Maailma uhkaa syttyä liekkeihin. Paha velho Vorakesh juonii muinaisten lohikäärmeiden herättämistä, pahimpana lohikäärmeherra Margath. Vain kaksitoista sankaria voi pelastaa valtakunnan ikiyöltä.
Runebound on fantasiaa puhtaimmillaan, lautapelitarina hirviöiden, sankareiden ja seikkailun täyttämästä maailmasta. Epäkuolleiden, demonien ja lohikäärmeiden edessä vain rohkein ja vahvin voi voittaa.
Suomessa ei hirveästi lautapelejä tehdä, eikä sinänsä ihme. Lautapelien tekeminen on kallista ja markkinat ovat Suomessa pienet, varsinkin aikuisten peleille. Täällä päin kun lautapelit mielletään yhä pääasiassa Monopoliksi ja muiksi lasten ajanvietteiksi.
Mutta on se kiva, että joku jaksaa yrittää, varsinkin kun yritys on tehty todella hyvällä huumorilla ja rempseän paikallisella asenteella. Ja pelikin on hyvä!
Niin sanotut pakanrakennuspelit ovat nykyään kova juttu. Yhä useampi firma on huomannut, että leivän kylkeen pääsee kätevästi kiinni heittämällä pinon kortteja pahvilaatikkoon ja laatikon 50 euron hintalapun kanssa hyllyyn.
Moni peli seuraa orjallisesti genren aloittaneen Dominionin jalanjäljillä, joten ne harvat oikeasti erilaista pelikokemusta tarjoavat pelit ovat painonsa arvoisia kullassa. Tällä teemalla tutustumme AEG:n Nightfall-peliin.
Jos lähdetään puhumaan kaikkien aikojen mieluisimmista peleistä, Sid Meier’s Pirates! on minun listani kärkisijoilla. Olen ostanut ja omistanut pelin vuosien varrella puolessa tusinassa eri formaatissa ja aina se vain jaksaa viihdyttää.
Mikä olisikaan siis sen huikeampaa, kuin sama peli lautapeliksi muutettuna? Kaikki piratismin riemut kolmen kaverin kanssa rommin ja inkiväärilimun saattelemana. Tätä tarjoaa Merchants & Marauders.
On taas sodan aika, kun Warhammerin synkän fantasiamaailman rodut kömpivät koloistaan pieksemään toisensa kappaleiksi ja polttamaan vastustajiensa kotimaat. Tällä kertaa sotaa ei kuitenkaan käydä miniatyyrien tai tietokonepelien muodossa, vaan korteilla.
Warhammer: Invasion edustaa niin sanottua Living Card Game -formaattia ja edustaakin kunniakkaasti, sillä se vakuutti minut taas 10 vuoden tauon jälkeen siitä, että korttipeleissä on ideaa.
Kuulostaako tämä peli-idea tutulta: kerää lootit, tapa hirviöt, petä kaverisi ja voita peli. Niin minustakin, sillä olen pelannut Munchkinia useita kertoja. Nyt ei ole kyse Steve Jacksonin uusimmasta peli-ideasta, vaan huomattavan samanlaisesta, mutta kuitenkin erilaisesta peli-ideasta.
Cutthroat Caverns on pienen amerikkalaiskustantamon peli, jota varten on selvästi lainattu ideoita Munchkinista, mutta vielä merkittävämmin tätä perusideaa on muokattu ja laajennettu niin, että vaikutteistaan huolimatta peli tuntuu alkuperäiseltä. Ja ennen kaikkea, pahuksen hauskalta.
Monet arvostavat lautapeleissä sitä, että niissä saa miettiä siirtojaan rauhassa vaikka tuomiopäivään asti. Mutta mitä tapahtuu, kun pelaajat pakotetaan reagoimaan reaaliajassa? Kun kaiuttimista puskee jatkuvasti peliin infoa, johon on pakko reagoida siltä istumalta silläkin riskillä, että se pilaa kaikki suunnitelmasi?
Tämä on ongelma, joka kohtaa sinua vuoden erikoisimmassa co-op-lautapelissä. CD soimaan, rentoutusjumppa päälle ja valmistautumaan lautapelimaailman intensiivisimpään kymmenminuuttiseen. Space Alert!
Eletään 1800-luvun alkuvuosia. Taikausko on väistymässä tieteen ja sivistyksen tieltä, mutta järjen valo ei ole levinnyt vielä aivan kaikkiin maailman kolkkiin. Kun pienessä Shadowbrookin kylässä tapahtuu sarja kammottavia murhia, käy selväksi, ettei näitä asioita selitetä loogisesti.
Paikalle saapuu kourallinen urheita sieluja, joiden kohtalona on pelastaa Shadowbrook pahuudelta tai ainakin antaa henkensä yrityksessä. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja tragikoomisin vampyyri lautapelaamisen historiassa. Tämä on A Touch of Evil.
Joskus ei voi kuin ihmetellä, mistä pelikehittäjät ideoitaan repivät. Red November on peli, jossa lauma kännisiä tonttuja yrittää pitää kokeellista sukellusvenettään pinnalla tulipalojen, kaasuvuotojen, ohjuslaukaisujen ja Kraken-hyökkäysten keskellä.
Kuulostaako hämärältä? Sitähän se on myös on, mutta samalla Red November on yksi markkinoiden riemukkaimmista ja parhaista co-op-peleistä.
Roolipelit ovat yleensä vakava asia, mutta löytyyhän niistä naureskeltavaakin. Kun pelit eivät itse muista nauraa itselleen, Munchkin tekee sen niiden puolesta. Steve Jacksonin legendaarinen korttipeli kannustaa pelaajia puukottamaan kavereitaan selkään ja olemaan häpeilemätön nestepää, mutta se tekee sen niin hauskasti, ettei pelistä voi kuin pitää.
Tartu siis 10 metrin seipääseesi, livauta yllesi yllättävän vähän peittävä bikinihaarniska ja lähde kuolettavaan taisteluun pahan fiikuksen kanssa. Tämä on Munchkin ja vain häpeilemättömin voittaa!