Resident Evil -sarja on yksi selviytymiskauhugenren klassikoista. Voidaan puhua jopa laadun takeesta, Paul W.S. Andersonin tahrimisyrityksistä huolimatta. Välityöksi jäänyt Mercenaries herätti kuitenkin huolen: vieläkö riittää virtaa?

Sarjan toinen tuleminen 3DS-konsoleille palauttaa kurssin takaisin tarinavetoiseen ruotuunsa. Samalla paluun tekee myös usko sarjan mielekkyyteen. Resident Evil: Revelations on nimittäin erinomainen peli.

Lue lisää | Kommentit

Mitä sinä halusit olla nuorena? Poliisi? Lääkäri? Astronautti? Minä halusin vuoroviikoin olla Darth Vader ja velho. Siis sellainen kunnon velho, joka taikoo tarvittaessa Ahvenanmaan kuuhun aamuteetä keittäessään.

No, eihän minusta velhoa tullut, mutta ehkä tämä nuoruuden fantasia selittää sen, miksi legendaarinen Master of Magic kuuluu suosikkipelieni listalle. Sen jälkeen velhomaailmassa on ollut hiljaista, mutta nyt uusi yrittäjä ilmaantuu horisonttiin.

Lue lisää | Kommentit (1)

Hyviä roolipelejä ei ole koskaan liikaa, vaikka viime syksy olikin poikkeuksellisen tiukkaa huippunimien tykitystä. Skyrim, Dark Souls ja Xenoblade Chronicles asettivat lajityypin jokaisella osa-alueella riman varsin korkealle, ja monilla roolipelien ystävillä savotta on vielä armottomasti kesken.

Nyt tähän auvoiseen tilanteeseen pyrkii vielä varsinaiseksi all-star-roolipeliksi profiloitunut Kingdoms of Amalur. Pelin takaa löytyy nimittäin kolme melkoista suurnimeä: Morrowindin ja Oblivionin pääsuunnittelija Ken Rolston, kirjallisen tuotannon määrästä vaan ei laadusta kuulu fantasiakirjailija R.A Salvatore ja sarjakuvapiirtäjä Todd McFarlane. Luulisi, että näillä eväillä niin sanotusti priimaa pukkaisi.

Lue lisää | Kommentit (18)

I Am Alive lienee useimmille melko tuntematon nimike. Alunperin Darkworksin studiolla syntynyt ja sittemmin Ubisoftin hoivaan siirtynyt seikkailu esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Sen jälkeen peli hävisi maan alle, kunnes hiljattain Ubisoft ilmoitti julkaisevansa sen tulevana maaliskuuna PlayStationin ja Xboxin latauspalveluissa. Ja ehkäpä siksi etten odottanut peliltä mitään, se iski kuin miljoona volttia.

I Am Alive on survival horror -peli ilman horror-nimikettä. Se on imenyt tunnelmansa suoraan Silent Hillista ja apinoinut ohjauksen Unchartedista. Mukaan soppaan on sekoitettu omaperäinen taistelu, joka on omissa kirjoissani yksi mielenkiintoisimmista koko pelihistoriani aikana.

Lue lisää | Kommentit (8)

Tower defence –pelit ovat jo niin nähty juttu. Itseasiassa ne olivat nähty juttu jo pari vuotta sitten, eikä aika ole ainakaan parantanut tilannetta. Alkujaan hauska idea on poljettu ylikyllästyksellä niin maan rakoon, että harvaa koko genre edes kiinnostaa.

Niinpä moderni tower defence –peli tarvitsee jo paljon enemmän kuin antiikkiset edeltäjänsä. Nyt tarvitaan persoonallisuutta ja hyviä ideoita, jotta peliin jaksetaan edes vilkaista. Unstoppable Gorgilla on näistä toista.

Lue lisää | Kommentit (3)

Jokainen vähänkään enempää pelannut on varmasti ammuskellut jos jonkinlaisilla aseilla ja jos jonkinlaisissa ympäristöissä. Lukemattomia ovat ne terroristit, väärän väriset vastaantulijat ja vihollisen sotilaat, jotka ovat edessämme kaatuneet, mutta miten on metsästyspelien laita?

Virtuaalisesta metsästyksestä pitäville ei ole hirvittävän paljon vaihtoehtoja ja tuntuu siltä, että genren ystävät ovat omat leirinsä löytäneet. Mitä annettavaa siis on The Hunter 2012:lla?

Lue lisää | Kommentit (8)

Eri lajityyppien naittaminen keskenään on keskimäärin erittäin vaativaa puuhaa. Toisaalta, monet pelihistorian mahtavimmista tekeleistä ovat usein juuri eri genrejen risteytyksiä. Miettikääpä vaikka Deus Exiä, joka aikaanaan yhdisti räiskinnän ja roolipelit. Ja oli ällistyttävä peli. Samalla keitaalla päivää paistattelevat tuoreempina esimerkkeinä myös Dota 2:n ja League of Legendsin kaltaiset reaaliaikanaksujen ja roolipelien fuusiot.

Nuclear Dawn ottaa tavoitteekseen yhdistää ensimmäisen persoonan räiskinnän ja ylhäältä kuvatun reaaliaikastrategian. Pelin takakansi lupaa, että tämä on toteutettu kumpaakaan pelityyppiä syrjimättä. Näinköhän on?

Lue lisää | Kommentit (6)

Joskus hämmästelee sitä, kuinka tuotteita naitetaan yhteen mitä hämmästyttävimmillä tavoilla. Uusin Tekken on juuri sellainen tuote: se on puhdas fanituote, joka ei muita palvele. Paketti sisältää Playstation 2:lta HD-formaattiin tuodun Tekken Tag Tournamentin, tietokoneanimaatiopätkän Tekken Blood Vengeance sekä tänä jouluna tulevan Tekken Tag Tournament 2:n demon.

Mikään näistä ei oikein ansaitsisi omaa maksullista pakettiaan. Tekken Tag Tournament HD on hätäisesti kyhätty klassikon porttaus, Tekken Tag Tournament 2 on lyhyt demo ja Blood Vengeance taas aivan käsittämätön idea lähtökohdiltaankin.

Lue lisää | Kommentit

Arki-ilta Gotham Cityssä. Pelkkiin nahkakalsareihin sonnustautunut möhömahainen lepakkomies rullaluistelee pahvilaatikko päässään ja sinko olallaan ohitse. Perässä on pari rimppakinttuista, ja vähintään yhtä karvaista, naispuolista jokeria kirveet käsissään ja pomppukengät jaloissaan. Asetan maahan karhunraudan, lataan kiväärini ja lähden auttamaan lepakkoystävääni valtaamaan myrkkykaasuasetta.

Kehuja ja kaupallista menestystä keränneiden Arkham-pelien jälkeen anarkistinen Gotham City Impostors tuntuu liki antijytkyltä, eikä vain hullun huumorinsa vuoksi. Kolmas persoona on vaihtunut ensimmäiseen, toimintaseikkailu verkkoräiskintään ja omintakeisuus päinvastaiseen. Nyt lainataan lupia kyselemättä, etenkin lajityypin kruunatulta kuninkaalta.

Lue lisää | Kommentit (2)

Vuoden 2009 nimihirviö King Arthur: The Role Playing Wargame yritti yhdistää strategian ja roolipelin aivan uudella tavalla. Eihän lopputulos huono ollut, mutta ehkä hieman kuivakan kotikutoinen.

Aivan pian julkaistava jatko-osa tahtoo korjata edeltäjänsä puutteet. Kauniimpi pinta, dramaattisempi tarina ja toimivampi tekniikka? Se jää nähtäväksi, mutta esimakua ehdittiin saada jo prologikampanjan muodossa.

Lue lisää | Kommentit

Selviytymiskauhun ystävät ovat peliteollisuuden unohtamia äpärälapsia. Sen minkä Silent Hill ja Resident Evil aloittivat, ne myös lopettivat, molempien ottaessa toimintapainotteisemman lähestymistavan aiheeseensa. Fanit vieraantuivat. Hetken aikaa vaikutti jo siltä, ettei genre enää nousisi takaisin jaloilleen.

Kaikeksi onneksi survival horror on palaamassa tänä vuonna juurilleen uuden Silent Hillin myötä. Hetken kuluttua ilmestyvä Resident Evil Revelations kehuu sekin olevansa tuulahdus menneisyydestä ihan oikeilla puzzleilla ja kiinteillä kuvakulmilla, vaikka 3DS alustana hieman ihmetyttääkin. Näitä jättiläisiä edeltää hoosiannaa huutava Amy, joka sijaa esikuviensa tietä palmunlehdillä ja puzzleilla ja zombeilla. Se on oiva päänavaus genren tulevaan voittokulkuun, sillä tästä ei voi kuin parantaa.

Lue lisää | Kommentit (2)

Star Wars. Kaksi sanaa, jotka ovat perinteisesti saaneet leffafanit käymään kuumina ja väittelemään siitä, onko George Lucas Antikristus vai ei. Jos joku pelifani oli kateellinen siitä, että heillä ei ollut samoja mahdollisuuksia, niin nytpä on.

BioWaren hartaasti odotettu Star Wars: The Old Republic lähestyy kuukauden ikäänsä ja olen vihdoin pelannut sitä niin paljon, että uskallan antaa tuomioni.  Alkakoon väittely siitä, olenko Antikristus!

Lue lisää | Kommentit (36)

Joku varmasti vielä muistaa ajan, jolloin vannoutuneiden PC-pelaajien  kitinä konsolipadien kykenemättömyydestä tarkkaan FPS-ohjaukseen oli vielä oikeasti uskottavaa. Tätä tilannetta muutti toden teolla vasta Bungien kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt Halo Combat Evolved, joka sittemmin on poikinut konsoliperheelle todellisen hittisarjan.

Bungie ei enää työskentele Halo-pelien parissa, ja tämän uuden aikakauden merkiksi onkin syytä ottaa askel menneisyyteen. Halo Combat Evolved Anniversary on sarjan menneisyyden ja uuden alun juhlistamiseksi tehty uudelleenversiointi, josta vastaa pääosin 343 Industries -niminen poppoo. Combat Evolvedin merkitystä pelialalle ei tuskin voi kyseenalaistaa kukaan, mutta historia tuuppaa usein myös kultaamaan muistot.

Lue lisää | Kommentit (9)

Gears of War-sarja saa ensimmäisen kampanja-latauksen RAAM’s Shadowsin myötä. Ajassa palataan taaksepäin sodan alkuhetkiin ja taustatapahtumiin, jo ennen ensimmäistä Gearsia. Pelaaja astuu legendaarisen kenraali Raamin saappaisiin aiheuttamaan tuhoa Ilima City-kaupungin kaduille lähellä E-daytä.

Jo kolmanteen osaan ehtinyt Gears of War tuskin esittelyjä kaipaa, mutta jotain on vielä GOW-universumista kertomatta. Niitä aukkoja paikataan hieman noin neljän tunnin mittaisella kampanja-DLC:llä.

Lue lisää | Kommentit (1)

Japanilainen Level-5 tunnetaan mainioiden ja ei-niin-mainioiden roolipeliensä lisäksi Professor Layton -puzzleseikkailuistaan. Korkeahattuinen herrasmiesprofessorimme on ratkonut monenlaisia pulmia Nintendon DS -käsikonsolilla jo useamman osan verran.

Professor Layton: Spectre’s Call on taattua Laytonia vakaalla kaavalla, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka pientä hiomista onkin tapahtunut, vastaa peli silti käytännössä edelleen vain ja ainoastaan yhteen kysymykseen. Mikä se sitten on? No tietysti: ”Ottaako herra tohtori älypähkinöitä?”.

Lue lisää | Kommentit

”Puolan johto on vaihdettava”, tokaisi Aatu 1939. ”Berliinin munkki on syötävä”, vastasivat Churchill, Stalin ja Roosevelt. Kumpi vai kampiakseli voitti?

Matrix Games on kunnostautunut paitsi uusien indie-strategiapelien julkaisijana, niin myös vanhojen pelisarjojen uudelleenlämmittelijänä. Lopputulos on vaihdellut (kts. Panzer Command). Panzer Corpsin osalta noudatetaan sitä parempaa linjaa, eli innoitusta haetaan menneisyydestä mutta toteutus noudattaa nykystandardeja.

Lue lisää | Kommentit (5)

10 vuoden tauon jälkeen saamme Marvel vs Capcomia oikein olan takaa. Edellisen pelin julkaisusta ei ole vuottakaan, kun saamme uudistetun version vanhasta. Luvassa on 12 uutta hahmoa, kourallinen uusia kenttiä – eikä oikein muuta.

Ultimate Marvel vs Capcom on käytännössä siis iso balanssi- ja bugipäivitys vanhaan. Neljänkymmenen euron hintalapulla.

Lue lisää | Kommentit

Voi Need for Speediä. EA:n megasuositulla pelisarjalla oli vuosia hardcore-pelaajien keskuudessa huono maine. Viime vuonna kehitystiimin vaihto auttoi ja Need for Speed: Hot Pursuit sai niin arvostelijoiden kuin pelaajienkin suosiot osakseen.

Mutta tänä vuonna puikoissa on taas vanha tiimi. Balanssissa ovat siis vanhat huonot tavat ja mielenkiintoisin Need for Speed –peli-idea ikinä. Vaikeaksi menee!

Lue lisää | Kommentit (9)

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Harry Potter. Elokuvapuolella loistanut tarina ei ole ollut parhaimmillaan peleissä, pois lukien erinomainen Lego Harry Potter. Nyt on tullut aika solmia kiinni myös palikka-Potterin juonenpäät.

Traveller’s Tales jatkaa omalla mukavuusalueellaan operoimista. Lisää legoja, lisää hahmoja ja sama tuttu pelattavuus. Tuskinpa tämä silti sarjan faneja haittaa, sillä uusi Lego-Potter on sarjan paras suoritus.

Lue lisää | Kommentit

Kuten olen jo arvosteluissa ja ennakoissa väsymiseen saakka toistellut, parin vuoden takainen Trine oli sen vuoden suosikkipelejäni. Hempeä grafiikka, erinomainen soundtrack ja todella mukaansatempaava fysiikkakikkailu olivat hyvän pelin resepti.

Ja ilokseni voin todeta, että sitä ne ovat nytkin. Trine 2 on nimittäin täällä ja vaikka joku voisi masentuneena todeta, että se on vain lisää Trineä, minä toteankin riemastuneena, että hei: se on lisää Trineä!

Lue lisää | Kommentit (5)