikein puhua, mutta tämän palkkionmetsästäjän kanssa ei kannata ryhtyä riitasille. Jätkähän on heitetty pois niin Taivaastakin kuin Helvetistäkin, kun hemmon meininki ei ihan ollut sikäläisten pomotyyppien mieleen.
Ja nyt Lobo laskeutui myös Injustice-peliin. Uh huh!
Kommentit
Keskustelut
Facebook