Eliten julkaisusta 25 vuotta

23.9.2009
Mikko

Aihealueet: Muut, Seikkailu- ja roolipelit, Simulaattorit, Toimintapelit, Retro, Henkilöt

Neljännesvuosisata sitten julkaistiin eräs kaikkien aikojen legendaarisimmista tietokonepeleistä, 3D-grafiikan uranuurtaja ja lähes kaikille 1980-luvun alustoille käännetty avaruusseikkailu Elite.

Sen myötä kotitietokoneiden omistajille tarjoutui mahdollisuus sukeltaa tuhansista aurinkokunnista koostuvaan vapaaseen pelimaailmaan, jossa piraatteja vastaan sodittiin lasertykein, kauppaa käytiin niin laillisilla kuin laittomillakin lasteilla. Maailmaan, jossa tutkaan ilmestyvä harmaa palkki saattoi merkitä pikaista kuolemaa vielä enimmäkseen harmittomalle pelaajalle.

Vallankumouksen aika

Kasibittisten ollessa voimissaan videopelit perustuivat yksinkertaiseen pelilogiikkaan - kaksiulotteiset spritekuviot ottivat toisistaan mittaa tai hyppivät tasolta toiselle yksinkertaisen musiikin säestämänä. Taivaalta lähestyvät avaruuden öttiäiset saivat tuta pelaajan hiukkastykit kuolintanssiaan esittäessään. Toiminta mahtui usein mainiosti yhdelle ruudulle.

Atari 2600:n ja muiden alkupään pelikonsolien aikakaudella ei ehkä ole yllätys, että Braben ja Bell eivät aluksi löytäneet vallankumoukselliselle pelilleen julkaisijaa.

Julkaisija kuitenkin löytyi lopulta. Niinpä Elite aloitti invaasionsa AcornSoftin myötävaikutuksella brittien olohuoneisiin syyskuussa 1984. Peli oli ohjelmoitu suomalaisittain melko tuntemattomalla BBC Microlla, joka oli tuohon aikaan erittäin suosittu laite Britanniassa.

Käännökset Commodore 64:lle, Sinclair ZX Spectrumille, MSX:lle ja lopulta myös Amigalle, Atari ST:lle sekä lukuisille muille alustoille valmistuivat vuosien varrella. Niiden myötä Elitestä kasvoi paitsi teknologinen taidonnäyte, myös rahasampo sekä tekijöilleen että peliä myöhemmin levittäneelle Firebirdille.

Elite näytti tietä myös pelien tuotteistamisessa. Tätä eeppistä kokemusta ei toimitettu missään vaatimattomassa boksissa, vaan tyylikkäästä laatikosta paljastui pelimodulin, -kasetin tai -lerpun lisäksi pelin maailmaa taustoittava novelli The Dark Wheel, paksu peliohje ja jopa pelistä löytyvien avaruusalusten tunnistamista helpottava juliste.

Kasetti asemaan, näppäimistökartta koneen päälle ja sitten odotettiin, että maailmankaikkeus latautuu.

Eliten BBC Micro -versio täytti laitteen koko 22 kilotavun muistin ja ovelien algoritmien avulla pelaajalle todellakin tarjottiin valtava maailmankaikkeus temmellyskentäksi. Intensiiviset taistelut piraattijoukkioita vastaan sotilaslaserien höyrytessä toivat aivan uudentyyppisen pelikokemuksen ja peli myös todisti, että kotitietokoneiden tehot riittävät kolmiulotteisen vektorigrafiikan tuottamiseen. Myöhemmissä pelin 16-bittisissä versioissa vektorialukset toteutettiin jo täytetyllä vektorigrafiikalla, tekstuurien siintäessä vielä hamassa tulevaisuudessa.

Pelin alussa komentaja Jamesonilla on vain pulssilaserilla varustettu Cobra Mk III -avaruusalus ja 100 krediittiä rahaa. Rauhallinen Laven aurinkokunta on aloituspiste varovaiselle kauppamatkustajalle, joka yrittää ostaa halvalla ja myydä kalliilla ja saada sen verran katetta, että aluksenkin saa tankattua ja parit ohjukset ostettua piraattien päänmenoksi. Pian aluksessa onkin jo sotilaslaserit niin nokalla kuin takaikkunassakin, telakointitietokone, galaksienvälisen hypyn mahdollistava hyperavaruusmoottori ja pelastuskapseli. Edes pakki ei puutu - Atarin ja Amigan versioissa nimittäin senkin sai ostettua peruutusrakettien muodossa.

Nykypelien fotorealistisen grafiikan äärellä voi miettiä, millaisen vaikutuksen karkea wireframegrafiikka tuotti pelaajan mielikuvitukselle. Alustaan ohjastava C-64-peluri saattoi jatkaa kuvittelua mielin määrin - tai itse asiassa hänen oli pakko, sillä pelissä näkyvät avaruusalukset olivat todellakin vain valkoisia viivoja mustalla taustalla. Kolmiuloitteisuus vaati syventymistä ja pelaaminen ajattelua.

Jatkoakin seurasi. Kuvassa Frontier: First Encounters.

Frontier: First Encounters.

Jos kaupankäynti sattui kyllästyttämään, pelaaja saattoi hankkia tuloja louhimalla asteroideja, metsästämällä piraatteja tai vaikka ryhtymällä itse avaruusrosvoksi. Silloin tällöin saatavat avaruuslaivaston erikoistehtävät värittävät pelaajan uraa matkalla arvostetuksi galaksin kauhuksi. Pelin nimi tulee nimittäin siitä, että lopullinen tavoite on saavuttaa arvonimi ”Elite”.

Mikään ei estä Eliten maailmaan uppoutumista vuonna 2009 - vanhat pelit toimivat emulaattoreilla ja jopa selaimessa. Yhä edelleen peli tarjoaa vähintäänkin oppitunnin siitä, miten pariinkymmeneen kilotavuun voi ohjelmoida universumin, joka tuntuu tarjoavan loppumattomia seikkailuja.

Näin legendaarisesta tapauksesta puhuttaessa erilaisia tarinoita ja näkökulmia löytyisi loputtomiin. Siksi rohkaisenkin jokaista vanhaa Cobra-pilottia verestämään vanhoja muistoja ja etsimään käsiinsä vaikkapa Commodore-emulaattorin tai ihan aidon kuuslankun ja kokeilemaan laserhippasilla oloa parin Kraitin kanssa.

Right on commander!

Mikko Tuomela

Linkkejä aiheeseen liittyen

Lataa tästä hulppeat Elite-taustakuvat:

Lisää aiheesta

Elite 4 yhä työn alla – sisältö aina vain salaisuus

Wiikon wanha: Planetary Raiders - se ensimmäinen Elite Online…

Lue myös

Call of Juarez: Bound in Bloodin luonnoksia ja pelitaidetta

Elämä on laiffii ja stylee - ainakin mainosten mukaan

Halo 3: ODST (Xbox 360)

Ports of Call Deluxe (PC)

Wiikon wanha: Bionic Commando

Mikko Tuomela

Edellinen kirjoitus
← Elämä on laiffii ja stylee - ainakin mainosten mukaanSeuraava kirjoitus
Forza Motorsport 3 - ensikosketuksessa ajopelien uusi kuningas osa 1 →

1.

Elite oli itsellenikin SE peli, jonka ensimmäisen C-64:ni mukana sain. Tai valitsin. Ja ensimmäinen peli, jota yritin sillä pelata. Vähän oli alkuun vaikeuksia, eivät alukset liikkuneet. Kaveri sitten onneksi näytti, että laitahan joystick toiseen tikkuporttiin.

Elite, Pitstop II, Summer Games, The Hobbit. Siinä niitä Jukan ensimmäisiä pelejä. Hienoa oli. Eliteen piti käydä lukemassa vinkkejä kirjastossa MikroBitistä. Kirjankin luin, vaikka englanninkieli oli vielä vähän kehnoissa kantimissa. Paperiröykkiöille piirtelin kauppareittejä ja hintataulukoita. Oli se peli.

2.

Emulaattorieliten lisäksi pitää tähän vielä mainita Oolite, joka on nykyaikainen alkuperäiselle Elitelle uskollinen uudelleenlämmitys. Löytyy kaikille kolmelle käyttikselle.

http://www.oolite.org/

3.

Elite, Pitstop II ja Summer Games olivat se kova kolmikko itsellenikin ja Elitehän se niistä oli kaikkein pitkäikäisin. Voi kuinka sitä raivostuttavaa telakoitumistakin jaksoi yrittää, kerta toisensa perään. Mullistava peli kertakaikkiaan.

4.

Mulla meni vuosi ennen kuin tajusin että ennen kuin pääsee avaruuteen niin voi käydä kaupassa.=) Siinä yritin manuaalisesti telakoitua avaruus-asemalle. Ei kuulunut ”tonava kaunoista” , mutta suustani kuului perinteisiä Suomalaisia kirous litanioita.

5.

Eliten kanssa tuli tahkottua tunti jos toinenkin. En kyllä ikinä päässyt deadly-statusta pidemmälle, mutta yritys oli kova!

6.

Thargoidit ne vasta olikin hauskoja vesseleitä…

7.

Sinänsä erikoinen peli tuohon aikaan että pelissä ei ollut mitään tiettyä määränpäätä tai loppua. Löytyy myöskin tuo Gold Edition paketti iteltä, kaapissa se pölyä kerää enkä ole raaskinut myydäkkään, taitaa olla vaan aika harvinainen tänä päivänä jo.

8.

Jösses. Joko siitä on neljännesvuosisata.

Kyllä saikin opetella telakoitumista, mutta sitten kun se sujui niin sinne asemallehan lensi ihan ihme käyrällä korkkiruuvilla, ja hana pohjassa.

Siivenkärkiin sai myös ostettua laserit, mutta eihän niillä mihinkään osunut ainakaan jos paatti oli liikkeessä.

Ja sitten kun Thargoidit kaappasi kesken hyperavaruuslennon niin olipa jännäkakka housussa…

9.

Aarrekaapissa on yhä tallessa täydellinen, joskin avattu, laatikko Eliten MSX-versiosta. Ahh muistoja…

10.

Itse en Amigalla pelatessa juurikaan mokannut telakoitumista, mutta otinkin aina sen hyvin huolella enkä yrittänyt tuurilla täräyttää reiästä sisään. Myöskään thargoideista ei ollut lopulta hirveästi ongelmaa kun sai takaikkunaan laserin ja sillä tähtäili ensimmäisen tilaisuuden tullessa.

11.

Hemmetin vaikea vaan pelata näppikseltä :) Muuten pelaisin. Toki lankkukin löytyy, mutta mutta… aikansa kutakin.

12.

Niinpä sitten D. Braben teki imperium. (elite2) aika paska. Ja steve(omena) jobs yritti next tietsarilla ja palkkasi Brabenin tekemään maailman parhaan pelin. Ja sitte damocles joka taas oli perseestää.

13.

Kuusnepan vasta 88/89 ja vielä kasettiasemalle ja en tainnut edes tietää siihen eliteä olisi saanut. Mikrobitissä mainittiin vain uusintaversiot 16-bittisille. Eka oikea avaruussimu taisi olla pari vuotta myöhemmin xwing pc:llä ja se vasta iskikin ja kovaa.

14.

Eliten jälkeen tuli FOFT ainakin amigalle.

Hyvä avaruussotasimulaattori oli myös peli nimeltään Warhead jossa oli newton pohjainen fysiikka ja lentäminen oli välillä hieman vaikeaa. Warheadin tarina oli hieno

15.

MSX-elite <3

Kyllä siinä satoja tunteja taisi vierähtääkin. En kyllä elite-arvonimeä koskaan saanut, olisko joku Deadly ollut.

16.

Tässä peli jossa en pärjännyt silloin kun se oli uusi, enkä edelleenkään.

Alkuperäisessa en kertaakaan päässyt telakoitumaan kerran asemalta lähdettyäni, tumpelo kun olin.

Oolitea kun kokeilin, en selvinnyt niistä kolmesta piraatista jotka takuuvarmasti kuin verottaja kävivät kimppuuni, kun olin onnistuneesti telakoitunut jossain muualla…