Hyviä roolipelejä ei ole koskaan liikaa, vaikka viime syksy olikin poikkeuksellisen tiukkaa huippunimien tykitystä. Skyrim, Dark Souls ja Xenoblade Chronicles asettivat lajityypin jokaisella osa-alueella riman varsin korkealle, ja monilla roolipelien ystävillä savotta on vielä armottomasti kesken.

Nyt tähän auvoiseen tilanteeseen pyrkii vielä varsinaiseksi all-star-roolipeliksi profiloitunut Kingdoms of Amalur. Pelin takaa löytyy nimittäin kolme melkoista suurnimeä: Morrowindin ja Oblivionin pääsuunnittelija Ken Rolston, kirjallisen tuotannon määrästä vaan ei laadusta kuulu fantasiakirjailija R.A Salvatore ja sarjakuvapiirtäjä Todd McFarlane. Luulisi, että näillä eväillä niin sanotusti priimaa pukkaisi.

Lue lisää | Kommentit (18)

I Am Alive lienee useimmille melko tuntematon nimike. Alunperin Darkworksin studiolla syntynyt ja sittemmin Ubisoftin hoivaan siirtynyt seikkailu esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Sen jälkeen peli hävisi maan alle, kunnes hiljattain Ubisoft ilmoitti julkaisevansa sen tulevana maaliskuuna PlayStationin ja Xboxin latauspalveluissa. Ja ehkäpä siksi etten odottanut peliltä mitään, se iski kuin miljoona volttia.

I Am Alive on survival horror -peli ilman horror-nimikettä. Se on imenyt tunnelmansa suoraan Silent Hillista ja apinoinut ohjauksen Unchartedista. Mukaan soppaan on sekoitettu omaperäinen taistelu, joka on omissa kirjoissani yksi mielenkiintoisimmista koko pelihistoriani aikana.

Lue lisää | Kommentit (8)

Gears of War-sarja saa ensimmäisen kampanja-latauksen RAAM’s Shadowsin myötä. Ajassa palataan taaksepäin sodan alkuhetkiin ja taustatapahtumiin, jo ennen ensimmäistä Gearsia. Pelaaja astuu legendaarisen kenraali Raamin saappaisiin aiheuttamaan tuhoa Ilima City-kaupungin kaduille lähellä E-daytä.

Jo kolmanteen osaan ehtinyt Gears of War tuskin esittelyjä kaipaa, mutta jotain on vielä GOW-universumista kertomatta. Niitä aukkoja paikataan hieman noin neljän tunnin mittaisella kampanja-DLC:llä.

Lue lisää | Kommentit (1)

Ohhoh, siitähän on nyt jo kymmenen vuotta kun Bohemia Interactive julkaisi ehkäpä maailman ensimmäisen sotilassimulaatioksi luokiteltavan pelin, Operation Flashpointin. Peli, jossa komennettiin kokonaisia jalkaväkiryhmiä ja panssarijoukkueita, lennettiin koptereilla ja hävittäjillä, ja jonka valtavilla tantereilla rellesti jopa satoja yksiköitä, oli vallankumouksellinen konsepti jo 2001. Sitä se on edelleen.

Julkaisuhetkellä OFP oli myös hilpeän buginen, ja bugeja on piisannut myös myöhemmissä peleissä. Onneksi Bohemia on myös paikkaillut vikoja ahkerasti. Nyt julkaistu antologia sisältää koko pelisarjan, mutta päivitettyinä versioina. Vähän sääli, koska OFP 1.00-versiota olisi hienoa verrata uusimpaan ArmA 2:een.

Lue lisää | Kommentit (1)

J.R.R Tolkienin luoma Keski-maa on jännä fantasiamaailma siinä mielessä, että yleisesti ottaen parhaat palat kyseisestä paikasta ovat tarjonneet jotkut aivan muut kuin itse herra kirjojensa välityksellä. Taru Sormusten Herrastakin vaati oikeasti viihdyttävään muotoon muuttuakseen elokuvaohjaaja Peter Jacksonin kosketusta.

Rikkaan mytologian ja monilta osin varsin tutkimattomien alueidensa vuoksi Keski-maa on mitä mainioin pohja roolipeleille, mutta valitettavasti tähän asti ainoat onnistuneet vedot ovat olleet Turbinen mainio verkkoroolipeli Lord of the Rings Online ja Interplayn 90-luvun alun kesken jäänyt roolipelitrilogia. Mainioista toimintaroolipeleistään tutun Snowblindin War in the Northilla on nyt mainiot mahdollisuudet nousta samaan kastiin.

Lue lisää | Kommentit (9)

Vaikea uskoa, että L.A. Noiresta on aikaa jo yli puoli vuotta. Keväällähän Rockstarin huisi poliisiseikkailu hurmasi pelaajansa niin Xbox 360:lla kuin PlayStation 3:lla. Mutta PC-pelaajat? Heidän odotuksensa oli pitkä ja päättyi vasta aivan äskettäin.

Tunnetun sanonnan mukaan hyvää kannattaa odottaa ja paperilla L.A. Noiren PC-versio onkin mitä muikeinta kamaa. Alkuperäinen hyvä peli kaikille DLC-lisukkeilla maustettuna? Kelpaa! Mutta. Tietenkin matkassa on mutta.

Lue lisää | Kommentit (8)

Välillä pelintekijöiden ajatuksenkulku kummastuttaa. Dead Rising 2 oli osittain ongelmallinen, mutta silti kokonaisuutena vallan vinkeä zombipeli. Tarina kaipaa jatkoa, mutta mitä tekeekään Capcom? Julkaisee käytännössä saman pelin uudella päähenkilöllä.

Valtava ostoskeskuskompleksi Fortune City toimii yhä tapahtumapaikkana, mutta nyt ohjaksissa ei olekaan enää Chuck Greene. Sen sijaan sankarin viitan pukee päälleen Frank West, ensimmäisen Dead Risingin päähenkilö.

Lue lisää | Kommentit (3)

Kuvitelkaa pelisarja, joka on tarjoillut seitsemäntoista vuoden ajan omalta osaltaan ehkä tietokoneroolipelien laajimpia maailmoja yhdistettynä joustavaan ja monipuoliseen hahmonkehitykseen. Samalla kyseistä pelisarjaa ovat varjostaneet lukuisat ongelmat, joiden vuoksi se ei ole yltänyt koskaan todelliseen potentiaaliinsa.

Seuraavaksi kuvitelkaa samaisen sarjan tuorein osa, joka voisi säilyttää kaikki sarjan hyvät puolet, samalla jättäen taakseen kuta kuinkin kaikki sarjan ongelmat. Ja kiilaa samoin tein koko lajityypin kirkkaimpaan kärkeen. Ei, kyseessä ei ole teoreettinen spekulaatio, vaan kaikki yllä mainittu on täyttä totta. Saammeko esitellä, Elder Scrolls V: Skyrim.

Lue lisää | Kommentit (46)

Kenties merkillepantavinta Assassin’s Creed: Revelationsissa on se, että sen lopputekstit kestävät noin viisitoista minuuttia. Peliä ei ole työstänyt kaksi, eikä kolme vaan kuusi Ubisoftin omistamaa studiota yhtä aikaa, joka kertoo jo varsin paljon panostuksesta pelisarjaan.

Ja se näkyy. Ezio Auditoren matka saavuttaa lakipisteensä kuumaverisen italiaanon kolmannessa pelissä, joka pistää hänen tarinansa pakettiin, ja tekee samalla tilaa uudelle päähenkilölle. Mutta kuinka parantaa enää Assassin’s Creed Brotherhoodista, joka oli omissa kirjoissani yksi viime vuoden parhaista peleistä? Yksinkertaista: vaihdetaan pelin painopistettä.

Lue lisää | Kommentit (12)

Modern Warfare 3:n ympärillä leijaili ennakkoon useita kysymyksiä, kiitos Infinity Wardin viimevuotisten henkilövaihdosten. Molemmat pelisarjan luojista ja suuri osa studion keskeisestä väestä potkittiin pihalle Activisionin puhdistusoperaatiossa.

Niinpä moni ihmettelikin jo ennakkoon, pystyisikö Modern Warfare 3 mitenkään nousemaan sarjan kahden aiemman pelin tasolle. Epäreilu lähtöasetelma, toki, mutta minkäs teet? Ja ikäväkseni joudun vastaamaan kysymykseen kieltävästi.

Lue lisää | Kommentit (14)

Sille tulee vain lastenpelejä ja jumppasimulaattoreita, sanoi peliharrastaja Kinectistä, kun pelivalikoiman näki. Vastalause, huudettiin Segan suunnalta ja lyötiin pöytään verinen kauhupeli Rise of Nightmares, zombeineen kaikkineen.

Lomailu Romaniassa on vaarallista, sillä Itä-Eurooppa on täynnä hulluja. Tämän huomaa myös pelaaja, kun eteen lyödään muhkea valikoima groteskeja eläviä raatoja. Paniikki on valmis, sillä aseena on vain oma ruumis.

Lue lisää | Kommentit (2)

Alansa parhaaksi tuleminen on suhteellisen helppoa, jos kilpailu on olematonta tai sitä ei ole lainkaan. Tämä on asia, jonka on oppia kantapään kautta koko FPS-lajityypin luonut id Software. Kilpailun kovetessa firma onkin ajautunut lähinnä rahastamaan vanhoilla tuotenimillään.

Postapokalyptinen räiskintäpeli Rage on vanhan veteraanifirman kauan odotettu yritys keksiä jotain uutta, mutta aihepiiriä sivuavia pelejä on viime aikoina putkahdellut markkinoille varsin paljon, ja vieläpä varsin hyviä. Kuinka vanhojen jermujen esitys sitten pärjää?

Lue lisää | Kommentit (13)

Rumien miesten matka on viimein tullut päätökseensä. Epicin hyperväkivaltaooppera Gears of Warin kolmas ja ainakin nykyisen tarinakaaren viimeinen osa lupaa tuttua, rakastettua ja osittain jopa ilkuttuakin sarjan tavaramerkkitoimintaa entistä muikeammalla reseptillä. Eikä estradi ole enää pelkästään niiden rumien miesten.

Marcuksen, Domin ja kumppaneiden taistelu ihmiskuntaa piinannutta Locust-rotua vastaan saavuttaa kolmannessa osassa pisteen, jossa pelissä ei ole pelkästään ihmiskunnan tulevaisuus. Niiden jotka haluavat luoda, on oltava valmiita tuhoamaan.

Lue lisää | Kommentit (16)

Realistista sotaa, tankkeja ja savuavia raunioita. Eikä mitään konsolikäännöksiä, vaan suoraan PC:lle suunnattua räiskintää. Red Orchestra 2 on kaikkea sitä, mitä maailman konsolisoitumisesta ahdistuvat pelaajat ovat kaivanneet.

Stalingradin sankareiden edesottamuksiin keskittyvä peli on sitä samaa kuin sarjan edellinenkin osa: realismia tavoittelevaa verkkoräiskintää ADHD-putkijuoksujen sijaan. Tällä kertaa vain suurempana ja parempana kuin koskaan aiemmin.

Lue lisää | Kommentit (13)

Voisi sanoa, että FPS-lajityypin varhaisen historian voi melko tiukasti tiivistää id Software -nimiseen teksasilaisfirmaan, erityisesti sen osittain jo entisiin nokkamiehiin, nimeltään John Carmack ja John Romero. Wolfenstein 3D:t, Doomit, Quaket ja monet muut pelitmaailmalle lahjoittanut firma on kilpailun kovetessa jäänyt ikävästi taka-alalle ja keskittynyt vanhojen tuotenimiensä lypsämiseen.

Tästä ikävästi ja pääasiassa keskinkertaisia pelejä poikineeseen bisnesmalliin on nyt kuitenkin tulossa poikkeus, kun firman työstämä Rage-peli on pikkuhiljaa valmistumassa. Kävimme testaamassa, miltä yksinpelin pari ensimmäistä tuntia maistuivat.

Lue lisää | Kommentit (9)

Dead Island kertoo krapulasta. Todella pahasta krapulasta. Sellaisesta kankkusesta, että aamulla herätessä olo on kuin elävällä kuolleella. Puhumattakaan siitä, että lähes kaikki muut ovat muuttuneet käveleviksi raadoiksi.

Näyttävällä mainoksella hypetetty kuolonsaari kertoo siis zombeista. Tässä ei ole mitään omaperäistä. Dead Island yrittää kuitenkin olla jotain kunnianhimoisempaa kuin tavallinen zombiputkijuoksu.

Lue lisää | Kommentit (21)

Ei se ole enää mikään salaisuus, että meikäläinen pitää God of Warista. Pitkäaikaisemmat lukijat muistanevat hurmoshenkisen God of War III –arvosteluni, jonka takana muuten seison yhä: PlayStation 3:n parhaita pelejä.

Mutta miten käy, kun vahvaan visuaaliseen ilmeeseensä ja kunnon spektaakkeliin nojannut pelisarja saa uusintajulkaisun, jossa kaksi PSP-peliä on käännetty PlayStation 3:lle? Luulisi spektaakkelin olevan kaukana.

Lue lisää | Kommentit (5)