Nintendon jo elinkaarensa loppupuolelle vanhenneen Wii-konsolin pitkä ja suorastaan krooninen seikkailupula on valitettavasti jokaisen konsolin omistaneen tiedossa. Piristystä valikoima sai oikeastaan vasta viime vuoden puolella tämän konsolisukupolven parhaan konsoliroolipeli Xenobladen muodossa.

Myös helmikuussa ilmestynyt Last Story oli loistava, ja nyt kolmio saa viimeisen kulmansa, kun GANBARION-firman Pandora’s Tower on saapunut Eurooppaan. Siinä missä niin sanotun Rainfall-kolmikon kaksi edellistä osaa olivat suhteellisen perinteisiä roolipelejä, Pandora’s Towerin kutsuminen sellaiseksi olisi melkoista harhaanjohtamista. Se kun on jotain aika paljon muuta.

Lue lisää | Kommentit

Mistwalker-firman piti olla nykyisen konsolisukupolven JRPG-messias. Final Fantasyjen luojan Hironobu Sakaguchin ja sarjan hovisäveltäjä Nobuo Uematsun yhteistyötä odotettiin innolla, mutta tähän mennessä firma on saanut aikaiseksi ainoastaan ärsyttävien hahmojen ja onton tarinan piinaaman Blue Dragonin ja varsin mainion muttei millään tasolla erikoisen Lost Odysseyn.

Pitkään oikeiden pelien puutteesta kärsinyt Nintendon Wii-konsolin pelivalikoima sai uuden Zeldan ja erityisesti Xenoblade Chroniclesin myötä paljon kaivattua piristystä viime vuoden loppupuolella, ja Mistwalkerin Last Storyllä on mainio mahdollisuus jatkaa samalla linjalla. Sakaguchin täysosumaa ollaan jo jouduttu odottamaan aivan liian kauan.

Lue lisää | Kommentit (7)

Se on muuten sitten pätevä peruste skeptisyydelle, jos pelin järjestysnumerona seisoo niinkin iso lukema kuin yhdeksän. Oli jo silloin, kun puhuttiin japanilaisista roolipeleistä ja on totta vieköön silloin, kun käsissä on minipelikokoelma.

Muistissa kannattaa kuitenkin pitää myös se, ettei Nintendo kohtele tunnetuinta sankariaan yleensä huonosti. Jos siinä lukee Mario, on se harvoin ainakaan aivan hirvittävää kuraa. Eikä niin ole tälläkään kertaa.

Lue lisää | Kommentit (3)

Voi Need for Speediä. EA:n megasuositulla pelisarjalla oli vuosia hardcore-pelaajien keskuudessa huono maine. Viime vuonna kehitystiimin vaihto auttoi ja Need for Speed: Hot Pursuit sai niin arvostelijoiden kuin pelaajienkin suosiot osakseen.

Mutta tänä vuonna puikoissa on taas vanha tiimi. Balanssissa ovat siis vanhat huonot tavat ja mielenkiintoisin Need for Speed –peli-idea ikinä. Vaikeaksi menee!

Lue lisää | Kommentit (9)

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Harry Potter. Elokuvapuolella loistanut tarina ei ole ollut parhaimmillaan peleissä, pois lukien erinomainen Lego Harry Potter. Nyt on tullut aika solmia kiinni myös palikka-Potterin juonenpäät.

Traveller’s Tales jatkaa omalla mukavuusalueellaan operoimista. Lisää legoja, lisää hahmoja ja sama tuttu pelattavuus. Tuskinpa tämä silti sarjan faneja haittaa, sillä uusi Lego-Potter on sarjan paras suoritus.

Lue lisää | Kommentit

Rayman on sellainen nimi menneisyydestä, joka ei oikein merkitse enää paljon mitään paitsi paatuneimmille peliparroille. Joku voi kyllä tunnistaa ranskalaisen maskotin Ravin’ Rabbids –pelien nimistä, mutta hänen omia pelejään tuskin kukaan muistaa enää.

Eikä suotta, sillä 16-bittisten vuosien jälkeen Raymanin pelitarjonta on ollut suorastaan noloa. Mutta se muuttuu nyt. Rayman Origins kun on vuoden parhaita yllätyksiä.

Lue lisää | Kommentit (8)

Se on täällä taas, nimittäin Nintendon vihreänuttuisen hiippalakki Linkin uusin seikkailu. Eikä yhtään liian aikaisin: Wii nimittäin kärsii kroonisesta seikkailupelipulasta, ja edellisen pöytäkonsoli-Zeldan  julkaisu ajoittuu kauas Wiin itsensä julkaisun aikoihin.

The Legend of Zelda on, pääosin syystä, saanut melkoisen kulttisuosion, ja uutta Skyward Sword-seikkailuakin on monella suunnalla hehkutettu virheettömäksi ja muutenkin täydelliseksi peliksi. Aiheeseen astetta vähemmän fanaattisesti suhtautuva kuitenkin helposti kyseenalaistaa tällaiset väitteet, ja näin on syytäkin. Fanipojat ja -tytöt, takaisin pelien ääreen, tästä arvostelusta teille ei tule kuin paha mieli.

Lue lisää | Kommentit (4)

Supersankaripelit ovat ehkä vielä samaa aihepiiriä käsitteleviä elokuviakin vaikeampi ala. Monet genreen niputetut pelit ovat vasemmalla kädellä tehtyä lisenssiryönää tai muuten vain kehnoja.

Yksi merkittävä poikkeus kaavasta kuitenkin löytyy: Spider-Man-pelit ovat noin niin kuin pääosin olleet positiivisia yllätyksiä sekä tuotantoarvojensa että lopputulosten yleisen laadun vuoksi. Niinpä aiemmin Shattered Dimensionsin tehtailleen Beenoxin uusinta hämisseikkailua Edge of Timeä odotteli suhteellisen toiveikkaana.

Lue lisää | Kommentit (1)

Kanadalainen Silicon Knights -firma on kulkenut melko mielenkiintoisen tien. Muun muassa mainiolla Dark Legionilla uransa aloittanut firma on historiansa aikana saanut aikaiseksi mm. yhden kaikkien aikojen parhaista kauhupeleistä, Eternal Darkness: Sanity’s Requiemin.

Nykyinen konsolisukupolvi ei ole ollut Denis Dyackin vetämälle tiimille yhtä ruusuinen. Firman Too Human -toimintaroolipeli oli massiivinen katastrofi,  ja lomautuksilla tappiosta selvinnyt firma yrittää nyt paikata tilannetta Marvelin saman nimiseen sarjakuvaan perustuvalla toimintaroolipeli X-Men Destinyllä.

Lue lisää | Kommentit

Kuvitelkaapa peli, jossa esiintyvät kaikki Disneyn rakastetuimmat hahmot elokuvista tutuissa maisemissa. Peli, jossa pääsee elämään uudestaan suosikkielokuviensa hauskimmat kohtaukset. Disney Universe ei ole se peli.

Hieman harhaanjohtavasti nimetty peli liikkuu silti yllä mainitun unelman hämärämmillä rajamailla. Pelin nimen kuvaama Disney Universe on nimittäin eräänlainen virtuaalinen huvipuisto. Ja tässä huvipuistossa ei ole kaikki kunnossa.

Lue lisää | Kommentit

Perinteiset japsiropet ovat nykyään pahassa pulassa, sillä koko genre kärsii imago-ongelmasta. Sen suurin peli ja näkyvin peli, Final Fantasy XIII, otettiin vastaan erittäin ristiriitaisesti. Niille, joille genre on vain yksi genre muiden joukossa, onkin luvassa suuri yllätys: Xenoblade Chronicles on sukupolvessaan ehkä genrensä paras peli.

Xenoblade Chronicles on vain nimellisesti sukua Monolith Softin aiemmalle Xenosagalle. Tarina, maailma ja hahmot ovat täysin uusia, eikä edellisiin Xeno-peleihin koommin viitata. Ei sillä, etteikö  juonikuvioissa olisi rutkasti tuttua.

Lue lisää | Kommentit (3)

Belgialaisen Hergén Tintti-sarjakuvat ovat viihdyttäneet niin nuorempia kuin vanhempiakin sarjakuvan ystäviä jo vuosikymmenten ajan. Harvassa ovat ne meikäläisen sukupolven edustajat, jotka eivät Tinttien parissa kasvaneet.

Niinpä onkin kiva nähdä, että sarjakuvasankari saa taas ansaitsemaansa näkyvyyttä suuren budjetin elokuvan ja sen kylkeen kyhätyn pelin myötä. Ja vielä mukavampaa on, että peli on ihan asiallinen!

Lue lisää | Kommentit (3)

Tämän sukupolven konsolikisassa alun perin johtajan paikkaa pitäneellä Nintendolla ei mene nyt ihan yhtä loistokkaasti. Wii-pöytäkonsolin liikkeentunnistus on menettänyt hohtoaan kilpailijoiden vastaavien tuotteiden ilmestyttyä, ja laadukkaat pelitkin ovat olleet ani harvassa. Myös keväällä ilmestynyt uusi käsikonsoli 3DS on kärsinyt kunnollisten pelien puutteesta, vaikkei laitteessa itsessään vikaa olekaan.

Kävimme Nintendon maahantuoja Amolla testaamassa Nintendon loppuvuoden ja ensivuoden alun uutuuksia, ja raportoinnin ensimmäisessä osassa tutustumme legendaarisen Zelda-sarjan seuraavaan osaan.

Lue lisää | Kommentit (1)

Alkuperäinen Rayman on parhaan muistikuvani mukaan ensimmäinen peli jota pelasin PlayStation 1 -konsolilla. Tämä oli käytännön sanelema pakko, sillä joululahjan antaja oli sitä mieltä että jo miltei miehen ikään päässeelle pojalle sopivat viihteeksi paremmin iloiset tasoloikat, kuin vaikkapa Resident Evil.

Vähänpä hän tiesi että Rayman opetti koko pesueelle myöhemmin valtavasti uusia kirosanoja. Ja kärsivällisyyttä. Ja rivoja vitsejä. Originin pikatestauksen perusteella paljon ei ole muuttunut noista ajoista.

Lue lisää | Kommentit (1)

Muutos on ihmeellinen asia. En nyt puhu suomalaisesta puolueesta, vaan siitä, miten vuodessa pelimaailman futiskuviot kääntyivät katolleen. Vuosia suvereenisti hallinnut PES-pelisarja jäi kuin nalli kalliolle, kun EA Sports uudisti oman pelinsä vuonna 2007.

Siitä asti onkin menty EA:n vanavedessä. Jenkkijätin tuore vuosipäivitys jätti jälkeensä hieman ristiriitaisen kuvan, joten nyt voisi olla Konamin vuoro iskeä.

Lue lisää | Kommentit (3)

Need for Speed -sarjan tuoreena pitäminen vaatii useammankin tiimipalaverin verran mietintämyssyn hierontaa. Sarja on pysytellyt pelitaivaalla 1990-luvun puolivälistä lähtien ja uusi osa on julkaistu lähes joka vuosi. Need for Speed -pelejä onkin kuin bilareita karkkipussissa.

Lukemattomia ideoita on jo käytetty – poliisit ja rosvot, katuautot ja touring-autot vain muutamia mainitakseni. Criterionin jälkeen vetovastuun ottaa EA Black Box, jonka The Run on kuin korkeaoktaaninen kaahailuelokuva. Ihan hyvässä mielessä, kun mukana ei ole Vin Dieselia.

Lue lisää | Kommentit (2)

Moneen rakoon ehtinyt ja useasti parjattu Driver-sarja on taas palannut. Vuosien varrella sarja on mennyt aina vain halluisempaan suuntaan eksyessään kauemmas juuriltaan, tiukasta autopelailusta.

Driver: San Francisco heittää romukoppaan kaikki jalalla liikkumiset ja räiskimiset, pitäen päähahmonsa tiukasti auton ratin takana. No, ainakin silloin, kun hän ei leijaile kummituksena San Franciscon taivaalla…

Lue lisää | Kommentit (4)