Joku on joskus sanonut, että menneen talven lumien perään on turha itkeä. Mutta silti, joskus ei voi vain muuta kuin pohtia, että mitä jos sittenkin. Kuten nytkin: mitä jos Torchlight II –tiimi olisi sittenkin pysynyt paremmin tavoitteissaan ja saanut pelinsä ulos ennen Diablo III:a?

Aikataulujen pettäessä peli joutui ikävään välikäteen. Blizzardin megapeli vei palstamillimetrit ja pelaajien huomion. Ja se olisi harmi, sillä Torchlight II ansaitsee tilaa elää ja yleisön kaverikseen.

Lue lisää | Kommentit (2)

PC-maailmassa tulee vastaan jos jonkinnäköisiä pelejä, mutta yhdestä asiasta voi olla varma: japanilaisia roolipelejä joutuu etsimään kissojen ja koirien avulla. Nuivasti PC-pelaamiseen suhtautuvien nousevan auringon maan veijareiden sijasta lajityyppi on PC:llä elänyt lähinnä indie-piirien ansiosta.

XSEED on entisen Square Enix USA -jengin perustama firma, joka on ottanut jonkinasteiseksi elämäntehtäväkseen vanhojen JRPG-klassikoiden tuomisen länsimaihin ja jopa Steamiin. PC-puolella firman ensimmäinen konkreettinen saavutus on yli 20 vuotta vanhan Ys III-toimintaroolipelin kääntäminen.

Lue lisää | Kommentit

Kinect-pelit herättävät harvoin minkäänlaista huomiota, mutta Kinect Star Wars on eri maata. Pelin ympärillä on käyty melkoista nettikihinää. Kommenttien sävyskaala on vaihdellut huvittuneesta pyhää vihaa lähestyvään närkästykseen.

Syynä reagointiin on ollut tietenkin pelin monellakin tapaa huikea tanssiosio. Jalalla koreaksi pahan keisarin, Darth Vaderin ja Han Solon kanssa, maistuis varmaan sullekin. Vaan on pelissä paljon muutakin.

Lue lisää | Kommentit (2)

Joku viisas mies sanoi joskus, että kun jotain odottaa liikaa, todellisuus ei voi koskaan olla yhtä hyvä kuin kuvitelmat. Jos joku peli on kandidaatti tämän sanonnan testaamiseksi, niin Diablo III. Sitä kun odotettiin kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän kuumeisesti.

Odotus päättyi vihdoin jyrähdyksellä, kun Diablo julkaistiin miljoonien pelaajien iloksi. Ja sitten alkoi poru. Itku pitkästä ilosta, nillitystä turhista asioista vai todiste sananlaskumme paikkansapitävyydestä? Minulla on oma mielipiteeni, jonka nyt esitän.

Lue lisää | Kommentit (38)

Saksalainen Piranha Bytes on vuosien saatossa tullut tunnetuksi monipuolisista, hankalia valintoja tarjoavista rooliseikkailuistaan, jotka kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuntuvat sortuvan samoihin lapsuksiin taistelun ja tehtävien suhteen.

Perinteisenä fantasiaroolipelisarjana aloittanut Risen siirtyy toisen osansa myötä roolipeleissä vähemmän tutkitulle alueelle: merirosvoiluun. Tiukasta fantasiasta aalloille ja tropiikkiin siirtyminen kuulostaa ensi kuulemalta varsin väkisin väännetyltä ratkaisulta, mutta lopputulos toimii jopa yllättävän hyvin. Suurimmaksi kysymykseksi jää kuitenkin se, onko Piranha Bytes onnistunut viimeinkin välttämään perinteiset sudenkuoppansa.

Lue lisää | Kommentit

Kun ollaan supersankareita, ollaan sitten kunnolla. Miksi tyytyä Hämähäkkimieheen, Hulkiin tai vaikkapa Wolverineen, kun nämä kaikki voidaan yhdistää samaan pakettiin? Tämän paketin nimi on Prototype 2.

Kaiken takana löytyy biologinen sodankäynti ja varsinainen kaikkien supervirusten äiti. Sellaista supervoimaa ei juuri löydykään, jota Blacklight-virus antaisi kantajalleen. Mikä parasta, kaikki tämä on pelaajan käytettävänä.

Lue lisää | Kommentit (4)

Moni on jo täysin leipiintynyt toiseen maailmansotaan pelien aiheena. Minä en! Kyse on vain siitä, että pelikehittäjät eivät löydä tarpeeksi omaperäisiä palasia sodasta peliensä aiheiksi. Kuten vaikka … Vihollisen linjojen takana operoivan yksinäisen tarkka-ampujan, joka murhaa, vakoilee ja varastaa. Hei, sehän kuulostaisi hyvältä peliltä!

Niin monen muun pannukakun tavoin Sniper Elite V2 todellakin kuulostaa paperilla muikealta peli-idealta, mutta valitettavasti todellisuus on karumpi. Ongelmat alkavat siitä, että snipupelissä ei kamalasti sniputella. Ainakaan kehitystiimin mielestä.

Lue lisää | Kommentit (2)

Kun Civilization V ilmestyi, eräs pelaajien yleisimmistä naputuksen aiheista oli, että nelosesta tuttu uskonto oli jäänyt pelistä pois. Firaxis kommentoi jo tuolloin pohtivansa asiaa, ja hartaastihan he pohtivatkin. Uskonto nimittäin palaa peliin vasta nyt, maksullisen lisäosan myötä.

Hihhuloinnin ohella Gods & Kings tarjoaa uusia sivilisaatioita, mahdollisuuden vakoilla kilpailijoita, sekä pari miniskenaarioita. Kaikki tämä 20 euron euron hintalapulla. Mahtaako olla rahan arvoista?

Lue lisää | Kommentit (5)

Hitman on yksi niistä pelisarjoista, jotka ovat jättäneet pysyvän muistijäljen pidempään pelanneiden mieliin. Sarjan uusinta osaa on odoteltu varovaisen innostuneesti ja nyt julkaisu on lähellä. Ennakkotilaajien odotusta helpotetaan myös pienellä salamurhahaasteella.

Sana ”pieni” kuvaakin kokemusta mitä parhaiten, sillä kyse on todella rajoittuneesta maistiaisesta. Kuullessani pelistä ehdin jo toivomaan vaikkapa täysimittaista kenttää, jossa pääsisi ottamaan kunnolla tuntumaa viivakoodilla merkityn kaljupään uusiin kujeisiin. Salaisuuden verhoa raotetaan kuitenkin huomattavasti vähemmän.

Lue lisää | Kommentit (1)

Nintendon jo elinkaarensa loppupuolelle vanhenneen Wii-konsolin pitkä ja suorastaan krooninen seikkailupula on valitettavasti jokaisen konsolin omistaneen tiedossa. Piristystä valikoima sai oikeastaan vasta viime vuoden puolella tämän konsolisukupolven parhaan konsoliroolipeli Xenobladen muodossa.

Myös helmikuussa ilmestynyt Last Story oli loistava, ja nyt kolmio saa viimeisen kulmansa, kun GANBARION-firman Pandora’s Tower on saapunut Eurooppaan. Siinä missä niin sanotun Rainfall-kolmikon kaksi edellistä osaa olivat suhteellisen perinteisiä roolipelejä, Pandora’s Towerin kutsuminen sellaiseksi olisi melkoista harhaanjohtamista. Se kun on jotain aika paljon muuta.

Lue lisää | Kommentit

Taistelutehtävä kutsuu jälleen. Samaan aikaan kun jenkkipellet aprikoivat läntisessä Normandiassa miten paksuista pensasaidoista pääsee tankilla läpi, itäisellä sektorilla britit pohtivat, miten paksuista Königstigerin pelleistä pääsee tankilla läpi.

Siinä missä vuosikymmenen takaisessa Combat Mission: Beyond Overlordissa oli mukana täysi kirjo länsirintamalla sotineita armeijoita, viime vuoden Combat Mission: Battle for Normandy rajoitti näkökulmaa niin, että sotakinkereille kelpuutettiin vain Yhdysvaltojen armeija ja Saksan Wehrmacht. Se, mikä laajuudessa menetettiin, saatiin kyllä moninkerroin takaisin yksityiskohtaisuudessa, mutta varsinkin brittien vekkulien vehkeiden ja Waffen SS:n raskaiden panssarimuodostelmien puutos jäi kaihertamaan monia. Varsinkin, kun brittien sektorilla käytiin ne kaikista raskaimmat panssaritaistelut.

Lue lisää | Kommentit

Elämme uudelleenjulkaisujen aikaa. Julkaisijoiden laatikot suorastaan pullistelevat oikeuksia klassikkopeleihin, jotka voi tuoda myös uuden pelaajasukupolven näppien ulottuville. Nyt tästä varastosta on ongittu esille Silent Hill.

Vanhan suosikin uusiminen on haastavaa puuhaa. Kehitys kehittyy eivätkä kymmenen vuotta vanhat ratkaisut välttämättä tunnu enää tuoreilta. On aivan liian helppoa mennä yli aidan matalimmasta kohdasta.

Lue lisää | Kommentit

Syyllisyys ja trauma, kosto ja anteeksianto. Kaikki ne asiat, jotka haudataan syvälle ihmisen sisimpään kaivetaan näkyville Silent Hillin kaupungissa. Pakoon pääsee vain se, joka pystyy hyväksymään menneisyytensä.

Tämän oppii pelottavalla tavalla myös vankilatuomiotaan kärsivä Murphy Pendleton. Vankikuljetuksen meneminen niin sanotusti metsään jättää Murphyn vangiksi kaupunkiin, jossa sumu ja hiljaisuus peittävät taakseen menneisyyden haamut.

Lue lisää | Kommentit

Electronic Arts on kova nimi urheilupelien saralla. Yksi urheilulaji kuitenkin on olemassa, jota EA ei ole uskaltanut vielä lähestyä. Tämän urheilulajin saralla Hi-Rez Studios nauttii melkeinpä epävirallista yksinoikeutta. Urheilulajin nimi on ampumahiihto.

Tribes -pelisarja on pelattavuudeltaan FPS-markkinoiden kenties omaperäisin veto. Sarjan ykkösosan fysiikkabugista syntynyt tapa hiihtää rakettikengillä pitkin pelikenttien pinnanmuotoja muutettiin sarjan seuraaviin osiin viralliseksi ominaisuudeksi ja liikkumiskeinoksi. Kun pelihahmot on lisäksi varustettu rakettirepuilla, tuhovoimaisella arsenaalilla ja patoutuneella, väärän väriseen lippuun kohdistuvalla vihalla, on lopputulos aika… Vauhdikas.

Lue lisää | Kommentit (13)

Seikkailupeleihin erikoistuneella Telltalella oli Jurassic Parkin jälkeen paljon petrattavaa. Firman dinosaurusseikkailu oli todellinen pettymys eikä ikinä onnistunut lunastamaan sitä visiota, joka tiimillä oletettavasti oli.

Niinpä en lähtenyt The Walking Dead –sarjan ensimmäiseen peliin hirveän positiivisten ennakko-odotusten vallassa. Olisi kannattanut lähteä, sillä jos meno jatkuu tällaisena, kyseessä on Telltalen paras pelisarja.

Lue lisää | Kommentit (8)

Yhä useammat pelinkehityspuodit ovat alkaneet katsoa menneeseen ja joko julkaisseet vanhoja pelejä uusilla herkuilla – tai ottaneet kaukaa menneisyydestä vanhan pelin ja rakentaneet sen alusta alkaen uusiksi nykykehitysfilosofioita silmällä pitäen. Joskus homma toimii kuin rasvattu, kuten viime vuonna julkaistussa Mortal Kombatissa. Joskus saamme jotain uuden Syndicaten tapaista.

Twisted Metal on, kuten nimestä saattaa päätellä, uudelleenvisiointi alkuperäisestä Twisted Metalista. Se ottaa vanhan tutun ja tekee siitä, noh, vielä naurettavamman. Ei riitä, että peli on hupaisa lähtökohdiltaankin, mutta tällä kertaa synkkyys on vedetty niin kaakkoon, että  sillä saavutetaan lähinnä päinvastainen vaikutus. Pelin tarina esimerkiksi on kauniisti sanottuna täynnä kaikenlaisia elefantin mentäviä reikiä. Hahmoja ilmestyy tyhjästä ja lopetukset ovat hämmentäviä. Vaan mikään näistä ei haittaa, sillä uusi Twisted Metal toimii siellä tärkeimmällä alueellaan.

Lue lisää | Kommentit (6)

Fantasialajityyppi on kaikessa mielenkiintoisuudessaankin yleensä melko kaavoihinsa kangistunutta ja aloitekyvytöntä touhua. Samat rodut, juonikuviot, ympäristöt ja ilmapiiri tuntuvat kulkevan pelistä toiseen, kun Tolkienin ja Grigsbyn viitoittamalta polulta ei uskalleta karata liian kauas.

Iloisia poikkeuksiakin tosin maailmaan mahtuu, esimerkiksi FromSoftwaren Souls-sarja ja CD Projektin The Witcherit, jotka perustuvat puolalaisen Andrzej Sapkowskin saman nimiseen kirjasarjaan. Jossain on opittu, että kiinnostavaan fantasiaan on mustan ja valkoisen sijaan käytettävä mustaa ja harmaata. Näin myös CD Projektilla.

Lue lisää | Kommentit (16)

Gears of War saa vielä kolmannessa osassaan niin kutsutun viimeisen mutta ei vähäisimmän lisärin, kun peliin julkaistiin Season passin viimeinen osa.

Pelin neljäs, ja toistaiseksi viimeinen, DLC paukahti Xbox Liveen pistämään hieman lisää löylyä jo varsin monipuolisen mukaan. Paketti on varmasti erittäin tervetullut pelin faneille, viiden kartan, neljän hahmoskinin, seitsemän aseskinin ja sarjan ensimmäisestä pelistä tutun pelimuodon voimin. Paketin 800 MS-pisteen hintalappu ei ole tälläkään kerralla kovinkaan suuri, joten moninpelaajat saavat rahoilleen vastinetta.

Lue lisää | Kommentit

Phil Fish on joko nero tai täysi paskiainen, enkä ole varma, kumpi. Aina sanavalmis ja kohua pelkäämätön pelimies on viihtynyt viime aikoina otsikoissa pelaajien ylireagoitua hänen Japanin peliteollisuutta koskeviin kommentteihinsa.

Onneksi kohu tapahtui jo jokunen kuukausi sitten, sillä jos pelimaailma olisi nyt mölissyt epäoleellisista, siltä olisi jäänyt huomaamatta yksi tämän konsolisukupolven merkittävimmistä peleistä, Phil Fishin Fez.

Lue lisää | Kommentit (6)

Angry Birdsin tuntevat kaikki. Suomalaisen Rovion jättimenestys on takonut tekijöilleen enemmän rahaa kuin keskimääräiset kultakaivokset omistajilleen. Tästä huolimatta pelisarja on polkenut paikallaan, no… toisesta osastaan saakka. Vaan ei enää.

Vihaiset tipuset suuntaavat uusimmassa seikkailussaan avaruuteen. Tuo viimeinen korpimaa tuo vihdoin mukanaan myös pelillisiä uudistuksia, joiden ansiosta taas jaksaa pelata.

Lue lisää | Kommentit (8)