Hyviä roolipelejä ei ole koskaan liikaa, vaikka viime syksy olikin poikkeuksellisen tiukkaa huippunimien tykitystä. Skyrim, Dark Souls ja Xenoblade Chronicles asettivat lajityypin jokaisella osa-alueella riman varsin korkealle, ja monilla roolipelien ystävillä savotta on vielä armottomasti kesken.

Nyt tähän auvoiseen tilanteeseen pyrkii vielä varsinaiseksi all-star-roolipeliksi profiloitunut Kingdoms of Amalur. Pelin takaa löytyy nimittäin kolme melkoista suurnimeä: Morrowindin ja Oblivionin pääsuunnittelija Ken Rolston, kirjallisen tuotannon määrästä vaan ei laadusta kuulu fantasiakirjailija R.A Salvatore ja sarjakuvapiirtäjä Todd McFarlane. Luulisi, että näillä eväillä niin sanotusti priimaa pukkaisi.

Lue lisää | Kommentit (18)

I Am Alive lienee useimmille melko tuntematon nimike. Alunperin Darkworksin studiolla syntynyt ja sittemmin Ubisoftin hoivaan siirtynyt seikkailu esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Sen jälkeen peli hävisi maan alle, kunnes hiljattain Ubisoft ilmoitti julkaisevansa sen tulevana maaliskuuna PlayStationin ja Xboxin latauspalveluissa. Ja ehkäpä siksi etten odottanut peliltä mitään, se iski kuin miljoona volttia.

I Am Alive on survival horror -peli ilman horror-nimikettä. Se on imenyt tunnelmansa suoraan Silent Hillista ja apinoinut ohjauksen Unchartedista. Mukaan soppaan on sekoitettu omaperäinen taistelu, joka on omissa kirjoissani yksi mielenkiintoisimmista koko pelihistoriani aikana.

Lue lisää | Kommentit (8)

Vuoden 2009 nimihirviö King Arthur: The Role Playing Wargame yritti yhdistää strategian ja roolipelin aivan uudella tavalla. Eihän lopputulos huono ollut, mutta ehkä hieman kuivakan kotikutoinen.

Aivan pian julkaistava jatko-osa tahtoo korjata edeltäjänsä puutteet. Kauniimpi pinta, dramaattisempi tarina ja toimivampi tekniikka? Se jää nähtäväksi, mutta esimakua ehdittiin saada jo prologikampanjan muodossa.

Lue lisää | Kommentit

Selviytymiskauhun ystävät ovat peliteollisuuden unohtamia äpärälapsia. Sen minkä Silent Hill ja Resident Evil aloittivat, ne myös lopettivat, molempien ottaessa toimintapainotteisemman lähestymistavan aiheeseensa. Fanit vieraantuivat. Hetken aikaa vaikutti jo siltä, ettei genre enää nousisi takaisin jaloilleen.

Kaikeksi onneksi survival horror on palaamassa tänä vuonna juurilleen uuden Silent Hillin myötä. Hetken kuluttua ilmestyvä Resident Evil Revelations kehuu sekin olevansa tuulahdus menneisyydestä ihan oikeilla puzzleilla ja kiinteillä kuvakulmilla, vaikka 3DS alustana hieman ihmetyttääkin. Näitä jättiläisiä edeltää hoosiannaa huutava Amy, joka sijaa esikuviensa tietä palmunlehdillä ja puzzleilla ja zombeilla. Se on oiva päänavaus genren tulevaan voittokulkuun, sillä tästä ei voi kuin parantaa.

Lue lisää | Kommentit (2)

Star Wars. Kaksi sanaa, jotka ovat perinteisesti saaneet leffafanit käymään kuumina ja väittelemään siitä, onko George Lucas Antikristus vai ei. Jos joku pelifani oli kateellinen siitä, että heillä ei ollut samoja mahdollisuuksia, niin nytpä on.

BioWaren hartaasti odotettu Star Wars: The Old Republic lähestyy kuukauden ikäänsä ja olen vihdoin pelannut sitä niin paljon, että uskallan antaa tuomioni.  Alkakoon väittely siitä, olenko Antikristus!

Lue lisää | Kommentit (36)

Amerikkalainen Telltale Games on tähän saakka kunnostautunut mainioilla seikkailupeleillään. Sam & Max, Tales of Monkey Island, Strong Bad’s Cool Game For Attractive People ja Back to the Future olivat kaikki mitä muikeinta viihdettä.

Puhun menneessä aikamuodossa, sillä firman tuorein peli ei ole varsinaisesti seikkailupeli. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, ei aina myöskään niin mainio. Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa Jurassic Parkiin!

Lue lisää | Kommentit

Se on täällä taas, nimittäin Nintendon vihreänuttuisen hiippalakki Linkin uusin seikkailu. Eikä yhtään liian aikaisin: Wii nimittäin kärsii kroonisesta seikkailupelipulasta, ja edellisen pöytäkonsoli-Zeldan  julkaisu ajoittuu kauas Wiin itsensä julkaisun aikoihin.

The Legend of Zelda on, pääosin syystä, saanut melkoisen kulttisuosion, ja uutta Skyward Sword-seikkailuakin on monella suunnalla hehkutettu virheettömäksi ja muutenkin täydelliseksi peliksi. Aiheeseen astetta vähemmän fanaattisesti suhtautuva kuitenkin helposti kyseenalaistaa tällaiset väitteet, ja näin on syytäkin. Fanipojat ja -tytöt, takaisin pelien ääreen, tästä arvostelusta teille ei tule kuin paha mieli.

Lue lisää | Kommentit (4)

The Old Republic. Kolme sanaa, jotka merkitsevät paljon. MMO-maailman uusi Jeesus. Massiivimoninpelien seuraava aalto. Uusin WoWin tappaja. Joidenkin muiden mielestä myös samalla BioWaren tappaja. Ja niin paljon muuta.

Pitkä odotus on miltei ohi, sillä peli ilmestyy jo vajaan kuukauden kuluttua. Bioware ja EA väänsivät hypevipua kaakkoon avoimen betaviikonlopun myötä ja mekin olimme siellä. Viikonlopun yllättävä havainto?The Old Republic on MMO.

Lue lisää | Kommentit (27)

Perinteiset japsiropet ovat nykyään pahassa pulassa, sillä koko genre kärsii imago-ongelmasta. Sen suurin peli ja näkyvin peli, Final Fantasy XIII, otettiin vastaan erittäin ristiriitaisesti. Niille, joille genre on vain yksi genre muiden joukossa, onkin luvassa suuri yllätys: Xenoblade Chronicles on sukupolvessaan ehkä genrensä paras peli.

Xenoblade Chronicles on vain nimellisesti sukua Monolith Softin aiemmalle Xenosagalle. Tarina, maailma ja hahmot ovat täysin uusia, eikä edellisiin Xeno-peleihin koommin viitata. Ei sillä, etteikö  juonikuvioissa olisi rutkasti tuttua.

Lue lisää | Kommentit (3)

Kuvitelkaa pelisarja, joka on tarjoillut seitsemäntoista vuoden ajan omalta osaltaan ehkä tietokoneroolipelien laajimpia maailmoja yhdistettynä joustavaan ja monipuoliseen hahmonkehitykseen. Samalla kyseistä pelisarjaa ovat varjostaneet lukuisat ongelmat, joiden vuoksi se ei ole yltänyt koskaan todelliseen potentiaaliinsa.

Seuraavaksi kuvitelkaa samaisen sarjan tuorein osa, joka voisi säilyttää kaikki sarjan hyvät puolet, samalla jättäen taakseen kuta kuinkin kaikki sarjan ongelmat. Ja kiilaa samoin tein koko lajityypin kirkkaimpaan kärkeen. Ei, kyseessä ei ole teoreettinen spekulaatio, vaan kaikki yllä mainittu on täyttä totta. Saammeko esitellä, Elder Scrolls V: Skyrim.

Lue lisää | Kommentit (46)

Kenties merkillepantavinta Assassin’s Creed: Revelationsissa on se, että sen lopputekstit kestävät noin viisitoista minuuttia. Peliä ei ole työstänyt kaksi, eikä kolme vaan kuusi Ubisoftin omistamaa studiota yhtä aikaa, joka kertoo jo varsin paljon panostuksesta pelisarjaan.

Ja se näkyy. Ezio Auditoren matka saavuttaa lakipisteensä kuumaverisen italiaanon kolmannessa pelissä, joka pistää hänen tarinansa pakettiin, ja tekee samalla tilaa uudelle päähenkilölle. Mutta kuinka parantaa enää Assassin’s Creed Brotherhoodista, joka oli omissa kirjoissani yksi viime vuoden parhaista peleistä? Yksinkertaista: vaihdetaan pelin painopistettä.

Lue lisää | Kommentit (12)

Bethesdan The Elder Scrolls -pelisarjaa joko rakastaa tai vihaa. Sarja on perinteisesti tarjonnut uskomattoman laajoja pelimaailmoja, reilusti tekemistä ja mielenkiintoisen, joustavan hahmokehityksen.

Ikävä kyllä näiden vastapainona pelaajat ovat perinteisesti saaneet simppelin tarinan, geneeristen hahmojen täyttämiä kaupunkeja ja osittain varsin persoonallisia pelisuunnittelullisia ratkaisuja. Sarjan viides osa Skyrim on ensimmäinen ensisijaisesti konsoleille tehty Elder Scolls -roolipeli, mikä on saanut sekä pelisarjan ystävät että viholliset varpailleen. Me kävimme testaamassa, mitä oikein on onkaan luvassa.

Lue lisää | Kommentit (37)

Tämän sukupolven konsolikisassa alun perin johtajan paikkaa pitäneellä Nintendolla ei mene nyt ihan yhtä loistokkaasti. Wii-pöytäkonsolin liikkeentunnistus on menettänyt hohtoaan kilpailijoiden vastaavien tuotteiden ilmestyttyä, ja laadukkaat pelitkin ovat olleet ani harvassa. Myös keväällä ilmestynyt uusi käsikonsoli 3DS on kärsinyt kunnollisten pelien puutteesta, vaikkei laitteessa itsessään vikaa olekaan.

Kävimme Nintendon maahantuoja Amolla testaamassa Nintendon loppuvuoden ja ensivuoden alun uutuuksia, ja raportoinnin ensimmäisessä osassa tutustumme legendaarisen Zelda-sarjan seuraavaan osaan.

Lue lisää | Kommentit (1)

Yksi keskiajan luetuimmista teksteistä oli Ars Moriendi, kuolemisen taito. Se opetti lohduttomassa ruton piinaamassa maailmassa eläneille ihmisille kuinka kuolla oikein, jotta paljon haluttu taivaspaikka irtoaisi. Samalla se antoi toivoa siitä, että maanpäällinen tuska on vain hetkellistä ja ohimenevää, jonka jälkeen kaikki olisi paremmin.

Nykyaikana jonkinasteiseksi kuolemisen taidoksi voisi nähdä japanilaisen From Softwaren Demon’s Souls -toimintaroolipelin ja sen jatko-osan Dark Soulsin. Kun pelin mainoslause on ”Prepare to die”, voi arvella että kuolemisesta on tehty vähintään samanlaista taidetta kuin sen masokistisen vaikeaksi kehutussa edeltäjässäkin. Ja kyllä, kuoleminen ei koskaan ole ollut näin kaunista.

Lue lisää | Kommentit (13)

Kuten pitkäaikaiset lukijat muistavat, pidän kovasti Uncharted-sarjasta. Naughty Dogin pelisarja on mitä parhain kunnianosoitus 80-luvun seikkailuelokuville ja kunnon Indiana Jones –meiningille. Siinä sivussa ne ovat myös erinomaisia pelejä.

Olen jo kahdesti Unchartedin lopputekstien pyöriessä hämmstellyt, miten Naughty Dogin porukka pystyisi mitenkään enää parantamaan tahtiaan pelin jatko-osaa varten, ja kahdesti olen joutunut sanani nielemään. Uncharted 3 on nimittäin sarjansa paras peli.

Lue lisää | Kommentit (20)