Wiikon wanha: Zool
2.1.2009
Jukka O.
Aihealueet: Tasohyppelyt, Retro
1992 Amigalle julkaistu tasoloikka Zool oli näin jälkikäteen muisteltuna ehkä se vakavimmin otettu yritys luoda Amigalle jokin tasoloikkamaskotti, jonka olemuksella Amigoita ja CD32:ia yritettiin piffata nuoremmalle pelikansalle Marion ja Sonicin tapaan.
Zoolista ei tullut Amigan synonyymiä eikä edes kovin pitkäikäistä tasoloikkasankaria. Sen sijaan se jäi mieliin ihan kivana kertakäyttötasoloikkana - ja sitäkin vahvemmin yhtenä ensimmäisistä täydellisen läpikaupallistetuista videopeleistä.
Zoolissa Gremlin Graphics näet keksi tunkea pelin täyteen mainoksia. Tarjouskilpailun voitti Chupa Chups -tikkariputiikki. Niinpä sitten tikkareita tosiaan pursusi Zoolissa vähän joka paikassa. Arvostelukappaleenkin mukana tuli muistaakseni tikkareita. Ei hullumpaa.
Itse peli tuntui ilmestyessään erinomaiselta tasoloikalta, mutta aina on syönyt Zoolin lumon. Ehkä osa pelin saamasta kovasta hypestä oli itse aiheutettua: olisiko tässä meille kunnon Amiga-tasoloikkasankari? Makee ninjamurkku?! Ja ihan uudenlainen - NOPEA - tasoloikka kotimikroille? Vaan eipä jäänyt Zool historiankirjoihin hyvänä pelinä vaan pikemminkin vain tikkariyhteistyön takia.
Zool julkaistiin Amigan ja Amiga CD32:n lisäksi myös Atari ST:lle, PC:lle, Game Boylle, Game Gearille, Genesikselle, SEGA Master Systemille ja SNESille.
Allekirjoittaneen retroarvostelu pelistä vuodelta 1993:
Julkaistu MikroBitti-lehdessä 1992 tai 1993.
”Kyllä maailmaan hyvin yksi kovasti markkinoitu platformailu mahtuu” lienevät Gremlinin bossit miettineet antaessaan Zool-projektille lähtölaukauksen. ”Tehkää siitä nopea, tehkää siitä söötti, tehkää siitä houkutteleva, tehkää siitä MYYVÄ!”. Konsolikilleri, Sonic the Hedgehodin vapisuttaja ja vuoden hyppelypeli sai täten lähtölaukauksensa. Julkaisua alustettiin jättimäisillä hypejutuilla ja mainoksilla, jotta hurmioituneet arvostelijat antaisivat pelille valtavat pisteet.
Kun Ocean lähti kaupalliselle linjalle keräämällä murovalmistajan sponsoriksi Pushoveriin, niin johan Gremlin kekkasi tehdä diilin tikkarivalmistajan kanssa. Eikö vain tähdätty ikäryhmäkin käyne samasta selville, ”maailman suosituinta tikkukaramellia Chupa Chupsia” tuskin parrakkaat keski-ikäiset miehet jyystävät kovin ahkerasti.
Sponsorointi jopa toimii, sillä eikös vain pelissä killu ensin latauskuvassa, sitten pääkuvassa ja ensimmäisen tason täydeltä Chupa Chupsin logoja. Ja eikö vain tämä toimi toisinkinpäin, Chupat mainostavat Zoolia ahkerasti, ainakin Englannissa.
Kovalla tohinalla Gremlin siis lähti jyrräämään maailmanmarkkinoita Zoolilla, tavoitteenaan punnat taskuun ja Amigistien hyppelymäisin sukupolvi tyytyväiseksi. Ja kun suoraan sanotaan niin lopputulos kyllä jäi siitä mitä odotettiin. Zool ei lunastanutkaan kaikki etukäteisodotuksia, vaikka varsin näpäkkä keitos onkin.
Zool tarjoaa pelaajalleen kaikki Marioiden ja Heghehoggien pääkliseet. Joka nurkka ja huussinkulma notkuu kerättäviä bonuksia, runsaasti erilaisia ammuttavia ja päällehypittäviä ötöjä sekä erilaisia lisäaseita sun muita bonareita. Runsaasti koluttavaa, salahuoneita ja sööttiä katseltavaa. Ja tietysti myös vauhtia ja jännitystä, sekä joystick-kramppi.
Kokoa Zoolissa on parinkin pelin edestä. Kuusi maailmaa jotka koostuvat kukin kolmestä kentästä, yhteensä siis 18 kenttää. Tähän lisäksi ainakin kaksi erilaista lisäpeliä. Yksittäiset kentätkään eivät ole mitenkään minikokoisia. Ensimmäinen taso on vielä varsin lyhyttä tutustumista ja vasta kakkostasolla alkaa varsinainen täysimittainen koluaminen.
Alkuruudussa pelaajalle annetaan tavallista enemmän vaihtoehtoja. Zool voi vilistää joko inertian lakeja noudattaen, tai pysähtyä/kääntyä kuin seinään törmänneenä. Pelin audion voi valita joko efektien tai neljän taustamusiikin väliltä. Pitkän pelin takaajaksi muodostuu continue games -optio, jolla voi valita kuinka monen pelin loppumisen jälkeen saa vielä jatkaa samasta paikasta.
Pelaaminen on varsin ystävällistäkin, kuten odottaa saattaakin Mariota haastettaessa. Alkukentät ovat suorasukaisia, koostuen pääasiassa vasemmalta oikealle juoksemisesta mutta myöhemmin halukkaille löytyy seikkailemistakin. Pomppiminen on enimmäkseen vaaratonta, eli varsin harvassa paikassa saattaa pelaaja seivästyä hyppynsä päätteeksi johonkin ruudulla näkymättömään piikkimattoon. Mikäli näin käy ei kenttää kuitenkaan tarvitse aloittaa aivan alusta, sillä pitkin poikin kenttäsiä on ripoteltu väliasemia. Kytkemällä kunkin päälle aktivoituu se uudeksi aloituspaikaksi.
Ääniefekteillä pelattaessa saa miettiä aikansa, sillä efektit ovat vähintäänkin omituisia. Eivät huonoja, eivät upeita vaan omituisia. Jos taustaksi on vaihdettu musiikki, käy pelaaminenkin iloisemmin, vaikkakaan kolme neljästä kappaleesta ei järin upeaa nautintoa tarjoakaan. Sitä vastoin Rave-kappale on todella menevästi ja rankasti toteutettu, tuplaa menon ja meiningin.
Graafisella puolella Zool on hiukan sekasikiö, kentästä riippuen. Osa grafiikasta on erittäin surrealistista, etenkin ensimmäinen karkkimaailma joka on täynnä karkkeja, tikkareita, namupaloja ja lentäviä lakuja. Onneksi hajuoptiota ei ole vielä keksitty. Sittemmin grafiikka hieman järkeistyy, muuttuen muutenkin siistimmäksi. Ensimmäisen kentän yli-imelälle keitokselle ei silti oikein voi olla nyrpistelemättä, mutta omalaatuinen se ainakin on.
Zoolissa on toiminnallisesti tärkeintä nopeus ja ruudunvieritys. Zool onkin erittäin nopea - silloin kun ruudulla ei ole mitään extraa. Peli kuitenkin hidastuu heti kun ruudulla on nivaska otuksia, jopa nykii ja välkkyy kun toimintaa on yhtään enemmän. Kun Zool porhaltaa eteenpäin maksimivauhtia, niin johan peli nykii ja paukkuu.
Zool nousee yhdeksi Amigan parhaista platform-peleistä. Se antaa kaiken maailman Super Marioille varsin hyvän vastuksen. Tekniikka vain ei aivan kaikkialla toimi. Kokoa ja pelattavuutta Zool kuitenkin pursuu, etenkin myöhemmillä tasoillaan ja Ravella hyöstettynä.
Gremlin Graphics
Saatavissa: Amiga, Atari ST
Testattu: Amiga
Grafiikka: 80
Äänet: 82
Pelattavuus: 87
Vetovoima: 84
Arvosana: 86
Lisätietoja:
Lisää retroilua
Wiikon wanha -retropeliartikkelisarja (mm. Jet Set Radio, Willy Beamish, Warhawk…)
Retrokolikkopelien ääressä -artikkelisarja (mm. NARC, Tetris, Space Harrier, OutRun, Arkanoid…)
Aarteita pelihistorian hämäristä -artikkelisarja
Lue myös
Creative HS-1200 Wireless Headset - testissä langattomat pelikuulokkeet
Kauhistuttavia pelikokemuksia - lukijoiden kertomuksia
Quantum of Solace: The Game (PS2, PS3, 360)
Jukka O. Kauppinen
- 1.
-
Mahtoiko pelistä olla jatko-osaa, Zool 2?
Mulla oli pikkasena 50 pelidemon CD, joista yksi oli Zool, mielestäni Zool 2 (jos sellaista oli). Pelattiin PC:llä ja kutsuttiin sitä ”tikkaripeliksi”. Olin tuolloin ehkä 9-11 -vuotias. Ei tullu mieleenkään haukkua peliä mainonnasta :DDemo oli nopeasti läpi, mutta iloa siitä riitti uudestaan ja uudestaan. Ja musa + ääniefektit oli niin mahtavia, että huh! Laitoin usein pelin otsikkoruutuun vain kuullakseni sen musan, jossa oli mitä kummallisempia efektejä (kukkokiekuu!). Muistan ko. biisin yhä ulkoa näinkin monen vuoden jälkeen (ikää 22). Nostalgiaa!
Saattaisipa kyseinen CD vielä löytyäkin… Täytynee katsoa josko toimisi Dosboxilla ;)
- 2.
-
Zool on yksi kaikkien aikojen kovimmista tasoloikista. Saisivat tehdä uuden Zoolin. ”Zool's back. With Vengeance.”
- 3.
-
Jos tulisi jatko-osa niin siihen voisi tulla viellä enemmän tikkareita.
- 4.
-
@1
Joo, on olemassa myös Zool 2. En muista, oliko pelien välillä muitakin eroja kuin uudet kentät… Tais olla niin, että Zool 2:ssa sai valita kahden eri murkun väliltä, joista toinen osasi rikkoa tiiliseiniä ja toinen hyppi korkeammalle tms. - 5.
-
Olihan Zool ihan kiva tasoloikka, mutta pidin enemmän Fire & Ice ja Superfrog tasoloikista :)
- 6.
- 7.
-
Zool kakkosessa se toinen murkku oli nainen. Sitä tuli kyllä hakattua tosi paljon aikanaan, ja ne tikkarit kyllä jäi elävästi mieleen siitä. :D
- 8.
-
Zool kakkosessa se toinen murkku oli nainen. Sitä tuli kyllä hakattua tosi paljon aikanaan, ja ne tikkarit kyllä jäi elävästi mieleen siitä. :D
- 9.
-
Mulla on toi vieläkin piraattina Amiga 500:lla, hyvä tasoloikka! Tuli aina mieli karkkeja kun kyseistä peliä pelasi.
- 10.
-
Joo-o. Superfrog > Fire&Ice > Zool :)
- 11.
-
lisäksi James Pond, Rick Dangerous… ahh Amiga klassikkoja
- 12.
-
Ahh Nostalgia.
Jonkinlaiset lämpimät muistot pelistä on, vaikka hivenen vaikea olikin ja sen salasana kiekon kanssa meni hermot.
- 13.
-
Ai että… just joululomilla kaivoin Amigan komerosta ja hakkasin kaikki legendat läpi :)
Ja kun on konees lisämuisti ( yht. 1MB :O ), nii ei ees nykiny toi :D
Fire&Ice, Superfrog ja James Pond: Robocod oli ehkä tätäkin parempia. Ts. parhaita pelejä mitä oon pelannu.
PS. Onko ihmisillä muka aitoja versioita jostain Amiga-peleistä? Semmosia harvinaisuuksia taitaa itellä olla peräti 5… muut >100 kräkättyjä :D - 14.
-
@7
”se toinen murkku oli nainen. Sitä tuli kyllä hakattua tosi paljon”
Tykkääkö Shaein hakata naisia näin yleensä paljon? - 15.
-
^:DDDDDDD
- 16.
-
Näyttää tutulta :) Sanoiko joku amiga?
- 17.
-
Fire & ice CD32 versio, löytyy koneeltä vieläkin. CD-musiikit ja heinommat graffat <3
Superfrog CD32 versio ei tosin erotu grafikallaan diskettiversiosta. Eipä se siitä huonoa silti tee.. :)
Zoolia on tullut kanssa pelattua, mutta Fire & Ice sekä Superfrog oli itselle ne läheisimmät Amigan tasohyppelyt koskaan, Turrican II:n vierellä. :)
- 18.
-
Superfrog oli paras. loppu
- 19.
-
Superfrog _on_ paras. Jatko.
- 20.
-
Superfrog on ihan ylivoimaisesti paras Amigan tasoloikka.
- 21.
-
Zool, Super Frog ja Fire & Ice ovat ehdottomasti maailman parhaat pelit!
- 22.
-
On muuten Zool tuhat kertaa parempi ihan perus A500 tai A600 ku jollai Amiga CD32:lla, Atari ST:llä, PC:llä, Game Boylla, Game Gearilla, Genesiksella, SEGA Masterilla tai SNESillä.
- 23.
-
Muuten Kankipappa. Fire & Ice on parempi Amiga 500 tai 600 tai vaikka 1200 ku cd32:lla.
- 24.
-
Cyberdyne puhuu asiaa
Kommentit
Keskustelut
Facebook