Dome

Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Back to the Future Episode 1: It's About Time! (Mac, PC)

28.12.2010
Miikka

Aihealueet: PC, Seikkailu- ja roolipelit, Mac

Back to the Future, Telltale Games, Episodipelit

Tekijä: Telltale Games
Julkaisija: Telltale Games
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8Gt keskusmuistia, Radeon HD5850
Saatavilla: Mac, PC
Tulossa: iPad, PS3
Laitevaatimukset: vähäiset
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu:http://www.telltalegames.com/bttf
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Vaikka lisenssipelit ovatkin yleensä roskaa, onnistuneen lisenssin tenhoa ei kannata vähätellä. Nähtiinhän tämä jo Ghostbusters-pelin kanssa, joka paikkasi paljon pieniä ongelmiaan iskemällä suoraan jokaisen 80-luvun lapsen selkäytimeen. Ja nyt mennään samalla reseptillä.

Seikkailupelien kunniasta pitkälti yksinään vastaava Telltale on aloittanut joulun kunniaksi uusimman pelisarjansa, joka pohjautuu rakastettuihin Paluu tulevaisuuteen –elokuviin. Ensimmäinen osa jättää vielä parantamisen varaa, mutta jokainen elokuvien ystävä pelaa sen silti läpi leveä virne naamallaan.

Edellisestä Paluu tulevaisuuteen –elokuvasta on aikaa jo masentavat paljon: 20 vuotta. Vaikka elokuvat kestävätkin iästään huolimatta yhä uudelleenkatselun enemmän kuin hyvin, kolmososa loppui sangen tyhjentävästi. DeLorean oli romuna ja Doc lähti uusioperheensä kanssa kiertämään aikaa aikajunallaan jättäen Martyn elämään omaa elämäänsä. Onnellinen ja tyydyttävä loppu, johon on kuitenkin vaikea tehdä jatkoa.

Pelisarjan ykkösosa alkaa hieman yllättäen ja ilman suurempia selityksiä vuodesta 1986, eli vuotta elokuvien tapahtumia myöhemmin. Peli alkaa niin riemastuttavalla kohtauksella, etten sitä spoilaa. Toteanpa vain, että jokainen elokuvan nähnyt hymyilee jo alusta saakka kuin Naantalin aurinko.

Marty tajuaa, että Doc on taas pulassa, kun DeLorean ilmestyy yksinään menneisyydestä mukanaan epätoivoinen avunpyyntö. Mutta miten ihmeessä? DeLoreanithan olivat jo romuna elokuvien tapahtumien seurauksena. No, sitä peli ei ainakaan vielä selitä.

Eipä silti että selityksille olisikaan hirveästi aikaa, sillä pienen seikkailun jälkeen Marty matkustaa aikakoneella takaisin vuoteen 1931, jossa Doc on pidätettynä salakapakan poltosta ja pahempaakin on tulossa, jos miekkosta ei pelasteta putkasta ennen seuraavaa aamua. Kun aikaa on vain muutamia tunteja ja kaveri kalterien takana, lämpimän uudelleentapaamisen aika on vasta joskus tulevaisuudessa.

Sarjan hengelle uskollisesti Marty saa luonnollisesti liittolaisekseen nuoremman version Docista, joka on pelin tapahtumien aikaan juuri aloittelemassa tiedemiehen uraansa. Tietenkin elokuvien tapaan myös muita elokuvista tuttuja hahmoja nähdään joko nuorempina versioinaan tai kovasti itseään muistuttavina esi-isinään. Roolitukset ovat mitä mainioimpia: Biff Tannenin isoisä on esimerkiksi kovana itseään pitävä gangsteri, jonka kanssa tietenkin otetaan yhteen.

Pelin tarina onkin mainiota tasoa ja viehättää juuri samoilla aineksilla kuin elokuvatkin. Hauskoja viittauksia niin pop-kulttuuriin kuin elokuviinkin, sekä myös muihin Telltalen peleihin. Vaikka kyse on huumoripelistä, suoranaisia röhötysnauruja mukaan ei juuri mahtunut, mutta tunnelma on koko ajan yleisen letkeä ja sujuva. Tältä osin pelissä ei olekaan valittamista.

To be continued…

Back to the Future nojaa Telltalen seikkailupelimoottorin uusimpaan versioon, joka on tuttu muun muassa Tales of Monkey Island –peleistä ja Sam & Max: The Devil’s Playhousesta. Martya ohjataan joko WASD-näppäimillä tai hiirellä raahaamalla, esineitä käytellään napsuttelemalla. Systeemi toimi ennenkin ja se toimii nytkin, eikä siinä ole valittamista.

Eikä ole myöskään ääninäyttelyssä. Christopher Lloyd esittää Doc Brownia ja Martyn rooliinkin on saatu hämmästyttävän onnistunut imitaattori, joten tunnelma on taas kuin alkuperäisessä pelissä. Ongelmat ovatkin itse pelin sisällössä.

Lopputekstien pyöriessä huikan cliffhangerin jälkeen huomasin miettiväni, että Back to the Future: It’s About Time oli lyhyt jopa Telltalen episodiksi, mutta kellolla mitattuna se oli suunnilleen yhtä pitkä kuin muutkin firman pelit. Tunne johtuikin siitä, että pelin ongelmat ovat todella helppoja. Vastaukset ovat yleensä itsestään selviä ja lisäksi monet puzzlet voi ratkaista ennen kuin tietää edes ratkovansa puzzlea.

Yllättäen voit keskustelussa tarjota vaikkapa tiettyä paikkaa raittiusliikkeen kokouspaikaksi, vaikka et tiennyt koko raittiusliikkeen hakevan moista. Skriptausongelmilta haisee, eikä suinkaan ainoastaan tämän kerran.

Pelin yksi ja ainoa vaikea puzzle, joka pysäytti pelini yli puoleksi tunniksi, oli vaikea puhtaasti sen takia, että puzzlen ratkaistakseen pelaajan piti nähdä pieni välianimaatio, jossa Marty saadaan tajuamaan pelaajalle selvä ratkaisu. Mutta kun välianimaatiota ei näkynyt. Nettikeskustelujen mukaan monilla peli toimi kuten pitikin, toiset saivat odotella oikeassa huoneessa kymmeniä minuutteja toivoen, että peli etenisi.

Ongelma saattaa nojata siihen, että peliin on Back to the Future –henkisyyden nimissä lisäilty mahdollisuuksia entistä monipuolisempiin välianimaatioihin. Esimerkiksi takaa-ajoja nähdään useampiakin. Toivottavasti ongelmiin puututaan päivitysten muodossa, sillä nykyisellään pelikokemus tökkii vastaan parissakin paikassa.

Näiden tökkimisten ja turhan helppojen puzzlejen takia Back to the Future ei vielä pokkaakaan itselleen peukkua, vaikka miten tekisi mieli. Ja niin myös tekisi, sillä voi pojat… kun pelin ensimmäinen kohtaus aukeaa tuttujen Back to the Future –sävelten saattelemana, tai kun kamera kuvaa Doc Brownin laboratoriota, tai kun tuttu logo pamahtaa ruudulle aidon tunnusmusiikin saattelemana, saatoin pyyhkiä silmäkulmastani nostalgista ilon kyyneltä. Koko peli onkin mitä parhainta fanserviceä elokuvien ystäville muiden leffafanien tekemänä.

Täten voinkin todeta, että vaikka ensimmäinen osa jättääkin pelinä parannettavaa seuraavaa episodia silmällä pitäen, elokuvien ystäville kausi on jo nyt takuuvarma sijoitus varsinkin kun koko paketin voi ostaa Steamista joulukuun loppuun mennessä sopuisaan alehintaan.

 

Lue myös

Toimituksen suosikkipelit: Juho

Toimituksen suosikkipelit: Henri

Donkey Kong Country Returns (Wii) 

Killzone 3 ennakossa (PS3)

Gray Matter (PC, Xbox 360)

Miikka Lehtonen

1.

”Mutta miten ihmeessä? DeLoreanithan olivat jo romuna elokuvien tapahtumien seurauksena. No, sitä peli ei ainakaan vielä selitä.”

Kyllä se selitetään jos keskustelee Docin kanssa silloin kun se on vankilassa. Tämän voi kylläkin missata jos ei käy läpi kaikkia keskusteluvaihtoehtoja.

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös