Kun ollaan supersankareita, ollaan sitten kunnolla. Miksi tyytyä Hämähäkkimieheen, Hulkiin tai vaikkapa Wolverineen, kun nämä kaikki voidaan yhdistää samaan pakettiin? Tämän paketin nimi on Prototype 2.

Kaiken takana löytyy biologinen sodankäynti ja varsinainen kaikkien supervirusten äiti. Sellaista supervoimaa ei juuri löydykään, jota Blacklight-virus antaisi kantajalleen. Mikä parasta, kaikki tämä on pelaajan käytettävänä.

Lue lisää | Kommentit (4)

Moni on jo täysin leipiintynyt toiseen maailmansotaan pelien aiheena. Minä en! Kyse on vain siitä, että pelikehittäjät eivät löydä tarpeeksi omaperäisiä palasia sodasta peliensä aiheiksi. Kuten vaikka … Vihollisen linjojen takana operoivan yksinäisen tarkka-ampujan, joka murhaa, vakoilee ja varastaa. Hei, sehän kuulostaisi hyvältä peliltä!

Niin monen muun pannukakun tavoin Sniper Elite V2 todellakin kuulostaa paperilla muikealta peli-idealta, mutta valitettavasti todellisuus on karumpi. Ongelmat alkavat siitä, että snipupelissä ei kamalasti sniputella. Ainakaan kehitystiimin mielestä.

Lue lisää | Kommentit (2)

Hitman on yksi niistä pelisarjoista, jotka ovat jättäneet pysyvän muistijäljen pidempään pelanneiden mieliin. Sarjan uusinta osaa on odoteltu varovaisen innostuneesti ja nyt julkaisu on lähellä. Ennakkotilaajien odotusta helpotetaan myös pienellä salamurhahaasteella.

Sana ”pieni” kuvaakin kokemusta mitä parhaiten, sillä kyse on todella rajoittuneesta maistiaisesta. Kuullessani pelistä ehdin jo toivomaan vaikkapa täysimittaista kenttää, jossa pääsisi ottamaan kunnolla tuntumaa viivakoodilla merkityn kaljupään uusiin kujeisiin. Salaisuuden verhoa raotetaan kuitenkin huomattavasti vähemmän.

Lue lisää | Kommentit (1)

Electronic Arts on kova nimi urheilupelien saralla. Yksi urheilulaji kuitenkin on olemassa, jota EA ei ole uskaltanut vielä lähestyä. Tämän urheilulajin saralla Hi-Rez Studios nauttii melkeinpä epävirallista yksinoikeutta. Urheilulajin nimi on ampumahiihto.

Tribes -pelisarja on pelattavuudeltaan FPS-markkinoiden kenties omaperäisin veto. Sarjan ykkösosan fysiikkabugista syntynyt tapa hiihtää rakettikengillä pitkin pelikenttien pinnanmuotoja muutettiin sarjan seuraaviin osiin viralliseksi ominaisuudeksi ja liikkumiskeinoksi. Kun pelihahmot on lisäksi varustettu rakettirepuilla, tuhovoimaisella arsenaalilla ja patoutuneella, väärän väriseen lippuun kohdistuvalla vihalla, on lopputulos aika… Vauhdikas.

Lue lisää | Kommentit (13)

Fantasialajityyppi on kaikessa mielenkiintoisuudessaankin yleensä melko kaavoihinsa kangistunutta ja aloitekyvytöntä touhua. Samat rodut, juonikuviot, ympäristöt ja ilmapiiri tuntuvat kulkevan pelistä toiseen, kun Tolkienin ja Grigsbyn viitoittamalta polulta ei uskalleta karata liian kauas.

Iloisia poikkeuksiakin tosin maailmaan mahtuu, esimerkiksi FromSoftwaren Souls-sarja ja CD Projektin The Witcherit, jotka perustuvat puolalaisen Andrzej Sapkowskin saman nimiseen kirjasarjaan. Jossain on opittu, että kiinnostavaan fantasiaan on mustan ja valkoisen sijaan käytettävä mustaa ja harmaata. Näin myös CD Projektilla.

Lue lisää | Kommentit (16)

Gears of War saa vielä kolmannessa osassaan niin kutsutun viimeisen mutta ei vähäisimmän lisärin, kun peliin julkaistiin Season passin viimeinen osa.

Pelin neljäs, ja toistaiseksi viimeinen, DLC paukahti Xbox Liveen pistämään hieman lisää löylyä jo varsin monipuolisen mukaan. Paketti on varmasti erittäin tervetullut pelin faneille, viiden kartan, neljän hahmoskinin, seitsemän aseskinin ja sarjan ensimmäisestä pelistä tutun pelimuodon voimin. Paketin 800 MS-pisteen hintalappu ei ole tälläkään kerralla kovinkaan suuri, joten moninpelaajat saavat rahoilleen vastinetta.

Lue lisää | Kommentit

Konamilla ei ole mennyt viime vuosina kovinkaan vahvasti. Ainoa valonpilkahdus, jos sitä siksi voidaan kutsua, ovat olleet Metal Gear -sarjan pelit. Muutoin yhtiö on menettänyt kuninkuutensa lähes jokaisella rintamalla.

NeverDead on. Sen enempää en pysty kirjoittamaan masentumatta tyystin. Konsepti on villin erilainen, päähenkilö mielenkiintoinen ja kehittävät itsekin mehustelivat Megadethillä pelin julkistuksessa. Vaan valitettavasti nämä ovat ne ainoat asiat, jotka toimivat edes etäisesti.

Lue lisää | Kommentit

Reaaliaikastrategiaa ja räiskintää on yritetty yhdistää saumattomaksi kokonaisuudeksi jo vuosia. Battlezone ja Natural Selection ovat luultavasti risteytyksistä onnistuneimpia, mutta täydellistä tasapainoa genrejen välillä ei oikein koskaan ole kuitenkaan löytynyt. Battlezone lähestyi risteytysprosessia hieman strategiapuoli edellä, ja Natural Selectionilla taas taisi jäädä enemmän kuin yksi jalka räiskintäpelin puolelle.

Gettysburg: Armored Warfare on paperilla loistava 3PS:n ja RTS:n yhdistelmä. 64 pelaajaa. Sekä räiskintä-, että strategiavoittoiset pelimoodit. Vaihtoehtohistoriaa, scifiä, Gettysburg, Antietam. Mikä voisi enää mennä pieleen?

Lue lisää | Kommentit (3)

Resident Evil -sarjan nimissä on pistetty jauhelihaksi tolkuton määrä zombeja ja mitä lie mutantteja. Veripalttua ei silti liene koskaan tarjoiltu niin suurissa määrin kuin nyt, kun Operation Raccoon City tekee sarjasta kertaheitolla taktista räiskintää.

Selviytymiskauhun ystävien ei kuitenkaan tarvitse ripotella tuhkaa päälleen, sillä kyse on spin-offista. Virallinen Resident Evil 6 ilmestyy vasta syksyllä, mutta sitä ennen palataan kakkos- ja kolmososien tunnelmiin, pahisten riveissä.

Lue lisää | Kommentit

Japanilaisilla on vähän väliä tapana tajuta länsimaisia ilmiöitä riemukkaasti väärin. Kuka muistaa vielä Xenogearsin version kristinuskosta ja sen lopputuloksen: Jeesus-tyyliin ristillä roikkuvan Duracell-pupun? Voi Japania!

Nyt nousevan auringon maa jättää uskonnon rauhaan ja pureutuu asiaan, joka on kieltämättä monille lähellä uskontoa: Terminator-elokuviin.

Lue lisää | Kommentit (1)

Kun legendaarisesta pelisarjasta aletaan tekemään ”nykyaikaiselle yleisölle sovitettua” trendikästä toimintapeliä, ei liene yllättävää että moni vanhempi pelaaja kääntyy proverbiaalisessa haudassaan.

Muun muassa The Darkness- ja Chronicles of Riddick -peleistä tutun Starbreeze Studiosin uudelleenversiointi isometrisestä taktiikkaräiskintä Syndicatesta oli kuitenkin ensi näkemältä asenteellinen, tyly ja kaikin puolin vakuuttava ensimmäisen persoonan räiskintäpeli.

Lue lisää | Kommentit (14)

Gears of War-sarjan neljännen DLC:n myötä sota jatkuu moninpeliympäristöissä viiden kentän kokoisen karttapaketin voimin.

Epicin neljäs DLC Gears of War 3:een on tällä kertaa vain moninpeliin sijoittuva karttapaketti. Viiden kartan, Call of Duty -sarjasta tutun Prestige-toiminnon, neljän uuden hahmoskinin, kolmen aseskinin ja 250 gamerscore-pistettä sisältävä paketti on varmasti tervetullut pelisarjan faneille. 800 MS-pisteen hintainen paketti on laadultaan tuttua Epic Gamesia, eikä petä faneja tälläkään kerralla. Paketin karttavalikoima on sopiva neljän uuden kentän (Academy, Anvil, Depths, The Slab) ja yhden pelisarjan ensimmäisestä osasta tutun Escalation kera.

Lue lisää | Kommentit

Mikä on totta, mikä kuvitelmaa? Näenkö valveunia vai onko edessäni avautuva hämmästyttävä näkymä sittenkin – jotenkin – totta? Tätä pohdin, kun näin Alan Waken jorailemassa juustoisen europopin tahtiin Soneran TV-mainoksessa.

Mutta vähintään yhtä ihmeellinen on Alan Wake’s American Nightmaren tarina. Alkuperäinen Alan Wake ihastutti ja vihastutti sillä, että peliksi miltei ennennäkemättömän rohkeasti se ei tarjonnut vastauksia läheskään kaikkiin kysymyksiinsä. Eikä siis sen takia, että kehitystiimi olisi unohtanut asian, vaan ihan tarkoituksella.

Lue lisää | Kommentit (5)

Resident Evil -sarja on yksi selviytymiskauhugenren klassikoista. Voidaan puhua jopa laadun takeesta, Paul W.S. Andersonin tahrimisyrityksistä huolimatta. Välityöksi jäänyt Mercenaries herätti kuitenkin huolen: vieläkö riittää virtaa?

Sarjan toinen tuleminen 3DS-konsoleille palauttaa kurssin takaisin tarinavetoiseen ruotuunsa. Samalla paluun tekee myös usko sarjan mielekkyyteen. Resident Evil: Revelations on nimittäin erinomainen peli.

Lue lisää | Kommentit (2)

Jokainen vähänkään enempää pelannut on varmasti ammuskellut jos jonkinlaisilla aseilla ja jos jonkinlaisissa ympäristöissä. Lukemattomia ovat ne terroristit, väärän väriset vastaantulijat ja vihollisen sotilaat, jotka ovat edessämme kaatuneet, mutta miten on metsästyspelien laita?

Virtuaalisesta metsästyksestä pitäville ei ole hirvittävän paljon vaihtoehtoja ja tuntuu siltä, että genren ystävät ovat omat leirinsä löytäneet. Mitä annettavaa siis on The Hunter 2012:lla?

Lue lisää | Kommentit (8)

Eri lajityyppien naittaminen keskenään on keskimäärin erittäin vaativaa puuhaa. Toisaalta, monet pelihistorian mahtavimmista tekeleistä ovat usein juuri eri genrejen risteytyksiä. Miettikääpä vaikka Deus Exiä, joka aikaanaan yhdisti räiskinnän ja roolipelit. Ja oli ällistyttävä peli. Samalla keitaalla päivää paistattelevat tuoreempina esimerkkeinä myös Dota 2:n ja League of Legendsin kaltaiset reaaliaikanaksujen ja roolipelien fuusiot.

Nuclear Dawn ottaa tavoitteekseen yhdistää ensimmäisen persoonan räiskinnän ja ylhäältä kuvatun reaaliaikastrategian. Pelin takakansi lupaa, että tämä on toteutettu kumpaakaan pelityyppiä syrjimättä. Näinköhän on?

Lue lisää | Kommentit (6)

Arki-ilta Gotham Cityssä. Pelkkiin nahkakalsareihin sonnustautunut möhömahainen lepakkomies rullaluistelee pahvilaatikko päässään ja sinko olallaan ohitse. Perässä on pari rimppakinttuista, ja vähintään yhtä karvaista, naispuolista jokeria kirveet käsissään ja pomppukengät jaloissaan. Asetan maahan karhunraudan, lataan kiväärini ja lähden auttamaan lepakkoystävääni valtaamaan myrkkykaasuasetta.

Kehuja ja kaupallista menestystä keränneiden Arkham-pelien jälkeen anarkistinen Gotham City Impostors tuntuu liki antijytkyltä, eikä vain hullun huumorinsa vuoksi. Kolmas persoona on vaihtunut ensimmäiseen, toimintaseikkailu verkkoräiskintään ja omintakeisuus päinvastaiseen. Nyt lainataan lupia kyselemättä, etenkin lajityypin kruunatulta kuninkaalta.

Lue lisää | Kommentit (2)