Voivatko mehiläinen ja ihminen ystävystyä? Entä jos mehiläiset haastaisivat ihmiskunnan oikeuteen ilmaisen työvoiman käytöstä? Tai mitä jos mehiläiset lopettaisivat siitepölyn levittämisen?Shrek the Third (PC, PS2, Wii, 360)
28.11.2007, 12.09
Perusteellisesti tuotteistettu suuri vihreä otus tulee takaisin. Ei tosin Hulk vaan elokuvateattereissa ihastuttanut ja vihastuttanut Shrek on päässyt ystävineen uuteen peliin.
Vaikka elokuviin perustuvien lisenssipelien laatu ei ole perinteisesti ollut korkea, on tilanne parantunut viime aikoina. Olemme nähneet monta hyvää ja jopa erinomaista elokuvaan pohjautuvaa peliä, sillä kun projekti suunnitellaan kunnolla ja toteutetaan kiireettömästi voivat huippuelokuvat menestyä myös pelikoneissa. Valitettavasti Shrekin kolmas kerta on tehty alusta asti vain myyntiartikkeliksi, ei menestyspeliksi.
Mitä tehdä, kun lypsylehmäksi muuttunut pelisarja ei jaksa enää innostaa pelaajia ja laatukin on kaukana menneiden vuosien huipputasosta? Yksi mahdollisuus on laittaa se haudan lepoon. Toisaalta pelinkehittäjä voi yrittää uudistaa koko sarjan, mikä on onnistunut vuosien varrella muutamien pelisarjojen kohdalla.
Elokuvasta peliksi ja päinvastoin on nykyään yleinen kaava. Äskettäin leffateattereihin tuli Disney-Pixarin animaatioelokuva Ratatouille, johon Heavy Iron Studiosin tekemä tasoloikkapeli perustuu. Päähenkilö on leffastakin tuttu Ranskan maaseudulla elelevä Remy-rotta, joka mielii parempien ruokien pariin Pariisiin. Rottaystävämme muuttaakin pian Valon kaupunkiin, jossa häntä odottavat monet jännittävät tehtävät ravintolamaailmassa.
Meet the Robinsons on mielenkiintoinen tapaus. Peli perustuu Riemukas Robinsonin Perhe -elokuvaan ja näin ollen voisi helposti kuvitella, että kyseessä on nuoremmalle väelle suunniteltu, letkeä peli.
Huispaus, jästi ja Tylypahka eivät kerro paljoakaan tavalliselle tallaajalle. Harry Potterin ystäville ne ovat kuitenkin jokapäiväisiä termejä. Nerokkaita kirjoja on seurannut joukko suosittuja elokuvia. Valkokankaiden rinnalla tarinoita on voinut jatkaa kotona pelikoneen äärellä. Miten Feeniksin kilta jatkaa suosittujen lisenssipelien sarjaa?
Mikä eteen kun arkinen aherrus, tutut naamat konttorissa ja aina kiristyvä työtahti uhkaavat viedä aikaiseen hautaan tai hullujenhuoneelle? Jos olet kuin Diner Dashin Flo, voit avata oman ravintolasi ja tienata omaisuuden. Jos et ole aivan niin hullu, voit pelata aihetta käsittelevää peliä, vaikkapa salaa pöydän alla.
Square-Enixin kulttuuritekojen sarja jatkuu. GBA-käsikonsolille on tähän mennessä julkaistu sarjan SNES-ajan kaksi ensimmäistä osaa, eli nelonen ja vitonen. Nyt vuorossa on katraan suurin, kaunein ja komein eli kuudes osa. Tätä herkkua on aiemmin ollut Euroopassa tarjolla ainoastaan PlayStation-uudelleenversiointina, johon verrattuna GBA-versio on monessa mielessä huomattavasti parempi.
DS-taskukonsoli on mainio vekotin, etenkin kun mukana on myös tilanteeseen tai pelaajaan soveltuva pelivalikoima. Vaikka pelintekijät ovat kunnostautuneet myös erikoisempien pelien rintamalla, niin DS soveltuu olemuksellaan myös mitä mainioimmin rauhallisiin kortti- ja hupailupeleihin. Ei ihme, että Uno-korttipelin taskuversio on DS:llä kuin kotonaan.
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, kavereiden kesken Turtlesit, ovat tuttu ilmiö varmasti jokaiselle 80-luvun ja 90-luvun taitteessa lapsuuttaan viettäneelle. Vihreähipiäiset, pizzanhimoiset ninjakilpikonnat Leonardo, Donatello, Rafaello ja Michaelangelo seikkailivat niin koko illan elokuvissa, piirretyissä, leluina kuin varsin haastavissa NES-peleissäkin.
Japanilaiset konsoliroolipelit ovat etenkin Euroopassa henkilöityneet hyvin pitkälle Squaresoftin, nykyisen Square-Enixin Final Fantasy-sarjaan. Osa sarjan peleistä, erityisesti vanhemmista on kuitenkin saanut erityisesti länsimaissa hyvin vähän huomiota, hyvänä esimerkkinä sarjan viides osa. Aikaisemmin länsimaissa vain Final Fantasy Anthology -kokoelmassa PlayStationille julkaistu Final Fantasy V on nyt saatavilla myös Game Boy Advancelle.
Lisenssipelien surkea rämpiminen on viime aikoina viimein hidastunut. Vuoden sisällä on julkaistu monta hyvää elokuvaan tai televisiosarjaan perustuvaa peliä. Myös vuoden lastenelokuvaksi povattu Arthur and The Minimoys (Arthur ja Minimoit) on kääntynyt seikkailupeliksi. Mukaan luvataan lyhyitä maistiaisia elokuvasta, runsaasti pelattavaa ja koettavaa. 
Kauhuseikkailut ovat suosittuja pelejä alustasta riippumatta, mutta sisältönsä vuoksi ehkä turhan ronskia tavaraa nuoremmille ja heikkohermoisemmille pelaajille. Mikäli hieman lievempi jännitysannos kuulostaa hyvältä, Monster House voi olla juuri oikeaa lääkettä rasittuneille hermoille.
Visio tulevaisuudesta: kirjastojen tilalla on videopelivarastoja, joissa 2000-luvun merkittävintä kulttuuriperimää varastoidaan. Tässä fiktiivisessä kirjastossa täytyy olla vähintään kokonainen siipi, jotta kaikki Sims-pelit ja -laajennusosat saadaan varastoitua.
SeaWorldin vesipuisto on vaarassa. Poseidon, meren jumala, on päättänyt varastaa puistoa ylläpitävän taian ja nostaa Atlantiksen vanhaan loistoonsa. Shamulle jääkin vaatimaton tehtävä: pelasta SeaWorld ja koko maailma Poseidonin kynsistä.
Lego Star Wars oli hitti, jota kukaan ei odottanut. Uudempaa Tähtien sota -trilogiaa lempeästi pilkkaavassa toimintapelissä oli kuitenkin upeaa huumoria ja sulavaa pelattavuutta. Peliä myytiin miljoonia kappaleita, ja se menestyi erityisesti Yhdysvalloissa.
Vuonna 1991 SNESille ilmestynyt Final Fantasy IV oli kahdella tapaa merkittävä roolipeli. Se oli sekä tarinansa että muiden ominaisuuksiensa osalta täysin eri tasolla tuolloisiin kilpailijoihinsa nähden, ja samalla se oli peli, joka lunasti Final Fantasy -sarjalle sen tätä nykyä nauttiman maineen.
Namcon Tales-roolipelisarjan Euroopan valloitus jatkuu astetta vanhemmalla nimikkeellä, alustana tällä kertaa Nintendon GBA-käsikonsoli.
Ice Age 2-animaatio pyörii paraikaa elokuvateattereissa. Sen siivittämänä ovat pelikauppoihin päätyneet myös pakolliset lisenssipelit. Elokuvalisenssiin pohjautuvat pelit ovat kuitenkin viime aikoina tuntuneet aikaisempia esityksiä paremmilta, lähinnä King Kongin ansiosta. Ice Age 2: The Meltdown ei nouse kärkijoukkoon, mutta sitä pelaa ihan mielellään – kunhan ei vaan odota mitään mullistavaa.
Siinä missä PSP on lyhyen historiansa aikana päässyt PS1-roolipelien uudelleenjulkaisujen alustaksi, SNES:n puolella samaa voi sanoa GBA-käsikonsolista. Laitteen oma roolipelikanta on kasvanut varsin kunnioitettaviin mittoihin, mutta tämän lisäksi laitteelle on julkaistu esimerkiksi vanhoja Final Fantasy -pelejä. 
Kommentit
Keskustelut
Facebook