15.5.2013, 14.00
Dungeonland on paperilla mainio idea: otetaan fantasia-aiheinen huvipuisto, jonka kaikki laitteet ovat kolmen pelaajan mätkyttelypelejä. Heitetään mukaan aimo annos huumoria ja hyvää meininkiä, eikä tuloksena voi olla muuta kuin mainio peli. Eihän?
Valitettavasti videopelit eivät ole paperia, sillä kehitystiimiltä on unohtunut peliä tuunatessaan parikin aika tärkeää asiaa, minkä seurauksena Dungeonland on täysi pannukakku.
7.5.2013, 17.00
Mega Manien luojana tunnettu Keiji Inafune on viime vuodet viettänyt aikaansa Soul Sacrifice -toimintaroolipelin parissa. Monster Hunterien tontille mielivän Soul Sacrificen esikuvia ei tarvitsekaan etsiä kaukaa.
Synkkä tunnelma ja kiinnostava, uhraukseen ja pelastamiseen perustuva taistelujärjestelmä ovat Soul Sacrificen ehdottomia etuja. Monster Huntereissa tärkeintä on kuitenkin itse taistelu ja pelaajien välinen yhteistyö. Näiltä osin Inafunen luomus ei kuitenkaan yllä lähellekään esikuviaan.
1.5.2013, 19.29
Puolentoista vuoden takainen Star Wars: The Old Republic oli kolossaalinen pettymys. Aluksi niin lupaavalta vaikuttanut peli muuttui nopeasti itseään toistavaksi grindiksi, jonka pelaajat hylkäsivät laumoissa ilmaiskuukautensa jälkeen.
Nyt, useita päivityksiä myöhemmin, on ensimmäisen lisälevyn paikka. Palaamme takaisin kaukaiseen galaksiin katsomaan, onko mikään muuttunut – ja jos on, mihin suuntaan.
29.4.2013, 12.00
Kun Dungeons & Dragons –roolipelilegenda sai neljännen laitoksensa, monen ensireaktio oli, että koko systeemi oli kuin tietokonepeliä tai MMO:ta varten tehty. Miksei moisia siis ehditty laitoksen elinaikana juuri näkemään? Mene ja tiedä, mutta nyt nähdään ja vieläpä aika laadukas sellainen, ainakin betatestin perusteella.
27.4.2013, 14.00
Parin vuoden takainen Dead Island oli kuin oppikirjaesimerkki rosoisesta timantista. Vähän kaikki reunat repsottivat urakalla, mutta silti pelissä oli sitä jotain sen verran, että itsekin väänsin sitä pitkälti yli 20 tuntia eri alustoilla.
Niinpä kun kehitystiimi ilmoitti puskevansa ulos jatko-osan, olin paitsi yllättynyt, myös toiveikas. Nyt jos koska olisi tilaisuus korjata ne pelin ongelmat! Kultainen sellainen! Joten miksi hitossa niin ei sitten ole tehty?
26.4.2013, 14.09
Sonyn PS Vita -käsikonsoli on pätevä laite, mutta myyntiluvut ja pelivalikoima ovat vielä jääneet vaatimattomiksi. Mega Man -suunnittelija Keiji Inafunen luoma Soul Sacrifice on toimintaroolipeli, joka voi hyvinkin olla yksi Vitan kaipaamista piristysruiskeista.
Soul Sacrifice on kunnianhimoinen paketti. Se lupaa maksimissaan neljän pelaajan moninpelin, kymmeniä tunteja pelattavaa ja syvällisen taistelujärjestelmän. Pelin poikkeuksellisen laaja demoversio antaakin pelistä kattavan kuvan, ja vieläpä varsin hyvän sellaisen.
16.4.2013, 14.00
Pidätkö metallista? Saavatko Black Sabbathin, Iron Maidenin, Judas Priestin ja Motörheadin kaltaiset nimet hymyilemään lämpimästi? Siinä tapauksessa tässä on peli sinulle!
Mutta hetkinen, joku nyt takarivissä ihmettelee. Eikö tämä peli arvosteltu Domessa jo kolme vuotta sitten? Kyllä, mutta se oli silloin se, nyt on aika tutustua vihdoin PC-versioon, joka ilmestyi vihdoin pari viikkoa sitten!
12.4.2013, 15.46
Yksi viime vuoden ehdottomasti mielenkiintoisimmista roolipelitapauksista oli Capcomin Dragon’s Dogma. Japanilainen näkemys länsihenkisestä roolipelistä oli mukavaa pelattavaa, ja tarjosi vieläpä loistavat online-ominaisuudet. Ihan täysin vapaasti kaverien kanssa ei päässyt pelaamaan, vaan oman seikkailijaryhmän sai koottua kavereiden omista hahmoista. Omituiselta kuulostava idea toimi lopulta erinomaisesti, ja toi pelaamiseen hauskaa kilpailuelementtiä.
Dragon’s Dogma kärsi lähinnä pienestä pelimaailmasta, alueiden kierrättämisestä ja vaivalloisesta matkustamisesta. Itsenäisesti kaupattava Dragon’s Dogma: Dark Arisen -laajennus pyrkii monin tavoin vastaamaan esitettyyn kritiikkiin
4.4.2013, 17.59
Suomessa tehdään paljon pelejä, mutta valtaosa niistä on nykyään kepeitä mobiilipelejä. Pitkään ja hartaasti väsättyjä ”oikeita” pelejä näkee paljon harvemmin. Saati sitten sellaisia, joita pieni tiimi on tehnyt näkkäripalkalla useiden vuosien ajan.
Driftmoon tekee sarjaan merkittävän ja tervetulleen poikkeuksen. Se kun on äärimmäisen pienen porukan väsäämä old school –roolipeli ja vieläpä pahuksen hyvä sellainen.
2.4.2013, 19.18
Vanha sanonta kertoo, että pessimisti ei pety ikinä. Optimisti yleensä pettyy, mutta siitä huolimatta joitain asioita ei voi odottaa kuin positiivisesti. Eräs näistä oli Bioshock Infinite. Rakastin sarjan aiempia pelejä, joten odotukset tuoreimman osan kohdalla olivat huipussaan.
Nyt onkin todettava, että jos pessimisti ei pety, niin ei hän juuri ilahdukaan. Entä kun optimisti on oikeassa? Se tuntuu hyvältä, pojat. Ja nyt tuntuu!
22.3.2013, 14.00
Kolmisen vuotta sitten julkaistu StarCraft 2: Wings of Liberty oli vaatimattomasti lajityyppinsä ehkä kirkkain helmi. Moneen kertaan nähty kaava tehtynä paremmin kuin koskaan aiemmin. Ei ihme, että lisälevyltä odotettiin paljon.
Tiukasti ihmisten joukossa vietetyn ensimmäisen kampanjan jälkeen pelaajat asetetaan tällä kertaa aivan erilaisen haasteen eteen. Ohjattavana on nimittäin hyönteismäinen zerg-muukalaisrotu, jonka tavoitteena ei ole sen vähempää kuin universumin herruus. Mutta Heart of the Swarm käsittelee ensisijaisesti kostoa.
15.3.2013, 17.30
Kuinka moni meistä olisi vuoden odotetuimpia pelejä pohtiessaan heittänyt listalle Crystal Dynamicsin Tomb Raiderin? Itse en ainakaan. Sarjan aiemmat pelit olivat kasvavassa määrin väsynyttä settiä ja ennakkohehkutuksen perusteella tuntui siltä kuin oppia olisi ammennettu aivan vääristä lähteistä.
Ehkä juuri vähäisten odotusteni takia olenkin kuin ällikällä lyöty kun kävi ilmi, että Tomb Raider on alkuvuoden iloisin peliyllätys ja aivan pahuksen hyvä peli.
Jo kuolleeksi luultu hiirivetoisten seikkailujen lajityyppi on viime vuosina noussut uuteen kukoistukseensa. Tästäkin huolimatta niissä on havaittavissa uusia elementtejä: useat toiminnot hoidetaan yhdellä ja samalla hiirennappulalla, eikä itse tekemisen muotoa tarvitse ongelmaa ratkaistaessa miettiä.
Kotimaista alkuperää oleva Fester Mudd: Curse of the Gold on kuitenkin aito paluu lajityypin kulta-ajoille. Sekä pelimekaniikka, ulkoasu että onneksi myös huumori ovat uskollisia aikakaudelle, jota moni pelialan veteraani muistelee kaiholla ja lämmöllä.
13.3.2013, 18.00
Sarjakuvamaailmassa ”mitä jos” –henkiset vaihtoehtotodellisuudet ovat suuri juttu ja arvioni mukaan vastaavat noin 80% sarjisnumeroiden sisällöstä. Pelimaailmassa niitä ei usein nähdä, mutta nytpä nähdään!
Assassin’s Creed III:n DLC kun kysyy mielenkiintoisen kysymyksen: ”mitä jos George Washington olisi ollut kusipäinen tyranni ja todellinen sarjakuvapahis?”
25.2.2013, 15.15
Tässä on eräs pelimaailman perusteellinen totuus: kun Ron Gilbert tekee pelin, minä olen kuulolla. Kun Ron Gilbert ilmoittaa tekevänsä seikkailupelin, jossa saa valita pinosta erilaisia hahmoja ja niiden kanssa sitten komediaseikkailla, ryhdyn kuolaamaan.
Tässä tapauksessa tosin taisin kuolata hieman ennenaikaisesti, sillä vaikka The Cave toki sopiikin yllä kuvailtuun muottiin, se ei ole varsinaisesti koko totuus.
18.2.2013, 15.00
Kickstarterissa kerätään rahaa moneen mielenkiintoiseen projektiin, mutta tuloksia on nähty vasta hiljattain. Yksi näistä toteutuneista projekteista on Cognition: An Erica Reed Thriller, eivätkä rahat menneet tässä hukkaan.
Phoenix Online Studiosin ensimmäinen kaupallinen peli on jännittävä sarjamurhaajatrilleri, joka yhdistelee agenttijännäriin kevyitä yliluonnollisia elementtejä. Mikä parasta, peli on toteutettu perinteisten osoita ja klikkaa -seikkailujen hengessä.
12.2.2013, 16.03
Uusien konsolien julkaisussa pelitilanne on useammin huono kuin ei. Vaikkei Wii U:n julkaisutarjonta ollutkaan sieltä konsolijulkaisuiden huonoimmasta päästä, aina voi parantaa. Mass Effect 3 on hämmentävä Wii U -julkaisu on ehkä hieman hämmentävä: se on trilogian viimeinen osa julkaistuna alustalle, jolla ei pääse pelaamaan kahta edellistä peliä.
31.1.2013, 16.00
Hengettömän ja raskaan Elder Scrolls -sarjan täysin uuteen kukoistukseen nostanut sarjan viides osa Skyrim on alkuperäisenä pakettinakin helposti toista sataa tuntia nielevä eepos. Jossain välissä kaavamaiset Radiant-tehtävät kuitenkin alkavat toistaa itseään ja vanhat viholliset eivät enää tarjoa haastetta.
PC-pelaajat ovat olleet sikäli onnellisessa asemassa, että ovat päässeet nautiskelemaan toinen toistaan hienommista modeista, joilla pelin saa rukattua periaatteessa uuteen uskoon. Konsolipelaajat ovat riippuvaisia Bethesdan omasta lataussisällöstä. Kalliihko DLC-paketti Dawnguard lisää peliin muun muassa kehittyneet versiot vampirismista ja ihmissusista. Valitettavasti muu sisältö jää laihanlaiseksi.
30.1.2013, 17.00
Telltale-fanit voivat olla eri mieltä, mutta allekirjoittaneelle viime vuoden ehdottomasti kovin seikkailupelitapaus oli hauska ja nokkela Book of Unwritten Tales. Saksalaispoppoo King ARTin viiveellä englanniksi käännetty fantasiapläjäys yhdisti neljän päähenkilön tuomat mahdollisuudet, hyvän käsikirjoituksen ja loistavat tuotannolliset arvot erinomaiseksi kokonaisuudeksi.
Critter Chronicles avaa kahden alkuperäisen Book of Unwritten Tales -sankarin, ihmisseikkailija Naten ja tämän aisaparin, sympaattisen Critter-otuksen menneisyyttä, lähinnä sitä kuinka kaksikko alun perin tapasi. Lopputuloksena on mainio, muttei ihan ensimmäisen Unwritten Talesin veroinen seikkailupeli.
27.1.2013, 16.00
Wadjet Eye Games on tullut tutuksi karun näköisistään mutta toimivista seikkailupeleistään. Gemini Rue, Resonance ja Blackwell-sarjan pelit ovatkin lajityypin ystäville varmasti tuttua kamaa. Tuorein firman teos on post-apokalyptinen Primordia.
Robottien kansoittamaan, sodan runtelemaan maailmaan sijoittuva peli esittelee kaksi sympaattista robottisankaria, samalla pureutuen koneiden ja robottien älyn ja elämän eksistentiaalisiin kysymyksiin. Luvassa on hieno, mutta varsin lyhykäinen kokemus.
Vanhemmat jutut arkistosta.
Kommentit
Keskustelut
Facebook