- Alustat:
- PC
- GameCube
- PlayStation 2
- PlayStation 3
- Xbox
- Xbox 360
- DS
- Game Boy Advance
- N-Gage
- PSP
- Wii
- Mobiili
- Linux
- Mac
- Kolikkopelit
- Konsolit
- Laitteet
- Retro
- Vekottimet
- Viihdelaitteet

Tim Schafer on yksi pelialan sympaattisimmista miehistä, Sesame Street puolestaan eräs kaikkien aikojen legendaarisimmista lastenohjelmista. Näiden kahden saattaminen yhteen ei silti ole se aivan ensimmäiseksi mieleen nouseva ajatus.
Näin kuitenkin tapahtui, kun miehen mainio Double Fine -studio värvättiin toteuttamaan Sesame Street -sarjan virallinen peliversio. Taipuuko Brütal Legendin luoja lastenpelien tekijäksi? Sen kertoo Once Upon a Monster.
Lue lisää | Kommentit

Se on muuten sitten pätevä peruste skeptisyydelle, jos pelin järjestysnumerona seisoo niinkin iso lukema kuin yhdeksän. Oli jo silloin, kun puhuttiin japanilaisista roolipeleistä ja on totta vieköön silloin, kun käsissä on minipelikokoelma.
Muistissa kannattaa kuitenkin pitää myös se, ettei Nintendo kohtele tunnetuinta sankariaan yleensä huonosti. Jos siinä lukee Mario, on se harvoin ainakaan aivan hirvittävää kuraa. Eikä niin ole tälläkään kertaa.
Lue lisää | Kommentit (3)

Kritiikittömässä maailmassa on tiettyjä taikasanoja, joiden käyttäminen tuo peleille perinteisesti megamyynnit laadusta riippumatta. Yksi tällainen on Pokémon, eli nuo vekkulit pikku taskuhirviöt.
Sinänsä sympaattisen ja hyvin toimivan kevyen japsiroolipelin tavoin toimivan pääpelisarjan vanavedessä markkinoille on nimittäin seurannut mitä ihmeellisimpiä virityksiä, jotka ovat pääosin ihan kammottavaa kuraa. Poikkeuksia toki saattaa olla, mutta juuri nyt ei tule yhtäkään mieleen.
Lue lisää | Kommentit

Japanilainen Level-5 tunnetaan mainioiden ja ei-niin-mainioiden roolipeliensä lisäksi Professor Layton -puzzleseikkailuistaan. Korkeahattuinen herrasmiesprofessorimme on ratkonut monenlaisia pulmia Nintendon DS -käsikonsolilla jo useamman osan verran.
Professor Layton: Spectre’s Call on taattua Laytonia vakaalla kaavalla, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka pientä hiomista onkin tapahtunut, vastaa peli silti käytännössä edelleen vain ja ainoastaan yhteen kysymykseen. Mikä se sitten on? No tietysti: ”Ottaako herra tohtori älypähkinöitä?”.
Lue lisää | Kommentit

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Harry Potter. Elokuvapuolella loistanut tarina ei ole ollut parhaimmillaan peleissä, pois lukien erinomainen Lego Harry Potter. Nyt on tullut aika solmia kiinni myös palikka-Potterin juonenpäät.
Traveller’s Tales jatkaa omalla mukavuusalueellaan operoimista. Lisää legoja, lisää hahmoja ja sama tuttu pelattavuus. Tuskinpa tämä silti sarjan faneja haittaa, sillä uusi Lego-Potter on sarjan paras suoritus.
Lue lisää | Kommentit

Kun jotain tekee oikein pitkään, siinä tulee yleensä aika hyväksi. Nintendo on väsännyt Mario Kart -pelejä hyvän tovin ja se näkyy myös laadussa. Mutta uhkaako kyllästyminen, kun samaa kaavaa toistetaan jo seitsemättä kertaa?
Näyttää siltä, että jokaisella Nintendon konsolilla julkaistaan ainakin ja ainoastaan yksi Mario Kart -peli. 3DS:n versiolla on tarjota edeltäjiinsä nähden myös uusi valtti. Kolmiulotteisuuden nimittäin luulisi pukevan kevyttä rallia.
Lue lisää | Kommentit

Harva asia maailmassa on niin mukavaa kuin pienten karvaisten eläinvauvojen helliminen. Kinectimals veti tästä narusta vedoten pelaavan kansan eläinrakkaisiin. Mutta löytyy niitä muitakin eläimiä kuin jo nähtyjä kissoja!
Uusi Kinectimals ei oikeastaan ole uusi, vaan uudelleenjulkaisu. Tutun Kinectimalsin kylkeen on lätkäisty myös ladattavana lisäsisältönä julkaistu karhusaari. Tarjolla on siis tuplasti rapsuteltavaa ja leikitettävää.
Lue lisää | Kommentit (1)

Jos Kinectille jotain riittää, niin tanssipelejä. Korjaan, huonoja tanssipelejä. Lähes kaikki hetkuttelut ovat nimittäin olleet melkoisen luokatonta tavaraa, poislukien Harmonixin erinomainen Dance Central.
Alkuperäisessä tanssikeskuksessa ei heikkouksia juuri ollut. Yhdenaikaisen kaksinpelin puute oli yksi tällainen ja, no, siinä se sitten olikin. Dance Central 2 korjaa tämän puutteen. Nyt puhutaan lajityypin parhaasta pelistä.
Lue lisää | Kommentit

Pingviinit olivat aikanaan muuten hössöttävän Madagascar-elokuvan selvä valopilkku. Suosiota seurasi TV-sarja ja sarjaa taas peli. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, sillä nyt pingviinien erikoisjoukko valtaa kotikonsolit toistamiseen. Jälki ei vakuuta.
Koska Kinect on nyt pop, ainakin Microsoftin markkinointiosaston mielestä, tähtää uusi tuotos liikeohjauksen ihmeelliseen maailmaan. Heiluta käsiä, hypi ja käytä kroppaa on se resepti, jolla kersojen huomio yritetään tällä kertaa varastaa.
Lue lisää | Kommentit

Kuvitelkaapa peli, jossa esiintyvät kaikki Disneyn rakastetuimmat hahmot elokuvista tutuissa maisemissa. Peli, jossa pääsee elämään uudestaan suosikkielokuviensa hauskimmat kohtaukset. Disney Universe ei ole se peli.
Hieman harhaanjohtavasti nimetty peli liikkuu silti yllä mainitun unelman hämärämmillä rajamailla. Pelin nimen kuvaama Disney Universe on nimittäin eräänlainen virtuaalinen huvipuisto. Ja tässä huvipuistossa ei ole kaikki kunnossa.
Lue lisää | Kommentit

Medieval Moves hämäsi minut täysin. Kuvittelin ennakkoon pelin olevan se sama teknologiademo, jota Sony esitteli E3:n Move-julkistustilaisuudessaan. Mutta eipä ollut: kyseessä on vain jotain kovin samanlaista, mutta kuitenkin jotain omaansa.
Eivätkä yllätykset tähän lopu, sillä huonojen minipelikokoelmien täyttävässä Move-tarjonnassa Medieval Moves nousee selvästi esiin yhtenä ohjaimen parhaimmista peleistä.
Lue lisää | Kommentit (1)

Alkuperäinen Rayman on parhaan muistikuvani mukaan ensimmäinen peli jota pelasin PlayStation 1 -konsolilla. Tämä oli käytännön sanelema pakko, sillä joululahjan antaja oli sitä mieltä että jo miltei miehen ikään päässeelle pojalle sopivat viihteeksi paremmin iloiset tasoloikat, kuin vaikkapa Resident Evil.
Vähänpä hän tiesi että Rayman opetti koko pesueelle myöhemmin valtavasti uusia kirosanoja. Ja kärsivällisyyttä. Ja rivoja vitsejä. Originin pikatestauksen perusteella paljon ei ole muuttunut noista ajoista.
Lue lisää | Kommentit (1)

Ratchet & Clank on PlayStation-pelihistorian kestävimpiä nimiä. PlayStation 2:lla debyyttinsä tehnyt seikkailijapari on ihastuttanut pelureita jo vuosikausien ajan. Itse olin viime kerrallakin ihan lääpälläni, mutta moni muu halusi muutoksia vanhaan kaavaan. Ja sitä he myös nyt saavat.
Ratchet & Clank: All 4 One tekee melkoisen pesäeron entiseen, sillä pelin pääteemana on neljän pelaajan co-op. Mutta ei huolta: on mukana tarinakin.
Lue lisää | Kommentit (6)

Puhuvat autot eivät kuuluneet Pixarin suurimpien arvostelumenestysten joukkoon. Se ei silti estänyt takomasta rainalle keskinkertaista jatko-osaa. Putkahtipa sieltä saman tien myös kaikkien pelureiden kauhistus: lisenssipeli.
Ennakkoluulo on kriitikon vihollinen, joten tähänkin tuotteeseen piti tutustua avoimin mielin. Kannatti. Cars 2 yllättää olemalla aivan kelvollinen, porukalla jopa riemastuttava ajopeli.
Lue lisää | Kommentit

Michael Jackson oli mies, jonka moni muistaa vain surkeasta taloudenpidosta ja mieltymyksestä ikähaitarin nuorempaan laitaan. Kyse oli kuitenkin myös yhdestä aikakautemme lahjakkaimmista artisteista, jonka uraa kelpaa tarkastella.
Tanssipelien sankassa joukossa Jacko ei ole aivan uusi tuttavuus. Nähtiinhän miehen oma peli jo Nintendo Wiillä. Nyt samalla konseptilla lähdetään hyödyntämään tanssin uutta kotia: Xbox 360 -konsolin Kinect-ohjainta.
Lue lisää | Kommentit (1)

Muistatko vielä Ape Escapen? Alkuperäisen PlayStationin veikeimpiin peleihin kuuluneessa seikkailussa tasohypittiin hullujen aseiden kanssa vielä hullumpien apinoiden perässä. Peli hurmasi ykkösellä minut ja monet muut ja jokainen Ape Escape –peli päätyy yhä automaattisesti odotuslistalleni.
Uusin peli kuitenkin rikkoo muotin. Tasohyppely on historiaa ja pelistä on tullut kolikkopeli-henkinen räiskintäpeli. Kuulostaa oudolta, mutta jos jokin sana on aina kuvannut Ape Escapea, se on ”outo”.
Lue lisää | Kommentit (1)

Harvest Moon ei ole ikinä ollut maailman suurimpia pelisarjoja, mutta se on vuosien mittaan vaipunut vielä pienemmän piirin huviksi. Monet alkuaikojen fanitkaan eivät ole välttämättä jaksaneet pitää sarjaa silmällä enää vuosiin. Tästä voi syyttää monia asioita aina uudistuksien puutteesta ala-arvoisiin julkaisuihin.
Animal Parade on vastaus melkeinpä kaikkeen kritiikkiin, mitä eri Harvest Moon –peleille on osoitettu. Palautteen kuuntelu ja parannusten määrä tekevätkin siitä yhden parhaista, ellei jopa parhaan Harvest Moon –pelin, vaikkei se ehkä edelleenkään riitä palauttamaan sarjaa parrasvaloihin.
Lue lisää | Kommentit

The Sims –sarjan iloiset ja omaa kieltään mongertavat asukit ovat ehtineet jo jos monenlaisiin paikkoihin. Lähiöt, kauppakeskukset, yliopistot ja jopa autiot saaret ovat tulleet tutuiksi. Mutta kaikki Sims-pelit ovat pysyneet sitkeästi nykyajassa. Tähän asti.
The Sims: Medieval vaikuttaa paperilla kovin rohkealta peliltä, mutta totuus on vaisumpi. Siirretään sarja keskiaikaan ja … mitäs sitten? Tähän kysymykseen kehitystiimikään ei ole osannut vastata, sillä Sims on yhä Sims.
Lue lisää | Kommentit

Söpöily ja kaiken maailman ötököiden rapsuttelu on tie penskojen sydämeen, ajateltiin Microsoftilla, ja niin syntyi Kinectimals. Oikeaanhan he osuivat, kun tuloksena kerran oli yksi Kinectin laihan julkaisutarjonnan valopilkuista.
Helppoa tietä menestykseen etsivä kiveää polkunsa kopioimalla. Sama ajatus, yksi oma idea ja jo luulisi kassakoneen kilisevän. Onhan hellittävinä nyt lauma mitä erilaisimpia fantasiaotuksia.
Lue lisää | Kommentit

Rikastuminen on helppoa. Ei tarvitse kuin keksiä idea söpöistä robottihamstereista. Sitten palkataan muutama kiinalainen tuotantolinjalle ja miljoonat suorastaan tulvivat tilille. Zhu Zhu Pets on juuri tällainen ilmiö.
Megasuosittujen lelujen siivellä kelpaa myydä vaikka lisenssipeliä. Näin, kirosana on mainittu. Kun ennakko-odotukset on asetettu sopivasti lattiatasoon, on aika tarkistaa, sopiiko peli edes kohderyhmälleen.
Lue lisää | Kommentit (1)
Vanhemmat jutut arkistosta.
Kommentit
Keskustelut
Facebook