Joskus hämmästelee sitä, kuinka tuotteita naitetaan yhteen mitä hämmästyttävimmillä tavoilla. Uusin Tekken on juuri sellainen tuote: se on puhdas fanituote, joka ei muita palvele. Paketti sisältää Playstation 2:lta HD-formaattiin tuodun Tekken Tag Tournamentin, tietokoneanimaatiopätkän Tekken Blood Vengeance sekä tänä jouluna tulevan Tekken Tag Tournament 2:n demon.

Mikään näistä ei oikein ansaitsisi omaa maksullista pakettiaan. Tekken Tag Tournament HD on hätäisesti kyhätty klassikon porttaus, Tekken Tag Tournament 2 on lyhyt demo ja Blood Vengeance taas aivan käsittämätön idea lähtökohdiltaankin.

Lue lisää | Kommentit

Joskus kauan aikaa sitten, kun ei ollut vielä olemassa oikeita pelejä, ihmiset pelasivat yksinkertaisia räiskintäpelejä joissa ammuskeltiin pikseleillä parin pikselin kokoisia tuhnuja, tai pelejä joissa muutaman pikselin kokoiset hahmot keräilivät pikseleitä. Osa näistä on elänyt tähän päivään saakka tavalla tai toisella, vieläpä niin ettei niiden ole täytynyt uudistua oikein millään tavalla.

Galaga ja Pac-Man ovat varsin olennainen pätkä tätä pelien alkuaikojen historiaa. Nyt tämä Namcon senioriosaston voimakaksikko on niputettu 3DS-pelikasetille, tosin graafisella kuorrutuksella, parilla myöhemmällä sarjan pelillä ja kahdella täysin uudella 3DS-peleillä. Määrällisesti ihan vakuuttava paketti, mutta ikävä kyllä pelit ovat yksi niistä asioista joissa määrä ei korvaa laatua.

Lue lisää | Kommentit

Harva peli nauttii samanlaista maailmanlaajuista arvostusta kuin The Legend of Zelda: Ocarina of Time. Kolmiulotteisten toimintaseikkailujen edelläkävijän teknologisten innovaatioiden aika on ohitettu jo aikoja sitten, mutta tarinana seikkailu on iätön.

Vanhaa Nintendo 64 -klassikkoa on vuosien saatossa uudelleenlämmitelty niin GameCubella kuin Wiin Virtual Consolessakin. Nyt vanha klassikko siirtyy 3D-aikakauteen Nintendon uutuuskäsikonsoli 3DS:llä.

Lue lisää | Kommentit (2)

JRPG-genre on kahden suurnimen lajityyppi. Näistä Final Fantasy on länsimaissa selkeästi kuuluisampi, mutta Yuji Horiin luoma Dragon Quest -sarja on aivan viime aikoihin asti ollut erityisesti eurooppalaisille tuntemattomampi nimi.

Nintendo DS muutti kuitenkin tilannetta, ja aiemmin Nintendon käsikonsolilla onkin päästy nauttimaan sarjan neljännestä, viidennestä ja yhdeksännestä osasta. Nyt on vuorossa sarjan kuudes osa, joka alun perin julkaistiin vuonna 1995. Ajan hammas on kohdellut klassisia Final Fantasyjä varsin armeliaasti, mutta huomattavasti perinteisemmän Dragon Quest -sarjan kohdalla tilanne on astetta jännittävämpi.

Lue lisää | Kommentit (1)

Final Fantasy -roolipelisarjan historiaan on mahtunut niin mahtavia kuin vähemmänkin mahtavia pelejä. Sarjan nelososa on sarjan pitkäaikaisempien fanien suurimpia suosikkeja, eikä syyttä.

Tämä on huomattu myös Square Enixillä, ja niinpä vuosien saatossa peli on saanut mitä moninaisempia uudelleenversiointeja ja jopa jatko-osia. PSP:lle julkaistu Final Fantasy IV: The Complete Collection tarjoaakin nyt koko komeuden kuorrutetulla ulkoasulla ja uudella sisällöllä varustettuna. Ainakin paperilla kyseessä on melko vaikuttava paketti.

Lue lisää | Kommentit (1)

Voi Segaa. Dreamcast oli monella tapaa aikaansa edellä, mutta kapsahti pahankertaisesti  kuuseen ison pahan Sonyn alla. Siihen aikaan sitä vähän ihmetteli, että miten näin hyvä pelitarjonta ei riittänyt, vaikka Sonylla ei ollut pistää Segaa vastaan kovinkaan kummoisia pelejä. Tästä on nyt vähän yli vuosikymmen.

Dreamcast Collectionin sisältää rutkasti hyviä pelejä. Ainakin teoriassa. Vaan kuinkas  kävikään! Kokoelman peleistä ainoastaan yksi on sellainen, josta pystyy tänä päivänä nauttimaan täysin siemauksin.

Lue lisää | Kommentit (8)

Square Enix ei ole muukalainen vanhojen pelien uudelleenlämmittelyille. Nyt vuoronsa saa hieman pienemmän piirin kulttisuosikki, SNES:lle jo alun perin julkaistu Tactics Ogre: Let Us Cling Together. Tämä on kulttuuriteko jo siitäkin syystä, ettei peliä olla tätä ennen julkaistu ikinä Euroopassa.

Kun homma on vieläpä hoidettu esimerkillisen hyvin, käsissä on uudistettu klassikko, joka varmistaa entisestään paikkaansa yhtenä genren parhaista peleistä.

Lue lisää | Kommentit (1)

Sierralla on legendaarinen maine vanhan liiton PC-pelaajien keskuudessa. Studio tunnetaan ennen kaikkea 80-luvun seikkailupeleistään, jotka käytännössä aloittivat koko graafisten seikkailupelien lajityypin.

Seikkailupelien lajityypin hävittyä valtavirrasta jäivät monet kaipaamaan vanhoja hyviä aikoja, mikä oli oletettavasti myös AGD Interactiven takapirujen motivaationa, sillä vuonna 2000-luvun alkupuolella Tierra Entertainmentina perustettu studio on keskittynyt toistaiseksi lähinnä Sierran klassikkopelien uusintaversioiden kehittämiseen.

Lue lisää | Kommentit (2)

Kysymys: miten 30 vuotta vanha peli saadaan restauroitua uuteen uskoon niin, että se on pelattavaa ja jopa kiehtovaa tavaraa?

Vastaus: otetaan alkuperäisen pelin ydin, lisätään päälle ämpärillinen iloista karkkia ja tuunataan peruspelattavuutta niin paljon, että tuloksena on eräs vuoden addiktiivisimmista pelikokemuksista. I’ve got Pac-man fever, baby!

Lue lisää | Kommentit (1)

Viisas mies totesi kerran, että Scott Pilgrim -sarjis on Nintendo-viittauksia ihmisille, jotka eivät olleet NESin aikoihin vielä syntyneetkään. Sarjakuvaa lukematta en ota tähän kantaa, mutta jos peli on yhtään muiden teosten kaltainen, väite on helppo uskoa.

Peli on nimittäin muuten aivan tavallinen pikselimättö, mutta jokaisesta ruudullisesta pursuaa esiin viittauksia vanhoihin peleihin ja niiden yksityiskohtiin. Kantaako tämä lopulta tarpeeksi pitkälle?

Lue lisää | Kommentit

Gamecuben verrattain huono menestys oli Nintendolle sikäli lykky, että Wiille löytyy runsaasti pelejä, joita voi hiljaisina aikoina julkaista hieman hiottuna uudelle yleisölle. Metroid Prime Trilogy on yksi tällainen esimerkki.

Nimi kertoo paketista melkeinpä kaiken. Kyseessä on uudelleenpaketoitu paketti, joka sisältää jokaisen ensimmäisestä persoonasta kuvatun Metroidin. Trilogy ei niinkään tarjoa paketin pelejä jo pelanneille tarjoa melkeinpä mitään uutta. Nyt tähdätään wiikakella, siinä se.

Lue lisää | Kommentit (13)

GameCube-pelejä Wiin ohjaintuella päivittävä New Play Control julkaisusarja palaa kaamean Mario Tenniksen jälkeen takaisin ruotuun erinomaisen Pikmin 2:n merkeissä. Jatko-osa esitteli aikoinaan liudan uudistuksia yksinpeliin ja tarjosi vielä kaiken lisäksi ensimmäisestä osasta puuttuneen moninpelin.

Lue lisää | Kommentit (1)

Retropelaaminen on kova juttu, turha sitä vastaan on venkoilla. Wii ja Nintendon uusi tuleminen ovat antaneet mitä epätodennäköisimmille ihmisille luvan pelata ja toki heitä kiinnostaa pelata nuoruutensa huippupelejä.

Ei olekaan siis ihme, että retrokokoelmia paukahtelee esiin vähän väliä, sillä kenellepä ei raha kelpaisi. Realistisesti rahoilleen pitäisi kuitenkin saada muutakin vastinetta kuin ROMit käteviin paketteihin pakattuna, jotta potentiaalinen pelaaja ei vain warettaisi pelejään. Onko Segasta tähän?

Lue lisää | Kommentit (5)

Ah, klassikot, nuo ikuiset nostalgian kohteet. Nykypäivän mittapuulla etenkin ne vanhimmat klassikot ovat jo täysin pelikelvottomia tapauksia, joita suurinta osaa pystyy pelaamaan vain niihin liittyen kauniiden nuoruusmuistojen ansiosta.

Usein pelinkehittäjät yrittävät rahastaa ihmisiä nostalgisiin muistoihin vedoten. Space Invaders ei ole ollut poikkeus. Siitä löytyy kaikenlaisia versioita aikalailla kaikille mahdollisille pelikoneille. Useimmat niistä ovat ala-arvoisia esityksiä, joita edes nostalgia ei riitä pelastamaan. Taito Corporation on päättänyt yrittää ainakin vielä kerran. Kiitäköön Space Invaders nykypäivään 30-vuotisjuhlansa kunniaksi.

Lue lisää | Kommentit (3)