Kinect-pelit herättävät harvoin minkäänlaista huomiota, mutta Kinect Star Wars on eri maata. Pelin ympärillä on käyty melkoista nettikihinää. Kommenttien sävyskaala on vaihdellut huvittuneesta pyhää vihaa lähestyvään närkästykseen.

Syynä reagointiin on ollut tietenkin pelin monellakin tapaa huikea tanssiosio. Jalalla koreaksi pahan keisarin, Darth Vaderin ja Han Solon kanssa, maistuis varmaan sullekin. Vaan on pelissä paljon muutakin.

Lue lisää | Kommentit (2)

Joku viisas mies sanoi joskus, että kun jotain odottaa liikaa, todellisuus ei voi koskaan olla yhtä hyvä kuin kuvitelmat. Jos joku peli on kandidaatti tämän sanonnan testaamiseksi, niin Diablo III. Sitä kun odotettiin kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän kuumeisesti.

Odotus päättyi vihdoin jyrähdyksellä, kun Diablo julkaistiin miljoonien pelaajien iloksi. Ja sitten alkoi poru. Itku pitkästä ilosta, nillitystä turhista asioista vai todiste sananlaskumme paikkansapitävyydestä? Minulla on oma mielipiteeni, jonka nyt esitän.

Lue lisää | Kommentit (36)

Kun ollaan supersankareita, ollaan sitten kunnolla. Miksi tyytyä Hämähäkkimieheen, Hulkiin tai vaikkapa Wolverineen, kun nämä kaikki voidaan yhdistää samaan pakettiin? Tämän paketin nimi on Prototype 2.

Kaiken takana löytyy biologinen sodankäynti ja varsinainen kaikkien supervirusten äiti. Sellaista supervoimaa ei juuri löydykään, jota Blacklight-virus antaisi kantajalleen. Mikä parasta, kaikki tämä on pelaajan käytettävänä.

Lue lisää | Kommentit (4)

Moni on jo täysin leipiintynyt toiseen maailmansotaan pelien aiheena. Minä en! Kyse on vain siitä, että pelikehittäjät eivät löydä tarpeeksi omaperäisiä palasia sodasta peliensä aiheiksi. Kuten vaikka … Vihollisen linjojen takana operoivan yksinäisen tarkka-ampujan, joka murhaa, vakoilee ja varastaa. Hei, sehän kuulostaisi hyvältä peliltä!

Niin monen muun pannukakun tavoin Sniper Elite V2 todellakin kuulostaa paperilla muikealta peli-idealta, mutta valitettavasti todellisuus on karumpi. Ongelmat alkavat siitä, että snipupelissä ei kamalasti sniputella. Ainakaan kehitystiimin mielestä.

Lue lisää | Kommentit (2)

Elämme uudelleenjulkaisujen aikaa. Julkaisijoiden laatikot suorastaan pullistelevat oikeuksia klassikkopeleihin, jotka voi tuoda myös uuden pelaajasukupolven näppien ulottuville. Nyt tästä varastosta on ongittu esille Silent Hill.

Vanhan suosikin uusiminen on haastavaa puuhaa. Kehitys kehittyy eivätkä kymmenen vuotta vanhat ratkaisut välttämättä tunnu enää tuoreilta. On aivan liian helppoa mennä yli aidan matalimmasta kohdasta.

Lue lisää | Kommentit

Syyllisyys ja trauma, kosto ja anteeksianto. Kaikki ne asiat, jotka haudataan syvälle ihmisen sisimpään kaivetaan näkyville Silent Hillin kaupungissa. Pakoon pääsee vain se, joka pystyy hyväksymään menneisyytensä.

Tämän oppii pelottavalla tavalla myös vankilatuomiotaan kärsivä Murphy Pendleton. Vankikuljetuksen meneminen niin sanotusti metsään jättää Murphyn vangiksi kaupunkiin, jossa sumu ja hiljaisuus peittävät taakseen menneisyyden haamut.

Lue lisää | Kommentit

Electronic Arts on kova nimi urheilupelien saralla. Yksi urheilulaji kuitenkin on olemassa, jota EA ei ole uskaltanut vielä lähestyä. Tämän urheilulajin saralla Hi-Rez Studios nauttii melkeinpä epävirallista yksinoikeutta. Urheilulajin nimi on ampumahiihto.

Tribes -pelisarja on pelattavuudeltaan FPS-markkinoiden kenties omaperäisin veto. Sarjan ykkösosan fysiikkabugista syntynyt tapa hiihtää rakettikengillä pitkin pelikenttien pinnanmuotoja muutettiin sarjan seuraaviin osiin viralliseksi ominaisuudeksi ja liikkumiskeinoksi. Kun pelihahmot on lisäksi varustettu rakettirepuilla, tuhovoimaisella arsenaalilla ja patoutuneella, väärän väriseen lippuun kohdistuvalla vihalla, on lopputulos aika… Vauhdikas.

Lue lisää | Kommentit (13)

Seikkailupeleihin erikoistuneella Telltalella oli Jurassic Parkin jälkeen paljon petrattavaa. Firman dinosaurusseikkailu oli todellinen pettymys eikä ikinä onnistunut lunastamaan sitä visiota, joka tiimillä oletettavasti oli.

Niinpä en lähtenyt The Walking Dead –sarjan ensimmäiseen peliin hirveän positiivisten ennakko-odotusten vallassa. Olisi kannattanut lähteä, sillä jos meno jatkuu tällaisena, kyseessä on Telltalen paras pelisarja.

Lue lisää | Kommentit (8)

Yhä useammat pelinkehityspuodit ovat alkaneet katsoa menneeseen ja joko julkaisseet vanhoja pelejä uusilla herkuilla – tai ottaneet kaukaa menneisyydestä vanhan pelin ja rakentaneet sen alusta alkaen uusiksi nykykehitysfilosofioita silmällä pitäen. Joskus homma toimii kuin rasvattu, kuten viime vuonna julkaistussa Mortal Kombatissa. Joskus saamme jotain uuden Syndicaten tapaista.

Twisted Metal on, kuten nimestä saattaa päätellä, uudelleenvisiointi alkuperäisestä Twisted Metalista. Se ottaa vanhan tutun ja tekee siitä, noh, vielä naurettavamman. Ei riitä, että peli on hupaisa lähtökohdiltaankin, mutta tällä kertaa synkkyys on vedetty niin kaakkoon, että  sillä saavutetaan lähinnä päinvastainen vaikutus. Pelin tarina esimerkiksi on kauniisti sanottuna täynnä kaikenlaisia elefantin mentäviä reikiä. Hahmoja ilmestyy tyhjästä ja lopetukset ovat hämmentäviä. Vaan mikään näistä ei haittaa, sillä uusi Twisted Metal toimii siellä tärkeimmällä alueellaan.

Lue lisää | Kommentit (6)

Gears of War saa vielä kolmannessa osassaan niin kutsutun viimeisen mutta ei vähäisimmän lisärin, kun peliin julkaistiin Season passin viimeinen osa.

Pelin neljäs, ja toistaiseksi viimeinen, DLC paukahti Xbox Liveen pistämään hieman lisää löylyä jo varsin monipuolisen mukaan. Paketti on varmasti erittäin tervetullut pelin faneille, viiden kartan, neljän hahmoskinin, seitsemän aseskinin ja sarjan ensimmäisestä pelistä tutun pelimuodon voimin. Paketin 800 MS-pisteen hintalappu ei ole tälläkään kerralla kovinkaan suuri, joten moninpelaajat saavat rahoilleen vastinetta.

Lue lisää | Kommentit

Capcomin Devil May Cry -toimintaseikkailusarja on aikojen saatossa tullut tunnetuksi paitsi sankaristaan Dantesta, kornista dialogistaan ja täysin yliampuvasta käsikirjoituksestaan, myös siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että kyseessä on toimintaseikkailugenren kiistaton klassikkosarja.

Erityisesti sarjan ensimmäistä ja kolmatta osaa pidetään lajityypin jonkinasteisina virstanpylväinä, ja niiden vaikeustaso ja pelimekaniikka olivatkin aikoinaan vertaansa vailla. Vanhojen pelien HD-käännökset ovat kuitenkin mainio tapa katsoa miten klassikot ajan hammasta oikein kestävätkään.

Lue lisää | Kommentit

RedLynxin miehet ovat neroja ja täysiä, läpimätiä paskiaisia. Paskiaisia he ovat sen takia, että he ovat taas tehneet pelin, jota pelatessaan tekisi mieli heittää ensin ohjain telkkarin läpi ja sitten telkkari ikkunasta. Neroja taas sen takia, että säännöllisistä raivohalvauksista huolimatta olen täysin koukussa.

Mutta eihän tämä toki sinänsä ole uutta, sillä näin ovat toimineet kaikki firman Trials-pelit, jotka tasapainottelevat erinomaisesti raivostuttavan ja riemastuttaman langanohuella välialueella.

Lue lisää | Kommentit (4)

Harvoin saa sankari odottaa uutta omaa peliään niin pitkään kuin Pit, Kid Icarus -pelisarjan enkelisiipinen sankari. Edellisestä kerrasta on nimittäin yli 20 vuotta. Maailma on muuttunut, mutta muuttunut on myös Kid Icarus.

Muistamme toki, että uudenkin pelin piti ilmestyä jo paljon aiemmin. Project Sora tahtoi kuitenkin hioa pelinsä valmiiksi, ja siksi näemme yhden 3DS-konsolin odotetuimmista julkaisuista vasta nyt. Lopputulos ihastuttaa ja hämmentää.

Lue lisää | Kommentit

Konamilla ei ole mennyt viime vuosina kovinkaan vahvasti. Ainoa valonpilkahdus, jos sitä siksi voidaan kutsua, ovat olleet Metal Gear -sarjan pelit. Muutoin yhtiö on menettänyt kuninkuutensa lähes jokaisella rintamalla.

NeverDead on. Sen enempää en pysty kirjoittamaan masentumatta tyystin. Konsepti on villin erilainen, päähenkilö mielenkiintoinen ja kehittävät itsekin mehustelivat Megadethillä pelin julkistuksessa. Vaan valitettavasti nämä ovat ne ainoat asiat, jotka toimivat edes etäisesti.

Lue lisää | Kommentit

Reaaliaikastrategiaa ja räiskintää on yritetty yhdistää saumattomaksi kokonaisuudeksi jo vuosia. Battlezone ja Natural Selection ovat luultavasti risteytyksistä onnistuneimpia, mutta täydellistä tasapainoa genrejen välillä ei oikein koskaan ole kuitenkaan löytynyt. Battlezone lähestyi risteytysprosessia hieman strategiapuoli edellä, ja Natural Selectionilla taas taisi jäädä enemmän kuin yksi jalka räiskintäpelin puolelle.

Gettysburg: Armored Warfare on paperilla loistava 3PS:n ja RTS:n yhdistelmä. 64 pelaajaa. Sekä räiskintä-, että strategiavoittoiset pelimoodit. Vaihtoehtohistoriaa, scifiä, Gettysburg, Antietam. Mikä voisi enää mennä pieleen?

Lue lisää | Kommentit (3)

Pelien jännittävässä maailmassa pelaaja on milloin minkäkinlaisessa nesteessä. Harvemmin kuitenkaan nesteenä. Puddle paikkaa tämän puutteen menemällä rohkeasti sinne, minne yksikään lätäkkö ei ole ennen mennyt.

Opiskelijaprojektista alkunsa saaneen Puddlen esiversio voitti palkinnon jo vuoden 2010 Independent Gaming Festivaleilla. Sen jälkeen tuotoksesta on hiottu täysimittainen peli, tai ainakin latauspelimittainen sellainen.

Lue lisää | Kommentit

Resident Evil -sarjan nimissä on pistetty jauhelihaksi tolkuton määrä zombeja ja mitä lie mutantteja. Veripalttua ei silti liene koskaan tarjoiltu niin suurissa määrin kuin nyt, kun Operation Raccoon City tekee sarjasta kertaheitolla taktista räiskintää.

Selviytymiskauhun ystävien ei kuitenkaan tarvitse ripotella tuhkaa päälleen, sillä kyse on spin-offista. Virallinen Resident Evil 6 ilmestyy vasta syksyllä, mutta sitä ennen palataan kakkos- ja kolmososien tunnelmiin, pahisten riveissä.

Lue lisää | Kommentit