Brothers in Arms: Hells Highway -ensikosketus - taktista räiskintää länsirintamalla
6.8.2008
Jukka O.
Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Räiskintäpelit, Toimintapelit, Moninpelit
Kolme vuotta sitten julkaistu taktinen räiskintäpeli Brothers in Arms oli virkistävä elämys toisen maailmansodan toimintapelien rintamalla. Vaikka pelissä oli ongelmansakin, niin se oli tavallista ajatuksellisempi ja esitteli erinomaisen ryhmätovereiden komentojärjestelmän.
Pitkään työstetty Hell’s Highway jatkaa edeltäjänsä jalanjäljillä. Mutta miten monta kertaa toista maailmansotaa enää jaksaa seurata samasta, lukemattoman monta kertaa koetusta jenkkinäkökulmasta?
Tämä on taktinen kysymys, Spock sanoi
Hell’s Highway tuo Brothers in Armsit uudemman sukupolven konsoleilla PC:lle. Pohjimmiltaan peli tarjoilee edellistäkin pelanneille tutun paketin sotaa, jossa tapahtumia seurataan vahvan henkilökemian vauhdittamana.
Pelaaja astuu taas kerran ylikersantti Matt Bakerin uniformuun. Viimeksi Baker valtasi Normandian, tällä kertaa matkaa taitetaan hiki hatussa Operation Market Gardenin merkeissä. Länsiliittoutuneet yrittävät nopeaa iskua suoraan Saksan teollisuusalueille, jotta sota saataisiin loppumaan pikaisesti. Homma kuitenkin kusee ja pahasti, mikä on tietysti luo astetta kiinnostavamman peliympäristön.
Hell’s Highwaytä voi pelata eri tavoin. Perinteiseen tyyliin melskaava pelimies voi yrittää voittaa sodan omin avuin. Pelin suurin houkutin on kuitenkin taktiikoiden käyttö, joiden avulla se yrittää luoda tapahtumiin tavallista suurempaa syvyyttä ja mielenkiintoa. Pelaaja on ryhmänjohtaja, joka jakaa sotilailleen monipuolisesti liikkumis- ja taistelukomentoja. Jos haluat pelata oikein haastavasti, niin tehtävät voi yrittää selvittää pelkästään ryhmänsä avulla, ampumatta itse laukaustakaan. Tosin tällaisille takaa johtaville veikkosille on vähemmän mairittelevia nimityksiä…
Taktisuutensa johdosta peli on temmoltaan tavallista räiskintää verkkaisempi. Tapahtumia ehtii miettiä ja harkita. Syytä onkin, jos osastostaan haluaa irti kaiken mahdollisen. Kavereitaan voi määrätä esimerkiksi antamaan suojatulta, kun pelaaja itse siirtyy sivustaan koukkaamaan. Tai päinvastoin.
Iso osa taktikoinnista kertyy esimerkiksi niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ryhmän sotilaiden sijoittelusta. Mistä kaverit pystyvät tulittamaan tehokkaasti? Tai suojaamaan muita? Eihän porukka vain joudu tarpeettomasti ristituleen tai helpoiksi maalitauluiksi aukealla? Vaikka tämä komentelu onkin ehkä se pelin suurin ja tärkein ominaisuus, niin sitä ei tarvitse pelätä. Komentaminen sujuu nopeasti ja helposti, eikä se riko pelin rytmiä.
Aiempiin Brotherseihin verrattuna toiminnassa on myös enemmän monimuotoisuutta, sillä pelaajalla on komennossaan myös tukiryhmiä. Näiden konekiväärit, bazookat ja kranaatinheittimet ovat virkistävä lisäys, joskin niiden tehokas käyttäminen vaatii uudenlaista miettimistä tavallisiin FPS-peleihin verrattuna.
Hell’s Highwayssä ei ole unohdettu ulkoasuakaan, vaan peli on välillä hämmästyttävänkin kinemaattinen. Taistelujen yksityiskohtaisuus pisti silmään heti ensisilmäykseltä. Toiminta on niin sanotusti värikästä, minkä huomaa esimerkiksi kun onnistuu snaippaamaan vihollissotilaalta aivot seinille. Jos tämä peli ei ole K-18, niin ei sitten mikään.
Näyttävyyttä kertyy myös tuhoutuvista ympäristöistä. Jos vihollisia on esimerkiksi hiekkasäkkien tai muiden esteiden takana voi pelaaja yrittää tuhota niitä astetta järeämmillä keinoilla. Vaikka ympäristöjen tuhoutuvuus ei näytäkään olevan esimerkiksi Battlefield: Bad Companyn tasoa, niin dynaamisuus tekee kuitenkin aina gutaa. Peli ei kuivahda niin nopeasti ja pelaajien mielikuvitukselle jää enemmän pelitilaa. Ja kun tehtävät voidaan näin selvittää aiempaa useammilla tavoilla, niin uudelleenpelattavuuttakin löytyy tavallista enemmän.
Pelatessa saa tosin pitää myös varansa, sillä pelissä on suhteellisen kova realismitaso. Siinä missä monissa peleissä pelaaja kestää osumia roppakaupalla tilanteessa kuin tilanteessa, niin tässä nappi saattaa napsahtaa kertaosumasta. Pelatessa on oltava oikeasti varovainen, jos ei halua palata ajassa taaksepäin ja yrittää tehtäviä yhä uudestaan ja uudestaan. Aivoton ryntäily kostautuu nopeasti.
Toimiiko se?
Sotapelinä Hell’s Highway näyttääkin hyvältä ja lupaavalta. Siinä on toimintaa, taktiikkaa ja järkevää pelattavaa. Mutta ne suurimmat kysymykset ovat vielä avoimia: miten tehtäväsuunnittelu on onnistunut? Miten usein toista maailmansotaa jaksaa vielä nuohota samasta vanhasta näkökulmasta? Entä tarjoaako peli todellista tarinaa ja siten motivaatiota tapahtumien jauhamiseen, vai onko juoni vain tehtävät ohuesti yhteenliimaavaa täytettä?
Gearbox-studion sotilaallinen neuvonantaja ja puhemies eversti evp. John Antal (kuvassa oikealla) ainakin uskoo, että vetoa piisaa ja Marget Gardenista pystytään repimään vielä paljon irti. Allekirjoittanut kollegoineen on kuitenkin hieman epäröivällä kannalla. Taas yksi toisen maailmansodan räiskintä, taas kerran jenkkinäkökulmasta, taas kerran länsirintamalta ja Market Gardenista.
Ihan oikeasti, kyllä toisen maailmansodan taistelukentiltä löytyisi paljon muitakin mielenkiintoisia tapahtumia, joita ei ole välttämättä käsitelty kertaakaan videopeleissä. Onko kaiken oltava aina sitä Pohjos-Afrikkaa, Normandiaa tai juuri Market Gardenia? Jos suuria ja kuuluisia taisteluja etsitään, niin miten olisi vaikkapa Ranska 1940, Dunkerque 1940, Pariisin vapautus 1944 tai Berliini 1945? Tai Kreetan, Kreikan, Stalingradin tai Krimin taistelut? En pitäisi pahana neuvostosotilaan tai akselivaltojenkaan näkökulmaa. Brititkin piristäisivät.
Brothers in Arms: Hell’s Highwaytä odotellaankin vielä melkoisen ristiriitaisten tunteiden ristiaallokossa. Peli näyttää hienolta, tuntuu hyvältä ja taktisempi ote sodankäyntiin on aina tervetullutta kaikkien näiden refleksihippojen keskellä. Mutta kamoon, 1944 länsirintama, wanha. Pelin täytyy tarjota jotain todella järisyttävää, jotta se todella erottuisi. Nähdyn perusteella on mahdoton sanoa, että onnistuuko peli siinä. Ehkä, jos tunnelma ei lässähdä loppupelin aikana nähdystä kaupunkitaistelusta.
Hell’s Highway -esittelyvideo
Gearboxin Randy Pitchford esittelee Brothers in Arms: Hell’s Highway -peliä Ubidays 2008 -tapahtumassa kuvatulla videolla.
Tekijä: Gearbox Software
Julkaisija: Ubisoft
Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360 - 28.8.2008
Pelaajia: 1-?
Pelin kotisivu: http://brothersinarmsgame.uk.ubi.com/hellshighway/
Behind the Scenes
E3 2008 -traileri
Lisää aiheesta
Brothers in Arms: Earned in Blood -haastattelu
Brothers in Arms: Road to Hill 30 (pc, PS2, Xbox)
Lue myös
Battlefield: Bad Company (360, PS3)
Fallout 3 - klassikkoseikkailun uusi tuleminen (osa 1)
Legendary -ensikosketus - Pandoran lipas aukesi taas
Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots (PS3)
Tom Clancy’s HAWX -ensikosketus - jälkipolttimia ja vihanpitoa taivaan sinessä
Unreal Tournament 3 (PS3, 360)
Wrath of the Lich King -betapäiväkirja: osa 4
Jukka O. Kauppinen
- 1.
-
Näin muutaman vuoden väliä pitäneenä kyseisestä Normandia -44 genrestä, ja yleensä pelaamisesta, on mielenkiintoista nähdä jaksaako aihe kiinnostaa… Alkuperäinen BIA jäi kokeilematta aikoinaan joten taktinen temmellys voisi siis toimiakin tähän änkyrä-pelaajaan.
- 2.
-
Odotukset on korkealla, mutta toisaalta odotusta on pitkitetty niin äärimmilleen, että pelin täytyy olla kyllä melkonen tajunnan räjäyttäjä, että lopputuloksena voisi olla hypetyksen arvoinen pelikokemus.
”…1944 länsirintama, wanha.”
Samaa mieltä. Eiköhän WW2 ole jo taisteltu monet kerrat läpi, olisi siis korkea aika siirtyä historiassa eteen/taaksepäin. Miten olisi WW1, Amerikan sisällissota, Napoleonin Euroopan valloitus, Vietman? Historiassa riittää monta kahakkaa ekan persoonan taistelupelejä varten.
- 3.
-
Hankkisin heti jos tuossa olisi myös saksalaisten kampanja. Muuten ensimmäisestä maailmansodasta ei taida ole olemassa yhtään fps-peliä. Johtuisiko sitten siitä että siinä sodassa ei ollut osapuolta jonka olisi voinut määritellä ”pahiksiksi” sillä mikään yksittäinen valtio ei ollut erityisesti syypää sotaan. Amerikkalaisia ei kiinnosta tehdä sellaista peliä.
- 4.
-
”Jos haluat pelata oikein haastavasti, niin tehtävät voi yrittää selvittää pelkästään ryhmänsä avulla, ampumatta itse laukaustakaan. Tosin tällaisille takaa johtaville veikkosille on vähemmän mairittelevia nimityksiä…”
Kuten mikä? Kenraali?
- 5.
- 6.
-
Olisi mukava päästä pelaamaan vaikka Saksalaisena Wehrmachtin mosurina joka yrittää paeta Stalingradista antautumisen jälkeen. Olisi lievästi mielenkiintoisempaa kuin ianikuinen jenkkien normandia…
Sniper Elite, tuo pahasti unohdettu WWII räiskintä oli positiivinen poikkeus, mutta kai se oli liikaa jenkeille pelata saksalaisena sniperina vuoden 1945 Berliinissä… Vaikka american tiedustelupalvelu värväsikin pelaajan…
P.S. Eikös Rommel ollut jonkin asteinen marsalkka paremminkin kuin kenraali?
- 7.
- 8.
-
Alkuperäinen BiA on vieläkin hyllyssä ja kyllä se jakso kiinnostaa. Mielelläni näkisin jotain muitakin rintamia tosin kuin taas sitä euroopan seutua.. Esim. venäläisillä ja saksalaisilla pelattava kampanja voisi hyvinkin mielenkiintoista kokea.
Siihen jos vielä lisäisi jonkun nykyaikaisen komenna/rakenna/räiski moninpelin niin voisin jo kuitata pelkän euroopan peliareenan pelattavuuden pitkäikäisyyden nimissä positiivisesti.
- 9.
-
WW1 ja monen muunkin historiallisen sodan tekeminen FPS peliksi tyssää siihen, että asevalikoima jää todella latteaksi. WW1 aikaan sotilaalla oli käytössä oikeastaan vain kivääri ja pistooli, lisäksi länsirintaman sota oli pääasiassa asemasotaa, jossa kuoliin konekiväärituleen ”ei kenenkään maalle”. Muutkin aseteknologian herkut olivat vielä täysin lapsenkengissä jos ollenkaan käytössä. Vietnamin sodasta on tehty muutama räiskintäpeli, ilmeisesti eivät myyneet tarpeeksi koska lisää ei ole juuri tullut.
- 10.
- 11.
-
Gearboxilta on turha odottaa millään muilla kuin jenkeillä pelattavaa peliä, sen verran kansallisuustunnettaan tuntuvat olevan täynnä. Kaikkien (erityisesti eurooppalaisten) rakastamaa John Antalia siteeraten:”When we (Americans) liberated Europe…”
Tästä huolimatta uskon pelin olevan laadukas, pitää vain laittaa joku jenkkihapatussuodin päälle…
- 12.
-
Minä en itse tajua mitä vikaa siinä on, jos vuodessa tulee muutama peli toisesta maailmansodasta, jenkkinäkökulmasta, länsirintamalta. Minusta juttu on vain niin -ja on aina ollut- että odotan juuri näitä pelejä ja nämä ovat ne parhaat FPS pelit. En jaksaisi pelata millään pelkkää cod1:stä aina, siksi on hyvä että tulee aiheesta uusiakin pelejä, lisäksi pelit kehittyvät kokoajan ja haluan kokea tämän saman aiheen joka kerta uudestaan, aina uudella tyylillä, jonka uusi peli tuo. On välillä ihan kiva pelata jotain modernisoituja sotapelejä, on myös joskus ihan kiva jos pääsee pelaamaan jotain uutta taistelua toisesta maailmansodasta, jota ei ole ennen peleissä näkynyt. Kuitenkin se ei ole sama, paras fiilis on aina näissä tutuissa paikoissa.
- 13.
-
Itse en ole koskaan kuullutkaan market gardeniin sijoittuvasta FPS pelistä… Sillä saralla aivan uusi asia. Jenkit kun haluavat korostaa voittamattomuutttaan niin market gardenin kaltainen HEIDÄN ITSENSÄ aiheuttama tappio on ollut liian kova pala purtavaksi pelin tekiöille
- 14.
-
market garden oli brittien (Berndard Montgomeryn)suunnittelema ja johtama operaatio!
- 15.
-
market garden oli brittien (Berndard Montgomeryn)suunnittelema ja johtama operaatio!
- 16.
-
Saksalaisena olisi kivaa pelata moskovat edustalla 41 ilman talvivarusteita moninkertaista ylivoimaa vastaan aseetkin voisi vaikka jäätyä
- 17.
-
Mikseivät voisi tehdä vaikka tyynenmeren taisteluista esimerkiksi saipan iwo-jima singapore ja niistä muista.Olishan se hienoa jos semmossia taisteluita vois käydä japanilaisten näkökulmasta.
- 18.
-
Nyt sitten peli saapunut ja puolet pelattu… Eipä ollut odotusten arvoinen. Kohmelot kontrollit, vanhahtava grafiikka ja ihme nykimistä vähän väliä. Kaikin puolin melko kankeeta soopaa, Ubisoftin peleissä on lähes aina jotain vikaa. Dead spacea odotellessa saa luvan kelvata, hintakin oli kohdallaan 69,95€!!!
- 19.
-
Todellakin on surullinen totuus se, että sotapelejä saksalaisten näkökulmasta on tuskin yhtään. Syy on siinä, että hävinneellä osapuolella ei synny minkäänlaista ''sankaritarinaa''. Lisäksi hävinneen näkökulmaa ei tietenkään oteta huomioon, koska hävinneet saksalaisethan olivat tunnetusti ''pahoja''.
- 20.
-
Miksei kukaan mainitse talvisotaa tai muita suomen sotia? :)
- 21.
-
Niinpä just, mietin itekkin samaa, että miksei joku isompi firma tekis jotain todella mittavaa peliä vaikka talvisodasta. Kelatkaa nyt mihin nykypäivänä pystyttäisiin, jätkät juoksee talvisessa metsässä aseet laulaen ja puista senkuin lumet vaan putoilee samalla kun panokset viuhuu ohi.
Kommentit
Keskustelut
Facebook