Hyviä roolipelejä ei ole koskaan liikaa, vaikka viime syksy olikin poikkeuksellisen tiukkaa huippunimien tykitystä. Skyrim, Dark Souls ja Xenoblade Chronicles asettivat lajityypin jokaisella osa-alueella riman varsin korkealle, ja monilla roolipelien ystävillä savotta on vielä armottomasti kesken.

Nyt tähän auvoiseen tilanteeseen pyrkii vielä varsinaiseksi all-star-roolipeliksi profiloitunut Kingdoms of Amalur. Pelin takaa löytyy nimittäin kolme melkoista suurnimeä: Morrowindin ja Oblivionin pääsuunnittelija Ken Rolston, kirjallisen tuotannon määrästä vaan ei laadusta kuulu fantasiakirjailija R.A Salvatore ja sarjakuvapiirtäjä Todd McFarlane. Luulisi, että näillä eväillä niin sanotusti priimaa pukkaisi.

Lue lisää | Kommentit (18)

I Am Alive lienee useimmille melko tuntematon nimike. Alunperin Darkworksin studiolla syntynyt ja sittemmin Ubisoftin hoivaan siirtynyt seikkailu esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008. Sen jälkeen peli hävisi maan alle, kunnes hiljattain Ubisoft ilmoitti julkaisevansa sen tulevana maaliskuuna PlayStationin ja Xboxin latauspalveluissa. Ja ehkäpä siksi etten odottanut peliltä mitään, se iski kuin miljoona volttia.

I Am Alive on survival horror -peli ilman horror-nimikettä. Se on imenyt tunnelmansa suoraan Silent Hillista ja apinoinut ohjauksen Unchartedista. Mukaan soppaan on sekoitettu omaperäinen taistelu, joka on omissa kirjoissani yksi mielenkiintoisimmista koko pelihistoriani aikana.

Lue lisää | Kommentit (8)

Arki-ilta Gotham Cityssä. Pelkkiin nahkakalsareihin sonnustautunut möhömahainen lepakkomies rullaluistelee pahvilaatikko päässään ja sinko olallaan ohitse. Perässä on pari rimppakinttuista, ja vähintään yhtä karvaista, naispuolista jokeria kirveet käsissään ja pomppukengät jaloissaan. Asetan maahan karhunraudan, lataan kiväärini ja lähden auttamaan lepakkoystävääni valtaamaan myrkkykaasuasetta.

Kehuja ja kaupallista menestystä keränneiden Arkham-pelien jälkeen anarkistinen Gotham City Impostors tuntuu liki antijytkyltä, eikä vain hullun huumorinsa vuoksi. Kolmas persoona on vaihtunut ensimmäiseen, toimintaseikkailu verkkoräiskintään ja omintakeisuus päinvastaiseen. Nyt lainataan lupia kyselemättä, etenkin lajityypin kruunatulta kuninkaalta.

Lue lisää | Kommentit (2)

Selviytymiskauhun ystävät ovat peliteollisuuden unohtamia äpärälapsia. Sen minkä Silent Hill ja Resident Evil aloittivat, ne myös lopettivat, molempien ottaessa toimintapainotteisemman lähestymistavan aiheeseensa. Fanit vieraantuivat. Hetken aikaa vaikutti jo siltä, ettei genre enää nousisi takaisin jaloilleen.

Kaikeksi onneksi survival horror on palaamassa tänä vuonna juurilleen uuden Silent Hillin myötä. Hetken kuluttua ilmestyvä Resident Evil Revelations kehuu sekin olevansa tuulahdus menneisyydestä ihan oikeilla puzzleilla ja kiinteillä kuvakulmilla, vaikka 3DS alustana hieman ihmetyttääkin. Näitä jättiläisiä edeltää hoosiannaa huutava Amy, joka sijaa esikuviensa tietä palmunlehdillä ja puzzleilla ja zombeilla. Se on oiva päänavaus genren tulevaan voittokulkuun, sillä tästä ei voi kuin parantaa.

Lue lisää | Kommentit (2)

Joku varmasti vielä muistaa ajan, jolloin vannoutuneiden PC-pelaajien  kitinä konsolipadien kykenemättömyydestä tarkkaan FPS-ohjaukseen oli vielä oikeasti uskottavaa. Tätä tilannetta muutti toden teolla vasta Bungien kymmenisen vuotta sitten ilmestynyt Halo Combat Evolved, joka sittemmin on poikinut konsoliperheelle todellisen hittisarjan.

Bungie ei enää työskentele Halo-pelien parissa, ja tämän uuden aikakauden merkiksi onkin syytä ottaa askel menneisyyteen. Halo Combat Evolved Anniversary on sarjan menneisyyden ja uuden alun juhlistamiseksi tehty uudelleenversiointi, josta vastaa pääosin 343 Industries -niminen poppoo. Combat Evolvedin merkitystä pelialalle ei tuskin voi kyseenalaistaa kukaan, mutta historia tuuppaa usein myös kultaamaan muistot.

Lue lisää | Kommentit (9)

Gears of War-sarja saa ensimmäisen kampanja-latauksen RAAM’s Shadowsin myötä. Ajassa palataan taaksepäin sodan alkuhetkiin ja taustatapahtumiin, jo ennen ensimmäistä Gearsia. Pelaaja astuu legendaarisen kenraali Raamin saappaisiin aiheuttamaan tuhoa Ilima City-kaupungin kaduille lähellä E-daytä.

Jo kolmanteen osaan ehtinyt Gears of War tuskin esittelyjä kaipaa, mutta jotain on vielä GOW-universumista kertomatta. Niitä aukkoja paikataan hieman noin neljän tunnin mittaisella kampanja-DLC:llä.

Lue lisää | Kommentit (1)

10 vuoden tauon jälkeen saamme Marvel vs Capcomia oikein olan takaa. Edellisen pelin julkaisusta ei ole vuottakaan, kun saamme uudistetun version vanhasta. Luvassa on 12 uutta hahmoa, kourallinen uusia kenttiä – eikä oikein muuta.

Ultimate Marvel vs Capcom on käytännössä siis iso balanssi- ja bugipäivitys vanhaan. Neljänkymmenen euron hintalapulla.

Lue lisää | Kommentit

Voi Need for Speediä. EA:n megasuositulla pelisarjalla oli vuosia hardcore-pelaajien keskuudessa huono maine. Viime vuonna kehitystiimin vaihto auttoi ja Need for Speed: Hot Pursuit sai niin arvostelijoiden kuin pelaajienkin suosiot osakseen.

Mutta tänä vuonna puikoissa on taas vanha tiimi. Balanssissa ovat siis vanhat huonot tavat ja mielenkiintoisin Need for Speed –peli-idea ikinä. Vaikeaksi menee!

Lue lisää | Kommentit (9)

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Harry Potter. Elokuvapuolella loistanut tarina ei ole ollut parhaimmillaan peleissä, pois lukien erinomainen Lego Harry Potter. Nyt on tullut aika solmia kiinni myös palikka-Potterin juonenpäät.

Traveller’s Tales jatkaa omalla mukavuusalueellaan operoimista. Lisää legoja, lisää hahmoja ja sama tuttu pelattavuus. Tuskinpa tämä silti sarjan faneja haittaa, sillä uusi Lego-Potter on sarjan paras suoritus.

Lue lisää | Kommentit

Kuten olen jo arvosteluissa ja ennakoissa väsymiseen saakka toistellut, parin vuoden takainen Trine oli sen vuoden suosikkipelejäni. Hempeä grafiikka, erinomainen soundtrack ja todella mukaansatempaava fysiikkakikkailu olivat hyvän pelin resepti.

Ja ilokseni voin todeta, että sitä ne ovat nytkin. Trine 2 on nimittäin täällä ja vaikka joku voisi masentuneena todeta, että se on vain lisää Trineä, minä toteankin riemastuneena, että hei: se on lisää Trineä!

Lue lisää | Kommentit (5)

Rayman on sellainen nimi menneisyydestä, joka ei oikein merkitse enää paljon mitään paitsi paatuneimmille peliparroille. Joku voi kyllä tunnistaa ranskalaisen maskotin Ravin’ Rabbids –pelien nimistä, mutta hänen omia pelejään tuskin kukaan muistaa enää.

Eikä suotta, sillä 16-bittisten vuosien jälkeen Raymanin pelitarjonta on ollut suorastaan noloa. Mutta se muuttuu nyt. Rayman Origins kun on vuoden parhaita yllätyksiä.

Lue lisää | Kommentit (8)

Virallisesti lisensoidut Formula 1-pelit olivat pitkään laadullisessa aallonpohjassa, kunnes Codemasters sai viime vuonna ohjat käsiinsä ja piristi sarjan kertaheitolla mainiolla F1 2010-pelillään. Vuoden välin julkaistavia jatko-osia ei kuitenkaan ole helppo pitää kerta toisensa jälkeen tuoreena, joten F1 2011 näyttää suunnan jonka Codemasters on valinnut pelisarjalleen.

Ensinäkemältä peli ei juurikaan eroa edeltäjästään. Valikot ja latausanimaatiot näyttävät pitkälti samanlaisilta. Uutta tuntuisivat olevan lähinnä olevan tallien uudet väritykset, kisakalenteri ja pelaajan motorhomen sisustus. Hieman tarkempi katsaus kuitenkin paljastaa että pinnan alta muutoksia löytyy ehkä enemmän kuin odotinkaan.

Lue lisää | Kommentit (1)

Harva asia maailmassa on niin mukavaa kuin pienten karvaisten eläinvauvojen helliminen. Kinectimals veti tästä narusta vedoten pelaavan kansan eläinrakkaisiin. Mutta löytyy niitä muitakin eläimiä kuin jo nähtyjä kissoja!

Uusi Kinectimals ei oikeastaan ole uusi, vaan uudelleenjulkaisu. Tutun Kinectimalsin kylkeen on lätkäisty myös ladattavana lisäsisältönä julkaistu karhusaari. Tarjolla on siis tuplasti rapsuteltavaa ja leikitettävää.

Lue lisää | Kommentit (1)

Jos Kinectille jotain riittää, niin tanssipelejä. Korjaan, huonoja tanssipelejä. Lähes kaikki hetkuttelut ovat nimittäin olleet melkoisen luokatonta tavaraa, poislukien Harmonixin erinomainen Dance Central.

Alkuperäisessä tanssikeskuksessa ei heikkouksia juuri ollut. Yhdenaikaisen kaksinpelin puute oli yksi tällainen ja, no, siinä se sitten olikin. Dance Central 2 korjaa tämän puutteen. Nyt puhutaan lajityypin parhaasta pelistä.

Lue lisää | Kommentit

Amerikkalainen Telltale Games on tähän saakka kunnostautunut mainioilla seikkailupeleillään. Sam & Max, Tales of Monkey Island, Strong Bad’s Cool Game For Attractive People ja Back to the Future olivat kaikki mitä muikeinta viihdettä.

Puhun menneessä aikamuodossa, sillä firman tuorein peli ei ole varsinaisesti seikkailupeli. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, ei aina myöskään niin mainio. Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa Jurassic Parkiin!

Lue lisää | Kommentit

Muutaman vuoden takainen Trine oli todella iloinen yllätys. Suomalaisen Frozenbyten huisi fantasiaseikkailu hurmasi minut ykkösellä ja kiilasi vuoden 2009 suosikkipelieni listalle. Todella hehkeä grafiikka, upea soundtrack ja toimiva fysiikkapelailu, mitä muuta enää muka tarvitaan?

No, ainakin lisää samaa herkkua! Parin vuoden odotus on vihdoin päättymässä, sille Trine 2 on miltei täällä. Pikaisen tutustumisen perusteella näyttää siltä, ettei hehkeä ote ole parissa vuodessa menettänyt hitustakaan tehostaan.

Lue lisää | Kommentit (7)