Tower defence –pelit ovat jo niin nähty juttu. Itseasiassa ne olivat nähty juttu jo pari vuotta sitten, eikä aika ole ainakaan parantanut tilannetta. Alkujaan hauska idea on poljettu ylikyllästyksellä niin maan rakoon, että harvaa koko genre edes kiinnostaa.

Niinpä moderni tower defence –peli tarvitsee jo paljon enemmän kuin antiikkiset edeltäjänsä. Nyt tarvitaan persoonallisuutta ja hyviä ideoita, jotta peliin jaksetaan edes vilkaista. Unstoppable Gorgilla on näistä toista.

Lue lisää | Kommentit (3)

Japanilainen Level-5 tunnetaan mainioiden ja ei-niin-mainioiden roolipeliensä lisäksi Professor Layton -puzzleseikkailuistaan. Korkeahattuinen herrasmiesprofessorimme on ratkonut monenlaisia pulmia Nintendon DS -käsikonsolilla jo useamman osan verran.

Professor Layton: Spectre’s Call on taattua Laytonia vakaalla kaavalla, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka pientä hiomista onkin tapahtunut, vastaa peli silti käytännössä edelleen vain ja ainoastaan yhteen kysymykseen. Mikä se sitten on? No tietysti: ”Ottaako herra tohtori älypähkinöitä?”.

Lue lisää | Kommentit

Kuten olen jo arvosteluissa ja ennakoissa väsymiseen saakka toistellut, parin vuoden takainen Trine oli sen vuoden suosikkipelejäni. Hempeä grafiikka, erinomainen soundtrack ja todella mukaansatempaava fysiikkakikkailu olivat hyvän pelin resepti.

Ja ilokseni voin todeta, että sitä ne ovat nytkin. Trine 2 on nimittäin täällä ja vaikka joku voisi masentuneena todeta, että se on vain lisää Trineä, minä toteankin riemastuneena, että hei: se on lisää Trineä!

Lue lisää | Kommentit (5)

Muutaman vuoden takainen Trine oli todella iloinen yllätys. Suomalaisen Frozenbyten huisi fantasiaseikkailu hurmasi minut ykkösellä ja kiilasi vuoden 2009 suosikkipelieni listalle. Todella hehkeä grafiikka, upea soundtrack ja toimiva fysiikkapelailu, mitä muuta enää muka tarvitaan?

No, ainakin lisää samaa herkkua! Parin vuoden odotus on vihdoin päättymässä, sille Trine 2 on miltei täällä. Pikaisen tutustumisen perusteella näyttää siltä, ettei hehkeä ote ole parissa vuodessa menettänyt hitustakaan tehostaan.

Lue lisää | Kommentit (7)

Maailmanlopun varalle on kirjoitettu hurja määrä selviytymisoppaita, joista Max Brooksin The Zombie Survival Guide on yksi tunnetuimpia. Mutta mitä tehdä, kun maailmanloppu saapuu muodossa, johon kirjastosta ei löydy apua? Kotimetsä on kuolemassa. Pimeys valtaa tilaa. CreaVuresin söpöjen eläinten ratkaisu on juosta ja hyppiä metsää pitkin vasemmalta oikealle niin pitkälle, että asiat ovat taas paremmin.

Iso osa indie-pelien merkkitapauksista on tasohyppelyitä höystettynä fysiikkapohjaisilla pähkinöillä ja kauniilla ulkoasulla. Menestysresepti on siis kasassa, mutta mitä uunista tulee ulos?

Lue lisää | Kommentit

Nyt on todettava, että en taas ihan tajua. Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta, mutta silti ihmetykseni on suuri. Luen netissä käytävää keskustelua Ubisoftin tuoreesta From Dust –pelistä ja käyn läpi sen saamaa ylistystä, enkä voi kuin ihmetellä, pelaanko minä samaa peliä.

Paperilla peli on toki hieno tapaus. Tunnelmallinen ja omaperäinen jumalpeli on täynnä hienoa teknologiaa ja hyvällä tavalla ranskalaista tunnelmaa. Mutta tämä on vain puoli pakettia. Se tärkein osa, se itse peli? Se jätti minut kylmäksi.

Lue lisää | Kommentit (5)

Tonttuja, salaliittoja ja astronautteja. Scogginsin pikkukaupunki Minnesotassa ei jätä pulma-agentti Nelson Tethersiä rauhaan. Lain valvoja ei voi levätä ennen kuin mysteeri kadonneiden ihmisten takana on selvitetty.

Puzzle Agent oli mitä mainioin pulmanratkaisupeli, jossa sympaattinen graafinen tyyli yhdistyi mitä erilaisimpiin puzzleihin. Pelin kiero tarina jätti monen monta langanpäätä auki, mutta nyt kysymyksiin saadaan vihdoin myös vastauksia.

Lue lisää | Kommentit (1)

Kinect ei ole tähän mennessä juuri pelitarjonnallaan loistanut, ellei mukaan lasketa tanssi- ja jumppapelejä. Liikuttaminen ja aktivoiminen on uuden laitteen ominta aluetta. Miksipä samalla vaivalla ei voisi liikuttaa myös aivoja?

Ennen kaikkea DS-peleistään tuttu Dr. Kawashima -brändi saapuu nyt liikeohjauksen ihmeelliseen maailmaan. Kroppa ja aivot toimivat yhteistyössä, kertoo arvon tohtori ja laittaa koko perheen liikkumaan.

Lue lisää | Kommentit

Muutaman vuoden takainen Portal oli mieletön yllätys. Tuskin kukaan osasi odottaa, että Orange Boxin kylkeen lyöty pikkupeli tulisi olemaan eräs sukupolven merkittävimmistä peleistä, mutta niin siinä vain kävi.

Huikeudestaan huolimatta Portal kuitenkin haiskahti hieman Orange Boxin kylkiäiseltä ja jätti lukemattomat pelaajat haluamaan lisää. Ja nyt sitä saa. Portal 2 jatkaa siitä, mihin Portal lopetti ja on puhdasta huikeutta.

Lue lisää | Kommentit (18)

Ensimmäinen Echochrome oli varsin minimalistinen ja hidastempoinen puzzlepeli, jonka pulmanratkonnassa kikkailtiin perspektiivillä. Sitä seuranneessa Echoshiftissä ratkottiin monimutkaisia mannekiinin tekojen nauhoittamiseen perustuvia kenttiä.

Echochrome II ei tyydy sekään toistamaan edeltäjiensä ideoita, vaan tarjoaa Move-ohjaimen liikutteluun perustuvalla varjoleikittelyllään jälleen uuden kiinnostavan tavan auttaa mannekiinia pääsemään tavoitteeseensa.

Lue lisää | Kommentit

Ensimmäiset kaksi Pataponia julkaistiin suhteellisen nopeasti vuoden sisään. Kahden ensimmäisen osan grindaamiseen painottuva pelaaminen sai aikaan pienoista kyllästymistä kaavaan, vaikka molemmat olivatkin laadukkaita tekeleitä.

Vaikka pata-pata-pata-pon raikaa kolmannessa Pataponissa aikaisempien tapaan, parin vuoden tauko ja muutamat muutokset ovat tehneet hyvää.

Lue lisää | Kommentit (1)

Kohtaa ongelma. Mieti ratkaisu. Kirjoita ratkaisu. Katso mitä tapahtuu. Scribblenauts oli häikäisevä ja omaperäinen peli, jollaista ei oltu aiemmin tehty. Mutta vaikka sen piirtely-idea olikin loistava, niin toteutuksessa tietyt pelaamisen perusasiat tuntuivat unohtuneen.

Jatko-osa lunastaa lupauksensa paremmista kontrolleista ja fysiikkamallinnuksesta, mutta ottaa hieman takapakkia muilla osa-alueilla.

Lue lisää | Kommentit

Tasohyppelyä siellä, tasohyppelyä täällä. Sivulta kuvattujen loikkimispelien ystävillä riittää mistä valita. Mutta Raskulls lupaa olla enemmän kuin pelkkä tusinahyppely.

Hassujen kallonaamaisten piirroshahmojen seikkailu sekoittaa omalaatuisella tavalla niin sitä mainittua hyppelyä, kilpajuoksua kuin myös puzzleilua. Onko kyseessä sekametelisoppa vai pieni helmi?

Lue lisää | Kommentit