Vuonna 1999 Jagged Alliance 2 räjäytti potin. Roolipelaamista, strategiaa ja hurttia huumoriakin yhdistellyt peli on edelleen genrensä ehdotonta kärkeä. Nyt sakemanni on tehnyt siitä nykyaikaistetun uudisversion.

Ottaen huomioon millaisesta kulttiklassikosta on kyse, jäi Calypso medialla markkinoinnin kotiläksyt tekemättä. Todella harva, mukaan lukien allekirjoittanut oli vielä vähän aikaa sitten tyystin tietämätön mestarin paluusta.

Lue lisää | Kommentit (8)

Tetris lienee ollut yksi niistä alkuperäisistä peleistä, jota ”kaikki” pelasivat, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sen suosio on kestänyt läpi vuosikymmenten eikä sitä olla unohdettu vieläkään Angry Birdsien sun muiden lomassa.

Tetristä voi nykyään pelata melkeinpä kaikilla teknisillä vempeleillä aina laskimista älypuhelimiin, joten joku voisi kyseenalaistaa mitä järkeä on enää julkaista täysihintaisia kaupan hyllyille saapuvaa Tetris-peliä. 3DS:n uusi Tetris yrittää ainakin tehdä parhaansa oikeuttaakseen olemassaolonsa.

Lue lisää | Kommentit

Peliteollisuudessa on helppo tehdä kaupallinen itsemurha. Ne paljon peräänkuulutetut uudet ideat lienevät suurimpia studioiden kaatajia nykyään. Uusia ideoita janotaan ja samalla vierastetaan. Varsinkin pelaajat ovat asian suhteen vähintään jakomielitautisia, sillä vaikka uusi codi onkin ihan paska, se myy kuin häkä.

Samaan aikaan uudet IP:t pölyttyvät hyllyyn ja kuihtuvat pois. Jatko-osa ilmiön nimi on massoittuminen. Markkinat yksinkertaisesti kuluttavat enää sitä minkä ne tuntevat ennestään. Julkaisijat uskaltautuvat kokeilemaan siipiään uusien ideoiden kanssa vain hampaat kirskuen, eikä pienimmillä ole siihen edes varaa.

Lue lisää | Kommentit (10)

Soldiers: Heroes of World War II. Faces of War. Men of War. Kovia nimiä meikäläisen kulttiklassikoista puhuttaessa. Mikä olisikaan hauskempaa kuin rällätä Tigerillään pitkin Euroopan maita ja mantuja jaellen 88-millimetristä panssarioikeutta?

No, ei ainakaan saman yrittäminen Vietnamin viidakoissa. Sarjan pelit ovat olleet pari vuotta jo muutenkin alamäessä, mutta nyt liuku vaihtuu vapaapudotukseen. Men of War: Vietnam on nimittäin aika kuraa.

Lue lisää | Kommentit (4)

Resident Evil -sarja on yksi selviytymiskauhugenren klassikoista. Voidaan puhua jopa laadun takeesta, Paul W.S. Andersonin tahrimisyrityksistä huolimatta. Välityöksi jäänyt Mercenaries herätti kuitenkin huolen: vieläkö riittää virtaa?

Sarjan toinen tuleminen 3DS-konsoleille palauttaa kurssin takaisin tarinavetoiseen ruotuunsa. Samalla paluun tekee myös usko sarjan mielekkyyteen. Resident Evil: Revelations on nimittäin erinomainen peli.

Lue lisää | Kommentit (2)

Mitä sinä halusit olla nuorena? Poliisi? Lääkäri? Astronautti? Minä halusin vuoroviikoin olla Darth Vader ja velho. Siis sellainen kunnon velho, joka taikoo tarvittaessa Ahvenanmaan kuuhun aamuteetä keittäessään.

No, eihän minusta velhoa tullut, mutta ehkä tämä nuoruuden fantasia selittää sen, miksi legendaarinen Master of Magic kuuluu suosikkipelieni listalle. Sen jälkeen velhomaailmassa on ollut hiljaista, mutta nyt uusi yrittäjä ilmaantuu horisonttiin.

Lue lisää | Kommentit (1)

Hyviä roolipelejä ei ole koskaan liikaa, vaikka viime syksy olikin poikkeuksellisen tiukkaa huippunimien tykitystä. Skyrim, Dark Souls ja Xenoblade Chronicles asettivat lajityypin jokaisella osa-alueella riman varsin korkealle, ja monilla roolipelien ystävillä savotta on vielä armottomasti kesken.

Nyt tähän auvoiseen tilanteeseen pyrkii vielä varsinaiseksi all-star-roolipeliksi profiloitunut Kingdoms of Amalur. Pelin takaa löytyy nimittäin kolme melkoista suurnimeä: Morrowindin ja Oblivionin pääsuunnittelija Ken Rolston, kirjallisen tuotannon määrästä vaan ei laadusta kuulu fantasiakirjailija R.A Salvatore ja sarjakuvapiirtäjä Todd McFarlane. Luulisi, että näillä eväillä niin sanotusti priimaa pukkaisi.

Lue lisää | Kommentit (22)

I Am Alive lienee useimmille melko tuntematon nimike. Alunperin Darkworksin studiolla syntynyt ja sittemmin Ubisoftin hoivaan siirtynyt seikkailu esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Sen jälkeen peli hävisi maan alle, kunnes hiljattain Ubisoft ilmoitti julkaisevansa sen tulevana maaliskuuna PlayStationin ja Xboxin latauspalveluissa. Ja ehkäpä siksi etten odottanut peliltä mitään, se iski kuin miljoona volttia.

I Am Alive on survival horror -peli ilman horror-nimikettä. Se on imenyt tunnelmansa suoraan Silent Hillista ja apinoinut ohjauksen Unchartedista. Mukaan soppaan on sekoitettu omaperäinen taistelu, joka on omissa kirjoissani yksi mielenkiintoisimmista koko pelihistoriani aikana.

Lue lisää | Kommentit (10)

Tower defence –pelit ovat jo niin nähty juttu. Itseasiassa ne olivat nähty juttu jo pari vuotta sitten, eikä aika ole ainakaan parantanut tilannetta. Alkujaan hauska idea on poljettu ylikyllästyksellä niin maan rakoon, että harvaa koko genre edes kiinnostaa.

Niinpä moderni tower defence –peli tarvitsee jo paljon enemmän kuin antiikkiset edeltäjänsä. Nyt tarvitaan persoonallisuutta ja hyviä ideoita, jotta peliin jaksetaan edes vilkaista. Unstoppable Gorgilla on näistä toista.

Lue lisää | Kommentit (3)

Jokainen vähänkään enempää pelannut on varmasti ammuskellut jos jonkinlaisilla aseilla ja jos jonkinlaisissa ympäristöissä. Lukemattomia ovat ne terroristit, väärän väriset vastaantulijat ja vihollisen sotilaat, jotka ovat edessämme kaatuneet, mutta miten on metsästyspelien laita?

Virtuaalisesta metsästyksestä pitäville ei ole hirvittävän paljon vaihtoehtoja ja tuntuu siltä, että genren ystävät ovat omat leirinsä löytäneet. Mitä annettavaa siis on The Hunter 2012:lla?

Lue lisää | Kommentit (8)

Eri lajityyppien naittaminen keskenään on keskimäärin erittäin vaativaa puuhaa. Toisaalta, monet pelihistorian mahtavimmista tekeleistä ovat usein juuri eri genrejen risteytyksiä. Miettikääpä vaikka Deus Exiä, joka aikaanaan yhdisti räiskinnän ja roolipelit. Ja oli ällistyttävä peli. Samalla keitaalla päivää paistattelevat tuoreempina esimerkkeinä myös Dota 2:n ja League of Legendsin kaltaiset reaaliaikanaksujen ja roolipelien fuusiot.

Nuclear Dawn ottaa tavoitteekseen yhdistää ensimmäisen persoonan räiskinnän ja ylhäältä kuvatun reaaliaikastrategian. Pelin takakansi lupaa, että tämä on toteutettu kumpaakaan pelityyppiä syrjimättä. Näinköhän on?

Lue lisää | Kommentit (6)

Joskus hämmästelee sitä, kuinka tuotteita naitetaan yhteen mitä hämmästyttävimmillä tavoilla. Uusin Tekken on juuri sellainen tuote: se on puhdas fanituote, joka ei muita palvele. Paketti sisältää Playstation 2:lta HD-formaattiin tuodun Tekken Tag Tournamentin, tietokoneanimaatiopätkän Tekken Blood Vengeance sekä tänä jouluna tulevan Tekken Tag Tournament 2:n demon.

Mikään näistä ei oikein ansaitsisi omaa maksullista pakettiaan. Tekken Tag Tournament HD on hätäisesti kyhätty klassikon porttaus, Tekken Tag Tournament 2 on lyhyt demo ja Blood Vengeance taas aivan käsittämätön idea lähtökohdiltaankin.

Lue lisää | Kommentit

Arki-ilta Gotham Cityssä. Pelkkiin nahkakalsareihin sonnustautunut möhömahainen lepakkomies rullaluistelee pahvilaatikko päässään ja sinko olallaan ohitse. Perässä on pari rimppakinttuista, ja vähintään yhtä karvaista, naispuolista jokeria kirveet käsissään ja pomppukengät jaloissaan. Asetan maahan karhunraudan, lataan kiväärini ja lähden auttamaan lepakkoystävääni valtaamaan myrkkykaasuasetta.

Kehuja ja kaupallista menestystä keränneiden Arkham-pelien jälkeen anarkistinen Gotham City Impostors tuntuu liki antijytkyltä, eikä vain hullun huumorinsa vuoksi. Kolmas persoona on vaihtunut ensimmäiseen, toimintaseikkailu verkkoräiskintään ja omintakeisuus päinvastaiseen. Nyt lainataan lupia kyselemättä, etenkin lajityypin kruunatulta kuninkaalta.

Lue lisää | Kommentit (2)

Vuoden 2009 nimihirviö King Arthur: The Role Playing Wargame yritti yhdistää strategian ja roolipelin aivan uudella tavalla. Eihän lopputulos huono ollut, mutta ehkä hieman kuivakan kotikutoinen.

Aivan pian julkaistava jatko-osa tahtoo korjata edeltäjänsä puutteet. Kauniimpi pinta, dramaattisempi tarina ja toimivampi tekniikka? Se jää nähtäväksi, mutta esimakua ehdittiin saada jo prologikampanjan muodossa.

Lue lisää | Kommentit