Resident Evil -sarja on yksi selviytymiskauhugenren klassikoista. Voidaan puhua jopa laadun takeesta, Paul W.S. Andersonin tahrimisyrityksistä huolimatta. Välityöksi jäänyt Mercenaries herätti kuitenkin huolen: vieläkö riittää virtaa?

Sarjan toinen tuleminen 3DS-konsoleille palauttaa kurssin takaisin tarinavetoiseen ruotuunsa. Samalla paluun tekee myös usko sarjan mielekkyyteen. Resident Evil: Revelations on nimittäin erinomainen peli.

Lue lisää | Kommentit

I Am Alive lienee useimmille melko tuntematon nimike. Alunperin Darkworksin studiolla syntynyt ja sittemmin Ubisoftin hoivaan siirtynyt seikkailu esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Sen jälkeen peli hävisi maan alle, kunnes hiljattain Ubisoft ilmoitti julkaisevansa sen tulevana maaliskuuna PlayStationin ja Xboxin latauspalveluissa. Ja ehkäpä siksi etten odottanut peliltä mitään, se iski kuin miljoona volttia.

I Am Alive on survival horror -peli ilman horror-nimikettä. Se on imenyt tunnelmansa suoraan Silent Hillista ja apinoinut ohjauksen Unchartedista. Mukaan soppaan on sekoitettu omaperäinen taistelu, joka on omissa kirjoissani yksi mielenkiintoisimmista koko pelihistoriani aikana.

Lue lisää | Kommentit (8)

Jokainen vähänkään enempää pelannut on varmasti ammuskellut jos jonkinlaisilla aseilla ja jos jonkinlaisissa ympäristöissä. Lukemattomia ovat ne terroristit, väärän väriset vastaantulijat ja vihollisen sotilaat, jotka ovat edessämme kaatuneet, mutta miten on metsästyspelien laita?

Virtuaalisesta metsästyksestä pitäville ei ole hirvittävän paljon vaihtoehtoja ja tuntuu siltä, että genren ystävät ovat omat leirinsä löytäneet. Mitä annettavaa siis on The Hunter 2012:lla?

Lue lisää | Kommentit (8)

Eri lajityyppien naittaminen keskenään on keskimäärin erittäin vaativaa puuhaa. Toisaalta, monet pelihistorian mahtavimmista tekeleistä ovat usein juuri eri genrejen risteytyksiä. Miettikääpä vaikka Deus Exiä, joka aikaanaan yhdisti räiskinnän ja roolipelit. Ja oli ällistyttävä peli. Samalla keitaalla päivää paistattelevat tuoreempina esimerkkeinä myös Dota 2:n ja League of Legendsin kaltaiset reaaliaikanaksujen ja roolipelien fuusiot.

Nuclear Dawn ottaa tavoitteekseen yhdistää ensimmäisen persoonan räiskinnän ja ylhäältä kuvatun reaaliaikastrategian. Pelin takakansi lupaa, että tämä on toteutettu kumpaakaan pelityyppiä syrjimättä. Näinköhän on?

Lue lisää | Kommentit (6)

Arki-ilta Gotham Cityssä. Pelkkiin nahkakalsareihin sonnustautunut möhömahainen lepakkomies rullaluistelee pahvilaatikko päässään ja sinko olallaan ohitse. Perässä on pari rimppakinttuista, ja vähintään yhtä karvaista, naispuolista jokeria kirveet käsissään ja pomppukengät jaloissaan. Asetan maahan karhunraudan, lataan kiväärini ja lähden auttamaan lepakkoystävääni valtaamaan myrkkykaasuasetta.

Kehuja ja kaupallista menestystä keränneiden Arkham-pelien jälkeen anarkistinen Gotham City Impostors tuntuu liki antijytkyltä, eikä vain hullun huumorinsa vuoksi. Kolmas persoona on vaihtunut ensimmäiseen, toimintaseikkailu verkkoräiskintään ja omintakeisuus päinvastaiseen. Nyt lainataan lupia kyselemättä, etenkin lajityypin kruunatulta kuninkaalta.

Lue lisää | Kommentit (2)

Vuoden 2009 nimihirviö King Arthur: The Role Playing Wargame yritti yhdistää strategian ja roolipelin aivan uudella tavalla. Eihän lopputulos huono ollut, mutta ehkä hieman kuivakan kotikutoinen.

Aivan pian julkaistava jatko-osa tahtoo korjata edeltäjänsä puutteet. Kauniimpi pinta, dramaattisempi tarina ja toimivampi tekniikka? Se jää nähtäväksi, mutta esimakua ehdittiin saada jo prologikampanjan muodossa.

Lue lisää | Kommentit

Selviytymiskauhun ystävät ovat peliteollisuuden unohtamia äpärälapsia. Sen minkä Silent Hill ja Resident Evil aloittivat, ne myös lopettivat, molempien ottaessa toimintapainotteisemman lähestymistavan aiheeseensa. Fanit vieraantuivat. Hetken aikaa vaikutti jo siltä, ettei genre enää nousisi takaisin jaloilleen.

Kaikeksi onneksi survival horror on palaamassa tänä vuonna juurilleen uuden Silent Hillin myötä. Hetken kuluttua ilmestyvä Resident Evil Revelations kehuu sekin olevansa tuulahdus menneisyydestä ihan oikeilla puzzleilla ja kiinteillä kuvakulmilla, vaikka 3DS alustana hieman ihmetyttääkin. Näitä jättiläisiä edeltää hoosiannaa huutava Amy, joka sijaa esikuviensa tietä palmunlehdillä ja puzzleilla ja zombeilla. Se on oiva päänavaus genren tulevaan voittokulkuun, sillä tästä ei voi kuin parantaa.

Lue lisää | Kommentit (2)

Joku varmasti vielä muistaa ajan, jolloin vannoutuneiden PC-pelaajien  kitinä konsolipadien kykenemättömyydestä tarkkaan FPS-ohjaukseen oli vielä oikeasti uskottavaa. Tätä tilannetta muutti toden teolla vasta Bungien kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt Halo Combat Evolved, joka sittemmin on poikinut konsoliperheelle todellisen hittisarjan.

Bungie ei enää työskentele Halo-pelien parissa, ja tämän uuden aikakauden merkiksi onkin syytä ottaa askel menneisyyteen. Halo Combat Evolved Anniversary on sarjan menneisyyden ja uuden alun juhlistamiseksi tehty uudelleenversiointi, josta vastaa pääosin 343 Industries -niminen poppoo. Combat Evolvedin merkitystä pelialalle ei tuskin voi kyseenalaistaa kukaan, mutta historia tuuppaa usein myös kultaamaan muistot.

Lue lisää | Kommentit (9)

Gears of War-sarja saa ensimmäisen kampanja-latauksen RAAM’s Shadowsin myötä. Ajassa palataan taaksepäin sodan alkuhetkiin ja taustatapahtumiin, jo ennen ensimmäistä Gearsia. Pelaaja astuu legendaarisen kenraali Raamin saappaisiin aiheuttamaan tuhoa Ilima City-kaupungin kaduille lähellä E-daytä.

Jo kolmanteen osaan ehtinyt Gears of War tuskin esittelyjä kaipaa, mutta jotain on vielä GOW-universumista kertomatta. Niitä aukkoja paikataan hieman noin neljän tunnin mittaisella kampanja-DLC:llä.

Lue lisää | Kommentit (1)

Ohhoh, siitähän on nyt jo kymmenen vuotta kun Bohemia Interactive julkaisi ehkäpä maailman ensimmäisen sotilassimulaatioksi luokiteltavan pelin, Operation Flashpointin. Peli, jossa komennettiin kokonaisia jalkaväkiryhmiä ja panssarijoukkueita, lennettiin koptereilla ja hävittäjillä, ja jonka valtavilla tantereilla rellesti jopa satoja yksiköitä, oli vallankumouksellinen konsepti jo 2001. Sitä se on edelleen.

Julkaisuhetkellä OFP oli myös hilpeän buginen, ja bugeja on piisannut myös myöhemmissä peleissä. Onneksi Bohemia on myös paikkaillut vikoja ahkerasti. Nyt julkaistu antologia sisältää koko pelisarjan, mutta päivitettyinä versioina. Vähän sääli, koska OFP 1.00-versiota olisi hienoa verrata uusimpaan ArmA 2:een.

Lue lisää | Kommentit (1)

Voi Need for Speediä. EA:n megasuositulla pelisarjalla oli vuosia hardcore-pelaajien keskuudessa huono maine. Viime vuonna kehitystiimin vaihto auttoi ja Need for Speed: Hot Pursuit sai niin arvostelijoiden kuin pelaajienkin suosiot osakseen.

Mutta tänä vuonna puikoissa on taas vanha tiimi. Balanssissa ovat siis vanhat huonot tavat ja mielenkiintoisin Need for Speed –peli-idea ikinä. Vaikeaksi menee!

Lue lisää | Kommentit (9)

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Harry Potter. Elokuvapuolella loistanut tarina ei ole ollut parhaimmillaan peleissä, pois lukien erinomainen Lego Harry Potter. Nyt on tullut aika solmia kiinni myös palikka-Potterin juonenpäät.

Traveller’s Tales jatkaa omalla mukavuusalueellaan operoimista. Lisää legoja, lisää hahmoja ja sama tuttu pelattavuus. Tuskinpa tämä silti sarjan faneja haittaa, sillä uusi Lego-Potter on sarjan paras suoritus.

Lue lisää | Kommentit

Kuten olen jo arvosteluissa ja ennakoissa väsymiseen saakka toistellut, parin vuoden takainen Trine oli sen vuoden suosikkipelejäni. Hempeä grafiikka, erinomainen soundtrack ja todella mukaansatempaava fysiikkakikkailu olivat hyvän pelin resepti.

Ja ilokseni voin todeta, että sitä ne ovat nytkin. Trine 2 on nimittäin täällä ja vaikka joku voisi masentuneena todeta, että se on vain lisää Trineä, minä toteankin riemastuneena, että hei: se on lisää Trineä!

Lue lisää | Kommentit (5)

Fractal on taas yksi puzzlepeli, joka pureutuu älypelien yleisimpään olettamukseen. Jossain epäilyttävästi pelikenttää muistuttavilla alustoilla makaa suuri määrä värillisiä palikoita. Näistä samanväriset on työnnettävä yhteen ja näin saatava ne katoamaan. Tehtävä on annettu, saa suorittaa.

Fractal toteuttaa vanhaa ideaa raikkaalla otteella. Minimalistinen mutta kaunis ulkoasu ja hieman nähdystä poikkeavat pelimekanismit ovat kiinnostavia, mutta tämän lisäksi Fractal lupaa laajentaa pelaajan tajuntaa 130 iskua sekunnissa soivilla ambient-ääniraidoilla.

Lue lisää | Kommentit

Harva asia maailmassa on niin mukavaa kuin pienten karvaisten eläinvauvojen helliminen. Kinectimals veti tästä narusta vedoten pelaavan kansan eläinrakkaisiin. Mutta löytyy niitä muitakin eläimiä kuin jo nähtyjä kissoja!

Uusi Kinectimals ei oikeastaan ole uusi, vaan uudelleenjulkaisu. Tutun Kinectimalsin kylkeen on lätkäisty myös ladattavana lisäsisältönä julkaistu karhusaari. Tarjolla on siis tuplasti rapsuteltavaa ja leikitettävää.

Lue lisää | Kommentit (1)

Amerikkalainen Telltale Games on tähän saakka kunnostautunut mainioilla seikkailupeleillään. Sam & Max, Tales of Monkey Island, Strong Bad’s Cool Game For Attractive People ja Back to the Future olivat kaikki mitä muikeinta viihdettä.

Puhun menneessä aikamuodossa, sillä firman tuorein peli ei ole varsinaisesti seikkailupeli. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, ei aina myöskään niin mainio. Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa Jurassic Parkiin!

Lue lisää | Kommentit

J.R.R Tolkienin luoma Keski-maa on jännä fantasiamaailma siinä mielessä, että yleisesti ottaen parhaat palat kyseisestä paikasta ovat tarjonneet jotkut aivan muut kuin itse herra kirjojensa välityksellä. Taru Sormusten Herrastakin vaati oikeasti viihdyttävään muotoon muuttuakseen elokuvaohjaaja Peter Jacksonin kosketusta.

Rikkaan mytologian ja monilta osin varsin tutkimattomien alueidensa vuoksi Keski-maa on mitä mainioin pohja roolipeleille, mutta valitettavasti tähän asti ainoat onnistuneet vedot ovat olleet Turbinen mainio verkkoroolipeli Lord of the Rings Online ja Interplayn 90-luvun alun kesken jäänyt roolipelitrilogia. Mainioista toimintaroolipeleistään tutun Snowblindin War in the Northilla on nyt mainiot mahdollisuudet nousta samaan kastiin.

Lue lisää | Kommentit (9)