26.5.2012
24.5.2012
12.5.2012
15.4.2012, 14.30
Pelien jännittävässä maailmassa pelaaja on milloin minkäkinlaisessa nesteessä. Harvemmin kuitenkaan nesteenä. Puddle paikkaa tämän puutteen menemällä rohkeasti sinne, minne yksikään lätäkkö ei ole ennen mennyt.
Opiskelijaprojektista alkunsa saaneen Puddlen esiversio voitti palkinnon jo vuoden 2010 Independent Gaming Festivaleilla. Sen jälkeen tuotoksesta on hiottu täysimittainen peli, tai ainakin latauspelimittainen sellainen.
30.3.2012, 15.00
Interaktiivinen elokuva oli joskus 90-luvun puolivälissä se Iso Juttu. Jokainenhan halusi pelata Hollywood-elokuvaa ja juuri tulleet yleistyneet CD-asemat mahdollistivat matalaresoluutioisen suoraan TV-kanavalle suunnatun materiaalin suoltamisen peliksi. Ei siis ihme, että terminä ”interaktiivinen elokuva” on kokenut, noh, jonkinlaisen inflaation.
Silti, Asura’s Wrath on pitkälti juuri interaktiivisten elokuvien jälkeläinen. Sen pelilliset meriitit ja osiot ovat suhteellisen harvassa ja muualla paremmin toteutettuja. Se, mihin Asura’s Wrath luottaa, on lähinnä lopputuloksen outous.
26.3.2012, 14.00
Jenova Chen ja hänen luotsaamansa thatgamecompany on pelifirma, joka on tullut sekä hyvässä ja pahassa tutuksi siitä, että sen pelejä ei kaikilla mittapuilla oikein voi kutsua peleiksi. Abstraktin terälehtiseikkailu Flowerin jälkeen firman Journey-seikkailupeli tuntuu askeleen enemmän peliltä, mutta thatgamecompany haluaa selkeästi profiloitua firmana, joka tarjoaa lähinnä kokemuksia.
Tässä mielessä aavikolle sijoittuva seikkailu Journey on yhtä karu ja pelkistetty kuin ympäristönsä, mutta fyysinen matka ja määränpää jäävät Chenin visioissa jonnekin metatasolle. Nimi voi olla yhtä paljon tai yhtä vähän kuin mitä se on.
23.2.2012, 18.00
Junasimulaattori vuosimallia 2012. Pelaaja pääsee realististen höyry-, diesel- ja sähköjunien puikkoihin, oikeasta maailmasta tutuille raiteille ympäri Britanniaa, Saksaa ja Yhdysvaltoja. Tavoitte on mitä jännittävin: kuljeta juna lähtöasemalta pääteasemalle.
Tämä, jos mikä, on tarkoitettu pienelle, mutta sitäkin kiihkeämmälle kohdeyleisölle. Oikeastaan Train Simulator 2012 on elävä määritelmä niche-tuotteelle. Siinä määrin, etten sitä pelatessani voinut välttyä mielikuvilta vetureita valokuvaavista junaharrastajista. Heille tämä tuote saattaa tarjota paljonkin ekstraa. Mutta miten se pärjää ihan vain pelinä?
22.2.2012, 19.48
Kritiikittömässä maailmassa on tiettyjä taikasanoja, joiden käyttäminen tuo peleille perinteisesti megamyynnit laadusta riippumatta. Yksi tällainen on Pokémon, eli nuo vekkulit pikku taskuhirviöt.
Sinänsä sympaattisen ja hyvin toimivan kevyen japsiroolipelin tavoin toimivan pääpelisarjan vanavedessä markkinoille on nimittäin seurannut mitä ihmeellisimpiä virityksiä, jotka ovat pääosin ihan kammottavaa kuraa. Poikkeuksia toki saattaa olla, mutta juuri nyt ei tule yhtäkään mieleen.
17.2.2012, 15.00
Näin keskellä kylmintä talvea tuntuu vaikealta ymmärtää, miksi kukaan tahtoisi olla missään tekemisissä lumen kanssa. Ehkä kylmä ja märkä ei ole niin ikävää, jos se koetaan turvallisesti tietokoneen ruudun kautta?
Maistuisiko laskettelu? Lumilautailu? Jokin muu talviurheilulaji? Liian vauhdikasta, liian jännittävää? Apuun rientää Astragon, kaikkien simulaationjanoisten sankari, tarjoten pelaajille lumityösimulaattorin.
30.12.2011, 14.15
Japanilainen Level-5 tunnetaan mainioiden ja ei-niin-mainioiden roolipeliensä lisäksi Professor Layton -puzzleseikkailuistaan. Korkeahattuinen herrasmiesprofessorimme on ratkonut monenlaisia pulmia Nintendon DS -käsikonsolilla jo useamman osan verran.
Professor Layton: Spectre’s Call on taattua Laytonia vakaalla kaavalla, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka pientä hiomista onkin tapahtunut, vastaa peli silti käytännössä edelleen vain ja ainoastaan yhteen kysymykseen. Mikä se sitten on? No tietysti: ”Ottaako herra tohtori älypähkinöitä?”.
19.12.2011, 17.30
Fractal on taas yksi puzzlepeli, joka pureutuu älypelien yleisimpään olettamukseen. Jossain epäilyttävästi pelikenttää muistuttavilla alustoilla makaa suuri määrä värillisiä palikoita. Näistä samanväriset on työnnettävä yhteen ja näin saatava ne katoamaan. Tehtävä on annettu, saa suorittaa.
Fractal toteuttaa vanhaa ideaa raikkaalla otteella. Minimalistinen mutta kaunis ulkoasu ja hieman nähdystä poikkeavat pelimekanismit ovat kiinnostavia, mutta tämän lisäksi Fractal lupaa laajentaa pelaajan tajuntaa 130 iskua sekunnissa soivilla ambient-ääniraidoilla.
13.12.2011, 17.00
Harva asia maailmassa on niin mukavaa kuin pienten karvaisten eläinvauvojen helliminen. Kinectimals veti tästä narusta vedoten pelaavan kansan eläinrakkaisiin. Mutta löytyy niitä muitakin eläimiä kuin jo nähtyjä kissoja!
Uusi Kinectimals ei oikeastaan ole uusi, vaan uudelleenjulkaisu. Tutun Kinectimalsin kylkeen on lätkäisty myös ladattavana lisäsisältönä julkaistu karhusaari. Tarjolla on siis tuplasti rapsuteltavaa ja leikitettävää.
12.11.2011, 17.30
Jos kaipaat aimo annosta psykedeliaa, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: osta Igorilta pari tablettia tai Child of Eden. Jälkimmäinen voi maksaa vähän enemmän, mutta sitä ei ole ohennettu pesuaineella, eikä sitä ostamalla saa puukosta kylkeensä. Todennäköisesti.
Tetsua ”Rez” Mizuguchin tehtailema peli viihdytti ja hämmästytti Xbox 360 –pelureita jo viime kesänä, mutta PlayStation –käännöstä saatiin odottaa syksyyn asti. Tulihan se vihdoin, Move-tuella varustettuna.
11.10.2011, 20.00
Oletettavasti kaikki lukijat tietävät flipperin historian, millaisia pelejä ne ovat sekä sen, ettei niitä ole enää ihan kauheasti ihmisten ilmoilla.
Joten pikasummaus: tässä on kolmetoista erittäin taitavasti käännettyä flipperipöytää pelattavaksi kotikonsoleilla. Konsoliflipperöinti ei ole aivan sama juttu kuin pisteistä kisaaminen lähipelihallissa, mutta tätä lähemmäksi oikeaa asiaa ei välttämättä enää pääse joka paikassa.
4.10.2011, 19.00
Yleensä on helppo muodostaa mielipide pelistä. Niistä joko pitää tai sitten ei, vaikka joskus ne eivät oikein herätä tuntemuksia suuntaan jos toiseenkaan. Dream Trigger 3D on vaikeampi tapaus. Se tuntuu aluksi äärimmäisen turhauttavalta kokemukselta, josta voi kuitenkin oppia pitämään… Jossain määrin.
Jotain liene kertoo se, että jo itse peli-idean kuvaaminen on melkoisen vaikeaa.
19.9.2011, 14.30
Maailma on hassu paikka, jossa tapahtuu hassuja asioita. Yksi näistä erityisen hassuista asioista voisi olla vaikkapa tilanne, jossa Japanilainen pelintekijä syö huumeita ja alkaa happopäissään leikittelemään länsimaisella teologialla.
Tällaisella mahdollisuudella ei kaikkien ihmisten onneksi kuitenkaan tarvitse enää jossitella, sillä se on täyttä totta. El-Shaddai: Ascension of the Metatron on nimittäin sen verran korkealentoinen kokemus, että sen kehitystyön aikana on pakosta nautittu ainakin jonkinasteisia psykoaktiiveja.
5.9.2011, 17.50
Ihminen luulee tietävänsä jo kaiken, mutta monta kysymystä on yhä auki. Onko avaruudessa elämää? Mikä on kaiken tarkoitus? Onko Lady Gaga oikeasti mies? Kuka ihme oikein ostaa saksalaisia simulaattoripelejä?
Toiset haaveilivat kersana veturinkuljettajan ammatista, toisista taas tuli isona lentäjiä. Moni tahtoi ajaa rekkaa, mutta ilmeisesti niitäkin löytyi, joiden mielestä siisteintä ikinä on ajaa roska-autoa. Heille on suunnattu Garbage Truck Simulator 2011.
Suosittu, aikaa ja rahaa vievä keräilykorttipeli Magic: The Gathering on pitkän historiansa aikana saanut myös lukuisia videopeliversioita, joista tuorein on Stainless Steel Gamesin Duels of the Planeswalkers.
Sarjan ensimmäinen, vuonna 2009 julkaistu osa on edelleen yksi Xbox Live Arcaden pelatuimpia pelejä. Jatko- ja laajennusosat ovat alkuperäisillä korttipeleillä tehtävän rahan pääasiallinen lähde, joten ei ollut kovinkaan yllättävää, että sama kaava toistuu myös Duelsissa.
3.8.2011, 17.15
Kalifornialainen thatgamecompany on erikoinen firma muutenkin kuin nimensä puolesta. Nokkamiehensä Jenova Chenin johdolla se on peliensä kautta vakiinnuttanut asemansa niin sanottujen taidepelien lajityypin kärkikastissa.
Thatgamecompanyn pelit ovat yleensä jättäneet äärettömän paljon tilaa pelaajan omille tunteille, ja samoilla linjoilla jatkaa myös firman uutukainen, Journey. Nimensä mukaisesti se on matka, mutta minne, millainen ja miksi?
1.8.2011, 17.00
Vapaaottelu on ollut viime vuosien aikana kovassa nosteessa niin maailmalla kuin Suomessakin. Iso kiitos valtavirtasuosiosta kuuluu UFC:lle, joka maailman suurimpana vapaaotteluorganisaationa on tehnyt ison työn tehdessään lajista suuren yleisön mielikuvissa vakavasti otettavaa kamppailu-urheilua verenhimoisen mätkimisen sijaan.
Kotona treenaamisen apuvälineeksi suunniteltu UFC Personal Trainer onkin eräs vahvimmista merkeistä lajin saapumisesta valtavirtaan.
26.7.2011, 17.00
Se ei ole enää mitenkään ihmeellistä, että entiset suurten pelistudioiden kehittäjät ottavat ja ryhtyvät indie-miehiksi. Moista tapahtuu nykyään päivittäin ja yleensä tuloksena on peli, jota voisi kärjistäen kuvailla sanoilla ”kuin Angry Birds, mutta…”.
Mutta aina ei käy näin. Joskus niillä indie-yrittäjiksi lähtevillä on Idea. Supergiant Gamesin tyyppien tapauksessa idea oli tämä: lukittaudutaan porukalla pieneen taloon ja pusketaan siellä koodia, kunnes peli on valmis. Ja pirulauta, että siitä pelistä tulikin hyvä!
26.6.2011, 15.00
Kinect ei ole tähän mennessä juuri pelitarjonnallaan loistanut, ellei mukaan lasketa tanssi- ja jumppapelejä. Liikuttaminen ja aktivoiminen on uuden laitteen ominta aluetta. Miksipä samalla vaivalla ei voisi liikuttaa myös aivoja?
Ennen kaikkea DS-peleistään tuttu Dr. Kawashima -brändi saapuu nyt liikeohjauksen ihmeelliseen maailmaan. Kroppa ja aivot toimivat yhteistyössä, kertoo arvon tohtori ja laittaa koko perheen liikkumaan.
15.6.2011, 16.00
Joskus vastaan tulee pelejä, jotka vaativat tavalla tai toisella uudenlaisia määritelmiä. Sellainen on myös Child of Eden. Sitä voisi kuvailla musiikkipeliksi, mutta vain tuskin. Räiskintäkään ei tee oikeutta kokemukselle, ja musiikkiräiskintä kuulostaa vain typerältä. Pelin luova nero Tetsuya Mizuguchi on määritellyt tuotoksensa synesthesiaksi, joka on sekoitus näkö- kuulo- ja tuntoaistien sekamelskaa.
Itse en kuitenkaan usko liian hienoihin määritelmiin. Siispä, normaali tallaajan kielellä: jos konemusiikkiyhtye The Prodigy olisi peli, se olisi Child of Eden. Jos joku peli vaatii tajuntaa laajentavia aineita, se on Child of Eden. Jos jokin peli ON tajuntaa laajentava aine, se on Child of Eden. Jos psykedelia pitäisi määritellä uudestaan, Child of Eden olisi sanakirjan ensimmäinen viittaus.
Vanhemmat jutut arkistosta.
Kommentit
Keskustelut
Facebook