- Alustat:
- PC
- GameCube
- PlayStation 2
- PlayStation 3
- Xbox
- Xbox 360
- DS
- Game Boy Advance
- N-Gage
- PSP
- Wii
- Mobiili
- Linux
- Mac
- Kolikkopelit
- Konsolit
- Laitteet
- Retro
- Vekottimet
- Viihdelaitteet

Suomalaisen Remedy Entertainmentin Max Payne -sarjaa voidaan kiittää monista asioista, kuten erinomaisesta tarinankerronnasta, tai sittemmin lukuisiin muihin räiskintöihin vakiintuneesta ajanhidastustoiminnosta.
Jotkut asiat on kuitenkin tehty muuttumaan ja niinpä myös Max Paynen oli aika poistua Suomi-neidon syleilystä. Sarjan tuorein, kolmas osa on Rockstarin studioiden käsialaa. Pelin takana on sen verran kovia nimiä käsikirjoittajasta lähtien, että voisi kuvitella Suomi-räiskintöjen lempilapsen olevan hyvissä käsissä. Ja niin se onkin.
Lue lisää | Kommentit (3)

Bloodforge erottui ensimmäisen trailerinsa perusteella edukseen Xbox Liven kesäkampanjan Minecraftien, Fable Heroesin ja vastaavien joukosta. Suoraan pystymetsästä ilmestynyt, verinen ja vauhdikkaan näköinen toimintaseikkailu herättikin välittömästi mielenkiinnon.
Positiiviset ensivaikutelmat osoittautuvat harvoin pettymyksiksi, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Bloodforge on kuin humalatila ilman ikävää sosiaalisuutta ja hyväntuulisuutta: se on pelkästään kompurointia ja krapulaa.
Lue lisää | Kommentit (1)

Saksalainen Piranha Bytes on vuosien saatossa tullut tunnetuksi monipuolisista, hankalia valintoja tarjoavista rooliseikkailuistaan, jotka kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuntuvat sortuvan samoihin lapsuksiin taistelun ja tehtävien suhteen.
Perinteisenä fantasiaroolipelisarjana aloittanut Risen siirtyy toisen osansa myötä roolipeleissä vähemmän tutkitulle alueelle: merirosvoiluun. Tiukasta fantasiasta aalloille ja tropiikkiin siirtyminen kuulostaa ensi kuulemalta varsin väkisin väännetyltä ratkaisulta, mutta lopputulos toimii jopa yllättävän hyvin. Suurimmaksi kysymykseksi jää kuitenkin se, onko Piranha Bytes onnistunut viimeinkin välttämään perinteiset sudenkuoppansa.
Lue lisää | Kommentit

Kun ollaan supersankareita, ollaan sitten kunnolla. Miksi tyytyä Hämähäkkimieheen, Hulkiin tai vaikkapa Wolverineen, kun nämä kaikki voidaan yhdistää samaan pakettiin? Tämän paketin nimi on Prototype 2.
Kaiken takana löytyy biologinen sodankäynti ja varsinainen kaikkien supervirusten äiti. Sellaista supervoimaa ei juuri löydykään, jota Blacklight-virus antaisi kantajalleen. Mikä parasta, kaikki tämä on pelaajan käytettävänä.
Lue lisää | Kommentit (4)

Syyllisyys ja trauma, kosto ja anteeksianto. Kaikki ne asiat, jotka haudataan syvälle ihmisen sisimpään kaivetaan näkyville Silent Hillin kaupungissa. Pakoon pääsee vain se, joka pystyy hyväksymään menneisyytensä.
Tämän oppii pelottavalla tavalla myös vankilatuomiotaan kärsivä Murphy Pendleton. Vankikuljetuksen meneminen niin sanotusti metsään jättää Murphyn vangiksi kaupunkiin, jossa sumu ja hiljaisuus peittävät taakseen menneisyyden haamut.
Lue lisää | Kommentit

Yhä useammat pelinkehityspuodit ovat alkaneet katsoa menneeseen ja joko julkaisseet vanhoja pelejä uusilla herkuilla – tai ottaneet kaukaa menneisyydestä vanhan pelin ja rakentaneet sen alusta alkaen uusiksi nykykehitysfilosofioita silmällä pitäen. Joskus homma toimii kuin rasvattu, kuten viime vuonna julkaistussa Mortal Kombatissa. Joskus saamme jotain uuden Syndicaten tapaista.
Twisted Metal on, kuten nimestä saattaa päätellä, uudelleenvisiointi alkuperäisestä Twisted Metalista. Se ottaa vanhan tutun ja tekee siitä, noh, vielä naurettavamman. Ei riitä, että peli on hupaisa lähtökohdiltaankin, mutta tällä kertaa synkkyys on vedetty niin kaakkoon, että sillä saavutetaan lähinnä päinvastainen vaikutus. Pelin tarina esimerkiksi on kauniisti sanottuna täynnä kaikenlaisia elefantin mentäviä reikiä. Hahmoja ilmestyy tyhjästä ja lopetukset ovat hämmentäviä. Vaan mikään näistä ei haittaa, sillä uusi Twisted Metal toimii siellä tärkeimmällä alueellaan.
Lue lisää | Kommentit (6)

Fantasialajityyppi on kaikessa mielenkiintoisuudessaankin yleensä melko kaavoihinsa kangistunutta ja aloitekyvytöntä touhua. Samat rodut, juonikuviot, ympäristöt ja ilmapiiri tuntuvat kulkevan pelistä toiseen, kun Tolkienin ja Grigsbyn viitoittamalta polulta ei uskalleta karata liian kauas.
Iloisia poikkeuksiakin tosin maailmaan mahtuu, esimerkiksi FromSoftwaren Souls-sarja ja CD Projektin The Witcherit, jotka perustuvat puolalaisen Andrzej Sapkowskin saman nimiseen kirjasarjaan. Jossain on opittu, että kiinnostavaan fantasiaan on mustan ja valkoisen sijaan käytettävä mustaa ja harmaata. Näin myös CD Projektilla.
Lue lisää | Kommentit (16)

Gears of War saa vielä kolmannessa osassaan niin kutsutun viimeisen mutta ei vähäisimmän lisärin, kun peliin julkaistiin Season passin viimeinen osa.
Pelin neljäs, ja toistaiseksi viimeinen, DLC paukahti Xbox Liveen pistämään hieman lisää löylyä jo varsin monipuolisen mukaan. Paketti on varmasti erittäin tervetullut pelin faneille, viiden kartan, neljän hahmoskinin, seitsemän aseskinin ja sarjan ensimmäisestä pelistä tutun pelimuodon voimin. Paketin 800 MS-pisteen hintalappu ei ole tälläkään kerralla kovinkaan suuri, joten moninpelaajat saavat rahoilleen vastinetta.
Lue lisää | Kommentit

Konamilla ei ole mennyt viime vuosina kovinkaan vahvasti. Ainoa valonpilkahdus, jos sitä siksi voidaan kutsua, ovat olleet Metal Gear -sarjan pelit. Muutoin yhtiö on menettänyt kuninkuutensa lähes jokaisella rintamalla.
NeverDead on. Sen enempää en pysty kirjoittamaan masentumatta tyystin. Konsepti on villin erilainen, päähenkilö mielenkiintoinen ja kehittävät itsekin mehustelivat Megadethillä pelin julkistuksessa. Vaan valitettavasti nämä ovat ne ainoat asiat, jotka toimivat edes etäisesti.
Lue lisää | Kommentit

Resident Evil -sarjan nimissä on pistetty jauhelihaksi tolkuton määrä zombeja ja mitä lie mutantteja. Veripalttua ei silti liene koskaan tarjoiltu niin suurissa määrin kuin nyt, kun Operation Raccoon City tekee sarjasta kertaheitolla taktista räiskintää.
Selviytymiskauhun ystävien ei kuitenkaan tarvitse ripotella tuhkaa päälleen, sillä kyse on spin-offista. Virallinen Resident Evil 6 ilmestyy vasta syksyllä, mutta sitä ennen palataan kakkos- ja kolmososien tunnelmiin, pahisten riveissä.
Lue lisää | Kommentit

En tiedä miten Team Ninja sen teki, mutta he muuttivat Ninja Gaidenin tylsäksi. Ryu Hayabusan bushidon tie ei vaadi enää taitoa. Pääsyvaatimus ninjaksi näyttäisi tänä päivänä olevan taito takoa kolmea nappia missä tahansa järjestyksessä, sekä kyky kestää studion siivoojan vessapaperiin kirjoittama juoni.
Kaikkia tämä ei huoleta. On luultavasti lukuisia pelaajia jotka ottavat helpon vaikeustason avosylin vastaan. Ninja Gaidenit ovat näet olleet ennen vaikeita. Mutta ongelma on, että kun Ryu riisutaan rautaisesta taistelumekaniikasta, jäljelle ei jää juuri mitään.
Lue lisää | Kommentit (3)

Erinäisten tähtinimien yhteen hiileen puhaltamisen seurauksena syntynyt, helmikuun alussa julkaistu Kingdoms of Amalur: Reckoning oli viihdyttävä muttei oikein millään tasolla poikkeuksellinen toimintaroolipeli.
Roolipelien laajentaminen DLC-paketeilla ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Esimerkiksi Dragon Age Originsin DLC-valikoima oli todella epätasapainoinen ja herätti lopulta lähinnä negatiivisia tuntemuksia. Reckoningin ensimmäinen laajennus kuitenkin lupaa hyvää myös tulevaisuudelta.
Lue lisää | Kommentit

Segan Yakuza-peleillä on pienehkö, mutta fanaattinen faniporukkansa. Ja miksipä ei?Open world –sähellystä, turpakeikkoja ja japanilaisen halluista juonta koko rahan edestä. Näistä aineksistä sitä kulttipelejä on ennenkin tehty!
Mutta jos kysyn nyt sinulta, Yakuzan ystävä, mitä sarja mielestäsi olisi kaivannut, ole rehellinen: vastaisitko ”zombeja”? Jos vastasit, olet todennäköisesti jo pelannut peliä, sillä en olisi itse moista käännettä arvannut!
Lue lisää | Kommentit

BioWaren Mass Effect -avaruussaaga on muotoutunut yhdeksi kaikkien aikojen eeppisimmistä, elokuvallisimmista ja tunteita herättävimmistä pelisarjoista. Komentaja Shepardin taistelu kaiken kehittyneen orgaanisen elämän 50 000 vuoden välein tuhoavaa reaper-konerotua vastaan on ollut pullollaan vaikeita valintoja ja mieleenpainuvia kohtauksia.
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, niin myös Shepardin matka. Pelätty ja ansiokkaasti vältelty reaperien invaasio on viimein todellisuutta, ja ajan loppuessa valinnat muuttuvat yhä vaikeammiksi ja seuraukset yhä lopullisemmiksi. On monia syitä miksi Mass Effect on tämän päivän kiistaton tähtipelisarja, ja on myös monta syytä miksi Mass Effect 3 nivoo koko paketin kasaan erinomaisesti.
Lue lisää | Kommentit (48)

Japanilaisilla on vähän väliä tapana tajuta länsimaisia ilmiöitä riemukkaasti väärin. Kuka muistaa vielä Xenogearsin version kristinuskosta ja sen lopputuloksen: Jeesus-tyyliin ristillä roikkuvan Duracell-pupun? Voi Japania!
Nyt nousevan auringon maa jättää uskonnon rauhaan ja pureutuu asiaan, joka on kieltämättä monille lähellä uskontoa: Terminator-elokuviin.
Lue lisää | Kommentit (1)

I Am Alive on Alone in the Dark: The New Nightmaresta tutun Darkworksin aivoitusten tuote,. Pelin omi sittemmin itselleen Ubisoft, joka jatkoi kehitystä kaikessa hiljaisuudessa. Kyseessä on selviytymispeli sanan vankimmassa merkityksessä. Maailma on mennyt perseelleen. Miksi? Sitä legenda ei kerro. Tarina ei myöskään valota päähenkilön nimeä saati hänen taustojaan. Itse asiassa kaikki kysymykset jätetään hämärän peittoon.
Vain yksi asia on varma. Ubisoft on myöntänyt I Am Aliven alkaneen täysimittaisena pelinä. Studion talousjohtajan mukaan päätös muuttaa peli ladattavaksi oli puhtaasti taloudellinen. Ehkäpä Assassins Creed on imenyt yhtiön kirstut tyhjäksi. Oli miten oli, I Am Alive lienee ensimmäisiä pelejä, joka on kehitetty kuin televisiosarjan pilottijaksot.
Lue lisää | Kommentit (11)

Kun legendaarisesta pelisarjasta aletaan tekemään ”nykyaikaiselle yleisölle sovitettua” trendikästä toimintapeliä, ei liene yllättävää että moni vanhempi pelaaja kääntyy proverbiaalisessa haudassaan.
Muun muassa The Darkness- ja Chronicles of Riddick -peleistä tutun Starbreeze Studiosin uudelleenversiointi isometrisestä taktiikkaräiskintä Syndicatesta oli kuitenkin ensi näkemältä asenteellinen, tyly ja kaikin puolin vakuuttava ensimmäisen persoonan räiskintäpeli.
Lue lisää | Kommentit (14)

Gears of War-sarjan neljännen DLC:n myötä sota jatkuu moninpeliympäristöissä viiden kentän kokoisen karttapaketin voimin.
Epicin neljäs DLC Gears of War 3:een on tällä kertaa vain moninpeliin sijoittuva karttapaketti. Viiden kartan, Call of Duty -sarjasta tutun Prestige-toiminnon, neljän uuden hahmoskinin, kolmen aseskinin ja 250 gamerscore-pistettä sisältävä paketti on varmasti tervetullut pelisarjan faneille. 800 MS-pisteen hintainen paketti on laadultaan tuttua Epic Gamesia, eikä petä faneja tälläkään kerralla. Paketin karttavalikoima on sopiva neljän uuden kentän (Academy, Anvil, Depths, The Slab) ja yhden pelisarjan ensimmäisestä osasta tutun Escalation kera.
Lue lisää | Kommentit

Mikä on totta, mikä kuvitelmaa? Näenkö valveunia vai onko edessäni avautuva hämmästyttävä näkymä sittenkin – jotenkin – totta? Tätä pohdin, kun näin Alan Waken jorailemassa juustoisen europopin tahtiin Soneran TV-mainoksessa.
Mutta vähintään yhtä ihmeellinen on Alan Wake’s American Nightmaren tarina. Alkuperäinen Alan Wake ihastutti ja vihastutti sillä, että peliksi miltei ennennäkemättömän rohkeasti se ei tarjonnut vastauksia läheskään kaikkiin kysymyksiinsä. Eikä siis sen takia, että kehitystiimi olisi unohtanut asian, vaan ihan tarkoituksella.
Lue lisää | Kommentit (5)

Peliteollisuudessa on helppo tehdä kaupallinen itsemurha. Ne paljon peräänkuulutetut uudet ideat lienevät suurimpia studioiden kaatajia nykyään. Uusia ideoita janotaan ja samalla vierastetaan. Varsinkin pelaajat ovat asian suhteen vähintään jakomielitautisia, sillä vaikka uusi codi onkin ihan paska, se myy kuin häkä.
Samaan aikaan uudet IP:t pölyttyvät hyllyyn ja kuihtuvat pois. Jatko-osa ilmiön nimi on massoittuminen. Markkinat yksinkertaisesti kuluttavat enää sitä minkä ne tuntevat ennestään. Julkaisijat uskaltautuvat kokeilemaan siipiään uusien ideoiden kanssa vain hampaat kirskuen, eikä pienimmillä ole siihen edes varaa.
Lue lisää | Kommentit (11)
Vanhemmat jutut arkistosta.
Kommentit
Keskustelut
Facebook