Resident Evil -sarja on yksi selviytymiskauhugenren klassikoista. Voidaan puhua jopa laadun takeesta, Paul W.S. Andersonin tahrimisyrityksistä huolimatta. Välityöksi jäänyt Mercenaries herätti kuitenkin huolen: vieläkö riittää virtaa?

Sarjan toinen tuleminen 3DS-konsoleille palauttaa kurssin takaisin tarinavetoiseen ruotuunsa. Samalla paluun tekee myös usko sarjan mielekkyyteen. Resident Evil: Revelations on nimittäin erinomainen peli.

Lue lisää | Kommentit

Jokainen vähänkään enempää pelannut on varmasti ammuskellut jos jonkinlaisilla aseilla ja jos jonkinlaisissa ympäristöissä. Lukemattomia ovat ne terroristit, väärän väriset vastaantulijat ja vihollisen sotilaat, jotka ovat edessämme kaatuneet, mutta miten on metsästyspelien laita?

Virtuaalisesta metsästyksestä pitäville ei ole hirvittävän paljon vaihtoehtoja ja tuntuu siltä, että genren ystävät ovat omat leirinsä löytäneet. Mitä annettavaa siis on The Hunter 2012:lla?

Lue lisää | Kommentit (8)

Eri lajityyppien naittaminen keskenään on keskimäärin erittäin vaativaa puuhaa. Toisaalta, monet pelihistorian mahtavimmista tekeleistä ovat usein juuri eri genrejen risteytyksiä. Miettikääpä vaikka Deus Exiä, joka aikaanaan yhdisti räiskinnän ja roolipelit. Ja oli ällistyttävä peli. Samalla keitaalla päivää paistattelevat tuoreempina esimerkkeinä myös Dota 2:n ja League of Legendsin kaltaiset reaaliaikanaksujen ja roolipelien fuusiot.

Nuclear Dawn ottaa tavoitteekseen yhdistää ensimmäisen persoonan räiskinnän ja ylhäältä kuvatun reaaliaikastrategian. Pelin takakansi lupaa, että tämä on toteutettu kumpaakaan pelityyppiä syrjimättä. Näinköhän on?

Lue lisää | Kommentit (6)

Arki-ilta Gotham Cityssä. Pelkkiin nahkakalsareihin sonnustautunut möhömahainen lepakkomies rullaluistelee pahvilaatikko päässään ja sinko olallaan ohitse. Perässä on pari rimppakinttuista, ja vähintään yhtä karvaista, naispuolista jokeria kirveet käsissään ja pomppukengät jaloissaan. Asetan maahan karhunraudan, lataan kiväärini ja lähden auttamaan lepakkoystävääni valtaamaan myrkkykaasuasetta.

Kehuja ja kaupallista menestystä keränneiden Arkham-pelien jälkeen anarkistinen Gotham City Impostors tuntuu liki antijytkyltä, eikä vain hullun huumorinsa vuoksi. Kolmas persoona on vaihtunut ensimmäiseen, toimintaseikkailu verkkoräiskintään ja omintakeisuus päinvastaiseen. Nyt lainataan lupia kyselemättä, etenkin lajityypin kruunatulta kuninkaalta.

Lue lisää | Kommentit (2)

Joku varmasti vielä muistaa ajan, jolloin vannoutuneiden PC-pelaajien  kitinä konsolipadien kykenemättömyydestä tarkkaan FPS-ohjaukseen oli vielä oikeasti uskottavaa. Tätä tilannetta muutti toden teolla vasta Bungien kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt Halo Combat Evolved, joka sittemmin on poikinut konsoliperheelle todellisen hittisarjan.

Bungie ei enää työskentele Halo-pelien parissa, ja tämän uuden aikakauden merkiksi onkin syytä ottaa askel menneisyyteen. Halo Combat Evolved Anniversary on sarjan menneisyyden ja uuden alun juhlistamiseksi tehty uudelleenversiointi, josta vastaa pääosin 343 Industries -niminen poppoo. Combat Evolvedin merkitystä pelialalle ei tuskin voi kyseenalaistaa kukaan, mutta historia tuuppaa usein myös kultaamaan muistot.

Lue lisää | Kommentit (9)

Gears of War-sarja saa ensimmäisen kampanja-latauksen RAAM’s Shadowsin myötä. Ajassa palataan taaksepäin sodan alkuhetkiin ja taustatapahtumiin, jo ennen ensimmäistä Gearsia. Pelaaja astuu legendaarisen kenraali Raamin saappaisiin aiheuttamaan tuhoa Ilima City-kaupungin kaduille lähellä E-daytä.

Jo kolmanteen osaan ehtinyt Gears of War tuskin esittelyjä kaipaa, mutta jotain on vielä GOW-universumista kertomatta. Niitä aukkoja paikataan hieman noin neljän tunnin mittaisella kampanja-DLC:llä.

Lue lisää | Kommentit (1)

Ohhoh, siitähän on nyt jo kymmenen vuotta kun Bohemia Interactive julkaisi ehkäpä maailman ensimmäisen sotilassimulaatioksi luokiteltavan pelin, Operation Flashpointin. Peli, jossa komennettiin kokonaisia jalkaväkiryhmiä ja panssarijoukkueita, lennettiin koptereilla ja hävittäjillä, ja jonka valtavilla tantereilla rellesti jopa satoja yksiköitä, oli vallankumouksellinen konsepti jo 2001. Sitä se on edelleen.

Julkaisuhetkellä OFP oli myös hilpeän buginen, ja bugeja on piisannut myös myöhemmissä peleissä. Onneksi Bohemia on myös paikkaillut vikoja ahkerasti. Nyt julkaistu antologia sisältää koko pelisarjan, mutta päivitettyinä versioina. Vähän sääli, koska OFP 1.00-versiota olisi hienoa verrata uusimpaan ArmA 2:een.

Lue lisää | Kommentit (1)

Vaikea uskoa, että L.A. Noiresta on aikaa jo yli puoli vuotta. Keväällähän Rockstarin huisi poliisiseikkailu hurmasi pelaajansa niin Xbox 360:lla kuin PlayStation 3:lla. Mutta PC-pelaajat? Heidän odotuksensa oli pitkä ja päättyi vasta aivan äskettäin.

Tunnetun sanonnan mukaan hyvää kannattaa odottaa ja paperilla L.A. Noiren PC-versio onkin mitä muikeinta kamaa. Alkuperäinen hyvä peli kaikille DLC-lisukkeilla maustettuna? Kelpaa! Mutta. Tietenkin matkassa on mutta.

Lue lisää | Kommentit (8)

Jos kaipaat aimo annosta psykedeliaa, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: osta Igorilta pari tablettia tai Child of Eden. Jälkimmäinen voi maksaa vähän enemmän, mutta sitä ei ole ohennettu pesuaineella, eikä sitä ostamalla saa puukosta kylkeensä. Todennäköisesti.

Tetsua ”Rez” Mizuguchin tehtailema peli viihdytti ja hämmästytti Xbox 360 –pelureita jo viime kesänä, mutta PlayStation –käännöstä saatiin odottaa syksyyn asti. Tulihan se vihdoin, Move-tuella varustettuna.

Lue lisää | Kommentit (1)

Modern Warfare 3:n ympärillä leijaili ennakkoon useita kysymyksiä, kiitos Infinity Wardin viimevuotisten henkilövaihdosten. Molemmat pelisarjan luojista ja suuri osa studion keskeisestä väestä potkittiin pihalle Activisionin puhdistusoperaatiossa.

Niinpä moni ihmettelikin jo ennakkoon, pystyisikö Modern Warfare 3 mitenkään nousemaan sarjan kahden aiemman pelin tasolle. Epäreilu lähtöasetelma, toki, mutta minkäs teet? Ja ikäväkseni joudun vastaamaan kysymykseen kieltävästi.

Lue lisää | Kommentit (14)

Lentelypelit ovat konsoleilla varsin harvinainen ilmiö, ja hyvät sellaiset vielä vähemmän. Arcade-henkinen Ace Combat -sarja on kuitenkin onnistunut vuodesta toiseen pitämään pintansa ja saavuttamaan vahvan fanipohjan.

Sarjan tuorein, Assault Horizon -nimellä kulkeva osa pyrkii uudistamaan vanhaa Ace Combat -pohjaa muutamilla merkittävillä muutoksilla. Peruspilarit ovat kuitenkin pysyneet koskemattomina, niin hyvässä kuin pahassakin.

Lue lisää | Kommentit (3)

Joskus kauan aikaa sitten, kun ei ollut vielä olemassa oikeita pelejä, ihmiset pelasivat yksinkertaisia räiskintäpelejä joissa ammuskeltiin pikseleillä parin pikselin kokoisia tuhnuja, tai pelejä joissa muutaman pikselin kokoiset hahmot keräilivät pikseleitä. Osa näistä on elänyt tähän päivään saakka tavalla tai toisella, vieläpä niin ettei niiden ole täytynyt uudistua oikein millään tavalla.

Galaga ja Pac-Man ovat varsin olennainen pätkä tätä pelien alkuaikojen historiaa. Nyt tämä Namcon senioriosaston voimakaksikko on niputettu 3DS-pelikasetille, tosin graafisella kuorrutuksella, parilla myöhemmällä sarjan pelillä ja kahdella täysin uudella 3DS-peleillä. Määrällisesti ihan vakuuttava paketti, mutta ikävä kyllä pelit ovat yksi niistä asioista joissa määrä ei korvaa laatua.

Lue lisää | Kommentit

Battlefield 3. Tai oikeammin sanottuna, PC-pelaajien joulu lokakuussa. Ruotsalaisen DICEn nettiräiskintää on mustien tornien maassa odotettu kuin sitä kuuluisaa Jeesuksen toista tulemista, eikä hypen määrällä ole ollut rajaa.

Suurempi, parempi, battlefieldimpi. PC-raudan myynnit ovat kohonneet selvästi ihmisten päivittäessä koneitaan ja laskiessa päiviä Battlefield-torstaihin. Ja nyt se on täällä.

Lue lisää | Kommentit (28)

Joskus aikoinaan pelit olivat todella pelejä. Siis sellaisia kulttuurin ilmentymiä, jotka eivät ottaneet itseään turhan vakavasti. Jossain kohtaa realismi ja vakavastiotettavuus tulivat muotiin ja sille tielle jäätiin. Se on johtanut kieltämättä hienoihin teoksiin, jotka ainakin pelijournalistin mielestä voisivat hyvinkin kamppailla tietyissä tapauksissa kulttuurillisesta arvosta ns. arvostetumpien medioiden, kuten elokuvien ja kirjojen, kanssa mutta joskus vaan tekisi mieli unohtaa tuo kaikki syvällisyys ja rentoutua.

Renegade Ops on oiva paluu tähän vanhan koulukunnan tyyliin. Pelaaminen on yksinkertaista, nopeaa, hauskaa ja syitä ja seurauksia ei ihmetellä eri näkökulmista. Pienet välianimaatiot ja niissä esiintyvät hahmot ovat korneja ja kliseisiä. Ja täysin tarkoituksella.

Lue lisää | Kommentit (5)

Keskeneräisen koodin kokeileminen on turhauttavaa kahdellakin tasolla. Ensiksi pelistä ei koskaan saa todellista kuvaa,. Ja toiseksi: vaikka ensimmäinen reaktio on yleensä se oikea, takaraivossa hehkuu silti jatkuva toivonkipinä että kaikki tulee olemaan paremmin julkaisussa.

Mutta kun julkaisu tapahtuu noin kahden viikon kuluttua, ei voi olla olematta hieman pessimistinen asioiden todellisesta toimivuudesta. Ennakoidessa suurin osa mölyistä pidetään kuitenkin mahassa, joten tässä on tarkka ja totuudenmukainen kuvaus Battlefield 3:n moninpelisessiosta.

Lue lisää | Kommentit (11)

Alansa parhaaksi tuleminen on suhteellisen helppoa, jos kilpailu on olematonta tai sitä ei ole lainkaan. Tämä on asia, jonka on oppia kantapään kautta koko FPS-lajityypin luonut id Software. Kilpailun kovetessa firma onkin ajautunut lähinnä rahastamaan vanhoilla tuotenimillään.

Postapokalyptinen räiskintäpeli Rage on vanhan veteraanifirman kauan odotettu yritys keksiä jotain uutta, mutta aihepiiriä sivuavia pelejä on viime aikoina putkahdellut markkinoille varsin paljon, ja vieläpä varsin hyviä. Kuinka vanhojen jermujen esitys sitten pärjää?

Lue lisää | Kommentit (13)