Joskus hämmästelee sitä, kuinka tuotteita naitetaan yhteen mitä hämmästyttävimmillä tavoilla. Uusin Tekken on juuri sellainen tuote: se on puhdas fanituote, joka ei muita palvele. Paketti sisältää Playstation 2:lta HD-formaattiin tuodun Tekken Tag Tournamentin, tietokoneanimaatiopätkän Tekken Blood Vengeance sekä tänä jouluna tulevan Tekken Tag Tournament 2:n demon.

Mikään näistä ei oikein ansaitsisi omaa maksullista pakettiaan. Tekken Tag Tournament HD on hätäisesti kyhätty klassikon porttaus, Tekken Tag Tournament 2 on lyhyt demo ja Blood Vengeance taas aivan käsittämätön idea lähtökohdiltaankin.

Lue lisää | Kommentit

10 vuoden tauon jälkeen saamme Marvel vs Capcomia oikein olan takaa. Edellisen pelin julkaisusta ei ole vuottakaan, kun saamme uudistetun version vanhasta. Luvassa on 12 uutta hahmoa, kourallinen uusia kenttiä – eikä oikein muuta.

Ultimate Marvel vs Capcom on käytännössä siis iso balanssi- ja bugipäivitys vanhaan. Neljänkymmenen euron hintalapulla.

Lue lisää | Kommentit

J.R.R Tolkienin luoma Keski-maa on jännä fantasiamaailma siinä mielessä, että yleisesti ottaen parhaat palat kyseisestä paikasta ovat tarjonneet jotkut aivan muut kuin itse herra kirjojensa välityksellä. Taru Sormusten Herrastakin vaati oikeasti viihdyttävään muotoon muuttuakseen elokuvaohjaaja Peter Jacksonin kosketusta.

Rikkaan mytologian ja monilta osin varsin tutkimattomien alueidensa vuoksi Keski-maa on mitä mainioin pohja roolipeleille, mutta valitettavasti tähän asti ainoat onnistuneet vedot ovat olleet Turbinen mainio verkkoroolipeli Lord of the Rings Online ja Interplayn 90-luvun alun kesken jäänyt roolipelitrilogia. Mainioista toimintaroolipeleistään tutun Snowblindin War in the Northilla on nyt mainiot mahdollisuudet nousta samaan kastiin.

Lue lisää | Kommentit (9)

Capcom on julkaissut kaksikin eri uusittua versiota Street Fighter II:sta tämän sukupolven aikana uusille konsoleille. Olikin selvää, että sarjan toiseksi halutuin peli Street Fighter III: Third Strike tulisi saamaan oman uudelleenlämmittelynsä. Eihän Capcom muuten olisi se kaikkien rakastama ja kaikkia rahastava Capcom.

Street Fighter III: Third Strike Online Edition on pääosin puhdas käännös alkuperäisestä pelihallipelistä. Toisin kuin aikaisemmin julkaistu Super Street Fighter II Turbo HD Remix, uusin Street Fighter ei sisällä tasapainomuutoksia. Se ei sisällä edes uusittuja grafiikoita.

Lue lisää | Kommentit (2)

Välillä pelintekijöiden ajatuksenkulku kummastuttaa. Dead Rising 2 oli osittain ongelmallinen, mutta silti kokonaisuutena vallan vinkeä zombipeli. Tarina kaipaa jatkoa, mutta mitä tekeekään Capcom? Julkaisee käytännössä saman pelin uudella päähenkilöllä.

Valtava ostoskeskuskompleksi Fortune City toimii yhä tapahtumapaikkana, mutta nyt ohjaksissa ei olekaan enää Chuck Greene. Sen sijaan sankarin viitan pukee päälleen Frank West, ensimmäisen Dead Risingin päähenkilö.

Lue lisää | Kommentit (3)

Yksi keskiajan luetuimmista teksteistä oli Ars Moriendi, kuolemisen taito. Se opetti lohduttomassa ruton piinaamassa maailmassa eläneille ihmisille kuinka kuolla oikein, jotta paljon haluttu taivaspaikka irtoaisi. Samalla se antoi toivoa siitä, että maanpäällinen tuska on vain hetkellistä ja ohimenevää, jonka jälkeen kaikki olisi paremmin.

Nykyaikana jonkinasteiseksi kuolemisen taidoksi voisi nähdä japanilaisen From Softwaren Demon’s Souls -toimintaroolipelin ja sen jatko-osan Dark Soulsin. Kun pelin mainoslause on ”Prepare to die”, voi arvella että kuolemisesta on tehty vähintään samanlaista taidetta kuin sen masokistisen vaikeaksi kehutussa edeltäjässäkin. Ja kyllä, kuoleminen ei koskaan ole ollut näin kaunista.

Lue lisää | Kommentit (13)

Muutaman vuoden takainen Batman: Arkham Asylum oli vuotensa iloisimpia peliyllätyksiä. Toinen toistaan surkeampien supersankariräpellysten jälkeen oli kiva saada vihdoin peli, jota pystyi kehumaan erinomaiseksi ilman mitään liennyttäviä selityksiä.

Batman: Arkham City lähtee peliin vähän erilaisista asetelmista. Se ei enää pääse yllättämään ketään, sillä sen kehittänyt Rocksteady ei ole enää uusi tulokas, eikä pelikään iske puskista, vaan on vuoden odotetuimpia pelejä. Kakkospelin krapulasta ei kuitenkaan ole tietoakaan.

Lue lisää | Kommentit (7)

Ei se ole enää mikään salaisuus, että meikäläinen pitää God of Warista. Pitkäaikaisemmat lukijat muistanevat hurmoshenkisen God of War III –arvosteluni, jonka takana muuten seison yhä: PlayStation 3:n parhaita pelejä.

Mutta miten käy, kun vahvaan visuaaliseen ilmeeseensä ja kunnon spektaakkeliin nojannut pelisarja saa uusintajulkaisun, jossa kaksi PSP-peliä on käännetty PlayStation 3:lle? Luulisi spektaakkelin olevan kaukana.

Lue lisää | Kommentit (5)

Mainitsin vuosi sitten, että Super Street Fighter IV oli isompi ja hiotumpi versio yhdestä vuoden 2009 hauskimmista moninpeleistä. Valitettavasti siinä missä alkuperäinen Super Street Fighter IV sisälsi paljon tervetulleita uudistuksia edelliseen peliin, Arcade Edition on monella tapaa askel taaksepäin. Super Street Fighter IV oli isompi ja hiotumpi, uusin on vain isompi.

Super Street Fighter IV oli siitä mielenkiintoinen pääsarjan peli, että se oli täysin uusi iteraatio, jota ei julkaistu ollenkaan pelihalleissa. Se oli tavallaan viisasta: vaikka pelihallit ovat vielä hyvin  elossa kaukoidässä, ei niilläkään mene kovinkaan hyvin nykyään. Capcomin päätös ei silti luonnollisestikaan ilahduttanut pelihallien pitäjiä, sillä tavallisesti konsolipelaajat ovat niitä, jotka joutuivat odottamaan omaa versiotaan.

Lue lisää | Kommentit (5)

Tomonobu Itagakin lähtö Tecmolta jätti muutaman pelisarjan tulevaisuuden epävarmaksi. Ninja Gaiden 3 paljastettiin kuitenkin E3:ssa, ja hieman sitä ennen julkaistiin myös Dead or Alive -pelisarjan uutukainen 3DS:lle.

Dimensions ei ole varsinainen Dear or Alive 5, vaan eräänlainen yhteenveto Dead or Aliven Saturnilta ja PS1:ltä alkaneesta 15-vuotisesta historiasta. Se jatkaa joka tapauksessa 3DS:n vahvan taistelupelikatalogin kasvattamista, vaikkei uudistakaan sarjaa merkittävästi.

Lue lisää | Kommentit

Se on näemmä taas sunnuntai ja sehän tarkoittaa väistämättä uutta Dynasty Warriors –peliä. Vaikka emopeli on ehtinyt ”vasta” seitsemänteen osaansa, sivupelit huomioiden mennään jo reippaasti toisen kymmenen paremmalla puolella.

Kaikki Dynasty Warriors –pelejä pelanneet tietävät jo tarkalleen, mistä pelissä on kyse. Tuorein osa yrittää lisäillä peliin jos jonkinlaista puitetta, mutta ei puutu itse pelattavuuteen, joten arvaahan sen, miten tässä käy.

Lue lisää | Kommentit (1)

Mortal Kombat on taistelupelimaailman outolintu. Se on nimittäin jotakuinkin ainoa iso taistelupelisarja, joka on tehty lännessä. Se on myös ainoa lännessä tehty sarja, joka on sekä syntynyt pelihallien olemassaolon aikana sekä selvinnyt niiden kuolemasta.

Olkoonkin, että Mortal Kombatit ovat olleet pitkään hyvinkin kyseenalaista laatua, eikä sarja ole juuri päätä huimannut sitten 2D-aikojen. Niidenkin laatua voi moni kyseenalaistaa, mutta kaikki ovat yhtä mieltä ainakin yhdestä asiasta: 3D ja Mortal Kombat eivät sovi yhteen. Onneksi sen tietää myös Netherrealm Studios.

Lue lisää | Kommentit (4)

Muutama vuosi sitten julkaistu indiepeli Mount & Blade ei ollut mikään suuren yleisön hitti, mutta keräsi kuitenkin riittävästi pelin ostaneita faneja, jotta kehitystyö saattoi jatkua. Seuraava askel oli moninpeliin keskittyvä Warband.

Nyt on vuorossa itsenäinen lisäri With Fire & Sword, joka siirtää hurmeisen hevostelun Caladrian fantasiamaailmasta 1700-luvun Itä-Eurooppaan. Toisena suurena uudistuksena ovat tuliaseet ja Warbandin tapaan myös moninpeli onnistuu.

Lue lisää | Kommentit (5)

Ammattipaini on tavallaan hauskaa ajanvietettä. Sitä on kutsuttu joskus miesten saippuaoopperaksi ja mielestäni kuvaus toimii ihan hyvin. Elämää suurempia hahmoja ja tarinoita yhdistettynä fyysiseen toimintaan? Miksipä ei, kiitos!

Tästä huolimatta painipelit ovat jo vuosia olleet vähän mitä sattuu. Ongelma juontaa juurensa siitä, että ne ottavat sekä itsensä että esikuvanaan toimivan lajin turhan vakavasti. WWE All Starsilla ei ole sitä ongelmaa. Ehkä juuri siksi peli toimiikin niin hyvin.

Lue lisää | Kommentit (2)

Indie-pelin leiman saavat pelit jakautuvat pääosin kahteen leiriin. Ensimmäisessä leirissä ovat viestin varaan pohjautuvat pienet taidepelit, jotka yrittävät viestittää jotain syvällistä elämästä. Toisessa ryhmässä ovat ihan kursailematta peleiksi tehdyt pelit, jotka heittävät kaiken erinomaisen pelattavuutensa varaan.

The Dishwasher ja sen jatko-osa edustavat eittämättä kakkostyyppiä. Tarina on yhdentekevä, grafiikoista voi olla montaa mieltä, mutta pääpaino on sulavassa ninjailussa.

Lue lisää | Kommentit

Klassisten Final Fantasy -hahmojen tähdittämä, roolipelielementeillä höystetty mätkintäpeli Dissidia Final Fantasy on yksi viime aikojen ehkä hämmentävimpiä, mutta samalla myös mielenkiintoisimpia pelejä.

Alun perin täysin absurdilta tuntunut yhdistelmä vakuutti ainakin allekirjoittaneen ja alkuperäinen Dissidia on itse asiassa ainoa peli on asunut PSP:ssäni säännöllisesti. Nyt on jatko-osan aika, ja voi veljet että se onkin hyvä.

Lue lisää | Kommentit (2)

Seksikäs päähenkilö ei tarkoita hyvää peliä. Markkinointiosasto tosin riemuitsee aina, kun tissit mainitaan missä tahansa yhteydessä. Ja taktiset kuvakulmat trailereissa alaviistossa saavat kenties katsojan sivuuttamaan sellaiset kysymykset, kuin onko tästä tuotteesta mihinkään.

Knights Contract nojaa pikkuisen peliin, ja paljon tisseihin. Perusajatus on kutkutteleva. Kuolematon ritari Heinrich puolustaa kuolevaista noitaa, Gretchenia. Japanilaisittain asiaa ei tietysti ole jätetty näin yksinkertaiseksi. Heinrichin puolustama Gretchen on samainen näet sama henkilö, jonka hän teloitti jo sata vuotta sitten.

Lue lisää | Kommentit