Saksalainen Piranha Bytes on vuosien saatossa tullut tunnetuksi monipuolisista, hankalia valintoja tarjoavista rooliseikkailuistaan, jotka kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuntuvat sortuvan samoihin lapsuksiin taistelun ja tehtävien suhteen.

Perinteisenä fantasiaroolipelisarjana aloittanut Risen siirtyy toisen osansa myötä roolipeleissä vähemmän tutkitulle alueelle: merirosvoiluun. Tiukasta fantasiasta aalloille ja tropiikkiin siirtyminen kuulostaa ensi kuulemalta varsin väkisin väännetyltä ratkaisulta, mutta lopputulos toimii jopa yllättävän hyvin. Suurimmaksi kysymykseksi jää kuitenkin se, onko Piranha Bytes onnistunut viimeinkin välttämään perinteiset sudenkuoppansa.

Lue lisää | Kommentit

Kun ollaan supersankareita, ollaan sitten kunnolla. Miksi tyytyä Hämähäkkimieheen, Hulkiin tai vaikkapa Wolverineen, kun nämä kaikki voidaan yhdistää samaan pakettiin? Tämän paketin nimi on Prototype 2.

Kaiken takana löytyy biologinen sodankäynti ja varsinainen kaikkien supervirusten äiti. Sellaista supervoimaa ei juuri löydykään, jota Blacklight-virus antaisi kantajalleen. Mikä parasta, kaikki tämä on pelaajan käytettävänä.

Lue lisää | Kommentit (4)

Moni on jo täysin leipiintynyt toiseen maailmansotaan pelien aiheena. Minä en! Kyse on vain siitä, että pelikehittäjät eivät löydä tarpeeksi omaperäisiä palasia sodasta peliensä aiheiksi. Kuten vaikka … Vihollisen linjojen takana operoivan yksinäisen tarkka-ampujan, joka murhaa, vakoilee ja varastaa. Hei, sehän kuulostaisi hyvältä peliltä!

Niin monen muun pannukakun tavoin Sniper Elite V2 todellakin kuulostaa paperilla muikealta peli-idealta, mutta valitettavasti todellisuus on karumpi. Ongelmat alkavat siitä, että snipupelissä ei kamalasti sniputella. Ainakaan kehitystiimin mielestä.

Lue lisää | Kommentit (2)

Elämme uudelleenjulkaisujen aikaa. Julkaisijoiden laatikot suorastaan pullistelevat oikeuksia klassikkopeleihin, jotka voi tuoda myös uuden pelaajasukupolven näppien ulottuville. Nyt tästä varastosta on ongittu esille Silent Hill.

Vanhan suosikin uusiminen on haastavaa puuhaa. Kehitys kehittyy eivätkä kymmenen vuotta vanhat ratkaisut välttämättä tunnu enää tuoreilta. On aivan liian helppoa mennä yli aidan matalimmasta kohdasta.

Lue lisää | Kommentit

Syyllisyys ja trauma, kosto ja anteeksianto. Kaikki ne asiat, jotka haudataan syvälle ihmisen sisimpään kaivetaan näkyville Silent Hillin kaupungissa. Pakoon pääsee vain se, joka pystyy hyväksymään menneisyytensä.

Tämän oppii pelottavalla tavalla myös vankilatuomiotaan kärsivä Murphy Pendleton. Vankikuljetuksen meneminen niin sanotusti metsään jättää Murphyn vangiksi kaupunkiin, jossa sumu ja hiljaisuus peittävät taakseen menneisyyden haamut.

Lue lisää | Kommentit

Seikkailupeleihin erikoistuneella Telltalella oli Jurassic Parkin jälkeen paljon petrattavaa. Firman dinosaurusseikkailu oli todellinen pettymys eikä ikinä onnistunut lunastamaan sitä visiota, joka tiimillä oletettavasti oli.

Niinpä en lähtenyt The Walking Dead –sarjan ensimmäiseen peliin hirveän positiivisten ennakko-odotusten vallassa. Olisi kannattanut lähteä, sillä jos meno jatkuu tällaisena, kyseessä on Telltalen paras pelisarja.

Lue lisää | Kommentit (8)

Yhä useammat pelinkehityspuodit ovat alkaneet katsoa menneeseen ja joko julkaisseet vanhoja pelejä uusilla herkuilla – tai ottaneet kaukaa menneisyydestä vanhan pelin ja rakentaneet sen alusta alkaen uusiksi nykykehitysfilosofioita silmällä pitäen. Joskus homma toimii kuin rasvattu, kuten viime vuonna julkaistussa Mortal Kombatissa. Joskus saamme jotain uuden Syndicaten tapaista.

Twisted Metal on, kuten nimestä saattaa päätellä, uudelleenvisiointi alkuperäisestä Twisted Metalista. Se ottaa vanhan tutun ja tekee siitä, noh, vielä naurettavamman. Ei riitä, että peli on hupaisa lähtökohdiltaankin, mutta tällä kertaa synkkyys on vedetty niin kaakkoon, että  sillä saavutetaan lähinnä päinvastainen vaikutus. Pelin tarina esimerkiksi on kauniisti sanottuna täynnä kaikenlaisia elefantin mentäviä reikiä. Hahmoja ilmestyy tyhjästä ja lopetukset ovat hämmentäviä. Vaan mikään näistä ei haittaa, sillä uusi Twisted Metal toimii siellä tärkeimmällä alueellaan.

Lue lisää | Kommentit (6)

Capcomin Devil May Cry -toimintaseikkailusarja on aikojen saatossa tullut tunnetuksi paitsi sankaristaan Dantesta, kornista dialogistaan ja täysin yliampuvasta käsikirjoituksestaan, myös siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että kyseessä on toimintaseikkailugenren kiistaton klassikkosarja.

Erityisesti sarjan ensimmäistä ja kolmatta osaa pidetään lajityypin jonkinasteisina virstanpylväinä, ja niiden vaikeustaso ja pelimekaniikka olivatkin aikoinaan vertaansa vailla. Vanhojen pelien HD-käännökset ovat kuitenkin mainio tapa katsoa miten klassikot ajan hammasta oikein kestävätkään.

Lue lisää | Kommentit

Konamilla ei ole mennyt viime vuosina kovinkaan vahvasti. Ainoa valonpilkahdus, jos sitä siksi voidaan kutsua, ovat olleet Metal Gear -sarjan pelit. Muutoin yhtiö on menettänyt kuninkuutensa lähes jokaisella rintamalla.

NeverDead on. Sen enempää en pysty kirjoittamaan masentumatta tyystin. Konsepti on villin erilainen, päähenkilö mielenkiintoinen ja kehittävät itsekin mehustelivat Megadethillä pelin julkistuksessa. Vaan valitettavasti nämä ovat ne ainoat asiat, jotka toimivat edes etäisesti.

Lue lisää | Kommentit

Pelien jännittävässä maailmassa pelaaja on milloin minkäkinlaisessa nesteessä. Harvemmin kuitenkaan nesteenä. Puddle paikkaa tämän puutteen menemällä rohkeasti sinne, minne yksikään lätäkkö ei ole ennen mennyt.

Opiskelijaprojektista alkunsa saaneen Puddlen esiversio voitti palkinnon jo vuoden 2010 Independent Gaming Festivaleilla. Sen jälkeen tuotoksesta on hiottu täysimittainen peli, tai ainakin latauspelimittainen sellainen.

Lue lisää | Kommentit

Vanhojen PS1- ja PS2-klassikoiden työstäminen uuteen ja uljaaseen HD-kuosiin on periaatteessa kaunis idea, ja tähän onkin Sonyllä viime aikoina panostettu. Erityisen paljon uusi linja on lämmittänyt ajattomien klassikoiden, kuten God of Warien kanssa.

Mukaan mahtuu myös puolivillaisia ja sutaistuja HD-käännöksiä, eivätkä ne vanhat klassikkopelit aina vanhene tyylikkäästi tai uutta tarkastelua kestävästi. Nyt uusintavuorossa on klassinen toimintaseikkailusarja Jak & Daxter. Kaikkia tietysti jännittää miten kävi.

Lue lisää | Kommentit (7)

Resident Evil -sarjan nimissä on pistetty jauhelihaksi tolkuton määrä zombeja ja mitä lie mutantteja. Veripalttua ei silti liene koskaan tarjoiltu niin suurissa määrin kuin nyt, kun Operation Raccoon City tekee sarjasta kertaheitolla taktista räiskintää.

Selviytymiskauhun ystävien ei kuitenkaan tarvitse ripotella tuhkaa päälleen, sillä kyse on spin-offista. Virallinen Resident Evil 6 ilmestyy vasta syksyllä, mutta sitä ennen palataan kakkos- ja kolmososien tunnelmiin, pahisten riveissä.

Lue lisää | Kommentit

Erinäisten tähtinimien yhteen hiileen puhaltamisen seurauksena syntynyt, helmikuun alussa julkaistu Kingdoms of Amalur: Reckoning oli viihdyttävä muttei oikein millään tasolla  poikkeuksellinen toimintaroolipeli.

Roolipelien laajentaminen DLC-paketeilla ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Esimerkiksi Dragon Age Originsin DLC-valikoima oli todella epätasapainoinen ja herätti lopulta lähinnä negatiivisia tuntemuksia. Reckoningin ensimmäinen laajennus kuitenkin lupaa hyvää myös tulevaisuudelta.

Lue lisää | Kommentit

Siinä taisi yksi jos toinenkin hieraista silmiään, kun Namco Bandai ilmoitti seuraavan Ridge Racerin syntyvän suomalaisen Bugbearin käsissä. Olivathan kyseessä isot saappaat siitä huolimatta, että Bugbear on tunnettu nimenomaan autopeleistään.

Panokset ovat olleet korkealla myös taloudellisesti, onhan kyse Suomen pelihistorian kolmanneksi kalleimmasta projektista. Nyt, kun homma on paketissa, voivat kaikki huokaista helpotuksesta. Peli on nimittäin hyvä.

Lue lisää | Kommentit (6)

Jenova Chen ja hänen luotsaamansa thatgamecompany on pelifirma, joka on tullut sekä hyvässä ja pahassa tutuksi siitä, että sen pelejä ei kaikilla mittapuilla oikein voi kutsua peleiksi. Abstraktin terälehtiseikkailu Flowerin jälkeen firman Journey-seikkailupeli tuntuu askeleen enemmän peliltä, mutta thatgamecompany haluaa selkeästi profiloitua firmana, joka tarjoaa lähinnä kokemuksia.

Tässä mielessä aavikolle sijoittuva seikkailu Journey on yhtä karu ja pelkistetty kuin ympäristönsä, mutta fyysinen matka ja määränpää jäävät Chenin visioissa jonnekin metatasolle. Nimi voi olla yhtä paljon tai yhtä vähän kuin mitä se on.

Lue lisää | Kommentit (4)