Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Niinpä Epic Mickey 2:sta seuraa 3DS-käsikonsolilla aivan oma eeppinen Epic Mickey -seikkailunsa. Kosketusnäyttö ja maalaamista, niistä eväistä luulisi syntyvän omintakeista 3DS-pelattavaa.

Power of Illusionin tapahtumat sijoittuvat heti Epic Mickey 2:n perään. Paha Mizrabel-noita kaappaa joukon piirroshahmoja ja Mikin tehtäväksi jää pelastaa koko porukka ja avata tie takaisin kotiin. Tehtävä on kuitenkin odotettua vaikeampi, sillä kaverukset on piilotettu sokkelomaisen illuusioiden linnan uumeniin.

Lue lisää | Kommentit (3)

Disneyn ja Warren Spectorin Junction Point Studiosin yhteistyön hedelmänä syntynyt Epic Mickey oli hyviä ideoita sisältänyt toimintaseikkailu joka tosin lopulta kaatui itseään toistavaan peli-ideaan ja äärimmäisen ongelmalliseen kameraan.

Tämä ei kuitenkaan vauhtia hidastanut, vaan nyt paria vuotta myöhemmin meille on tarjolla pelin jatko-osa. Uusia ominaisuuksia ja pituutta luvataan vaikka kuinka, mutta huomattavasti kiinnostavampaa on se, että onko ensimmäisen pelin pahimpiin ongelmiin jaksettua puuttua. Nyt se nähdään.

Lue lisää | Kommentit (1)

Niin kuin syksy seuraa kesää, putkahtaa myös melkein jokaisen animaatioelokuvan kylkiäisenä markkinoille lisenssipeli. Pixarin Brave ei ollut firman mieleen jäävimpiä pätkiä, mutta peliversio tekee sen sijaan jopa pienen yllätyksen.

Merida-prinsessan seikkailusta on peliin leikattu vain osa, jota on sitten venytetty pelin mittaiseksi. Pelissä on kyse vain ja ainoastaan karhujahdista. Kohteena on demonikarhu Mor’du ja panoksena koko klaanin tulevaisuus.

Lue lisää | Kommentit

Harvoin saa sankari odottaa uutta omaa peliään niin pitkään kuin Pit, Kid Icarus -pelisarjan enkelisiipinen sankari. Edellisestä kerrasta on nimittäin yli 20 vuotta. Maailma on muuttunut, mutta muuttunut on myös Kid Icarus.

Muistamme toki, että uudenkin pelin piti ilmestyä jo paljon aiemmin. Project Sora tahtoi kuitenkin hioa pelinsä valmiiksi, ja siksi näemme yhden 3DS-konsolin odotetuimmista julkaisuista vasta nyt. Lopputulos ihastuttaa ja hämmentää.

Lue lisää | Kommentit

Tetris lienee ollut yksi niistä alkuperäisistä peleistä, jota ”kaikki” pelasivat, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sen suosio on kestänyt läpi vuosikymmenten eikä sitä olla unohdettu vieläkään Angry Birdsien sun muiden lomassa.

Tetristä voi nykyään pelata melkeinpä kaikilla teknisillä vempeleillä aina laskimista älypuhelimiin, joten joku voisi kyseenalaistaa mitä järkeä on enää julkaista täysihintaisia kaupan hyllyille saapuvaa Tetris-peliä. 3DS:n uusi Tetris yrittää ainakin tehdä parhaansa oikeuttaakseen olemassaolonsa.

Lue lisää | Kommentit

Resident Evil -sarja on yksi selviytymiskauhugenren klassikoista. Voidaan puhua jopa laadun takeesta, Paul W.S. Andersonin tahrimisyrityksistä huolimatta. Välityöksi jäänyt Mercenaries herätti kuitenkin huolen: vieläkö riittää virtaa?

Sarjan toinen tuleminen 3DS-konsoleille palauttaa kurssin takaisin tarinavetoiseen ruotuunsa. Samalla paluun tekee myös usko sarjan mielekkyyteen. Resident Evil: Revelations on nimittäin erinomainen peli.

Lue lisää | Kommentit (2)

Japanilainen Level-5 tunnetaan mainioiden ja ei-niin-mainioiden roolipeliensä lisäksi Professor Layton -puzzleseikkailuistaan. Korkeahattuinen herrasmiesprofessorimme on ratkonut monenlaisia pulmia Nintendon DS -käsikonsolilla jo useamman osan verran.

Professor Layton: Spectre’s Call on taattua Laytonia vakaalla kaavalla, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka pientä hiomista onkin tapahtunut, vastaa peli silti käytännössä edelleen vain ja ainoastaan yhteen kysymykseen. Mikä se sitten on? No tietysti: ”Ottaako herra tohtori älypähkinöitä?”.

Lue lisää | Kommentit

Kun jotain tekee oikein pitkään, siinä tulee yleensä aika hyväksi. Nintendo on väsännyt Mario Kart -pelejä hyvän tovin ja se näkyy myös laadussa. Mutta uhkaako kyllästyminen, kun samaa kaavaa toistetaan jo seitsemättä kertaa?

Näyttää siltä, että jokaisella Nintendon konsolilla julkaistaan ainakin ja ainoastaan yksi Mario Kart -peli. 3DS:n versiolla on tarjota edeltäjiinsä nähden myös uusi valtti. Kolmiulotteisuuden nimittäin luulisi pukevan kevyttä rallia.

Lue lisää | Kommentit

Supersankaripelit ovat ehkä vielä samaa aihepiiriä käsitteleviä elokuviakin vaikeampi ala. Monet genreen niputetut pelit ovat vasemmalla kädellä tehtyä lisenssiryönää tai muuten vain kehnoja.

Yksi merkittävä poikkeus kaavasta kuitenkin löytyy: Spider-Man-pelit ovat noin niin kuin pääosin olleet positiivisia yllätyksiä sekä tuotantoarvojensa että lopputulosten yleisen laadun vuoksi. Niinpä aiemmin Shattered Dimensionsin tehtailleen Beenoxin uusinta hämisseikkailua Edge of Timeä odotteli suhteellisen toiveikkaana.

Lue lisää | Kommentit (1)

Kanadalainen Silicon Knights -firma on kulkenut melko mielenkiintoisen tien. Muun muassa mainiolla Dark Legionilla uransa aloittanut firma on historiansa aikana saanut aikaiseksi mm. yhden kaikkien aikojen parhaista kauhupeleistä, Eternal Darkness: Sanity’s Requiemin.

Nykyinen konsolisukupolvi ei ole ollut Denis Dyackin vetämälle tiimille yhtä ruusuinen. Firman Too Human -toimintaroolipeli oli massiivinen katastrofi,  ja lomautuksilla tappiosta selvinnyt firma yrittää nyt paikata tilannetta Marvelin saman nimiseen sarjakuvaan perustuvalla toimintaroolipeli X-Men Destinyllä.

Lue lisää | Kommentit

Kun jokin menee tukkoon, kutsutaan paikalle yleensä putkimies. Nintendolla on tökkinyt viime aikoina ainakin 3DS:n myyntien puolella. Hätä ei ole onneksi suuren suuri, sillä Mario pelastaa jälleen tilanteen.

Nintendo hallitsee omat konsolinsa. Se tuli selväksi jo Wiin kohdalla ja 3DS toistaa samaa kaavaa. Firman tunnetuin sankari saattaa hutaisten väännettyjä turhakkeita tuottaneet ulkopuoliset studiot armotta häpeään. Tätä 3DS on kaivannut.

Lue lisää | Kommentit (5)

Nintendon teknisesti pätevä 3DS-konsoli on koko lyhyen historiansa ajan kärsinyt yhdestä vakavasta ongelmasta: kunnollisten pelien puutteesta. Hieno, lasiton 3D-pelikokemus ei auta, jos paras kyseistä ominaisuutta esittelevä peli on 13 vuotta vanhan Zelda-klassikon uudelleenlämmittely.

Nintendon tuotenimissä on kuitenkin tietyn tyyppistä ennalta-arvattavuutta. Firma puolustaa pääsankareidensa olennaisia nimikkeitä sellaisella raivokkuudella, että niiden suunnilta tulevilta peleiltä uskaltaa aina odottaa paljon. Marion ja Linkin perinteiset seikkailut ovat hyvä esimerkki, samoin Carmageddonien jälkeen ehkä paras ajopelisarja ikinä: Mario Kart.

Lue lisää | Kommentit (5)

Joskus kauan aikaa sitten, kun ei ollut vielä olemassa oikeita pelejä, ihmiset pelasivat yksinkertaisia räiskintäpelejä joissa ammuskeltiin pikseleillä parin pikselin kokoisia tuhnuja, tai pelejä joissa muutaman pikselin kokoiset hahmot keräilivät pikseleitä. Osa näistä on elänyt tähän päivään saakka tavalla tai toisella, vieläpä niin ettei niiden ole täytynyt uudistua oikein millään tavalla.

Galaga ja Pac-Man ovat varsin olennainen pätkä tätä pelien alkuaikojen historiaa. Nyt tämä Namcon senioriosaston voimakaksikko on niputettu 3DS-pelikasetille, tosin graafisella kuorrutuksella, parilla myöhemmällä sarjan pelillä ja kahdella täysin uudella 3DS-peleillä. Määrällisesti ihan vakuuttava paketti, mutta ikävä kyllä pelit ovat yksi niistä asioista joissa määrä ei korvaa laatua.

Lue lisää | Kommentit

FIFA-sarja on hallinnut viime vuosina kamppailua parhaan jalkapallopelin tittelistä, siitä huolimatta, että PES kiri eroa kiinni merkittävästi viimeisessä versiossaan. Taskukonsolit ovat kuitenkin aivan oma pelikenttänsä.

Nintendon 3DS -konsoli tuo mukanaan kolmiulotteisuuden, ominaisuuden, josta voisi jalkapallopelin kohdalla kuvitella olevan oikeaakin hyötyä. Otimme selvää, onko kyse päälle liimatusta kuriositeetista vai huimasta innovaatiosta.

Lue lisää | Kommentit