Tower defence –pelit ovat jo niin nähty juttu. Itseasiassa ne olivat nähty juttu jo pari vuotta sitten, eikä aika ole ainakaan parantanut tilannetta. Alkujaan hauska idea on poljettu ylikyllästyksellä niin maan rakoon, että harvaa koko genre edes kiinnostaa.

Niinpä moderni tower defence –peli tarvitsee jo paljon enemmän kuin antiikkiset edeltäjänsä. Nyt tarvitaan persoonallisuutta ja hyviä ideoita, jotta peliin jaksetaan edes vilkaista. Unstoppable Gorgilla on näistä toista.

Lue lisää | Kommentit (3)

Eri lajityyppien naittaminen keskenään on keskimäärin erittäin vaativaa puuhaa. Toisaalta, monet pelihistorian mahtavimmista tekeleistä ovat usein juuri eri genrejen risteytyksiä. Miettikääpä vaikka Deus Exiä, joka aikaanaan yhdisti räiskinnän ja roolipelit. Ja oli ällistyttävä peli. Samalla keitaalla päivää paistattelevat tuoreempina esimerkkeinä myös Dota 2:n ja League of Legendsin kaltaiset reaaliaikanaksujen ja roolipelien fuusiot.

Nuclear Dawn ottaa tavoitteekseen yhdistää ensimmäisen persoonan räiskinnän ja ylhäältä kuvatun reaaliaikastrategian. Pelin takakansi lupaa, että tämä on toteutettu kumpaakaan pelityyppiä syrjimättä. Näinköhän on?

Lue lisää | Kommentit (6)

Kuten olen jo arvosteluissa ja ennakoissa väsymiseen saakka toistellut, parin vuoden takainen Trine oli sen vuoden suosikkipelejäni. Hempeä grafiikka, erinomainen soundtrack ja todella mukaansatempaava fysiikkakikkailu olivat hyvän pelin resepti.

Ja ilokseni voin todeta, että sitä ne ovat nytkin. Trine 2 on nimittäin täällä ja vaikka joku voisi masentuneena todeta, että se on vain lisää Trineä, minä toteankin riemastuneena, että hei: se on lisää Trineä!

Lue lisää | Kommentit (5)

Fractal on taas yksi puzzlepeli, joka pureutuu älypelien yleisimpään olettamukseen. Jossain epäilyttävästi pelikenttää muistuttavilla alustoilla makaa suuri määrä värillisiä palikoita. Näistä samanväriset on työnnettävä yhteen ja näin saatava ne katoamaan. Tehtävä on annettu, saa suorittaa.

Fractal toteuttaa vanhaa ideaa raikkaalla otteella. Minimalistinen mutta kaunis ulkoasu ja hieman nähdystä poikkeavat pelimekanismit ovat kiinnostavia, mutta tämän lisäksi Fractal lupaa laajentaa pelaajan tajuntaa 130 iskua sekunnissa soivilla ambient-ääniraidoilla.

Lue lisää | Kommentit

Amerikkalainen Telltale Games on tähän saakka kunnostautunut mainioilla seikkailupeleillään. Sam & Max, Tales of Monkey Island, Strong Bad’s Cool Game For Attractive People ja Back to the Future olivat kaikki mitä muikeinta viihdettä.

Puhun menneessä aikamuodossa, sillä firman tuorein peli ei ole varsinaisesti seikkailupeli. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, ei aina myöskään niin mainio. Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa Jurassic Parkiin!

Lue lisää | Kommentit

Muutaman vuoden takainen Trine oli todella iloinen yllätys. Suomalaisen Frozenbyten huisi fantasiaseikkailu hurmasi minut ykkösellä ja kiilasi vuoden 2009 suosikkipelieni listalle. Todella hehkeä grafiikka, upea soundtrack ja toimiva fysiikkapelailu, mitä muuta enää muka tarvitaan?

No, ainakin lisää samaa herkkua! Parin vuoden odotus on vihdoin päättymässä, sille Trine 2 on miltei täällä. Pikaisen tutustumisen perusteella näyttää siltä, ettei hehkeä ote ole parissa vuodessa menettänyt hitustakaan tehostaan.

Lue lisää | Kommentit (7)

Maailmanlopun varalle on kirjoitettu hurja määrä selviytymisoppaita, joista Max Brooksin The Zombie Survival Guide on yksi tunnetuimpia. Mutta mitä tehdä, kun maailmanloppu saapuu muodossa, johon kirjastosta ei löydy apua? Kotimetsä on kuolemassa. Pimeys valtaa tilaa. CreaVuresin söpöjen eläinten ratkaisu on juosta ja hyppiä metsää pitkin vasemmalta oikealle niin pitkälle, että asiat ovat taas paremmin.

Iso osa indie-pelien merkkitapauksista on tasohyppelyitä höystettynä fysiikkapohjaisilla pähkinöillä ja kauniilla ulkoasulla. Menestysresepti on siis kasassa, mutta mitä uunista tulee ulos?

Lue lisää | Kommentit

Tonttuja, salaliittoja ja astronautteja. Scogginsin pikkukaupunki Minnesotassa ei jätä pulma-agentti Nelson Tethersiä rauhaan. Lain valvoja ei voi levätä ennen kuin mysteeri kadonneiden ihmisten takana on selvitetty.

Puzzle Agent oli mitä mainioin pulmanratkaisupeli, jossa sympaattinen graafinen tyyli yhdistyi mitä erilaisimpiin puzzleihin. Pelin kiero tarina jätti monen monta langanpäätä auki, mutta nyt kysymyksiin saadaan vihdoin myös vastauksia.

Lue lisää | Kommentit (1)

Saksa on maa, joka on lahjoittanut ihmiskunnalle ja maailmalle monia hienoja asioita. Ikävä kyllä hyviä pelejä ei noin niin kuin pääsäännön mukaan voida lukea tähän joukkoon. Liekö syy vai seuraus, että Euroopan talouden veturin ikäväksi osaksi pelimaailmassa on yleisesti jäänyt ei-niin kadehdittava antagonistin rooli.

Shakki taas on peli, jota on hyvin vaikea tehdä väärin. Syy siihen miksi peli on nykyään degeneroitunut lähinnä autistien, venäläisten toisinajattelijoiden ja elämäänsä kyllästyneiden huru-ukkojen viihteeksi on se, että se on liian vaikea eikä esteettisesti kovin miellyttävä. Saksalaisen ZUXXEZ Entertainmentin Battle vs. Chess yrittää nyt pelastaa sekä Saksan maineen että shakin.

Lue lisää | Kommentit (2)

Normandian pusikoissa suhisee ja viheltää taas. Toisen maailmansodan kesän 1944 maihinnousun jälkeisiä taisteluita on pelattu uudestaan ja uudestaan lukemattomissa sotapeleissä.

Battlefrontin legendaarinen Combat Mission -pelisarja sai alkunsa näillä kentillä, kun Combat Mission: Beyond Overlord julkaistiin tasan 11 vuotta sitten. Nyt sarja palaa juurilleen uusimmassa Combat Mission: Battle for Normandy -versiossa.

Lue lisää | Kommentit (6)

The Sims –sarjan iloiset ja omaa kieltään mongertavat asukit ovat ehtineet jo jos monenlaisiin paikkoihin. Lähiöt, kauppakeskukset, yliopistot ja jopa autiot saaret ovat tulleet tutuiksi. Mutta kaikki Sims-pelit ovat pysyneet sitkeästi nykyajassa. Tähän asti.

The Sims: Medieval vaikuttaa paperilla kovin rohkealta peliltä, mutta totuus on vaisumpi. Siirretään sarja keskiaikaan ja … mitäs sitten? Tähän kysymykseen kehitystiimikään ei ole osannut vastata, sillä Sims on yhä Sims.

Lue lisää | Kommentit

Muutaman vuoden takainen Portal oli mieletön yllätys. Tuskin kukaan osasi odottaa, että Orange Boxin kylkeen lyöty pikkupeli tulisi olemaan eräs sukupolven merkittävimmistä peleistä, mutta niin siinä vain kävi.

Huikeudestaan huolimatta Portal kuitenkin haiskahti hieman Orange Boxin kylkiäiseltä ja jätti lukemattomat pelaajat haluamaan lisää. Ja nyt sitä saa. Portal 2 jatkaa siitä, mihin Portal lopetti ja on puhdasta huikeutta.

Lue lisää | Kommentit (18)

Sierralla on legendaarinen maine vanhan liiton PC-pelaajien keskuudessa. Studio tunnetaan ennen kaikkea 80-luvun seikkailupeleistään, jotka käytännössä aloittivat koko graafisten seikkailupelien lajityypin.

Seikkailupelien lajityypin hävittyä valtavirrasta jäivät monet kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja, mikä oli oletettavasti myös AGD Interactiven takapirujen motivaationa, sillä vuonna 2000-luvun alkupuolella Tierra Entertainmentina perustettu studio on keskittynyt toistaiseksi lähinnä Sierran klassikkopelien uusintaversioiden kehittämiseen.

Lue lisää | Kommentit (2)

Cataclysm. Sana, joka iskee miljoonan voltin lailla jokaisen World of Warcraft –pelaajan selkäytimeen. Mustat siivet Azerothin taivaalla, hyökyaalto pyyhkäisemässä yli Booty Bayn Goblin-Jeesuksen patsaan ja murtunut maailma.

World of Warcraft on taas laajentunut, kolmatta kertaa. Uusi lisäosa tarjoaa niin täysin uudistuneen vanhan maailman, kuin viisi uutta kokemustasoa ja niihin liittyvät uudet alueetkin. Ja niin, kuin taikaiskusta, kuusi vuotta vanha peli on taas kuin upouusi.

Lue lisää | Kommentit (8)

Ennen oli pelit vaikeampia. Eihän näistä nykyajan pullamössöputkijuoksuista irtoa haastetta lainkaan. Wanhojen partojen on helppo ilkkua nykyajan pelejä. Helppoa viihdettä laiskoille. Toista oli, kun miehetkin olivat rautaa.

Sitten nenän eteen lyödään Super Meat Boy, ja jo rupeaa läski tummumaan. Kansikuvassa näkyy musta silmä ja rikkinäinen hymy, mutta pelaaja se on, joka tässä leikissä ottaa turpaansa. Näin hauskaa ei olekaan ollut aikoihin!

Lue lisää | Kommentit (7)