- Alustat:
- 3DS
- Kolikkopelit
- Konsolit
- Laitteet
- Linux
- Mac
- Mobiili
- PC
- PlayStation 3
- PlayStation 4
- PlayStation Vita
- Retro
- Wii
- Wii U
- Xbox 360
- Xbox One
Capcomin Lost Planet -pelisarja on elänyt vaihtelevien tähtien alla. Ensimmäinen Lost Planet oli uskomattoman iskevä scifi-räiskintäpeli, jonka menestys sai Capcomin panostamaan urakalla myös PC-pelikehitykseen. Sitten tuli Lost Planet 2, joka oli jokseenkin täysikäännös. Teos hukkasi identiteettinsä ja kompasteli pahasti myös pelillisesti. Monikaan ei tainnut tykätä.
Nyt yritetään taas - ja hyvä niin. Onhan tässä sinänsä hirmuisen hyvä lähtökohta peliksi. Ja kolmospelissä sitä osataankin hyödyntää erinomaisesti, ainakin jos jo nähtyyn ja kokeiltuun on uskomista. Lost Planet 3 näet on tarina etätyöläisestä, miehestä kaukana kotoa.
Lue lisää | Kommentit
Sukurutsaa, synkkää yötä ja Mordoria. Sotaa ja nälkää. Saksalaiseen The Dark Eye (Das Schwarze Auge) –roolipelimaailmaan sijoittuva Demonicon ei kepeillä tai aurinkoisilla asioilla juuri iloittele. Ehkä siksi se vaikuttaakin niin kiintoisalta.
Sukelletaanpa siis hardcore-ropelluksen ensikosketuksen toisen osan pariin ja tutkataan mitä kaikkea muuta pelillä onkaan meille tarjottavanaan!
Lue lisää | Kommentit (3)
Moskova ydintuhon jälkeen. Tai pikemminkin sen maanalainen maailma. Dmitry Glukhovskyn Metro 2033 tunnetaan omalaatuisena nykyscifin klassikkona, joka on inspiroinut jo kaksi videopeliä. Säntäämme jatkamaan Metro Last Light –pelin maailmaan tutustumista ensikosketuksen toisessa osassa.
Lue lisää | Kommentit (1)
Free-to-play on tämän päivän suuri muotisana pelirintamalla. Ja se ujuttautuu hiljalleen yllättäviinkin suuntiin. Pelit, joita olisi myyty vielä viisi vuotta sitten boksina kaupan hyllyltä 49 euron hintaan voi nyt ladata ilmaiseksi netistä. F2p leviää hämmentävällä vauhdilla roolipeleihin, räiskintöihin, strategioihin ja jopa sukellusvenesimulaattoreihin! Ja lentosimuihin.
Sanokaa mitä sanotte, mutta nimenomaan Wargaming.Netin World of Tanks räjäytti pankin. Onhan mikromaksupelejä ollut ennenkin, mutta WoTin taitavasti rakennettu äärimmäinen pelattavuus fiksuihin mikromaksuihin yhdistettynä teki freemiumeista valtavirtailmiön. Eipä ihme, että Wargaming.Net on laajentamassa ideologiaansa muihinkin pelityyppeihin: kuten lentoräiskintä World of Warplanesiin ja laivastosotailu World of Warshipsiin.
Lue lisää | Kommentit (6)
Ubisoftin ilmaisten (mikromaksu)pelien rintamalla harva teos herättää yhtä riemukkaita tunteita heti alkusekunneiltaan kuin The Mighty Quest for Epic Loot. Eihän näin upeasti nimetty peli voi olla kuin jotain mieliinpainuvan riemukasta. Vai mitä?
Jos ensifiilikset eivät mene ihan pieleen, niin peli myös tarjoaa sitä mitä lupaa. Mutta onhan se silti vähän yllättävää innostua tällä tapaa tower defence -pelistä. Innostus ja hymyn väreily suupielessä kertovat kuitenkin myös siitä, että perusteellisen tutusta genrestä voi silti löytää yhä uusia, hauskoja jippoja. Vieläpä nettiympäristössä.
Lue lisää | Kommentit
Venäläisen science fiction -kirjailija Dmitry Glukhovskyn luoma Metro-kirjasarja on kasvanut melkoiseksi kulttiteokseksi. Tai ihan rehelliseksi hitiksikin. Metro 2033- ja 2024-kirjoja on myyty eri kielillä muutama miljoona, ja taannoinen Metro 2033 -pelikin kasvoi hiljakseen hienoksi hitiksi.
Niinpä THQ:n konkurssi olikin suoranainen järkytys, kun tajusimme sen vieneen mukanaan myös seuraavan Metro-pelin. Kuka ostaa Metro: Last Lightin vai ostaako kukaan? Onneksi apuun saapui Deep Silver, joka pelasti myös Saint’s Row 4:n. Deep Silver kutsui lehdistön Metron ensimmäiseen testipäivään - ja voin kertoa, että poistuin sieltä hymysuin.
Lue lisää | Kommentit (4)
Saksalaista roolipelimaailmaa vain äärimmäinen pinnallisesti tuntevana oikein yllätyin, kun tutkailin tarkemmin Kalypso Median tulevan Demonicon-pelin taustoja. Peli näet sijoittuu alkujaan 1984 julkaistun The Dark Eye (Das Schwarze Auge) -roolipelin maailmaan, kuten myös kolme Realms of Arkania -tietokoneroolipeliä ja TDE: Drakensang ja TDE: Chains of Satinav.
Demonicon on kuitenkin tavanomaisesta poikkeava näkemys fantasiaseikkailuun. Se on näet synkkä, julma ja paikoin ahdistavakin roolipeli, jossa sodat, sairaudet ja politiikka tekevät julmaa tuhoa asukkaiden keskuudessa. Ja sinne heitetään pieni pakolaisperhe, jolla on toivoa paremmasta huomisesta, jos vain muutama ihan pikkuriikkinen ongelma vain saadaan ensin setvittyä…
Lue lisää | Kommentit (2)
Tervetuloa tulevaisuuteen, vuoteen 2007! Tuolloin kaikki on toisin!
En tiedä mitä Ubisoftin viime kesän firmajuhlissa oli leivottu kakkusten sisään, mutta vahvin ainesosa oli taatusti jotain kanelia tukevampaa. Millään muulla tavoin firman räiskyvää hauskanpitoa latauspelirintamalla ei voi selittää. Sillä eihän Far Cry 3: Blood Dragon ole mitään muuta kuin sekopäistä revittelyä, joka on kuin Byterapers Movie Productionsin projektiryhmän kosteasta vuosipalaverista varastettua. Ehkä onkin. (B)-leffatiimi sentään hylkää hölmöimmät idikset, mutta Ubisoft leipoi kaikki poisheitetyt idikset ja leipoi niistä pelin.
Lue lisää | Kommentit (9)
Valtavia dildoja. Eeppisiä räjähdyksiä. Uskomattomia hahmoja. Käsittämättömiä käänteitä. Niistä on Saint’s Row tehty. Ensimmäinen ja toinen Saint’s Row -peli ovat sinällään ihan kivoja, jopa mainiota toimintapläjäyksiä mutta Saint’s Row The Third keuli niin totaalisesti, että se mopo heittää voltteja edelleenkin. Eikä Volitionilla ole aikomustakaan jarrutella.
Saint’s Row 4. Kolmonen oli umpihullu, omituinen ja ylettömän hauska peli, jonka suurin saavutus oli tekopenisten ujuttaminen koko pelaajakansan kollektiiviseen tietoisuuteen. Sillä eihän mikään ole hauskempaa kuin pelle, joka mätkii ohikulkijoita dildoilla. Miten tästä enää pistää paremmaksi? Ei millään, mietimme tuolloin.
Lue lisää | Kommentit (4)
Dark-ensikoskettelun (hyh!) toisessa osassa pääsemmekin keskustelemaan hiippailun alkeista. Ja sitähän Darkissa lopulta riittää. Stealthihommat on otettu tosissaan ja vampyyrimme todellakin tykkää varjoista. Samoin äänettömästä hiiviskelystä, vampyyrikatseen käytöstä vihollisen havaitsemiseksi ja huomaamattomista salatapoista.
Noin periaatteessa moni isompi ongelmatilanne on ratkaistavissa myös toiminnallisemmin, mutta liian ison palan haukkaaminen on helppoa, jos ei katsele tilannetta huolella ja skannaa maisemia vamppivoimillaan. Onneksi viholliset ovat sentään sen verran mekaanisia, että pelaaja ainakin ehtii hätäisesti tajuta olevansa paljastumassa ja ehkä tehdä korjausliikkeen.
Lue lisää | Kommentit (2)
Ammu nyt se ikkuna rikki, hän huutaa. AMMU NYT! Muuten kaikki hukkuvat! Mutta jos sen teen, niin sinä kuolet… Valintoja, valintoja… Vaikka loppumetreillä meillä on vain yksi ainoa vaihtoehto automme vajotessa merten syvyyksiin, koko iskuryhmämme ollessa sen vankina…. Miten tähän oikein päädyttiin?
Niin, miten tähän päädyttiinkään… Mitä DICE meille oikein esitteli teatterin lavalla? Miten voi olla, että vuonna 1999 julkaistu pieni räiskintäpeli Codename Eagle on johdattanut meidät tällaiseen? Kahdella mantereella järjestetään lähes yhtaikaa valtavat tapahtumat, joihin on kutsuttu sadoittain toimittajia ja pelaajia ihmettelemään maailman suurimpien pelibrändien joukkoon kivunneen Battlefieldin seuraavaa osaa?
Yhteensattumia? Onnistunutta markkinointia? Vai ihan vain hyviä pelejä genressä, joka on kaikkine CoDeineen, Haloineen ja muine räiskintähitteineen yksi pelimaailman ylivertaisesti suosituimmista?
Lue lisää | Kommentit (6)
Capcomin tuleva Remember Me on mielenkiintoinen peli. Paperilla sen perusidea vaikuttaa miljoonaan kertaan nähdyltä: ettäkö ihan yhdistelmä kiipeilyä ja mätkyttelyä? Missä olenkaan kuullut tämän aiemmin? Ai niin: 90%:ssa Unchartedin jälkeen julkaistuista peleistä. Mutta Remember Me sekoittaa mukaan omaperäisiä ideoita, todella kiehtovan maailman ja palasen erikoisinta pelattavuutta, mitä olen hetkeen nähnyt.
Lue lisää | Kommentit (1)
BioShock Infinite alkaa hiljalleen. Viisi ensimmäistä pelituntia menevät lähinnä intron merkeissä. Ja enimmäkseen putkessa. Putkesta voi toki astella useinkin sivuun ja tutkimaan asioita vapaammin, mutta laajemmilta alueilta edettiin ainakin testatessa vain tietyn oven kautta, minkä jälkeen edessä oli taas tiukemmin paketoitua tarinankerrontaa räiskyvällä toiminnalla höystettynä.
Siitä kuitenkin kiitos, että avoimemmilla alueilla on riittävästi tilaa ja pelaajalle annetaan vapaat kädet kaiken tutkimiseen. Mikä tietysti kannattaa, käteen voi aina jäädä jotain kätevää. Mutta suoraviivaisesta toiminnastakin tykkäävät pääsevät tietysti lanaamaan eteenpäin pyssy kuumana. Tarinan skippaavat menettävät kuitenkin valtavan paljon pelin lumouksesta ja tarinan säikeistä.
Lue lisää | Kommentit (7)
2012 alkupuolella julkaistu Wargame: European Escalation nosti ranskalaisen laadukkaisiin RTS-peleihin erikoistuneen Eugen Systems –studion askeleen ihan uuteen suuntaan. Erinomaiset Act of War- ja RUSE-naksusodat olivat toki purreet yleisöön, mutta Wargamen viihdyttävä kolmannen maailmansodan kuvaus tehosi myös Miikka Lehtosen sotamakuun. Eihän se täydellinen ollut, mutta jatko-osa tuntuisi paneutuvan juuri niihin asioihin, mitä Miikka eniten harmitteli.
Wargame: AirLand Battle tuntuu olevan entistäkin kivempi peli, ja kaiken lisäksi se jätti jälkeensä paljon tavanomaista kevytnaksua strategisemman fiiliksen. Toki peli on mainstreamimpään pelaajaankin toimivaa RTS:ää, mutta kyllä siinä tuntui olevan jotain syvempääkin.
Lue lisää | Kommentit (1)
Nyt en taida olla enää Pirkanmaalla, mietti Kauppinen eräänä aamupäivänä. Karl-Marx Allee ei tuntunut ihan aamuiselta työmatkakadulta, ja arkkitehtuurikin oli tavanomaista itäsaksampaa. Hienoisen silmien hieromisen ja liikennevalojen vihreän jalankulkijan havaitsemien jälkeen se oli pakko uskoa. Tämä on Itä-Berliini.
Ja miksi olen täällä? Koska vampyyrit. Salaliitot. Dark.
Lue lisää | Kommentit (2)
Tänään julkaistiin uusi osa yhteen kaikkien aikojen merkittävimmistä peleistä. Vaikka paljon on entiselläänkin, on kaikki myös muuttunut sitten ensimmäisen SimCity-pelin. Parempaan vai huonompaan, se riippuu näkökulmasta.
Tänään katseltuna SimCity-sarjan ensimmäinen teos on jokseenkin karu, ehkä vähän yksinkertainenkin. Eräs tuttava kommentoi Amiga-versiota emulaattorilla pelatessaan, että nykystandardeilla se on kuin ruma Facebook-peli, mutta ilman ihkusäliä ja mikromaksuja. Ja tottahan se on. Tänään tehdään todella kauniita selainpelejä ja moni Facebookinkin kaupunginrakentelupeli on varmasti vähintään nätimpi, ehkä jopa sisällöllisesti monipuolisempi.
Lue lisää | Kommentit (5)
BioShock Infinite alkaa vetisesti. Pelaaja puhdistuu tulessa. Ja jälleensyntyy. Tervetuloa Uuteen Eedeniin.
Lue lisää | Kommentit (6)
Mitä tapahtuu, kun EVE Online –nyyppä heitetään suoraan altaan syvään päähän ilman sen suurempaa uimaopetusta? Löytääkö mies onnensa galaksien keskeltä vai ajaako armoton MMO-legenda tämän pihalle jo alkuhetkinä? Se selviää tämän artikkelisarjan myötä!
Lue lisää | Kommentit (9)
BioShock Infinite. Joillekin teistä, arvon lukijat, tämä nimi iskee luultavasti jo nyt yhtä kovaa kuin minuunkin. Osa on jo etukäteen täysin vakuuttunut siitä, että Infinite on pelien peli. Toisille tätä täytyy vielä vähän vakuutella. Tulkintoja on toki monia, mutta jos minua ei ole ihan täysin huulesta vedätetty sumujen ja haaveiden sillalla, niin Infinite on minulle yksi tämän vuoden suurista kohokohdista.
Enkä tainnut olla ihan ainoa, jonka toiveet olivat pelin esittelytilaisuudessa korkealla. Lähes kesäiseltä vaikuttava Lontoo houkutteli monikymmenpäisen toimittajalauman ottamaan ensituntumaa vuoden merkittävimpiin lukeutuvasta megapelistä, mutta ilmassa oli pientä salaperäisyydenkin tuntua. Kuvia ja videoita kun ei saanut ottaa missään muualla kuin haastatteluhuoneissa. Se tuntui vähäsen oudolta, etenkin pelistä julkaistut trailerit muistaen. Mutta suotakoon tämän verran mystisyyden häivää 2K Gamesinkin väelle.
Lue lisää | Kommentit (1)
Saksalainen Crytek-pelitalo aloitti uransa kerralla huipulta. Jos kukaan ei firmaa entuudestaan tuntenutkaan, niin Crysis kyllä räjäytti niin raha- kuin pr-pankitkin. Sen jälkeen firma onkin tunnettu ennen kaikkea grafiikasta ja peliteknologiastaan, jotka ovat olleet melkeinpä suuremmassa roolissa kuin varsinaiset pelit.
Crytekin lonkerot ulottuvat jo moneen suuntaan, mutta yksi asia lienee varma kauas hamaan tulevaisuuteenkin. Crysis-pelisarja on näet niin Crytekin ydinjuttu, että vanhan kunnon Prophetin seikkailuja Ceph-avaruusotusten keskuudessa tullaan näkemään vastakin. Ainakin jos Crysis 3 iskee niin kovaa kuin Crytek lupaa.
Lue lisää | Kommentit (10)
Vanhemmat jutut arkistosta.
Kommentit
Keskustelut
Facebook