Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Harry Potter. Elokuvapuolella loistanut tarina ei ole ollut parhaimmillaan peleissä, pois lukien erinomainen Lego Harry Potter. Nyt on tullut aika solmia kiinni myös palikka-Potterin juonenpäät.

Traveller’s Tales jatkaa omalla mukavuusalueellaan operoimista. Lisää legoja, lisää hahmoja ja sama tuttu pelattavuus. Tuskinpa tämä silti sarjan faneja haittaa, sillä uusi Lego-Potter on sarjan paras suoritus.

Lue lisää | Kommentit

Kuten olen jo arvosteluissa ja ennakoissa väsymiseen saakka toistellut, parin vuoden takainen Trine oli sen vuoden suosikkipelejäni. Hempeä grafiikka, erinomainen soundtrack ja todella mukaansatempaava fysiikkakikkailu olivat hyvän pelin resepti.

Ja ilokseni voin todeta, että sitä ne ovat nytkin. Trine 2 on nimittäin täällä ja vaikka joku voisi masentuneena todeta, että se on vain lisää Trineä, minä toteankin riemastuneena, että hei: se on lisää Trineä!

Lue lisää | Kommentit (5)

Rayman on sellainen nimi menneisyydestä, joka ei oikein merkitse enää paljon mitään paitsi paatuneimmille peliparroille. Joku voi kyllä tunnistaa ranskalaisen maskotin Ravin’ Rabbids –pelien nimistä, mutta hänen omia pelejään tuskin kukaan muistaa enää.

Eikä suotta, sillä 16-bittisten vuosien jälkeen Raymanin pelitarjonta on ollut suorastaan noloa. Mutta se muuttuu nyt. Rayman Origins kun on vuoden parhaita yllätyksiä.

Lue lisää | Kommentit (8)

Muutaman vuoden takainen Trine oli todella iloinen yllätys. Suomalaisen Frozenbyten huisi fantasiaseikkailu hurmasi minut ykkösellä ja kiilasi vuoden 2009 suosikkipelieni listalle. Todella hehkeä grafiikka, upea soundtrack ja toimiva fysiikkapelailu, mitä muuta enää muka tarvitaan?

No, ainakin lisää samaa herkkua! Parin vuoden odotus on vihdoin päättymässä, sille Trine 2 on miltei täällä. Pikaisen tutustumisen perusteella näyttää siltä, ettei hehkeä ote ole parissa vuodessa menettänyt hitustakaan tehostaan.

Lue lisää | Kommentit (7)

Kun jokin menee tukkoon, kutsutaan paikalle yleensä putkimies. Nintendolla on tökkinyt viime aikoina ainakin 3DS:n myyntien puolella. Hätä ei ole onneksi suuren suuri, sillä Mario pelastaa jälleen tilanteen.

Nintendo hallitsee omat konsolinsa. Se tuli selväksi jo Wiin kohdalla ja 3DS toistaa samaa kaavaa. Firman tunnetuin sankari saattaa hutaisten väännettyjä turhakkeita tuottaneet ulkopuoliset studiot armotta häpeään. Tätä 3DS on kaivannut.

Lue lisää | Kommentit (5)

Kuvitelkaapa peli, jossa esiintyvät kaikki Disneyn rakastetuimmat hahmot elokuvista tutuissa maisemissa. Peli, jossa pääsee elämään uudestaan suosikkielokuviensa hauskimmat kohtaukset. Disney Universe ei ole se peli.

Hieman harhaanjohtavasti nimetty peli liikkuu silti yllä mainitun unelman hämärämmillä rajamailla. Pelin nimen kuvaama Disney Universe on nimittäin eräänlainen virtuaalinen huvipuisto. Ja tässä huvipuistossa ei ole kaikki kunnossa.

Lue lisää | Kommentit

Belgialaisen Hergén Tintti-sarjakuvat ovat viihdyttäneet niin nuorempia kuin vanhempiakin sarjakuvan ystäviä jo vuosikymmenten ajan. Harvassa ovat ne meikäläisen sukupolven edustajat, jotka eivät Tinttien parissa kasvaneet.

Niinpä onkin kiva nähdä, että sarjakuvasankari saa taas ansaitsemaansa näkyvyyttä suuren budjetin elokuvan ja sen kylkeen kyhätyn pelin myötä. Ja vielä mukavampaa on, että peli on ihan asiallinen!

Lue lisää | Kommentit (3)

Joskus kauan aikaa sitten, kun ei ollut vielä olemassa oikeita pelejä, ihmiset pelasivat yksinkertaisia räiskintäpelejä joissa ammuskeltiin pikseleillä parin pikselin kokoisia tuhnuja, tai pelejä joissa muutaman pikselin kokoiset hahmot keräilivät pikseleitä. Osa näistä on elänyt tähän päivään saakka tavalla tai toisella, vieläpä niin ettei niiden ole täytynyt uudistua oikein millään tavalla.

Galaga ja Pac-Man ovat varsin olennainen pätkä tätä pelien alkuaikojen historiaa. Nyt tämä Namcon senioriosaston voimakaksikko on niputettu 3DS-pelikasetille, tosin graafisella kuorrutuksella, parilla myöhemmällä sarjan pelillä ja kahdella täysin uudella 3DS-peleillä. Määrällisesti ihan vakuuttava paketti, mutta ikävä kyllä pelit ovat yksi niistä asioista joissa määrä ei korvaa laatua.

Lue lisää | Kommentit

Alkuperäinen Rayman on parhaan muistikuvani mukaan ensimmäinen peli jota pelasin PlayStation 1 -konsolilla. Tämä oli käytännön sanelema pakko, sillä joululahjan antaja oli sitä mieltä että jo miltei miehen ikään päässeelle pojalle sopivat viihteeksi paremmin iloiset tasoloikat, kuin vaikkapa Resident Evil.

Vähänpä hän tiesi että Rayman opetti koko pesueelle myöhemmin valtavasti uusia kirosanoja. Ja kärsivällisyyttä. Ja rivoja vitsejä. Originin pikatestauksen perusteella paljon ei ole muuttunut noista ajoista.

Lue lisää | Kommentit (1)

Ratchet & Clank on PlayStation-pelihistorian kestävimpiä nimiä. PlayStation 2:lla debyyttinsä tehnyt seikkailijapari on ihastuttanut pelureita jo vuosikausien ajan. Itse olin viime kerrallakin ihan lääpälläni, mutta moni muu halusi muutoksia vanhaan kaavaan. Ja sitä he myös nyt saavat.

Ratchet & Clank: All 4 One tekee melkoisen pesäeron entiseen, sillä pelin pääteemana on neljän pelaajan co-op. Mutta ei huolta: on mukana tarinakin.

Lue lisää | Kommentit (6)

Maailmanlopun varalle on kirjoitettu hurja määrä selviytymisoppaita, joista Max Brooksin The Zombie Survival Guide on yksi tunnetuimpia. Mutta mitä tehdä, kun maailmanloppu saapuu muodossa, johon kirjastosta ei löydy apua? Kotimetsä on kuolemassa. Pimeys valtaa tilaa. CreaVuresin söpöjen eläinten ratkaisu on juosta ja hyppiä metsää pitkin vasemmalta oikealle niin pitkälle, että asiat ovat taas paremmin.

Iso osa indie-pelien merkkitapauksista on tasohyppelyitä höystettynä fysiikkapohjaisilla pähkinöillä ja kauniilla ulkoasulla. Menestysresepti on siis kasassa, mutta mitä uunista tulee ulos?

Lue lisää | Kommentit

Sukupuolenvaihdos on pelimaailmassa oikeaa elämää astetta helpompi operaatio. Hormonihoitojen, kirurgisten operaatioiden ja ympäristön ikävän suhtautumisen sijasta yleensä riittää vain se, että aiemmin miespuoliselle hahmolle pistetään päähän rusetti ja suun ympärille kerros huulipunaa.

Ms. Pac Man -metodia käytetään kuitenkin yllättävän vähän, joten siinä mielessä viime vuonna mainion ’Splosion Manin tehneen Twisted Pixelin yritys on tuoreen tuntuinen. Ei-niin-jännittävästi nimetty Ms. Splosion Man esitteleekin meille tuon räjähtelevän tieteiskummajaisen saman nimisen, naispuolisen vastineen.

Lue lisää | Kommentit

Hulluus on vain peilikuva mielen maisemasta, jonka pahuus on korruptoinut. Jos totuus jää pimentoon, on unohduksen tuoma rauha vain myrskyn silmä. On aika sukeltaa takaisin hulluuden syövereihin.

Alice selvisi hengissä perheensä tappaneesta tulipalosta, mutta kaikki ei ole hyvin. Jo kertaalleen pelastettu ihmemaa on sortumassa uuden tuhoisan vallan alla. Jos salaisuutta ei selvitetä, tuhoaa se lopulta kaiken tieltään.

Lue lisää | Kommentit (8)

Lego-pelisarja on ehtinyt koluta läpi jo miltei jokaisen suuren budjetin elokuvasarjan. Osansa ovat saaneet niin Harry Potter, Indiana Jones kuin lukuisia inkarnaatioita kokenut Tähtien sota. Tulevan Pirates of the Carbbean: On Stranges Tidesin kunniaksi myös Karibian piraatit on käännetty muovisille pikkumiehille sopivaan muottiin.

Muotti ei ole juuri aikaisemmasta muuttunut. Lego-pelit ovat alusta saakka olleet lapsille ja lapsenmielisille suunnattua kevyttä tasoloikkaa. Pelit mukailevat elokuvasarjoja, käyden läpi niiden tärkeimmät kohtaukset omaan hassuun tyyliinsä. Lego Pirates of the Caribbean ei astu tutusta muotista ulos, ja vanhempien lienee jälleen aika kaivaa kuvettaan. Siltikin, vaikka pelisarja ei ole muuttunut juuri mihinkään viimeisiin vuosiin.

Lue lisää | Kommentit (1)

Voi Segaa. Dreamcast oli monella tapaa aikaansa edellä, mutta kapsahti pahankertaisesti  kuuseen ison pahan Sonyn alla. Siihen aikaan sitä vähän ihmetteli, että miten näin hyvä pelitarjonta ei riittänyt, vaikka Sonylla ei ollut pistää Segaa vastaan kovinkaan kummoisia pelejä. Tästä on nyt vähän yli vuosikymmen.

Dreamcast Collectionin sisältää rutkasti hyviä pelejä. Ainakin teoriassa. Vaan kuinkas  kävikään! Kokoelman peleistä ainoastaan yksi on sellainen, josta pystyy tänä päivänä nauttimaan täysin siemauksin.

Lue lisää | Kommentit (8)

Hyvien ideoiden lainaaminen ei yleensä ole pahasta, etenkään jos puhtaan kopioimisen lisäksi lainaaja myös kehittää ideaa eteenpäin. Uusien peligenrejen ja jopa ideoiden kehittäminen on pelialalla melko haastavaa puuhaa, mutta yksi keino pyrkiä omaperäisyyteen on yhdistellä useampien eri pelien parhaita puolia.

Kotimaisen pitkän linjan pelifirma Housemarquen uusin peli Outland tekee juuri tätä. Se ammentaa pelimekaniikkansa, tarinankerrontansa ja muiden elementtien suhteen useista lähteistä, ja käärii koko komeuden omaperäiseen ulkoasuun. Lopputulos on kokemus, joka todistaa että kotimainen peliteollisuus pystyy muuhunkin kuin Scorched Earthin kopioimiseen.

Lue lisää | Kommentit (7)