Dome

Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 10)

1.7.2010
Jukka O.

Xbox Live Arcade pelit testissä, Xbox Live Arcade, ladattavat pelit, digilevitys, After Burner Climax, Alien Breed Evolution, Assault Heroes, Eets Chowdown, Final Fight Double Impact, Magic The Gathering, Polar Panic, South Park, Things on Wheels, Vo

Aihealueet: Xbox 360, Ajopelit, Kamppailupelit, Räiskintäpelit, Strategia- ja sotapelit, Toimintapelit, Moninpelit

Xbox Live Arcade -pelipalvelu pitää jokaisen Xbox-pelaajan hyvin pirteänä, sillä pelipalvelussa julkaistaan joka viikko jokin veikeä, uusi peli.

Uusimmassa XBLA-pelikoosteessamme on testattu taas kerran kymmenen uutta ja vanhaa peliä: After Burner Climax, Alien Breed Evolution: Episode One, Assault Heroes, Eets: Chowdown, Final Fight Double Impact, Magic The Gathering: Duels of the Plainswalkers, Polar Panic, South Park Let’s Go Tower Defense Play!, Things on Wheels ja Voodoo Dice.

Testiryhmä: Juho Anttila, Eric Hartin, Jukka O. Kauppinen ja Miikka Lehtonen.

Mitä maksaa?

Xbox Live Arcade -pelit julkaistaan Xbox 360 -konsolin Xbox Live -palvelussa. Ne tunnetaan myös termillä XBLA. Jokaisesta pelistä voi ladata maksuttoman demoversion, jonka voi päivittää ostamalla täyspeliksi. Demoversioita voi ladata ja täysversioita ostaa myös Xbox Liven ilmaisella Silver-tilillä.

Xbox Live Arcade -pelien hinnat ilmoitetaan Microsoft-pisteissä. Ne on helppo muuntaa euroiksi oheisen taulukon mukaan:

  • 400 pistettä = noin 5 euroa
  • 800 pistettä = noin  10 euroa
  • 1200 pistettä = noin  15 euroa

Lisätietoja Xbox Live Arcadesta:


 

After Burner Climax

Sega

Eric Hartin

On olemassa nopeita asioita. On myös hullun nopeita juttuja. Ja sitten on After Burner Climax. Se on hyperaktiivinen versio hävittäjälentäjän urasta, joka keskittyy neljään asiaan: hävittäjään, sen tykkeihin, ohjuksiin ja loputtomaan määrään ammuttavia viholliskoneita.

Uusin After Burner sekoittaa soppaa lisäämällä mukaan muutamia erikoistehtäviä. Mitkään näistä ei muuta varsinaista tavoitetta eli vihollishävittäjien ammuskelua, mutta hektiseen peliin tuodaan pientä vaihtelua asettamalla rivihävittäjien ammuskeluun tiettyjä rajaehtoja.

Aina ei kuitenkaan tarvitse olla tuhatta ja sataa menevän pelin ehdoilla, vaan ammuskelemalla hävittäjiä saa täytettyä bullet time -tyylisen kliimaksimoodin. Tämä toimii sekä isojen vihollisryppäiden savustamiseen kerralla että eräänlaisena paniikkinappulana. Kun ruudun menosta ei saa mitään selvää, pikahidastus auttaa ainakin hetkellisesti.

After Burner Climax on hyvä lisä nimenomaan arcade-pelien valikoimaan. Se on laadukas ja nopeatempoinen vauhtielämys, jonka lähin serkku on samaten Segan XBLA:ssa julkaisema Rez. Rez on kuitenkin enemmänkin fiilistelypeli, After Burner on sen sijaan alusta loppuun täyttä toimintaa.

Demo: Pieni pyrähdys arcade-moodissa.

Täysversio: Online-pelitilastot, achievementit, kaikki kentät.

Live-ekstrat: Pelaajakuvat, teemat.

Hinta ja hinta/laatusuhde: 800 pisteellä saa Live-pelihallin nopeatempoisinta toimintaa. Oston arvoinen.

 

Alien Breed Evolution: Episode One

Team 17

Miikka Lehtonen

Alien Breed. Kaksi sanaa, jotka saavat taatusti jokaisen vanhan Amiga-pelurin sydänjuuret väpättämään. Aikanaan tautisen nätti ja hauska alien-räime tulee tavallaan taas, nyt 3D-grafiikalla varustettuna ja episodipohjaisena.

Perusasiat ovat yhä tutut: ylhäältä päin kuvatussa seikkailussa haahuillaan pitkin katastrofaalisen muukalaishyökkäyksen kohteeksi joutunutta avaruusasemaa. Koska asema on parhaillaan lievän räjähdyksen alaisena, siellä on pimeää eikä oikein mikään toimi.

Näin suuri osa pelistä kuluukin pelaajan etsiessä korjattavia sähkögeneraattoreita ja palautellessa asemaa ihmiselolle sopivaksi. Tähän kuuluu myös lukemattomien ihmislihan makuun päässeiden alienien eliminointi, kuinkas muuten.

Ja siinäpä sitä seikkailua sitten onkin tuntikausiksi. Pelistä itsestään ei löydy mitään suurempaa valittamisen aihetta, vaan se näyttää nätiltä ja on kokemuksena ihan viihdyttävä. Henkilökohtaisella mutu-asteikolla jokin kuitenkin töksähteli vastaan ja peli jätti minut hieman kylmäksi. Kaverin kanssa pelattu co-op oli toki jo hauskempaa, mutta jotenkin kaikki tuntui jo lyhyen pelaamisen jälkeen itseääntoistavalta.

Tämä ei ole hyvä juttu, kun pelin nimen perässä koreilee Episode One –liite. Toivottavasti jatko-osa keksii jo jotain vähän tuoreempaa ideaa tai sitten heittää retrovaihteen täysille.

Demo: Lyhyt maistiainen.

Täysversio: Useiden tuntien mittainen survival horror –seikkailu kahden pelaajan Xbox Live –co-opilla varustettuna.

Live-extrat:  Teemoja.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Alien Breed on ammattimaisesti tehty ja näyttävä peli, joten hinta ei sinänsä ole kohtuuton. Jotenkin peli vain jätti minut kylmäksi.

 

Assault Heroes

Wakanako Games / Sierra

Jukka O. Kauppinen

XBLA-palvelun vanhemman tuotannon ”ihan kiva” -sarjaan lukeutuva Assaut Heroes on reilua ja perinteistä ylhäältä kuvattua räiskintää. Pelaaja etenee joko nelivetokärryllä tai jalkapelillä ylöspäin kapeahkoja kenttiä pitkin, antaen vastustajien tuta kuumaa lempeä. Siinä sivussa keräillään vähän lisäaseita, bonareita ja muuta mukavaa.

Perinteinen, toimiva ja yllättämätön perusräiskintä. Nettipeliseuraa tuntuu, vähän yllättävää kyllä, riittävän edelleenkin.

Demo: ei erikoista mainittavaa.

Täysversio: Online-pistetilastot, saavutukset, moninpeli.

Live-extrat: Teemoja ja kuvia.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 400 pistettä. Toimii, jos on pakko vähän räiskytellä.

 

Eets: Chowdown

Klei Entertainment

Jukka O. Kauppinen

Eetsistä tulee mieleen monta, monen monta peliä vuosien varrelta. Mutta ei yhtään aivan suorana kloonattavana pelinä. Yksi hyvä esimerkki on Lemmings, mutta myös Sierran muinaiset puzzlepelit Incredible Machinesien tapaan sopivat hyvin esimerkiksi. Samalla linjalla ollaan tässäkin - pelaajan tehtävä on ratkoa söpöjä ongelmia ja raapia harmaita aivosolujaan.

Perusidea on klassinen: pelaaja yrittää saada Eets-otukset kentän alkupisteestä loppuun. Otuksia ei ohjata suoraan, vaan ne matkaavat paikasta toiseen itsekseen. Pelaaja vain koettaa manipuloida ympäristöä niin, että reitti vie haluttuun paikkaan.

Tärkeimmiten pelaaja asettaa kentälle erilaisia esineitä tai asioita, jotka vaikuttavat halutulla tavalla. Esimerkiksi pomppuvalaat saavat Eetsit lennähtämään ilman halki. Valailla voi myös nakella muita esineitä. Joillakin voi muokata tai tuhotakin kenttää, toiset vaikuttavat suoremmin itse Eetseihin.

Peli on virkeän näköinen ja kauniisti toteutettu. Se on myös mukavaa aivojumppaa ja erinomaista vaihtelua toiminnantäyteisempään Live Arcade -tarjontaan. Erittäin toimiva ja viihdyttävä älypeli. Demolla saa hyvän kuvan pelin olemuksesta.

Demo: Pelattavaa kahdeksan kentän verran, rajoitettu määrä hahmoja, peliä ei voi tallentaa.

Täysversio: Pelattavaa 120 kenttää, enemmän hahmoja, online-pistetilastot, saavutukset.

Live-extrat: Kuvapaketti, pelaajakuvia.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä.  Toimivaa älypelaamista.

 

 

Final Fight Double Impact

Proper Games/Capcom

Miikka Lehtonen

Jos lähdetään puhumaan Super Nintendon legendaarisista peleistä, Final Fight nousee ainakin meikäläisen listoilla korkealle. Aikanaan huikean koneen julkaisupeleihin kuulunut Capcomin mättöpeli osoitti NES-pelaajille, että kahdeksan bitin lisäyksellä sai aikaan todellisia ihmeitä.

Noista päivistä on jo masentavat pari vuosikymmentä eikä Final Fight ole enää mitenkään huisi teknologiademo, vaan yksi ladattavien nostalgiapakettien loputtomassa valikoimassa. Tosin historian kierre sulkeutuu tavallaan, sillä Capcom osoittaa taas, että perusaineksistakin saa aikaan huikeutta, kunhan ne pakkaa tarpeeksi näyttävästi.

Final Fightin ja vähemmän tunnetun fantasiamättö Magic Swordin sisältävä tuplapaketti on nimittäin metrin tavallista emulaattorikäärylettä parempi paketti. Jo hauskoista, aitoja kolikkopelilaitteita kiertelevistä menuista asti huomaa, että nyt on tehty työtä rakkaudella.

Itse pelit ovat toki yhä mitä ovat: kamera vierii vasemmalta oikealle, pelaaja pätkii turpaan tuhansia vihollisia ja Mike Haggar on yhä historian äijäkkäin pormestari. Huomaa myös nopeasti, että kyseessä on alunperin kolikkopelihalliin suunniteltu peli, sillä vaikeustaso on välillä kauniisti sanottuna saatanallinen.

Toteutuksen puolella Capcomin pojat ovatkin napanneet sivun suoraan harrastelijaemulaattorien pelikirjasta ja tarjoavat pinon erilaisia näyttöfilttereitä, joilla grafiikkaa saa vaikkapa pehmennettyä, jos pikselit häiritsevät.  Oma suosikkini on silti aitoa kolikkopeliä matkiva tila, joka heittää ruudulle kaarevaa näyttöpintaa simuloivan vääristysefektin, scan linet ja kaikki muut herkut. Voi pojat sitä nostalgian tunnelmaa!

Normaalisti 800 Microsoft-pistettä (tai 10 euroa) kahdesta parin tunnin pelikokemuksesta olisi kova hinta, mutta Capcomin hellä ja huomaavainen käännöstyö nostaa Final Fight: Double Impactin selvästi massan yläpuolelle. Kun mukana on vielä hauskoja pelin sisäisiä (sekä kirjaimellisia) achievementeja, pelin pariin viitsii palata pari kertaa.

Demo: Lyhyt maistiainen.

Täysversio: Kaksi peliä, kahden pelaajan yhden ruudun co-op, leaderboardit, sisäiset ja kirjaimelliset achievementit.

Live-extrat: Ei mitään. Yhtikäs mitään.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä / 9,99 euroa. Ei kolikkopelejä enää voi paljon paremmassa paketissa tarjoilla.

 

Magic: The Gathering - Duels of thePlainswalkers

Stainless Games / Wizards of the Coast

Eric Hartin

Oli Magic The Gatheringista mitä mieltä tahansa, on se Pokemonin ohessa yksi suurimmista keräilykorttipeleistä. Duels of the Plainwalkers lähestyy peliä opetusohjelman tavoin: se opettaa lähtökohtaisesti pelaajan olevan aivan uusi. Pelipakat on valmiiksi rakennettu, jokaisesta tilanteesta kerrotaan avustavasti ja monivaiheinen tutoriaali käy kaiken juurta jaksain läpi.

Vanhan kunnan Magic-pelaajille Duels of the Planewalkers ei oikein sovellu. Korttipelin ehkä mielenkiintoisin osa, oman pakan luominen, puuttuu lähes täysin. Pakkoja pääsee muokkaamaan pelin yksinpelikampanjasta avatuilla korteilla, mutta mitenkään merkittävästi niihin ei voi kajota. Valoisampana kääntöpuolena voittoa ei tule paremmilla korteilla vaan silkan onnen ja taidon yhdistelmällä.

Silti, booster packin hinnalla saatava maistiainen pelin maailmaan on oikein toimiva. Mitään lisäkortteja ei tarvitse ostella päästäkseen alkuun ja rajatulla korttimäärälläkin pelistä irtoaa hupia monelle illalle. Moodejakin on paljon, joista mielenkiintoisin niistä on kahden pelaajan yhteistyöpeli tietokonetta vastaan.

Demo: Ei moninpeliä, vain lyhyt pyrähdys yksinpelikampanjassa.

Täysversio: Kahden pelaajan moninpeli verkossa, kaikki kampanjamatsit, haasteet, achievementit.

Live-ekstrat: Pelaajakuvia, teemoja, erilaisia laajennuksia.

Hinta ja hinta/laatusuhde: 800 pistettä. Hintansa väärti, mutta saattaa jättää korttipelin veteraanit kylmäksi.

 

 

Polar Panic

Eiconic Games / Valcon Games

Juho Anttila

Ilkeän Mr Bigin olisi kannattanut harkita toisenkin kerran, kenen varpaille astuu. Kun Polar-jääkarhun perhe kidnapataan, alkaa hyisten ongelmakenttien täyttämä pelastusretki, josta ei puutu hauskuutta ja vauhdikkaita tilanteita. Ainakaan teoriassa.

Vauhdikkuus osoittautuu Polar Panicin heikoksi kohdaksi. Tarkoituksena olisi tyhjentää 50 tasaisesti vaikeammaksi muuttuvaa kenttää vihollisista ja raivata tie läpi lumen ja jään täyttämien maisemien. Jääkuutioiden työntelemiseen nojaava pelimekaniikka tarjoaisi mahdollisuuden harmaiden aivosolujen treenaamiseen, mutta sille ei yleensä riitä aikaa pahojen metsästäjien hönkiessä niskaan joka suunnalta.

Onneksi pelistä löytyy myös puzzlemoodi, jonka parissa voi syventyä pulmanratkaisuun ilman välitöntä kuolemanvaaraa. Kenttiä soisi löytyvän vain enemmän, 50 tätä lajia ei riitä järin pitkään. Pakka täydentyy vielä vihollislaumojen liiskaamiseen keskittyvällä survivor-pelitilalla ja korkeintaan neljän pelaajan samalla konsolilla käytävillä moninpelimatseilla.

Toiminnallisuuden kritisoiminen voi olla makuasia, mutta suttuinen ulkoasu ei sitä ole. Nopeita refleksejä vaativa puzzlepeli ei kestä epäselvää grafiikkaa. Kun kulkureittejä on välillä hankala hahmottaa ja ohjaustuntumakin töksähtelee, on ruma sana herkässä.

Polar Panic olisi kaivannut viimeistelyä. Pelimekaniikassa löytyisi mahdollisuuksia, mutta tarinapelin toiminnallinen painotus ja käytettävyysongelmat pilaavat kokonaisuuden. Taistelu puzzlepelirintamalla on sen verran tiukkaa, ettei moiseen lepsuiluun ole varaa. Huonosta pelistä ei suinkaan ole kyse, markkinoilta löytyy vain liian monta parempaa puzzleilua.

Demo: Kourallinen tasoja.

Täysversio: 50 tason mittainen tarina, 50 ongelmakenttää, survivor-pelimuoto, saavutukset, online-pistetilastot.

Live-extrat: Pelaajakuvia.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Kohtuuhinta oikein pahasta puzzlepelivajeesta kärsiville.

 

 

South Park Let’s Go Tower Defense Play!

Doublesix

Miikka Lehtonen

Pidätkö South Parkista? Naurattaako Trey Parkerin ja Matt Stonen huumori? Onko Cartmanin suhtautuminen hippeihin tuttu? Tiedätkö, mikä on kalsaritonttujen maailmanvalloitussuunnitelma? Jos vastauksistasi löytyy enemmän kieltäviä kuin myöntäviä kohtia, South Park –peli ei ole sinulle.

Kyseessä on sangen tavallinen tower defence –peli, jossa jujuna pelaaja saa itse ohjata South Parkin poikanelikkoa, jotka toimivat ikään kuin liikkuvina torneina niiden kiinteiden ohella. Näin sitten murhataan sadoittain hippejä, kalsaritonttuja, demoneita, vanhuksia ja muita South Parkista tuttuja vihulaisia.

Pelinä South Park on silleen ihan pikkukiva, mutta se todellinen riemu irtooaa – jos on siis irrotakseen – siitä, että peli on täynnä South Park –huumoria. Videomateriaalista hauskoihin sisäpiirin viittauksiin. Jos moinen ei kiinnosta, pelikin kannattaa jättää ostamatta, sillä parempia pelejä saa halvemmalla.

Mutta minkäs teet kun South Park jaksaa yhä, ties kuinka monen vuodenkin jälkeen, naurattaa täysillä?

Demo: Pari yksinpelikenttää.

Täysversio: Pitkä kampanja, haastetila, neljän pelaajan co-op saman konsolin tai Xbox Liven välityksellä.

Live-extrat: Ei mitään.

Hinta ja hinta / laatu-suhde: 800 MS-pistettä on kova hinta ihan semikivasta tower defence –pelistä, jos South Park ei kolise.

 

 

Things on Wheels

LOAD Inc.

Juho Anttila

Kilvan ajamista radio-ohjattavilla pikkuautoilla arkisten ympäristöjen sekaan vedetyillä radoilla. Kuulostaako tutulta? Aivan, Things on Wheels ei esittele varsinaisesti uusia ja maata mullistavia innovaatioita. Eipä sellaista toisaalta tarvitakaan, jos toteutus on tarpeeksi raikas.

Super Mario Kartin suora jälkeläinen ei kuitenkaan vakuuta. Periaatteessa asiat ovat kunnossa. Ajotuntuma on kevyt, mutta niin ovat ajokitkin. Radoista löytyy mukavasti korkeuseroja ja oivalluksia. Ulkoasukin on suhteellisen miellyttävä, vaikkakin kovin yksinkertainen.

Jos ei ole Things on Wheelissä suuria vikoja, ei siitä kuitenkaan löydy niitä huippukohtiakaan. Radalta kerättävät bonukset ovat mitäänsanomattomia, vauhdin tunne jää vajaaksi eikä kisoihin pääse syntymään sellaista tappamisen meininkiä, jota tämän kaltaiselta kaahailulta sopisi odottaa.

Valitettavasti apuja ei löydy moninpelinkään puolelta. Verkkopeliin mahtuisi korkeintaan neljä pelaajaa, mutta seuran etsiminen osoittautui sangen haastavaksi. Sama vika vaivaa toki montaa muutakin XBLA-tuotosta. Vain parhaat ja suosituimmat keräävät pelaajia marginaaliteosten jäädessä ilman.

Things on Wheelsin pelastus löytyy jaetun ruudun moninpelistä. Jos sohvalle löytyy kaveri, irtoaa pelistäkin iloa tuplasti enemmän. Ostoperusteeksi tämä ei silti valitettavasti riitä, sillä XBLA on pullollaan parempiakin kahdestaan nautittavia pelejä.

Demo: Tutoriaali, kaksi kisaa.

Täysversio: 20 eri kilpailua neljässä eri episodissa, moninpeli

Live-extrat: Saavutukset, online-pistetilastot, teema, kuvapaketti, laajennus.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Hieman kallis hinta persoonattomasta kevytrallista

 

Voodoo Dice

Exkee / Ubisoft

Juho Anttila

XBLA:n kaltaiset latauspalvelut ovat puzzlepelien paratiisi. Yrittäjiä riittää, vaikka laadusta ei aina ole takeita. Aina silloin tällöin käsiin sattuu se helmi, joka nousee massan yläpuolelle. Valitettavasti Voodoo Dice ei kuulu tähän harvalukuiseen joukkoon.

Pulmapeleistä on syytä löytyä jonkinlainen omaperäinen jippo. Voodoo Dice:ssä se on arvattavissa jo nimestä. Pelivälineenä on noppa, joka on tarkoitus pyöritellä läpi 60:n toinen toistaan vaikeamman kentän. Liikkuminen sujuu ruutu kerrallaan pyörähtämällä, jolloin myös nopan lukema vaihtuu. Iso osa puzzlemekaniikoista perustuukin nopan pyörittelemiseen niin, että näkyvillä on juuri kussakin ruudussa vaadittu tietty lukema.

Esteitä löytyy toki perinteisemmästäkin päästä. Nappulat, teleportit ja työnnettävät lohkareet varmistavat sen, että lajityypin tuntijalle tulee pelatessa lämmin ja kotoinen olo. Sama kaava on nähty jo aiemminkin, aika monta kertaa.

Moninpelimuodot ovat tässä seurassa yleensä suhteellisen päälleliimattua täytettä, niin tälläkin kertaa. Ei niistäkään juuri hupia irtoa, mutta pakko on ollut selvästi ideoida edes jotain, kun moninpeli on nykyään in.

Voodoo Dice on lopulta suhteellisen väsähtänyt puzzletapaus. Ydinmekaniikka ei ole tarpeeksi oivaltava ja omintakeinen, eivätkä itse puzzletkaan aina vakuuta. Visuaalinen toteutuskin on mallia karu, puhumattakaan suhteellisen karmeista äänistä. Pahimpaan puzzlenälkään Voodoo Dicenkin ahmaisee, mutta XBLA:n tarjonnasta löytyy kyllä monen monta huomattavasti pätevämpääkin pulmapeliä.

Demo: 7 kenttää.

Täysversio: 60 kenttää, neljä erilaista maailmaa, 2-4 pelaajan moninpelitiloja.

Live-extrat: Saavutukset, online-pistetilastot.

Hinta ja hinta/laatu-suhde: 800 pistettä. Menettelee pahimpaan puzzlenälkään.

 


Lisää aiheesta

Jukka O. Kauppinen

Paras peleistä on…

Katso tilanne vastaamatta

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös