26.5.2012
24.5.2012
12.5.2012
7.5.2012, 15.00
Hei kaikki! Minä olen latauspeli. Sen huomaa omaperäisestä ideasta, pelimekaniikasta jossa on juju ja persoonallisesta ulkoasusta. Minun nimeni on Warp ja tahtoisin tosi kovasti erottua miljoonan samanlaisen joukosta.
Sankarini on nimeltään Zero. Hän on avaruusolento, joka joutuu ihmisten vangitsemaksi. Ilkeiden, ikävien ihmisten, jotka kiusaavat ja kiduttavat kokeillaan. Ihmisten, jotka saavat maksaa teoistaan verisesti.
27.4.2012, 11.45
Phil Fish on joko nero tai täysi paskiainen, enkä ole varma, kumpi. Aina sanavalmis ja kohua pelkäämätön pelimies on viihtynyt viime aikoina otsikoissa pelaajien ylireagoitua hänen Japanin peliteollisuutta koskeviin kommentteihinsa.
Onneksi kohu tapahtui jo jokunen kuukausi sitten, sillä jos pelimaailma olisi nyt mölissyt epäoleellisista, siltä olisi jäänyt huomaamatta yksi tämän konsolisukupolven merkittävimmistä peleistä, Phil Fishin Fez.
26.4.2012, 13.54
Angry Birdsin tuntevat kaikki. Suomalaisen Rovion jättimenestys on takonut tekijöilleen enemmän rahaa kuin keskimääräiset kultakaivokset omistajilleen. Tästä huolimatta pelisarja on polkenut paikallaan, no… toisesta osastaan saakka. Vaan ei enää.
Vihaiset tipuset suuntaavat uusimmassa seikkailussaan avaruuteen. Tuo viimeinen korpimaa tuo vihdoin mukanaan myös pelillisiä uudistuksia, joiden ansiosta taas jaksaa pelata.
15.4.2012, 14.30
Pelien jännittävässä maailmassa pelaaja on milloin minkäkinlaisessa nesteessä. Harvemmin kuitenkaan nesteenä. Puddle paikkaa tämän puutteen menemällä rohkeasti sinne, minne yksikään lätäkkö ei ole ennen mennyt.
Opiskelijaprojektista alkunsa saaneen Puddlen esiversio voitti palkinnon jo vuoden 2010 Independent Gaming Festivaleilla. Sen jälkeen tuotoksesta on hiottu täysimittainen peli, tai ainakin latauspelimittainen sellainen.
20.2.2012, 17.15
Tetris lienee ollut yksi niistä alkuperäisistä peleistä, jota ”kaikki” pelasivat, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sen suosio on kestänyt läpi vuosikymmenten eikä sitä olla unohdettu vieläkään Angry Birdsien sun muiden lomassa.
Tetristä voi nykyään pelata melkeinpä kaikilla teknisillä vempeleillä aina laskimista älypuhelimiin, joten joku voisi kyseenalaistaa mitä järkeä on enää julkaista täysihintaisia kaupan hyllyille saapuvaa Tetris-peliä. 3DS:n uusi Tetris yrittää ainakin tehdä parhaansa oikeuttaakseen olemassaolonsa.
3.2.2012, 15.21
Tower defence –pelit ovat jo niin nähty juttu. Itseasiassa ne olivat nähty juttu jo pari vuotta sitten, eikä aika ole ainakaan parantanut tilannetta. Alkujaan hauska idea on poljettu ylikyllästyksellä niin maan rakoon, että harvaa koko genre edes kiinnostaa.
Niinpä moderni tower defence –peli tarvitsee jo paljon enemmän kuin antiikkiset edeltäjänsä. Nyt tarvitaan persoonallisuutta ja hyviä ideoita, jotta peliin jaksetaan edes vilkaista. Unstoppable Gorgilla on näistä toista.
30.12.2011, 14.15
Japanilainen Level-5 tunnetaan mainioiden ja ei-niin-mainioiden roolipeliensä lisäksi Professor Layton -puzzleseikkailuistaan. Korkeahattuinen herrasmiesprofessorimme on ratkonut monenlaisia pulmia Nintendon DS -käsikonsolilla jo useamman osan verran.
Professor Layton: Spectre’s Call on taattua Laytonia vakaalla kaavalla, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka pientä hiomista onkin tapahtunut, vastaa peli silti käytännössä edelleen vain ja ainoastaan yhteen kysymykseen. Mikä se sitten on? No tietysti: ”Ottaako herra tohtori älypähkinöitä?”.
20.12.2011, 16.00
Kuten olen jo arvosteluissa ja ennakoissa väsymiseen saakka toistellut, parin vuoden takainen Trine oli sen vuoden suosikkipelejäni. Hempeä grafiikka, erinomainen soundtrack ja todella mukaansatempaava fysiikkakikkailu olivat hyvän pelin resepti.
Ja ilokseni voin todeta, että sitä ne ovat nytkin. Trine 2 on nimittäin täällä ja vaikka joku voisi masentuneena todeta, että se on vain lisää Trineä, minä toteankin riemastuneena, että hei: se on lisää Trineä!
1.12.2011, 14.30
Muutaman vuoden takainen Trine oli todella iloinen yllätys. Suomalaisen Frozenbyten huisi fantasiaseikkailu hurmasi minut ykkösellä ja kiilasi vuoden 2009 suosikkipelieni listalle. Todella hehkeä grafiikka, upea soundtrack ja toimiva fysiikkapelailu, mitä muuta enää muka tarvitaan?
No, ainakin lisää samaa herkkua! Parin vuoden odotus on vihdoin päättymässä, sille Trine 2 on miltei täällä. Pikaisen tutustumisen perusteella näyttää siltä, ettei hehkeä ote ole parissa vuodessa menettänyt hitustakaan tehostaan.
29.8.2011, 16.00
Maailmanlopun varalle on kirjoitettu hurja määrä selviytymisoppaita, joista Max Brooksin The Zombie Survival Guide on yksi tunnetuimpia. Mutta mitä tehdä, kun maailmanloppu saapuu muodossa, johon kirjastosta ei löydy apua? Kotimetsä on kuolemassa. Pimeys valtaa tilaa. CreaVuresin söpöjen eläinten ratkaisu on juosta ja hyppiä metsää pitkin vasemmalta oikealle niin pitkälle, että asiat ovat taas paremmin.
Iso osa indie-pelien merkkitapauksista on tasohyppelyitä höystettynä fysiikkapohjaisilla pähkinöillä ja kauniilla ulkoasulla. Menestysresepti on siis kasassa, mutta mitä uunista tulee ulos?
Suosittu, aikaa ja rahaa vievä keräilykorttipeli Magic: The Gathering on pitkän historiansa aikana saanut myös lukuisia videopeliversioita, joista tuorein on Stainless Steel Gamesin Duels of the Planeswalkers.
Sarjan ensimmäinen, vuonna 2009 julkaistu osa on edelleen yksi Xbox Live Arcaden pelatuimpia pelejä. Jatko- ja laajennusosat ovat alkuperäisillä korttipeleillä tehtävän rahan pääasiallinen lähde, joten ei ollut kovinkaan yllättävää, että sama kaava toistuu myös Duelsissa.
28.7.2011, 15.30
Nyt on todettava, että en taas ihan tajua. Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta, mutta silti ihmetykseni on suuri. Luen netissä käytävää keskustelua Ubisoftin tuoreesta From Dust –pelistä ja käyn läpi sen saamaa ylistystä, enkä voi kuin ihmetellä, pelaanko minä samaa peliä.
Paperilla peli on toki hieno tapaus. Tunnelmallinen ja omaperäinen jumalpeli on täynnä hienoa teknologiaa ja hyvällä tavalla ranskalaista tunnelmaa. Mutta tämä on vain puoli pakettia. Se tärkein osa, se itse peli? Se jätti minut kylmäksi.
21.7.2011, 17.00
Tonttuja, salaliittoja ja astronautteja. Scogginsin pikkukaupunki Minnesotassa ei jätä pulma-agentti Nelson Tethersiä rauhaan. Lain valvoja ei voi levätä ennen kuin mysteeri kadonneiden ihmisten takana on selvitetty.
Puzzle Agent oli mitä mainioin pulmanratkaisupeli, jossa sympaattinen graafinen tyyli yhdistyi mitä erilaisimpiin puzzleihin. Pelin kiero tarina jätti monen monta langanpäätä auki, mutta nyt kysymyksiin saadaan vihdoin myös vastauksia.
26.6.2011, 15.00
Kinect ei ole tähän mennessä juuri pelitarjonnallaan loistanut, ellei mukaan lasketa tanssi- ja jumppapelejä. Liikuttaminen ja aktivoiminen on uuden laitteen ominta aluetta. Miksipä samalla vaivalla ei voisi liikuttaa myös aivoja?
Ennen kaikkea DS-peleistään tuttu Dr. Kawashima -brändi saapuu nyt liikeohjauksen ihmeelliseen maailmaan. Kroppa ja aivot toimivat yhteistyössä, kertoo arvon tohtori ja laittaa koko perheen liikkumaan.
22.4.2011, 15.00
Muutaman vuoden takainen Portal oli mieletön yllätys. Tuskin kukaan osasi odottaa, että Orange Boxin kylkeen lyöty pikkupeli tulisi olemaan eräs sukupolven merkittävimmistä peleistä, mutta niin siinä vain kävi.
Huikeudestaan huolimatta Portal kuitenkin haiskahti hieman Orange Boxin kylkiäiseltä ja jätti lukemattomat pelaajat haluamaan lisää. Ja nyt sitä saa. Portal 2 jatkaa siitä, mihin Portal lopetti ja on puhdasta huikeutta.
15.4.2011, 17.52
Ensimmäinen Echochrome oli varsin minimalistinen ja hidastempoinen puzzlepeli, jonka pulmanratkonnassa kikkailtiin perspektiivillä. Sitä seuranneessa Echoshiftissä ratkottiin monimutkaisia mannekiinin tekojen nauhoittamiseen perustuvia kenttiä.
Echochrome II ei tyydy sekään toistamaan edeltäjiensä ideoita, vaan tarjoaa Move-ohjaimen liikutteluun perustuvalla varjoleikittelyllään jälleen uuden kiinnostavan tavan auttaa mannekiinia pääsemään tavoitteeseensa.
14.4.2011, 17.00
En haluaisi olla etsivä. Työ on rankkaa, vihjeiden löytämiseen ja yhdistelyyn tarvitaan perusinsinööriä paremmat hoksottimet , ja usein joutuu tekemisiin jopa kuolleiden kanssa.
Ghost Trick tekee päähenkilönsä elämästä vielä kertaluokkaa vaikeampaa. Ei riitä, että hommat kusevat urakalla jo lähtökohdiltaan: päähenkilömme on nimittäin heti pelin alussa jo kuollut.
1.4.2011, 17.00
Ensimmäiset kaksi Pataponia julkaistiin suhteellisen nopeasti vuoden sisään. Kahden ensimmäisen osan grindaamiseen painottuva pelaaminen sai aikaan pienoista kyllästymistä kaavaan, vaikka molemmat olivatkin laadukkaita tekeleitä.
Vaikka pata-pata-pata-pon raikaa kolmannessa Pataponissa aikaisempien tapaan, parin vuoden tauko ja muutamat muutokset ovat tehneet hyvää.
31.3.2011, 15.00
Xbox Live Marketplace on kasuaalipelejä pullollaan. Lajityypin kiistaton kuningas on PopCap Games, joka vastaa niistä kaikkein rakastetuimmista ja koukuttavimmista pikkupeleistä. Vaan minkäs teet, jos matolaatikko ei ole kytkettynä verkkoon.
Live-palveluun kytkeytyneistäkin 30 prosenttia ei ole ikinä ostanut yhtäkään latauspeliä. Heille ja verkkorajoitteisille tarjotaan nyt neljän pelin kokoelmaa PopCapin rakastetuimpia teoksia. Luulisi maistuvan.
15.3.2011, 15.49
Värittäminen ei äkkiseltään kuulosta siltä kaikkein mielenkiintoisimmalta idealta pelille. Kuten esimerkiksi Okami on kuitenkin todistanut, voi se silti olla jotain aivan muuta kuin pelkkää Paintbrushilla leikkimistä.
Hieman kevythenkisemmällä linjalla liikkuva de Blob oli Wiille ilmestyessään varsinainen sleeper-hitti, ja niinpä THQ lupailikin pelille jatkoa. Mikäli de Blob ei ole tuttu, varmasti kiinnostaa mikä maalissa uiskentelevan hyytelöpallon seikkailuissa oikein kiehtoo. Ykkösosaa pelanneita taas ehkä kiinnostaa, onko sama magia edelleen tallella.
Vanhemmat jutut arkistosta.
Kommentit
Keskustelut
Facebook