Resident Evil -sarja on yksi selviytymiskauhugenren klassikoista. Voidaan puhua jopa laadun takeesta, Paul W.S. Andersonin tahrimisyrityksistä huolimatta. Välityöksi jäänyt Mercenaries herätti kuitenkin huolen: vieläkö riittää virtaa?

Sarjan toinen tuleminen 3DS-konsoleille palauttaa kurssin takaisin tarinavetoiseen ruotuunsa. Samalla paluun tekee myös usko sarjan mielekkyyteen. Resident Evil: Revelations on nimittäin erinomainen peli.

Lue lisää | Kommentit

Japanilainen Level-5 tunnetaan mainioiden ja ei-niin-mainioiden roolipeliensä lisäksi Professor Layton -puzzleseikkailuistaan. Korkeahattuinen herrasmiesprofessorimme on ratkonut monenlaisia pulmia Nintendon DS -käsikonsolilla jo useamman osan verran.

Professor Layton: Spectre’s Call on taattua Laytonia vakaalla kaavalla, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka pientä hiomista onkin tapahtunut, vastaa peli silti käytännössä edelleen vain ja ainoastaan yhteen kysymykseen. Mikä se sitten on? No tietysti: ”Ottaako herra tohtori älypähkinöitä?”.

Lue lisää | Kommentit

Kun jotain tekee oikein pitkään, siinä tulee yleensä aika hyväksi. Nintendo on väsännyt Mario Kart -pelejä hyvän tovin ja se näkyy myös laadussa. Mutta uhkaako kyllästyminen, kun samaa kaavaa toistetaan jo seitsemättä kertaa?

Näyttää siltä, että jokaisella Nintendon konsolilla julkaistaan ainakin ja ainoastaan yksi Mario Kart -peli. 3DS:n versiolla on tarjota edeltäjiinsä nähden myös uusi valtti. Kolmiulotteisuuden nimittäin luulisi pukevan kevyttä rallia.

Lue lisää | Kommentit

Supersankaripelit ovat ehkä vielä samaa aihepiiriä käsitteleviä elokuviakin vaikeampi ala. Monet genreen niputetut pelit ovat vasemmalla kädellä tehtyä lisenssiryönää tai muuten vain kehnoja.

Yksi merkittävä poikkeus kaavasta kuitenkin löytyy: Spider-Man-pelit ovat noin niin kuin pääosin olleet positiivisia yllätyksiä sekä tuotantoarvojensa että lopputulosten yleisen laadun vuoksi. Niinpä aiemmin Shattered Dimensionsin tehtailleen Beenoxin uusinta hämisseikkailua Edge of Timeä odotteli suhteellisen toiveikkaana.

Lue lisää | Kommentit (1)

Kanadalainen Silicon Knights -firma on kulkenut melko mielenkiintoisen tien. Muun muassa mainiolla Dark Legionilla uransa aloittanut firma on historiansa aikana saanut aikaiseksi mm. yhden kaikkien aikojen parhaista kauhupeleistä, Eternal Darkness: Sanity’s Requiemin.

Nykyinen konsolisukupolvi ei ole ollut Denis Dyackin vetämälle tiimille yhtä ruusuinen. Firman Too Human -toimintaroolipeli oli massiivinen katastrofi,  ja lomautuksilla tappiosta selvinnyt firma yrittää nyt paikata tilannetta Marvelin saman nimiseen sarjakuvaan perustuvalla toimintaroolipeli X-Men Destinyllä.

Lue lisää | Kommentit

Kun jokin menee tukkoon, kutsutaan paikalle yleensä putkimies. Nintendolla on tökkinyt viime aikoina ainakin 3DS:n myyntien puolella. Hätä ei ole onneksi suuren suuri, sillä Mario pelastaa jälleen tilanteen.

Nintendo hallitsee omat konsolinsa. Se tuli selväksi jo Wiin kohdalla ja 3DS toistaa samaa kaavaa. Firman tunnetuin sankari saattaa hutaisten väännettyjä turhakkeita tuottaneet ulkopuoliset studiot armotta häpeään. Tätä 3DS on kaivannut.

Lue lisää | Kommentit (5)

Nintendon teknisesti pätevä 3DS-konsoli on koko lyhyen historiansa ajan kärsinyt yhdestä vakavasta ongelmasta: kunnollisten pelien puutteesta. Hieno, lasiton 3D-pelikokemus ei auta, jos paras kyseistä ominaisuutta esittelevä peli on 13 vuotta vanhan Zelda-klassikon uudelleenlämmittely.

Nintendon tuotenimissä on kuitenkin tietyn tyyppistä ennalta-arvattavuutta. Firma puolustaa pääsankareidensa olennaisia nimikkeitä sellaisella raivokkuudella, että niiden suunnilta tulevilta peleiltä uskaltaa aina odottaa paljon. Marion ja Linkin perinteiset seikkailut ovat hyvä esimerkki, samoin Carmageddonien jälkeen ehkä paras ajopelisarja ikinä: Mario Kart.

Lue lisää | Kommentit (5)

Joskus kauan aikaa sitten, kun ei ollut vielä olemassa oikeita pelejä, ihmiset pelasivat yksinkertaisia räiskintäpelejä joissa ammuskeltiin pikseleillä parin pikselin kokoisia tuhnuja, tai pelejä joissa muutaman pikselin kokoiset hahmot keräilivät pikseleitä. Osa näistä on elänyt tähän päivään saakka tavalla tai toisella, vieläpä niin ettei niiden ole täytynyt uudistua oikein millään tavalla.

Galaga ja Pac-Man ovat varsin olennainen pätkä tätä pelien alkuaikojen historiaa. Nyt tämä Namcon senioriosaston voimakaksikko on niputettu 3DS-pelikasetille, tosin graafisella kuorrutuksella, parilla myöhemmällä sarjan pelillä ja kahdella täysin uudella 3DS-peleillä. Määrällisesti ihan vakuuttava paketti, mutta ikävä kyllä pelit ovat yksi niistä asioista joissa määrä ei korvaa laatua.

Lue lisää | Kommentit

FIFA-sarja on hallinnut viime vuosina kamppailua parhaan jalkapallopelin tittelistä, siitä huolimatta, että PES kiri eroa kiinni merkittävästi viimeisessä versiossaan. Taskukonsolit ovat kuitenkin aivan oma pelikenttänsä.

Nintendon 3DS -konsoli tuo mukanaan kolmiulotteisuuden, ominaisuuden, josta voisi jalkapallopelin kohdalla kuvitella olevan oikeaakin hyötyä. Otimme selvää, onko kyse päälle liimatusta kuriositeetista vai huimasta innovaatiosta.

Lue lisää | Kommentit

Puhuvat autot eivät kuuluneet Pixarin suurimpien arvostelumenestysten joukkoon. Se ei silti estänyt takomasta rainalle keskinkertaista jatko-osaa. Putkahtipa sieltä saman tien myös kaikkien pelureiden kauhistus: lisenssipeli.

Ennakkoluulo on kriitikon vihollinen, joten tähänkin tuotteeseen piti tutustua avoimin mielin. Kannatti. Cars 2 yllättää olemalla aivan kelvollinen, porukalla jopa riemastuttava ajopeli.

Lue lisää | Kommentit

Tomonobu Itagakin lähtö Tecmolta jätti muutaman pelisarjan tulevaisuuden epävarmaksi. Ninja Gaiden 3 paljastettiin kuitenkin E3:ssa, ja hieman sitä ennen julkaistiin myös Dead or Alive -pelisarjan uutukainen 3DS:lle.

Dimensions ei ole varsinainen Dear or Alive 5, vaan eräänlainen yhteenveto Dead or Aliven Saturnilta ja PS1:ltä alkaneesta 15-vuotisesta historiasta. Se jatkaa joka tapauksessa 3DS:n vahvan taistelupelikatalogin kasvattamista, vaikkei uudistakaan sarjaa merkittävästi.

Lue lisää | Kommentit

Mercenaries on perinteisesti ollut Resident Evil -sarjassa yleensä varsinaisen pelin läpäisyn jälkeen avautuva bonustila, jossa pelaajat pääsevät tahkoamaan vanhoja ympäristöjä puhtaasti suoritusta arvioivassa taistelutilassa.

Kun kuulin, että Capcom puuhasteli tästä yleisesti kuriositeetiksi jääneestä lisätilasta kokonaista 3DS-peliä, olin luonnollisesti varsin skeptinen. Oli vain jotenkin sellainen fiilis, ettei Mercenariesissa riittäisi paukkuja täysihintaiseen peliin.

Lue lisää | Kommentit

Viime vuonna Harry Potter muuttui Marcus Fenixiksi. Jälki oli jäätävää. Todella köyhän miehen Gears of War nappasi Domen arvostelussa kammotun Vältä-peukalon kaikin puolin kelvottomalla toteutuksellaan.

Kun elokuvasarjan viimeinen osa jakautui kahtia, avautui myös lisenssipelien kehittäjille mahdollisuus yrittää vielä kerran. Deadly Hallows part 2 korjaa edeltäjänsä virheitä, mutta ei näistä aineksista konvehtia ole vieläkään saatu aikaiseksi.

Lue lisää | Kommentit (1)

Harva peli nauttii samanlaista maailmanlaajuista arvostusta kuin The Legend of Zelda: Ocarina of Time. Kolmiulotteisten toimintaseikkailujen edelläkävijän teknologisten innovaatioiden aika on ohitettu jo aikoja sitten, mutta tarinana seikkailu on iätön.

Vanhaa Nintendo 64 -klassikkoa on vuosien saatossa uudelleenlämmitelty niin GameCubella kuin Wiin Virtual Consolessakin. Nyt vanha klassikko siirtyy 3D-aikakauteen Nintendon uutuuskäsikonsoli 3DS:llä.

Lue lisää | Kommentit (2)

JRPG-genre on kahden suurnimen lajityyppi. Näistä Final Fantasy on länsimaissa selkeästi kuuluisampi, mutta Yuji Horiin luoma Dragon Quest -sarja on aivan viime aikoihin asti ollut erityisesti eurooppalaisille tuntemattomampi nimi.

Nintendo DS muutti kuitenkin tilannetta, ja aiemmin Nintendon käsikonsolilla onkin päästy nauttimaan sarjan neljännestä, viidennestä ja yhdeksännestä osasta. Nyt on vuorossa sarjan kuudes osa, joka alun perin julkaistiin vuonna 1995. Ajan hammas on kohdellut klassisia Final Fantasyjä varsin armeliaasti, mutta huomattavasti perinteisemmän Dragon Quest -sarjan kohdalla tilanne on astetta jännittävämpi.

Lue lisää | Kommentit (1)

Keräilykorttipelit laihduttivat lompakkoani villissä nuoruudessani sadoilla mummonmarkoilla. Kalliiksi käynyttä harrastusta onkin mukavampi jatkaa digitaalisesti, ja nyt siihen tarjoaa mahdollisuuden Yu-Gi-Oh!

Mikä ihmeen Yu-Gi-Oh!? Sitä minäkin ihmettelin arvostelupelin löytyessä kirjekuoren pohjalta. Kyseessä on mangaan ja animeen perustuva keräilykorttipeli, ja vieläpä hyvin suosittu sellainen.

Lue lisää | Kommentit (1)

Nintendon uusin peli on vaikea tapaus. Se on tehty periaatteellaa ”laatu korvaa määrän”, mutta Steel Diver pistää miettimään vakavasti voiko tämänkin periaatteen kanssa mennä liian pitkälle, jopa pilaten potentiaalia pursuavan pelin.

Steel Diver venyttää mainitun lausahduksen sen äärirajoille saakka. Riippuu varmaankin pelaajasta, että tunteeko vähäisen sisällön läpikäymisen jälkeen olonsa huijatuksi vai koukuttuuko sittenkin pelaamaan kymmeniksi tunneiksi.

Lue lisää | Kommentit