Resident Evil -sarja on yksi selviytymiskauhugenren klassikoista. Voidaan puhua jopa laadun takeesta, Paul W.S. Andersonin tahrimisyrityksistä huolimatta. Välityöksi jäänyt Mercenaries herätti kuitenkin huolen: vieläkö riittää virtaa?

Sarjan toinen tuleminen 3DS-konsoleille palauttaa kurssin takaisin tarinavetoiseen ruotuunsa. Samalla paluun tekee myös usko sarjan mielekkyyteen. Resident Evil: Revelations on nimittäin erinomainen peli.

Lue lisää | Kommentit

Mitä sinä halusit olla nuorena? Poliisi? Lääkäri? Astronautti? Minä halusin vuoroviikoin olla Darth Vader ja velho. Siis sellainen kunnon velho, joka taikoo tarvittaessa Ahvenanmaan kuuhun aamuteetä keittäessään.

No, eihän minusta velhoa tullut, mutta ehkä tämä nuoruuden fantasia selittää sen, miksi legendaarinen Master of Magic kuuluu suosikkipelieni listalle. Sen jälkeen velhomaailmassa on ollut hiljaista, mutta nyt uusi yrittäjä ilmaantuu horisonttiin.

Lue lisää | Kommentit (1)

Eri lajityyppien naittaminen keskenään on keskimäärin erittäin vaativaa puuhaa. Toisaalta, monet pelihistorian mahtavimmista tekeleistä ovat usein juuri eri genrejen risteytyksiä. Miettikääpä vaikka Deus Exiä, joka aikaanaan yhdisti räiskinnän ja roolipelit. Ja oli ällistyttävä peli. Samalla keitaalla päivää paistattelevat tuoreempina esimerkkeinä myös Dota 2:n ja League of Legendsin kaltaiset reaaliaikanaksujen ja roolipelien fuusiot.

Nuclear Dawn ottaa tavoitteekseen yhdistää ensimmäisen persoonan räiskinnän ja ylhäältä kuvatun reaaliaikastrategian. Pelin takakansi lupaa, että tämä on toteutettu kumpaakaan pelityyppiä syrjimättä. Näinköhän on?

Lue lisää | Kommentit (6)

Joskus hämmästelee sitä, kuinka tuotteita naitetaan yhteen mitä hämmästyttävimmillä tavoilla. Uusin Tekken on juuri sellainen tuote: se on puhdas fanituote, joka ei muita palvele. Paketti sisältää Playstation 2:lta HD-formaattiin tuodun Tekken Tag Tournamentin, tietokoneanimaatiopätkän Tekken Blood Vengeance sekä tänä jouluna tulevan Tekken Tag Tournament 2:n demon.

Mikään näistä ei oikein ansaitsisi omaa maksullista pakettiaan. Tekken Tag Tournament HD on hätäisesti kyhätty klassikon porttaus, Tekken Tag Tournament 2 on lyhyt demo ja Blood Vengeance taas aivan käsittämätön idea lähtökohdiltaankin.

Lue lisää | Kommentit

Arki-ilta Gotham Cityssä. Pelkkiin nahkakalsareihin sonnustautunut möhömahainen lepakkomies rullaluistelee pahvilaatikko päässään ja sinko olallaan ohitse. Perässä on pari rimppakinttuista, ja vähintään yhtä karvaista, naispuolista jokeria kirveet käsissään ja pomppukengät jaloissaan. Asetan maahan karhunraudan, lataan kiväärini ja lähden auttamaan lepakkoystävääni valtaamaan myrkkykaasuasetta.

Kehuja ja kaupallista menestystä keränneiden Arkham-pelien jälkeen anarkistinen Gotham City Impostors tuntuu liki antijytkyltä, eikä vain hullun huumorinsa vuoksi. Kolmas persoona on vaihtunut ensimmäiseen, toimintaseikkailu verkkoräiskintään ja omintakeisuus päinvastaiseen. Nyt lainataan lupia kyselemättä, etenkin lajityypin kruunatulta kuninkaalta.

Lue lisää | Kommentit (2)

Vuoden 2009 nimihirviö King Arthur: The Role Playing Wargame yritti yhdistää strategian ja roolipelin aivan uudella tavalla. Eihän lopputulos huono ollut, mutta ehkä hieman kuivakan kotikutoinen.

Aivan pian julkaistava jatko-osa tahtoo korjata edeltäjänsä puutteet. Kauniimpi pinta, dramaattisempi tarina ja toimivampi tekniikka? Se jää nähtäväksi, mutta esimakua ehdittiin saada jo prologikampanjan muodossa.

Lue lisää | Kommentit

Joku varmasti vielä muistaa ajan, jolloin vannoutuneiden PC-pelaajien  kitinä konsolipadien kykenemättömyydestä tarkkaan FPS-ohjaukseen oli vielä oikeasti uskottavaa. Tätä tilannetta muutti toden teolla vasta Bungien kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt Halo Combat Evolved, joka sittemmin on poikinut konsoliperheelle todellisen hittisarjan.

Bungie ei enää työskentele Halo-pelien parissa, ja tämän uuden aikakauden merkiksi onkin syytä ottaa askel menneisyyteen. Halo Combat Evolved Anniversary on sarjan menneisyyden ja uuden alun juhlistamiseksi tehty uudelleenversiointi, josta vastaa pääosin 343 Industries -niminen poppoo. Combat Evolvedin merkitystä pelialalle ei tuskin voi kyseenalaistaa kukaan, mutta historia tuuppaa usein myös kultaamaan muistot.

Lue lisää | Kommentit (9)

Gears of War-sarja saa ensimmäisen kampanja-latauksen RAAM’s Shadowsin myötä. Ajassa palataan taaksepäin sodan alkuhetkiin ja taustatapahtumiin, jo ennen ensimmäistä Gearsia. Pelaaja astuu legendaarisen kenraali Raamin saappaisiin aiheuttamaan tuhoa Ilima City-kaupungin kaduille lähellä E-daytä.

Jo kolmanteen osaan ehtinyt Gears of War tuskin esittelyjä kaipaa, mutta jotain on vielä GOW-universumista kertomatta. Niitä aukkoja paikataan hieman noin neljän tunnin mittaisella kampanja-DLC:llä.

Lue lisää | Kommentit (1)

”Puolan johto on vaihdettava”, tokaisi Aatu 1939. ”Berliinin munkki on syötävä”, vastasivat Churchill, Stalin ja Roosevelt. Kumpi vai kampiakseli voitti?

Matrix Games on kunnostautunut paitsi uusien indie-strategiapelien julkaisijana, niin myös vanhojen pelisarjojen uudelleenlämmittelijänä. Lopputulos on vaihdellut (kts. Panzer Command). Panzer Corpsin osalta noudatetaan sitä parempaa linjaa, eli innoitusta haetaan menneisyydestä mutta toteutus noudattaa nykystandardeja.

Lue lisää | Kommentit (5)

Ohhoh, siitähän on nyt jo kymmenen vuotta kun Bohemia Interactive julkaisi ehkäpä maailman ensimmäisen sotilassimulaatioksi luokiteltavan pelin, Operation Flashpointin. Peli, jossa komennettiin kokonaisia jalkaväkiryhmiä ja panssarijoukkueita, lennettiin koptereilla ja hävittäjillä, ja jonka valtavilla tantereilla rellesti jopa satoja yksiköitä, oli vallankumouksellinen konsepti jo 2001. Sitä se on edelleen.

Julkaisuhetkellä OFP oli myös hilpeän buginen, ja bugeja on piisannut myös myöhemmissä peleissä. Onneksi Bohemia on myös paikkaillut vikoja ahkerasti. Nyt julkaistu antologia sisältää koko pelisarjan, mutta päivitettyinä versioina. Vähän sääli, koska OFP 1.00-versiota olisi hienoa verrata uusimpaan ArmA 2:een.

Lue lisää | Kommentit (1)

10 vuoden tauon jälkeen saamme Marvel vs Capcomia oikein olan takaa. Edellisen pelin julkaisusta ei ole vuottakaan, kun saamme uudistetun version vanhasta. Luvassa on 12 uutta hahmoa, kourallinen uusia kenttiä – eikä oikein muuta.

Ultimate Marvel vs Capcom on käytännössä siis iso balanssi- ja bugipäivitys vanhaan. Neljänkymmenen euron hintalapulla.

Lue lisää | Kommentit

Voi Need for Speediä. EA:n megasuositulla pelisarjalla oli vuosia hardcore-pelaajien keskuudessa huono maine. Viime vuonna kehitystiimin vaihto auttoi ja Need for Speed: Hot Pursuit sai niin arvostelijoiden kuin pelaajienkin suosiot osakseen.

Mutta tänä vuonna puikoissa on taas vanha tiimi. Balanssissa ovat siis vanhat huonot tavat ja mielenkiintoisin Need for Speed –peli-idea ikinä. Vaikeaksi menee!

Lue lisää | Kommentit (9)

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Harry Potter. Elokuvapuolella loistanut tarina ei ole ollut parhaimmillaan peleissä, pois lukien erinomainen Lego Harry Potter. Nyt on tullut aika solmia kiinni myös palikka-Potterin juonenpäät.

Traveller’s Tales jatkaa omalla mukavuusalueellaan operoimista. Lisää legoja, lisää hahmoja ja sama tuttu pelattavuus. Tuskinpa tämä silti sarjan faneja haittaa, sillä uusi Lego-Potter on sarjan paras suoritus.

Lue lisää | Kommentit

Kuten olen jo arvosteluissa ja ennakoissa väsymiseen saakka toistellut, parin vuoden takainen Trine oli sen vuoden suosikkipelejäni. Hempeä grafiikka, erinomainen soundtrack ja todella mukaansatempaava fysiikkakikkailu olivat hyvän pelin resepti.

Ja ilokseni voin todeta, että sitä ne ovat nytkin. Trine 2 on nimittäin täällä ja vaikka joku voisi masentuneena todeta, että se on vain lisää Trineä, minä toteankin riemastuneena, että hei: se on lisää Trineä!

Lue lisää | Kommentit (5)

Rayman on sellainen nimi menneisyydestä, joka ei oikein merkitse enää paljon mitään paitsi paatuneimmille peliparroille. Joku voi kyllä tunnistaa ranskalaisen maskotin Ravin’ Rabbids –pelien nimistä, mutta hänen omia pelejään tuskin kukaan muistaa enää.

Eikä suotta, sillä 16-bittisten vuosien jälkeen Raymanin pelitarjonta on ollut suorastaan noloa. Mutta se muuttuu nyt. Rayman Origins kun on vuoden parhaita yllätyksiä.

Lue lisää | Kommentit (8)

Virallisesti lisensoidut Formula 1-pelit olivat pitkään laadullisessa aallonpohjassa, kunnes Codemasters sai viime vuonna ohjat käsiinsä ja piristi sarjan kertaheitolla mainiolla F1 2010-pelillään. Vuoden välin julkaistavia jatko-osia ei kuitenkaan ole helppo pitää kerta toisensa jälkeen tuoreena, joten F1 2011 näyttää suunnan jonka Codemasters on valinnut pelisarjalleen.

Ensinäkemältä peli ei juurikaan eroa edeltäjästään. Valikot ja latausanimaatiot näyttävät pitkälti samanlaisilta. Uutta tuntuisivat olevan lähinnä olevan tallien uudet väritykset, kisakalenteri ja pelaajan motorhomen sisustus. Hieman tarkempi katsaus kuitenkin paljastaa että pinnan alta muutoksia löytyy ehkä enemmän kuin odotinkaan.

Lue lisää | Kommentit (1)

Kun jotain tekee oikein pitkään, siinä tulee yleensä aika hyväksi. Nintendo on väsännyt Mario Kart -pelejä hyvän tovin ja se näkyy myös laadussa. Mutta uhkaako kyllästyminen, kun samaa kaavaa toistetaan jo seitsemättä kertaa?

Näyttää siltä, että jokaisella Nintendon konsolilla julkaistaan ainakin ja ainoastaan yksi Mario Kart -peli. 3DS:n versiolla on tarjota edeltäjiinsä nähden myös uusi valtti. Kolmiulotteisuuden nimittäin luulisi pukevan kevyttä rallia.

Lue lisää | Kommentit

Harva asia maailmassa on niin mukavaa kuin pienten karvaisten eläinvauvojen helliminen. Kinectimals veti tästä narusta vedoten pelaavan kansan eläinrakkaisiin. Mutta löytyy niitä muitakin eläimiä kuin jo nähtyjä kissoja!

Uusi Kinectimals ei oikeastaan ole uusi, vaan uudelleenjulkaisu. Tutun Kinectimalsin kylkeen on lätkäisty myös ladattavana lisäsisältönä julkaistu karhusaari. Tarjolla on siis tuplasti rapsuteltavaa ja leikitettävää.

Lue lisää | Kommentit (1)

Jos Kinectille jotain riittää, niin tanssipelejä. Korjaan, huonoja tanssipelejä. Lähes kaikki hetkuttelut ovat nimittäin olleet melkoisen luokatonta tavaraa, poislukien Harmonixin erinomainen Dance Central.

Alkuperäisessä tanssikeskuksessa ei heikkouksia juuri ollut. Yhdenaikaisen kaksinpelin puute oli yksi tällainen ja, no, siinä se sitten olikin. Dance Central 2 korjaa tämän puutteen. Nyt puhutaan lajityypin parhaasta pelistä.

Lue lisää | Kommentit