PC-maailmassa tulee vastaan jos jonkinnäköisiä pelejä, mutta yhdestä asiasta voi olla varma: japanilaisia roolipelejä joutuu etsimään kissojen ja koirien avulla. Nuivasti PC-pelaamiseen suhtautuvien nousevan auringon maan veijareiden sijasta lajityyppi on PC:llä elänyt lähinnä indie-piirien ansiosta.

XSEED on entisen Square Enix USA -jengin perustama firma, joka on ottanut jonkinasteiseksi elämäntehtäväkseen vanhojen JRPG-klassikoiden tuomisen länsimaihin ja jopa Steamiin. PC-puolella firman ensimmäinen konkreettinen saavutus on yli 20 vuotta vanhan Ys III-toimintaroolipelin kääntäminen.

Lue lisää | Kommentit

Joku viisas mies sanoi joskus, että kun jotain odottaa liikaa, todellisuus ei voi koskaan olla yhtä hyvä kuin kuvitelmat. Jos joku peli on kandidaatti tämän sanonnan testaamiseksi, niin Diablo III. Sitä kun odotettiin kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän kuumeisesti.

Odotus päättyi vihdoin jyrähdyksellä, kun Diablo julkaistiin miljoonien pelaajien iloksi. Ja sitten alkoi poru. Itku pitkästä ilosta, nillitystä turhista asioista vai todiste sananlaskumme paikkansapitävyydestä? Minulla on oma mielipiteeni, jonka nyt esitän.

Lue lisää | Kommentit (36)

Saksalainen Piranha Bytes on vuosien saatossa tullut tunnetuksi monipuolisista, hankalia valintoja tarjoavista rooliseikkailuistaan, jotka kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuntuvat sortuvan samoihin lapsuksiin taistelun ja tehtävien suhteen.

Perinteisenä fantasiaroolipelisarjana aloittanut Risen siirtyy toisen osansa myötä roolipeleissä vähemmän tutkitulle alueelle: merirosvoiluun. Tiukasta fantasiasta aalloille ja tropiikkiin siirtyminen kuulostaa ensi kuulemalta varsin väkisin väännetyltä ratkaisulta, mutta lopputulos toimii jopa yllättävän hyvin. Suurimmaksi kysymykseksi jää kuitenkin se, onko Piranha Bytes onnistunut viimeinkin välttämään perinteiset sudenkuoppansa.

Lue lisää | Kommentit

Nintendon jo elinkaarensa loppupuolelle vanhenneen Wii-konsolin pitkä ja suorastaan krooninen seikkailupula on valitettavasti jokaisen konsolin omistaneen tiedossa. Piristystä valikoima sai oikeastaan vasta viime vuoden puolella tämän konsolisukupolven parhaan konsoliroolipeli Xenobladen muodossa.

Myös helmikuussa ilmestynyt Last Story oli loistava, ja nyt kolmio saa viimeisen kulmansa, kun GANBARION-firman Pandora’s Tower on saapunut Eurooppaan. Siinä missä niin sanotun Rainfall-kolmikon kaksi edellistä osaa olivat suhteellisen perinteisiä roolipelejä, Pandora’s Towerin kutsuminen sellaiseksi olisi melkoista harhaanjohtamista. Se kun on jotain aika paljon muuta.

Lue lisää | Kommentit

Elämme uudelleenjulkaisujen aikaa. Julkaisijoiden laatikot suorastaan pullistelevat oikeuksia klassikkopeleihin, jotka voi tuoda myös uuden pelaajasukupolven näppien ulottuville. Nyt tästä varastosta on ongittu esille Silent Hill.

Vanhan suosikin uusiminen on haastavaa puuhaa. Kehitys kehittyy eivätkä kymmenen vuotta vanhat ratkaisut välttämättä tunnu enää tuoreilta. On aivan liian helppoa mennä yli aidan matalimmasta kohdasta.

Lue lisää | Kommentit

Syyllisyys ja trauma, kosto ja anteeksianto. Kaikki ne asiat, jotka haudataan syvälle ihmisen sisimpään kaivetaan näkyville Silent Hillin kaupungissa. Pakoon pääsee vain se, joka pystyy hyväksymään menneisyytensä.

Tämän oppii pelottavalla tavalla myös vankilatuomiotaan kärsivä Murphy Pendleton. Vankikuljetuksen meneminen niin sanotusti metsään jättää Murphyn vangiksi kaupunkiin, jossa sumu ja hiljaisuus peittävät taakseen menneisyyden haamut.

Lue lisää | Kommentit

Seikkailupeleihin erikoistuneella Telltalella oli Jurassic Parkin jälkeen paljon petrattavaa. Firman dinosaurusseikkailu oli todellinen pettymys eikä ikinä onnistunut lunastamaan sitä visiota, joka tiimillä oletettavasti oli.

Niinpä en lähtenyt The Walking Dead –sarjan ensimmäiseen peliin hirveän positiivisten ennakko-odotusten vallassa. Olisi kannattanut lähteä, sillä jos meno jatkuu tällaisena, kyseessä on Telltalen paras pelisarja.

Lue lisää | Kommentit (8)

Fantasialajityyppi on kaikessa mielenkiintoisuudessaankin yleensä melko kaavoihinsa kangistunutta ja aloitekyvytöntä touhua. Samat rodut, juonikuviot, ympäristöt ja ilmapiiri tuntuvat kulkevan pelistä toiseen, kun Tolkienin ja Grigsbyn viitoittamalta polulta ei uskalleta karata liian kauas.

Iloisia poikkeuksiakin tosin maailmaan mahtuu, esimerkiksi FromSoftwaren Souls-sarja ja CD Projektin The Witcherit, jotka perustuvat puolalaisen Andrzej Sapkowskin saman nimiseen kirjasarjaan. Jossain on opittu, että kiinnostavaan fantasiaan on mustan ja valkoisen sijaan käytettävä mustaa ja harmaata. Näin myös CD Projektilla.

Lue lisää | Kommentit (16)

Joskus neljännesvuosisata sitten ilmestynyt Dungeon Master -roolipeli oli jotain todella uutta ja ihmeellistä. Reaaliaikainen ensimmäisen persoonan luolastoseikkailu, jossa taistelu ja muu interaktio hoidettiin uudella tavalla – hiirellä. Tekniikka rajoitti liikkumisen 90 asteen kulmiin, mutta se ei menoa haitannut. Peli ei ollut pelkästään teknologinen edisysaskel, vaan sisälsi myös huomattavasti sisällöllisiä oivalluksia ja määritteli kokonaisen peligenren.

Dungeon Masterin jälkiliukkailta syntyi 90-luvun kulta-aikoina paljon loistavia pelejä kuten Eye of the Beholderit, Wizardryt, Might & Magicit (ei se Heroes of Might and Magic mitä nykyään pelataan) ja henkilökohtainen suosikkini Lands of Lore. Kaikki hyvä kuitenkin päättyy aikanaan ja genre pikkuhiljaa kuoli pois, tai oikeammin kehittyi Skyrim kaltaisiksi eepoksiksi. Monet näistä klassikoista löytyvät muuten Good Old Games –verkkokaupasta edullisina digilatauksina.

Lue lisää | Kommentit (13)

Erinäisten tähtinimien yhteen hiileen puhaltamisen seurauksena syntynyt, helmikuun alussa julkaistu Kingdoms of Amalur: Reckoning oli viihdyttävä muttei oikein millään tasolla  poikkeuksellinen toimintaroolipeli.

Roolipelien laajentaminen DLC-paketeilla ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Esimerkiksi Dragon Age Originsin DLC-valikoima oli todella epätasapainoinen ja herätti lopulta lähinnä negatiivisia tuntemuksia. Reckoningin ensimmäinen laajennus kuitenkin lupaa hyvää myös tulevaisuudelta.

Lue lisää | Kommentit

Jenova Chen ja hänen luotsaamansa thatgamecompany on pelifirma, joka on tullut sekä hyvässä ja pahassa tutuksi siitä, että sen pelejä ei kaikilla mittapuilla oikein voi kutsua peleiksi. Abstraktin terälehtiseikkailu Flowerin jälkeen firman Journey-seikkailupeli tuntuu askeleen enemmän peliltä, mutta thatgamecompany haluaa selkeästi profiloitua firmana, joka tarjoaa lähinnä kokemuksia.

Tässä mielessä aavikolle sijoittuva seikkailu Journey on yhtä karu ja pelkistetty kuin ympäristönsä, mutta fyysinen matka ja määränpää jäävät Chenin visioissa jonnekin metatasolle. Nimi voi olla yhtä paljon tai yhtä vähän kuin mitä se on.

Lue lisää | Kommentit (4)

Mistwalker-firman piti olla nykyisen konsolisukupolven JRPG-messias. Final Fantasyjen luojan Hironobu Sakaguchin ja sarjan hovisäveltäjä Nobuo Uematsun yhteistyötä odotettiin innolla, mutta tähän mennessä firma on saanut aikaiseksi ainoastaan ärsyttävien hahmojen ja onton tarinan piinaaman Blue Dragonin ja varsin mainion muttei millään tasolla erikoisen Lost Odysseyn.

Pitkään oikeiden pelien puutteesta kärsinyt Nintendon Wii-konsolin pelivalikoima sai uuden Zeldan ja erityisesti Xenoblade Chroniclesin myötä paljon kaivattua piristystä viime vuoden loppupuolella, ja Mistwalkerin Last Storyllä on mainio mahdollisuus jatkaa samalla linjalla. Sakaguchin täysosumaa ollaan jo jouduttu odottamaan aivan liian kauan.

Lue lisää | Kommentit (7)

BioWaren Mass Effect -avaruussaaga on muotoutunut yhdeksi kaikkien aikojen eeppisimmistä, elokuvallisimmista ja tunteita herättävimmistä pelisarjoista. Komentaja Shepardin taistelu kaiken kehittyneen orgaanisen elämän 50 000 vuoden välein tuhoavaa reaper-konerotua vastaan on ollut pullollaan vaikeita valintoja ja mieleenpainuvia kohtauksia.

Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan, niin myös Shepardin matka. Pelätty ja ansiokkaasti vältelty reaperien invaasio on viimein todellisuutta, ja ajan loppuessa valinnat muuttuvat yhä vaikeammiksi ja seuraukset yhä lopullisemmiksi. On monia syitä miksi Mass Effect on tämän päivän kiistaton tähtipelisarja, ja on myös monta syytä miksi Mass Effect 3 nivoo koko paketin kasaan erinomaisesti.

Lue lisää | Kommentit (48)

Vuosien tutkimisen jälkeen ihmiskunta löytää omaamme vastaavan aurinkokunnan, josta löytyy vieläpä merkkejä elämästä. Kiireen vilkkaa maan parhaat tiedemiehet ja –naiset lähetetään tutkimusmatkalle hevonkuusen tuolle puolen. Vähemmän yllättäen kaikki menee pieleen.

J.U.L.I.A. –pelin alkuasetelma on tuttuakin tutumpi. Keski-ikäinen mulkosilmä Rachel Manners herää pakastearkustaan, kun asteroidi kolhaisee hieman aluksen pintaa. Herätys on kuin teekkarilla vapun jälkeisenä maanantaina. Missään ei näy ketään, mitään ei muista ja ainoa juttukaveri on tietokone. Lähtökohdat eivät ole tuoreimmat mahdolliset, mutta ei niiden aina tarvitse ollakaan. 

Lue lisää | Kommentit (1)

I Am Alive on Alone in the Dark: The New Nightmaresta tutun Darkworksin aivoitusten tuote,. Pelin omi sittemmin itselleen Ubisoft, joka jatkoi kehitystä kaikessa hiljaisuudessa. Kyseessä on selviytymispeli sanan vankimmassa merkityksessä. Maailma on mennyt perseelleen. Miksi? Sitä legenda ei kerro. Tarina ei myöskään valota päähenkilön nimeä saati hänen taustojaan. Itse asiassa kaikki kysymykset jätetään hämärän peittoon.

Vain yksi asia on varma. Ubisoft on myöntänyt I Am Aliven alkaneen täysimittaisena pelinä. Studion talousjohtajan mukaan päätös muuttaa peli ladattavaksi oli puhtaasti taloudellinen. Ehkäpä Assassins Creed on imenyt yhtiön kirstut tyhjäksi. Oli miten oli, I Am Alive lienee ensimmäisiä pelejä, joka on kehitetty kuin televisiosarjan pilottijaksot.

Lue lisää | Kommentit (11)

HD-kokoelmat saattavat tuntua joistain vain rahastuksilta, mutta Sonyn uusimman uudelleenjulkaisukokoelman kohdalla voi sanoa olevansa iloinen sen olemassaolosta. ICO ja Shadow of the Colossus ovat suhteellisen pienen piirin rakastamia pelejä.

Etenkin Shadow of the Colossuksen alkuperäinen julkaisu kärsi suuruudenhulluudesta, mikä johti tiettyihin teknisiin ongelmiin. Ne ovat kuitenkin saaneet uuden mahdollisuuden erinomaisen HD-paketin myötä.

Lue lisää | Kommentit (1)

Miekkaa ja magiaa, seikkailua ja strategiaa. Kuningas Arthurin aikakautta, siis sitä kuviteltua sellaista, lähestytään harvoin näin monipuolisissa merkeissä. Tosin tällä kertaa jäädään lupauksen asteelle.

Ihan kivan King Arthurin jatko-osan esiosa, sanahirviö tämäkin, lupaili kivaa. Täyspeli on kaikkea sitä, mitä maistiainenkin, mutta ei sitten oikeastaan juuri mitään muuta. Vikaanhan tämä meni, mutta miksi ja kuinka pahasti?

Lue lisää | Kommentit

Telltalen ja episodipohjaisuuden hallitsemassa seikkailupeligenressä puhtaasti paketoitua itsenäistä peliä voinee pitää jonkinlaisena taloudellisena riskinä tai jopa itsemurhana. Tämä ei kuitenkaan ole häirinnyt saksalaista King Artia.

Firman hiirivetoinen seikkailu Book of Unwritten Sales on kotimaassaan, Valtakunnan kielellä tehtynä versiona kerännyt loistavia arvosanoja. Nyt tämä fantasiahenkinen perinteinen seikkailu on käännetty englanniksi. Onkin aika katsoa onko teos hypen arvoinen vai onko joko käännöksessä tai rakkaiden aseveljiemme arvostelukyvyssä kenties jotain vikaa.

Lue lisää | Kommentit (9)