26.5.2012
24.5.2012
12.5.2012
22.5.2012, 19.00
Kinect-pelit herättävät harvoin minkäänlaista huomiota, mutta Kinect Star Wars on eri maata. Pelin ympärillä on käyty melkoista nettikihinää. Kommenttien sävyskaala on vaihdellut huvittuneesta pyhää vihaa lähestyvään närkästykseen.
Syynä reagointiin on ollut tietenkin pelin monellakin tapaa huikea tanssiosio. Jalalla koreaksi pahan keisarin, Darth Vaderin ja Han Solon kanssa, maistuis varmaan sullekin. Vaan on pelissä paljon muutakin.
10.5.2012, 14.31
Tim Schafer on yksi pelialan sympaattisimmista miehistä, Sesame Street puolestaan eräs kaikkien aikojen legendaarisimmista lastenohjelmista. Näiden kahden saattaminen yhteen ei silti ole se aivan ensimmäiseksi mieleen nouseva ajatus.
Näin kuitenkin tapahtui, kun miehen mainio Double Fine -studio värvättiin toteuttamaan Sesame Street -sarjan virallinen peliversio. Taipuuko Brütal Legendin luoja lastenpelien tekijäksi? Sen kertoo Once Upon a Monster.
21.3.2012, 16.31
Se on muuten sitten pätevä peruste skeptisyydelle, jos pelin järjestysnumerona seisoo niinkin iso lukema kuin yhdeksän. Oli jo silloin, kun puhuttiin japanilaisista roolipeleistä ja on totta vieköön silloin, kun käsissä on minipelikokoelma.
Muistissa kannattaa kuitenkin pitää myös se, ettei Nintendo kohtele tunnetuinta sankariaan yleensä huonosti. Jos siinä lukee Mario, on se harvoin ainakaan aivan hirvittävää kuraa. Eikä niin ole tälläkään kertaa.
15.12.2011, 17.30
Kun jotain tekee oikein pitkään, siinä tulee yleensä aika hyväksi. Nintendo on väsännyt Mario Kart -pelejä hyvän tovin ja se näkyy myös laadussa. Mutta uhkaako kyllästyminen, kun samaa kaavaa toistetaan jo seitsemättä kertaa?
Näyttää siltä, että jokaisella Nintendon konsolilla julkaistaan ainakin ja ainoastaan yksi Mario Kart -peli. 3DS:n versiolla on tarjota edeltäjiinsä nähden myös uusi valtti. Kolmiulotteisuuden nimittäin luulisi pukevan kevyttä rallia.
8.12.2011, 17.45
Jos Kinectille jotain riittää, niin tanssipelejä. Korjaan, huonoja tanssipelejä. Lähes kaikki hetkuttelut ovat nimittäin olleet melkoisen luokatonta tavaraa, poislukien Harmonixin erinomainen Dance Central.
Alkuperäisessä tanssikeskuksessa ei heikkouksia juuri ollut. Yhdenaikaisen kaksinpelin puute oli yksi tällainen ja, no, siinä se sitten olikin. Dance Central 2 korjaa tämän puutteen. Nyt puhutaan lajityypin parhaasta pelistä.
16.11.2011, 17.40
Nintendon teknisesti pätevä 3DS-konsoli on koko lyhyen historiansa ajan kärsinyt yhdestä vakavasta ongelmasta: kunnollisten pelien puutteesta. Hieno, lasiton 3D-pelikokemus ei auta, jos paras kyseistä ominaisuutta esittelevä peli on 13 vuotta vanhan Zelda-klassikon uudelleenlämmittely.
Nintendon tuotenimissä on kuitenkin tietyn tyyppistä ennalta-arvattavuutta. Firma puolustaa pääsankareidensa olennaisia nimikkeitä sellaisella raivokkuudella, että niiden suunnilta tulevilta peleiltä uskaltaa aina odottaa paljon. Marion ja Linkin perinteiset seikkailut ovat hyvä esimerkki, samoin Carmageddonien jälkeen ehkä paras ajopelisarja ikinä: Mario Kart.
30.8.2011, 18.10
Niin totta kuin minipelikokoelmista on tullut Wiin syöpä, on lähes joka toinen Kinect-julkaisu jonkinlainen tanssipeli. Heikkotasoisesta joukosta olisi helppo erottua laadulla. Tai sitten voi tyytyä ratsastamaan sopivan julkkiksen maineella.
Ex-spaissari Mel B on ehtinyt bändinsä hajoamisen jälkeen tehdä monenlaisia unohdettavia asioita. Pelipuolella pelottava maustetyttövilahti jo keskinkertaisen jumppapelin ohjaksissa ja nyt vuorossa on askel tanssin maailmaan.
19.8.2011, 14.00
Xboxin Kinect-lisälaite on periaatteessa hyvä keksintö. Koko kehon käyttäminen kontrollointivälineenä on uskomattoman hieno idea, kun hommaan pääsee optimitilanteessa uppoutumaan täysillä eikä tarvitse välittää kädessä roikkuvista kepakoista tai vastaavista.
Kinectin voittokulun tiellä on kuitenkin on kuitenkin kaksi muttaa: sen varsin kovat vaatimukset sopivalta peliympäristöltä, ja se yksinkertainen tosiasia että sille ei vain oikein ole hyviä pelejä. Jos ollaan täysin rehellisiä, en näillä eväillä olut täysin vakuuttunut kun kuulin mobiilihitti Fruit Ninjan kääntyvän Xboxille ja nimenomaan vain Kinectille.
8.8.2011, 17.00
Michael Jackson oli mies, jonka moni muistaa vain surkeasta taloudenpidosta ja mieltymyksestä ikähaitarin nuorempaan laitaan. Kyse oli kuitenkin myös yhdestä aikakautemme lahjakkaimmista artisteista, jonka uraa kelpaa tarkastella.
Tanssipelien sankassa joukossa Jacko ei ole aivan uusi tuttavuus. Nähtiinhän miehen oma peli jo Nintendo Wiillä. Nyt samalla konseptilla lähdetään hyödyntämään tanssin uutta kotia: Xbox 360 -konsolin Kinect-ohjainta.
20.6.2011, 17.15
Muistatko vielä Ape Escapen? Alkuperäisen PlayStationin veikeimpiin peleihin kuuluneessa seikkailussa tasohypittiin hullujen aseiden kanssa vielä hullumpien apinoiden perässä. Peli hurmasi ykkösellä minut ja monet muut ja jokainen Ape Escape –peli päätyy yhä automaattisesti odotuslistalleni.
Uusin peli kuitenkin rikkoo muotin. Tasohyppely on historiaa ja pelistä on tullut kolikkopeli-henkinen räiskintäpeli. Kuulostaa oudolta, mutta jos jokin sana on aina kuvannut Ape Escapea, se on ”outo”.
3.5.2011, 17.26
Voi Segaa. Dreamcast oli monella tapaa aikaansa edellä, mutta kapsahti pahankertaisesti kuuseen ison pahan Sonyn alla. Siihen aikaan sitä vähän ihmetteli, että miten näin hyvä pelitarjonta ei riittänyt, vaikka Sonylla ei ollut pistää Segaa vastaan kovinkaan kummoisia pelejä. Tästä on nyt vähän yli vuosikymmen.
Dreamcast Collectionin sisältää rutkasti hyviä pelejä. Ainakin teoriassa. Vaan kuinkas kävikään! Kokoelman peleistä ainoastaan yksi on sellainen, josta pystyy tänä päivänä nauttimaan täysin siemauksin.
18.3.2011, 14.59
Jak & Daxter, Ratchet & Clank, Sly Raccoon. Kovia PlayStationin pelisarjoja, jotka on nyt kasattu yhden katon alle suureen megaseikkailuun. Mikä voisi mennä pieleen? No, joku voisi vaikka tehdä pelistä minipelikokoelman!
Niinhän siinä taas kävi, että PlayStationin Move-ohjain ei varsinaisesti erotu edukseen Wiimote-massasta. Tämän teorian tueksi esitämme arvostelun pelistä ”Maskottien tähdittämä minipeli-kokoelma”. Eikun siis PlayStation Move Heroes.
28.2.2011, 17.30
Kun minä olin pieni, tykkäsin valtavasti eläinohjelmista. Avara luonto oli lauantai-illan kohokohta, ja vietin tuntikausia lukien WSOY:n suurta eläinkirjaa. Olisipa minulla silloin ollut Nat Geo Quiz! Wild Life.
National Geographicsin nimellä myytävä visailupeli pitää sisällään yli 90 minuuttia videota, 2000 valokuvaa ja 5000 kysymystä. Kyllähän tällaisessa setissä ainakin laajuutta riittää, mutta onko laatu nimekkään brändin tasolla?
15.2.2011, 17.16
Totuus tai tehtävä ja pullonpyöritys ovat varmasti kaikille tuttuja kotibileiden spontaaneja riemastuttajia. Kunniaa, häpeää, yllättäviä romansseja ja muuta jännittävää tarjoavalle pikku hupailulle ei äkkiseltään kaipaisi tietokoneversiota, mutta jonkunhan sitäkin on yritettävä.
Truth or Lies on kevennetty versio Totuus vai tehtävä-leikistä. Nöyryyttäviltä tehtäviltä vältytään, sen sijaan peli haastaa pelaajat vastaamaan kysymyksiin ja päättää, valehteliko pelaaja vaiko puhuiko hän totta. Idea on kaunis mutta miten on toteutuksen laita?
11.2.2011, 16.00
Mario siellä, Mario täällä, nyt luistelee Mario liukkaalla jäällä. Jääkiekon merkeissä tietenkin, mutta ei siinä kaikki. Tuttu Nintendo-jengi syöksyy Wiille nimittäin jopa neljän pallopelin merkeissä. Kyllähän maailmaan aina yksi uusi Mario-peli mahtuu?
Minipelien luvatulla konsolilla ponteva putkimies on yleensä ollut edes jonkinlaisen laadun tae. Miten mahtaa käydä tällä kertaa, kun tarkoitus olisi tarjota urheiluhenkistä pelattavaa koko perheelle?
21.12.2010, 16.00
SingStar-pelien arviointi on viime aikoina ollut melkoista pakkopullaa. Kun mekaniikka pysyy konsolisukupolvesta ja pelistä toiseen kuta kuinkin samana, ei isompaa sanottavaa ole kuin biisivalikoimasta.
Kun tiedetään SingStarien luonteen viikonloppuiltojen tunnelman kohottajana ennen yökerhoihin menoa, on joku viimeinkin saanut Sonyllä neronleimauksen. Voisiko samaan pakettiin yhdistää mahdollisuuden treenata myös illan muuveja? Kyllä voisi. Ja nyt voi.
18.12.2010, 17.00
Vaikka olen tonttuhevi/alt-metal miehiä, ja vaikka en omista yhtäkään popin kuninkaan levyä, olen valmis tunnustamaan missä ja milloin vain, että Michael Jackson oli suvereeni säveltäjä ja musiikintekijä. Musiikkimaailma ei ole nähnyt montaakaan vastaavaa lahjakkuutta, saati oksettavaa mediaryöpytystä, jonka hän joutui käymään läpi ennen kuolemaansa.
Siksi suhtaudun jo alun alkaen penseästi post-mortem kokoelmiin ja elokuviin. Viihdejätit haluavat omansa pois kun popin kuningas on vielä tuoreessa muistissa, eikä peliala ole minkäänlainen poikkeus. On kuitenkin yksi asia kunnioittaa kuolleiden muistoa laadukkailla julkaisuilla, kuin työntää kasa roskaa markettien hyllyille ja toivoa että nimi myy sisällöstä huolimatta. Onko Michael Jackson Experience vain rahastusta vai kuninkaalle sopiva peli?
13.12.2010, 17.00
Wii on konsolina nähnyt luultavasti enemmän minipelikokoelmia kuin muut aikalaisensa yhteensä. Ja miksipä ei, sillä se on profiloitunut lähinnä hauskanpitoon vakavamman pelaamisen sijasta. Itselleni parhaimmat Wiin kanssa vietetyt ajat ovat vielakin WarioWare: Smooth Movesin parissa.
Raving Rabbids seuraa henkisesti samaa linjaa. Se on minipelikokoelma, jota hauskat hahmot kantavat enemmän kuin pelimekaniikka. Valitettavasti tällä kertaa edes herttaisen väkivaltaiset pupujussit eivät riitä pelastamaan peliä keskinkertaisuudelta.
8.11.2010, 17.00
Just Dance pelisarja saa jo toisen osansa. Alta tutkan lentänyt ensimmäinen osa oli aikanaan yllätyshitti. Kenties juuri aihepiirinsä vuoksi, sillä olohuonetanssijoille ei ennen sitä ollut juuri järkeviä vaihtoehtoja tanssimattovirityksiä lukuun ottamatta.
Matot ovat kuitenkin vaivalloisia ja herkästi särkyviä tekeleitä, eivätkä ne jätä juuri tilaa improvisaatiolle tai virheille. Just Dance 2 heittää mattokonseptin sivuun ja nojaa Wiin omaan remoteen, sekä sen kykyyn tunnistaa tietyt asennot ja liikkeet. Ja voi pojat kuinka hyvin se toimii.
7.11.2010, 15.00
Nintendon Wii on myynyt poskettomasti. Tästä huolimatta tai juuri tästä syystä konsoli ei nauti Tosikarjujen ja Oikeiden Pelaajien keskuudessa kummoista arvostusta. Yksi syy lienee pelijakaumassa, iso osa Wii-teoksista kun on pelkkiä minipelikokoelmia.
Arvata saattaa, ettei Wii Party herätäkään ideallaan pelkkiä riemun kiljahduksia. Minipelejä! Jee. Koko perheen kivaa! Haukotus. Mutta tiedättekös mitä? Wii Party ei olekaan mikään turhake.
Vanhemmat jutut arkistosta.
Kommentit
Keskustelut
Facebook