Assassins Creed 2, Ubisoft, Assassins Creed

Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Seikkailu- ja roolipelit, Tasohyppelyt, Toimintapelit, Ennakot, Galleria, Haastattelut

Historiallisten toimintaseikkailujen ystäville on luvassa juhlavia pelihetkiä, sillä 1400-luvun loppuun sijoittuva Assassin’s Creed II vie meidät keskelle renessanssin juhlaa - ja kulissien takaisia juonitteluja. Salamurhaajaveljeskunnalle riittää töitä ihmiskunnan suurenkin murroksen keskellä.

Ensikosketuksemme toisessa osassa matkaamme Firenzen kaupungin kaduille ja katoille. Miten peli toimii käytännössä? Onko luvassa mitään yllätyksiä?

Oletko jo lukenut ensikosketuksen ensimmäisen osan? Jos et, kannattaa lukea se ensin:

• Assassin’s Creed II -ensikosketus 1: assassiinien ja temppeliritarien tarina jatkuu upeissa kulisseissa
• Assassin’s Creed II - haastattelussa pelin tuottaja

Miten ennen, miten jatkossa?

Assassin’s Creed -pelien käsikirjoittaja Corey May kertoo eDomelle, että pelisarjan tarinaa on mietitty laajalti ja huolellisesti. Ensimmäisen pelin suurmenestyksen jälkeen Ubisoft päätti tehdä siitä kokonaisen pelisarjan, jota suunnitellaan pitkällä tähtäimellä.

Tärkeintä oli kuitenkin löytää hyvä paikka ja aika toiselle osalle, josta sitten ponnistetaan eteenpäin. Erilaisia vaihtoehtoja oli useita, mutta vaihtoehdoista voittajaksi nousi lopulta varsin nopeasti juuri Italian renessanssi. Lopullisessa palaverissa tiimiltä ei mennyt vaihtoehtoja punnitessa kuin 15 minuuttia, kun valinta kohdistui Italian renessanssiin. Perusteluiksi May kertoo muun muassa sen, että tuo aika ja paikka tarjosi ylivertaiset mahdollisuudet assassiinien ja temppeliritarien konfliktin kuvaamiseen.

Ideapussi on kuitenkin kaikkea muuta kuin tyhjä. Tulevissa peleissä, milloin ne sitten saapuvatkaan, pelaajaa kuljetaan askel askeleelta kohti nykypäivää. Peliä, jossa seikkailtaisiin yksinomaan nykyajassa, tosin tuskin tulee vielä pitkään aikaan. Jää myös nähtäväksi millaisilla aikahypyillä sarja etenee. Mikä on seuraava merkittävä ajankohta? Mitkä paikat purevat yhtä upeasti länsimaiseen pelaajayleisöön, nyt kun keskiaikakin on jo jätetty taakse?

Puhtaasti allekirjoittaneen omana spekulaationa esimerkiksi Ranskan vallankumouksen ajankohta voisi olla hyvinkin potentiaalinen aihe. Kuohuvia kansanjoukkoja, veritekoja, poliittisia mullistuksia, valtiomuotojen vaihtumista. Ja kulissien alla salaiset järjestöt kamppailemassa vallasta ja voimasta.

Myös esimerkiksi Japani olisi aiheena häikäisevä. Tosin tällöin jouduttaisiin jo haarautumaan aivan sivupoluille, sillä tuskinpa Desmond Milesilla on japanilaista verta suonissaan. Mutta salamurhaaja-ninjaseikkailu Tokion kattojen yllä, seassa ripaus vaijeriakrobatiaa ja paperiseinien läpi syöksyilyä, siinä todella oiva aihepiiri.

Mutta se siitä spekuloinnista. Miltä Assassin’s Creed 2 itsessään näyttää?

Salamurhaajien matkassa

(kuvassa oikealla: pelin ohjaaja Patrice Desilets)

Peli käynnistyy jälleen kerran nykyajan kautta. Modernin ajan päähenkilöämme sorkitaan häikäisevällä laitteella, jonka avulla hänen dna:staan voidaan kaivaa muinaisten esi-isien muistoja ja kokemuksia. Kappas kummaa, ystävämme on ikivanhan salamurhaajien suvun jälkeläinen ja hänen muististaan kaivettavilla tiedoilla on merkitystä. Niitä haluavat hyödyntää sekä temppeliritarit että modernit assassiinit.

Kaksi salaista järjestöä käyvät yhä ikivanhaa sotaansa, jossa assassiinit ovat jäämässä pahemman kerran tappiolle. He kuitenkin onnistuvat pelastamaan Desmond Miles nykyajan temppeliritarien vankilalaboratoriosta ja värvätä hänet omiin riveihinsä. Nyt Desmond lähetetään takaisin muistojen uumenista kaivettavaan historiaan, elämään toisen esi-isän elämää – ja oppimaan samalla hänen salamurhaajataitonsa. Näin jampasta tulee hetkessä muutaman päivän muistosukelteluilla kaikki esi-isän kikat osaava iskijä, jolle on käyttöä nykytaistossa. Samalla assassiinit taltioivat muinaisten aarteiden ja salaisuuksien sijainteja, jotta niitä voidaan hyödyntää nykyajassa.

Matka historiaan alkaa aivan alusta. Syntymästä. Firenzessä asuva tärkeä suku saa uuden jälkeläisen, pojan nimeltään Ezio Auditore da Firenze. Sinut. Nuoruus sujuu huolettomasti temppuilen, hameenhelmoja jahdaten. Mutta sitten asiat saavat järisyttävän käänteen. Mahtisukujen valtataistelu muuttuu entistä dramaattisemmaksi ja verisemmäksi. Nuori Ezio joutuu kohtaamaan kulissien takaisen elämän todellisuuden. Isä ei olekaan sitä miltä hän näyttää. Suvun johtaja, rakastava isukki ja menestyvä liikemies on elänyt kaksoiselämää. Hän on ollut koko ajan myös assassiinien jäsen, salamurhaaja. Ezio joutuu jatkamaan isänsä tehtävää ja puolustamaan sukunsa kunniaa.

Peliin astuminen on jo ensimetreiltään tarinallista ja historiallista elämysvuoristorataa. Päähenkilön persoonallistaminen, perheenjäsenten esittely ja pelimaailman avaaminen tehdään tyylillä, hyvällä maulla ja jopa huumorilla. Siinä missä edellinen peli oli suorastaan haudanvakava, tässä pelaajaa hivellään myös kevyemmillä mausteilla, nauruilla ja romantiikallakin.

Tapahtumien sijoittaminen Italiaan ja sikäläinen elämänmeno tuodaan esiin harvinaisen tyylikkäällä tavalla. Pelihahmot esimerkiksi puhuvat suurelta osin italiaa. Jep. Sen sijaan, että hahmot puhuisivat tylsää nykyenglantia, puheenparsi on ehtaa italiaa, kaiken lisäksi vielä tapahtumapaikkojen murretta. Tämän ansiosta tapahtumiin on helppo uppoutua, sillä italia on puhuttuna kaunista ja hauskaakin kuunneltavaa. Kun ruudulla nähtävät hahmotkin kuvataan esimerkillisen elävästi ruumiinkieltä myöten, niin ihastuttava italialaisuus suorastaan pursuaa ruudulta. Ei silti hätää, mikään yletön kielitaituri sinun ei tarvitse olla, kaikki puheet on tekstitetty.

Ezio vauhdissa, taustalla Firenzen kaupungintalo.

Joka näyttää läheltä, livenä tältä. Siis oikeassa elämässä.

Ja yöllä paljon pahaenteisemmältä…

Alkupeli on vielä verraten rauhallista matkaamista, tehtävien ja haasteiden tietysti nopeutuessa ja vaikeutuessa. Pelimaailma aukeaa askel askeleelta ja sen monituiset salat tuottavat miellyttäviä yllätyksiä. Tehtävien lomassa on miellyttävää samoilla kaupunkien kaduilla, ihmetellen ihmisten puuhasteluja. Kaduilla kulkee, kaupunginosasta ja vuorokaudenajasta riippuen, ihmisiä asioillaan – tai asiattomuuksillaan. On tavallista kansaa, ylhäisöä, kerjäläisiä ja kauppiaita. On kauppoja, joista voit ostaa parempia aseita tai panssareita. Voit piipahtaa räätälillä ja laitattaa vaatteitasi makuusi sopivammiksi. Ilotytötkin ovat valmiita myymään palveluksiaan. Tosin pelaajan hyödyntämät palvelukset ovat enemmänkin hämäyksiä ja houkutuslintuilua. Niukasti vaatetettujen typyköiden keimailu kun on omiaan esimerkiksi hämäämään vartijoita.

Kaupungeista voi löytää myös roistojengejä, joiden nyrkit ovat käytössäsi sopivaa rahasummaa varten. Jos ilotyttöjen harhautus, katumusikantin räikyvät sävelet tai väkijoukon villiinnyttäminen ja joukkotappelun aiheuttaminen eivät sovi pelityyliisi, niin raivataan sitten tie väkivalloin.

Pelimaailma ja mahdollisuudet ovatkin huimasti edellistä peliä monipuolisempia. Näkee selvästi, että tekijät ovat rakentaneet niin pelimekaniikkaan että eri tehtävien lähestymistapoihin enemmän vaihtoehtoja ja lähestymistapoja.

Kritiikkiä kuunneltu

Kritiikkiäkin on kuunneltu ja huomioitu. Esikoispelissä koettiin erityiseksi ongelmaksi tehtävien toistuvuus ja samankaltaisuus. Pelaajan täytyi suorittaa yhdeksän salamurhaa, joiden peruskaava oli aina sama: ensin tutkitaan, sitten hutkitaan. Tietojen kerääminen ja kuljeskelu olivat aina samaa, joten vaikka maisemat vaihtuivatkin, niin peli tuntui kierrättävän itseään.

Siitä on pyritty eroon tekemällä pelimaailmasta aiempaa avoimempi ja vapaampi. Kaupungit ovat elävämpiä ja tehtäviä voi suorittaa haluamassaan järjestyksessä. Ilmeisesti peli myös muuttuu pelaajan tekojen mukaan – jotkut tehtäväsarjat katoavat, toiset polut aukeavat. Seikkailtavissa on myös erilaisia sivutehtäviä, jotka eivät kuljeta varsinaista juonta eteenpäin, mutta tarjoavat sekä erilaista mielenkiintoista tekemistä että syventävät elämystä.

Osa sivutehtävistä on suunnattu seikkailijoiden sijaan selvästi enemmänkin hardcore-pelaajille. Tarjolla on muun muassa tasohyppelymäisiä tehtäviä maanalaisissa luolastoissa. Hiipimistä, taisteluja ja puzzlejen ratkontaa, kovan pelaajan herkkuja. Eräällä tavalla niistä tuli mieleen Prince of Persian tasoloikkailu, mutta sekä sen hyvien että epämiellyttävien mielleyhtymien kera. Onneksi esimerkiksi hyppyjen vaikeustaso on Prinssiä korkeammalla, touhu ei ole aivan niin automaattista. Mutta en silti oikein tykännyt. Jätetään tasoloikka Mariolle ja Prinssille, jooko?

Pelaaja voi myös matkata vapaasti kaupungista toiseen, joissa kussakin on tarjolla omia tehtäviään ja elämyksiään. Matkaaminen onnistuu joko silmänräpäyksessä matkapalveluja käyttämällä, tai matkaamalla hevosen selässä italialaisen maaseudun halki. Mainittakoon muuten, että maaseutua on tiemmä pyritty elävöittämään. Sielläkin pitäisi olla tekemistä, ehkä tehtäviä. Onpa tarjolla myös ainakin yksi tarinaan liittyvä hevoskärrytakaa-ajo. Kuulostaa veikeältä, näitä en kuitenkaan päässyt näkemään.

Monet nauttivat edellisessä pelissä ihan vain kuljeskelusta, ihmisten katselusta ja maisemien ihailusta. Sitä voi harrastaa tietysti nytkin. Ihmisiä on aiempaa enemmän, he puuhailevat hieman monipuolisemmin ja todelliseen historiaan perustuvissa maisemissa riittää ihailtavaa. Ainakin meikäläinen nautti myös jatko-osan kaduilla ja katoilla kuljeskelusta ja historiallisesta fiiliksestä, vaikka testailu lyhyehköksi jäikin.

Ponte Vecchion silta historiallisessa asussaan. Pelikuvaa.

Ja nykykuosissaan. Valokuva sillalta.

Vertaa myös sillalta avautumia maisemia pelikuvaan. Valokuva sillalta joelle päin.

Ryhdy tilan isännäksi

Kakkoscreediin on keksitty myös erinomaisen erikoinen idea pelaajan suvun tiluksista. Omistat näet maaseudulla suuren villan, jonka yhteydessä on pieni kylä. Kylä elää tapahtumien syrjässä omaa elämäänsä, mutta jos pelaaja kokee sen mielenkiintoiseksi, niin kylän elämään voi vaikuttaa. Alkuvaiheissa se on päässyt vähän rappiolle eikä asukkaiden elämä ole kovinkaan herkullista. Mutta pelin mittaan ansaitsemiasi varoja voi käyttää kylän kunnostamiseen ja kehittämiseen. Voit kunnostaa ja laajentaa kylän kauppoja, kaivosta, kirkkoa, jopa huoralaa. Kunnostustyöt vaativat melkoisesti pääomaa, mutta esimerkiksi kaupoista ja räätäliltä saa jatkossa alennuksia. Samalla ne tuottavat varoja perheen kassalippaaseen, jota voit tietysti käyttää omien halujesi mukaisesti. Näin kylä muuttuu kauniimmaksi, elävämmäksi ja tuottoisammaksi. Voin hyvinkin kuvitella, että joillekin pelaajille kylästä huolehtiminen ja sen ylläpito voi muodostua mielenkiintoisammaksi kuin varsinainen tarina tai salamurhailu.

Onpa kylässä tietysti myös omia salaisuuksia tutkittavaksi ja aarteita löydettäväksi. Kartanoonkin voi sijoittaa – voit esimerkiksi ostaa taideteoksia ja patsaita, jotka sijoitetaan kartanoosi. Näin kovalla työllä ansaitsemasi varat voi sijoittaa omaksi silmäniloksi. Ja muista: laadukas taide ei menetä arvoaan!

Upeaa seikkailua?

Assassin’s Creed II on peli, joka onnistui herättämään sisimmässäni harvinaisen innoituksen kipinän. Tässä on peli, joka lyö kipinää niin monin tavoin. Se on visuaalisesti upea. Siinä on seikkailua, toimintaa ja tappeluja. Sitä voi pelata niin useilla eri tavoilla. Sinun ei tarvitse taistella välttämättä lainkaan, voit keskittyä myös hiipimiseen ja oveliin juoniin. Tai voit raivata tietäsi nyrkein ja tikarein.  Pelissä on vapautta ja avoimuutta, silti myös tavoitteita. Tarina yhdistää, ainakin nähdyn perusteella, häikäisevästi todellista historiaa ja fiktiota.

Itse arvostan eniten pelin kouriintuntuvaa historiallisuutta. Tekijöiden ja pelin parissa työskennelleiden historiantutkijoiden kanssa keskusteltuani voin vain nostaa silinteriäni sille, miten Ubisoft on panostanut taustatutkimukseen ja uskottavuuteen. Tämä nostaa – ihan oikeasti – historiallisen simulaation uudelle tasolle. Se näyttää miten pelejä on mahdollista tehdä.

Ensimmäinen Assassin’s Creed näytti meille, miten todellista historiaa voidaan elävöittää, miten videopelillä voidaan luoda upeita sense of wonder –fiiliksiä. Monet meistä jättivät joskus pelaamisen vähemmälle ja tyytyivät vain katselemaan ympärilleen, ihaillen peliin mallinnettuja kaupunkeja ja maisemia. Jopa esitellen peliä ystävilleen aikakoneena. Assassin’s Creed II:ssa tuntuu olevan samaa taikaa, johon useampikin peli saisi yltää.

Lue myös: Assassin’s Creed II -ensikosketus 1: assassiinien ja temppeliritarien tarina jatkuu upeissa kulisseissa sekä Assassin’s Creed II - haastattelussa pelin tuottaja.

Tekijä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Tulossa: PC (2010), PlayStation 3, Xbox 360 (19.11.2009)
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://assassinscreed.uk.ubi.com
Jukka O. Kauppinen

Lisää aiheesta

Assassin’s Creed II - haastattelussa pelin tuottaja

Assassin’s Creed II -ensikosketus 1: assassiinien ja temppeliritarien tarina jatkuu upeissa kulisseissa

Ubisoft tekee Assassin’s Creedistä lyhytelokuvia - eDomen leffahaastattelussa Assassin’s Creedin tekijät

Lue myös

Alternative Party 2009 -galleria: Jeri valloitti nörttikansan

Blobo – suomalainen superpallo haastaa Wii Sportsin

Forza Motorsport 3 – haastattelussa Turn 10:n autopeliguru Dan Greenawalt

Nintendon ja Amo Oy:n perhetapahtuma Heurekassa

Ratchet & Clank Future: A Crack in Time sisältää enemmän tarinaa

Wiikon wanha: Decathlon

Jukka O. Kauppinen

Kuvagalleria