Plaza

Dome

Alustat:
PC
GameCube
PlayStation 2
PlayStation 3
Xbox
Xbox 360
DS
Game Boy Advance
N-Gage
PSP
Wii
Mobiili
Linux
Mac
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Retro
Vekottimet
Viihdelaitteet

Battlefield Bad Company 2: Vietnam (PC, PS3, Xbox 360)

29.12.2010
Miikka

Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360

Battlefield Bad Company 2 Vietnam, Bad Company 2, DICE, EA

Tekijä: EA Dice
Julkaisija: EA
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, 8Gt keskusmuistia, Radeon HD5850
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP, 2 GHz Core 2 Duo –prosessori, 2 Gt keskusmuistia, 15 Gt kiintolevytilaa, 256 Mt DirectX 9.0c –yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-32 (Internet). Huom: ei sisällä minkäänlaista yksinpeliä!
Pelin kotisivu: http://www.battlefieldbadcompany2.com/vietnam
Muuta: Lisäosa, vaatii alkuperäisen Battlefield Bad Company 2:n!
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Kuuma viidakko ilmiliekeissä. Edessä mustunut kukkula, josta törröttää kymmenittäin vihollisen tuliasemia. Taivaalla pyörii helikoptereita tulittamassa kumpiakin rintamalinjoja ja niiden kaiuttimista pauhaava CCR soi. Ei punapistetähtäimiä, ei Carl Gustavia, ei tarkkuuskiväärin lailla ampuvia pumppuhaulikkoja. Tervetuloa Vietnamiin!

Kehuin aikanaan Battlefield: Bad Company 2:ta urakalla, enkä mielestäni syyttä. Peli vei heti minut ja monet muutkin mukanaan niin tehokkaasti, ettei mikään nettiräiskintä sitten Team Fortress 2:n ollut pystynyt samaan. Mielenkiintoa kestikin parin kuukauden ajan mutta sitten kaikki oli nähty, erityisesti ne joka pusikossa suhisevat Hot Carlit ja 40mm äidin…rakastajat. Sota riitti ja muut pelit veivät huomioni.

Ehkä tämä selittää osittain sen, miksi puoli vuotta myöhemmin ilmestynyt Bad Company 2: Vietnam iski kuin ne vertauskuvalliset miljoona volttia. Kaikki tuntui taas niin hienolta ja toimivalta. Palveltuani aikani taas virtuaalirintamalla olen valmis sanomaan, että vaikka uutuudenviehätys selittääkin osan huumasta, loppu on puhdasta hyvää pelisuunnittelua.

Huisisti sisältöä

Bad Company 2: Vietnam on 12 euron hintaiseksi lisälevyksi erinomaisen muikea paketti. Kuten nimestäkin voi päätellä, se siirtää pelin lähitulevaisuuden Alaskasta 50 vuoden takaiseen Vietnamiin. Tämä ratkaisu tuo tietenkin mukanaan paljon uutta: uudet kentät, uudet aseet, uudet ajoneuvot ja mikä tärkeintä, aivan uudenlaisen tunnelman.

Minun kirjoissani Bad Company 2:n moninpelin suurin ongelma oli se, että peliä ei kannattanut pelata ”oikein”. Raketinheittimet, kranaatinheittimet ja sniputtavat haulikot hallitsivat taistelukenttää ja meininki oli välillä turhankin älytöntä. Ne pelin parhaat ominaisuudet jäivät turhan helposti taustalle. Pikkulinnut ja piipahdus emopelin pariin arvostelua kirjoittaessani kertovat, että ongelmia on päivitetty pois sitten oman ragequitini, mutta Vietnam vie homman silti askelta kauemmas oikeaan suuntaan.

Lähtökohtaisesti kaikki taistelu Vietnamissa tapahtuu lyhyemmillä matkoilla kuin ennen. Syy tähän on kaksijakoinen: kentät on suunniteltu niin, että pitkiä näkölinjoja on vähemmän. Jos aikoo sniputella, on syytä hallita kartat hyvin ja osata etsiä ne paikat, joista näkee 20 metriä kauemmas. Vielä merkittävämpää on toki se, että vain tiedustelijan käyttämään tarkkuuskivääriin saa yleensäkään mitään optiikkaa. Muiden on pakko pärjätä rautatähtäimillä.

Kun aseet vielä ovat lyhyttä matkaa painottavia rynnäkkökivääreitä, konepistooleita ja haulikoita tietysti sitä pakollista liekinheitintä unohtamatta, peli ohjaa aktiivisesti pelaajia oikeaan suuntaan, eli lähemmäs vihollisia.

Tämä pakottaa suurimman osan pelaajista tekemään kaksi asiaa: ammuskelemaan lähempää kuin ennen ja pelaamaan tiimipeliä. Spottaus, äänikommunikaatio ja kaverin selän vahtiminen ovat avainasemassa, samoin kuin myös taktiset manööverit.

Vähän jokaisessa kentässä nähdään raivokkaita rynnäköitä vihollisen asemiin selusta-koukkausten ja muun kikkailun ohella, eikä ole mitenkään harvinaista juuttua tilanteeseen, jossa kaksi ryhmää tykittää raivoisasti toisiaan vaikka viereisistä taloista tai kiviröykkiöistä. Toki tätä harrastettiin emopelissäkin, mutta nyt entistä enemmän, kun Carl ”The M.F.” Gustavilla ei voi enää putsata koko poteroa kerralla.

Oman osansa aitoon Vietnam-fiilikseen kantavat myös ajoneuvot, joita nähdään pääasiassa jenkkien puolella. Toki vietnamilaisetkin saavat välillä omansa – varsinkin jos joku käy lipastamassa jenkkien tukikohdasta panssarivaunun – mutta pääasiassa taivaalla mennään CCR:n ja Wagnerin tahtiin.

Ajoneuvoilla kikkailu on aina ollut oleellinen osa Battlefield-kokemusta ja sitä se on nytkin. Kun käytössä ei ole lukittuvia torjuntaohjuksia, hyvän ryhmän miehittämä helikopteri tai panssarivaunu ovat kamalia vihollisia, joiden tuhoamiseen pitää käyttää koko ryhmän yhteistyötä. Toki jos tankkikuski ajaa iloisesti keskelle vihollisen kylää tai pilotti rysäyttää kopterinsa mäen rinteeseen niin minkäs sille teet – ja tätäkin toki näkee, sillä usein keskimääräinen Battlefield-pelaaja tuntuu olevan henkiseltä iältään noin viisivuotias.

Huisisti viihdettä

Battlefield: Bad Company 2: Vietnam on paitsi melkoinen nimihirviö, myös erinomaisen hyvin suunniteltu peli. Vaikka se onkin edukas DLC-paketti, se tuntuu sisältönsä ja toteutuksensa osalta miltei omalta peliltään. Viisi uutta karttaa, kuusi uutta ajoneuvoa ja 15 uutta asetta. Se on mukava määrä sisältöä 12 eurolla.

Ei toki Bad Companykaan täydellinen ole. Vaikka Vietnam työntääkin aseita lähemmäs kohti oikeaa tasapainoa, hölmöilyä esiintyy yhä ja nerffausta on odotettavissa. Kirjoitushetkellä Uzi on hämmästyttävän tarkka ja moni innokas Bad Company 2 –veteraani kuvittelee yhä, että RPG ja 40mm kranaatinheitin ovat ne pelin parhaat aseet. Onneksi usein näin ei ole.

Sanoisin silti, että pelin pahin ongelma ovat sen pelaajat. Jos sattuu hyvälle serverille, jossa on tasaiset ja asiansa osaavat tiimit, peli on ratkiriemukasta. Ottelut ovat tasaväkisiä ja ratkeavat yleensä vasta aivan viime hetkellä. Tiimityö toimii, pelaajat spottailevat ja kommunikoivat aktiivisesti ja aika lentää kuin siivillä.

Mutta jos osut huonolle serverille, voit varautua siihen, että toinen tiimi sisältää kaikki serverin parhaat pelaajat ja toinen ilmeisesti suoraan syntymässä lattialle pää edellä pudonneet apukoululaiset. Jos kaveri ehtii ennen helikopterille, se ammutaan alas tankilla. Puolet joukkueesta istuu tarkkuuskivääri kädessä omassa tukikohdassa toinen käsi housuissaan ja Vasili Zaitsev mielessään. Loput spämmäävät raketteja ja kranaatteja 500 metrin päässä lähimmästä tukikohdasta tai pupuhyppivät Uzi kädessään järvessä, kun vihollinen valloittaa tukikohtaa.

En kuitenkaan laske tätä pelin tappioksi, sillä perseilyyn on helppo ratkaisu: servereitä on jo nyt useita ja niiltä löytyy aktiivisesti peliseuraa. Antaa siis vesipäiden perseillä omassa nurkkauksessaan samalla kun muut pitävät hauskaa omilla servereillään. Ja sitä hauskaa todella on tarjolla.

Joudun myös jälleen kerran hehkuttamaan Bad Company 2:n uskomatonta tunnelmaa, sillä kun päässä on hyvät kuulokkeet ja pelistä valittuna War Tapes -miksaustila, peli kuulostaa prikulleen oikealta armeijan ampumaleiriltä, mitä nyt tuskaisia huutoja ja kuolemankorinaa on enemmän kuin aikanaan Niinisalossa.

En olisi millään uskonut, että löydän noin vuoden aikana peräti kolme nettiräiskintää, joiden parissa vierähtää aikaa aivan turhan paljon. Niin kuitenkin kävi ja hämmästyttävästi kaksi niistä kuuluu jopa samaan pelisarjaan. Olitpa sitten Bad Company 2:lle sielusi menettänyt tai peliin jo kertaalleen leipiintynyt, Vietnam-lisäosa tarjoaa huisia viihdettä pilkkahintaan.

 

Lue myös

Toimituksen suosikkipelit: Tero

Toimituksen suosikkipelit: Jukka

Back to the Future Episode 1: It’s About Time! (Mac, PC)

Äänestä: Valitse vuoden 2010 parhaat pelit

Miikka Lehtonen

1.

Huono arvostelu. Ei se ole pelin vika, että sinne jotain team killiä harrastavia retardoja eksyy…

2.

Huomasitko sen kohdan, missä erikseen sanoin, että en laske sitä pelin viaksi?

3.

Aika noloa kommentoida arvostelua huonoksi, kun ei itse jaksa lukea sitä kunnolla. Hyvä arvostelu.
Itse oon tykänny ko. lisäristä oikeinkin paljon. Toi on totta, että välillä se peliin hyppääminen on melkoista serverinmetsästystä, mutta kun se hyvä porukka löytyy, niin sitä saattaa unohtua Wagnerin kaikuisiin viidakoihin tuntikausiksi. Vietnamin myötä rupesin pelaamaan enemmän Conquestia, kun peruspelissä sitä on tullut enemmän tahkottua Rushia. Nyt vaan odotellaan että ne 69 miljoonaa team actionia tulee täyteen…

4.

Huomasin sen kohdan, mutta jos se ei ole pelin vika, niin miksi siitä pitää kirjoittaa 10 riviä tekstiä? No ei ollut huono arvostelu. On vaan ragetus päällä, koska kone jumittaa niin prkleesti…

5.

Koska se on pointti, joka pelin ostajan kannattaa pitää mielessään: vaikka Bad Company 2 on parhaimmillaan erinomaisen hauska moninpeli, huono serveri saa siitä erinomaisen huonon kokemuksen.

6.

omalta osalta vähä pettymys tää vietnam… basic BC2 vie kyl mennen tullen

7.

Joo itse petyin aivan sanoinkuvaamattomasti tähän peliin. Perus BC2 on tosiaankin huomattavasti parempi pelinä. Tämä lähinnä tuntuu rahan tuhlaukselta.

Vietnamissa yksi asia ärsyttää yli kaiken. Snipujen asut on tehty aivan päin persettä, samaten aseet. (1 ainut käyttämisen arvoinen ase) Vietkongien tarkka-ampujan suhteen on tehty oikein emämokaus, nimittäin punainen kommunisti kaulaliina tuskin kuului jokaisen luokkansa tosissaan ottaville tarkka-ampujille.

Siihen vielä paljas aurinkoa vasten kiiltävä iho ja olet yhtäkkiä ensimmäisten joukossa lentämässä taivaan tuuliin 5:n raketinheittimen ampuessa samaan aikaan.

Sama ongelma vaivaa jenkkien tarkka-ampujaa, kun paljas iho loistaa kilometrikaupalla joka puskasta.

Eikö viidakossa muka pitäisi naamioitua jotenkin? Hierotaan sitä mutaa iholle, pistetään muutama heinä rehottamaan selästä. Ei helvetissä tietenkään…

Ainiin, ja liekinheitin joka yltää noin 5:n metriin, ei ole mikään kovin vakuuttava tappoväline. Liekö kukaan koskaan sillä tappanut ketään, muuta kuin vahingossa?

Tankkeihinkin voisi jonkin näköiset optiikat sentään lisätä. Jollain sitä tuohonkin aikaan tähdättiin, vaikka ei ollutkaan mitään maailman kehittyneimpiä välineitä.

Rushit ovat aivan tajuttoman hätäisesti väsätty. Jokainen mapin alotus on noin 150m X 150m alueella tai helvetisti alakantiin, joten ”battlefield” tuntuu pikemminkin hiekkalaatikolta jos ei oteta huomioon että siellä kasvaa puita ja ollaan oikeastaan viidakossa.

Muutenkin homma tuntui joltain ADHD -vikaisen COD fanaatikon päätä puuhun takomiselta jossa elinaika on maksimissaan 12 sekuntia.

Rushien objectivet on sijoiteltu aivan täysin päin persettä puolustajan kannalta useimmissa rusheissa ja taktinen tilanteen rakentaminen on käytännössä olematonta, kun ei ole usein edes 2 reittiä useampaa etenemisväylää. Tämäkin johtuu lähinnä surkeasta tilankäytöstä mapeissa. Yhtäkään bad company 2 tyyppistä avomaastoista mappia ei tullut vastaan (muuta kuin conquesteissa), vaan kapeita putkijuoksuja käytännössä.

Conquesti sentään menetteli, kun vechiletkin olivat hieman aktiivisemmassa roolissa osassa mappeja. Hieman huvittavasti vietnakkojen tankit tuntui kaikin puolin paremmilta kuin jenkkien tankit.

Vietnakkojen tankit varsinkin sen uber laskuvarjojääkärin kauhu kattokonekiväärin ansiosta tuntui hemmetin helpoilta käsitellä. Jenkkien konekiväärin hajonta taas on liian leveää ja tulinopeus huomattavasti hitaampi kuin vastapuolella.

HC-puolella aseiden balansseissa on huomattavasti petrattava.

Esim. m16 ja sshrp ovat suorastaan ylitarkkoja ja aivan liian tehokkaita. Monasti minimaalinen sarja tiputti allekirjoittaneen tuolilta, kun ammuskelin kaukana kivikossa porukkaa TARKKUUSKIVÄÄRILLÄ ja sieltä joku teilasi minut 2-maailmansodan aikaisella konepistoolilla yhdellä sarjalla.

Siis konepistoolilla eikä kiväärillä!

Syykin on selvä:

Jos saisi sen perkeleen punaisen kaulaliinan heitettyä hevon kuuseen ja hieman naamiointia kehiin niin olisi tarkka-ampujallakin se tärkeä naamiointi etu, mikä on myös emopelissäkin luonnollisesti.

Jenkkien snipuun samaten mutaa ihoon tai luontaiset naamiointi värit omaava heppu sinne kiväärin kahvaan. Kultapojun iho nimittäin kiiltää suoraan sanottuna kuin pyhimyksen pylly vielä 200 metrinkin päästä.

8.

^^ woot?

Turhasta voi vääntää monta riviä tekstiä.

9.

@8:

Eilen illalla sain peruutettua oston ja rahat takaisin onneksi. Aika mitätön summa, mutta odotin tuolta peliltä kyllä huomattavasti enemmän.

10.

Rush oli kieltämättä iso pettymys. Ihan mielettömiä pelikokemuksia peruspelin puolella, mutta Vietnamissa ne pisteet on semmosissakin pullonkauloissa, ettei puolustuksen tarvitse olla kuin vähän kuusalla niin jo hyökkäys pysähtyy.
Se liekinheitin toimii omasta mielestä vaan Hill 137:s, muissa kentissä saa olla pistoolin varassa. Enemmän mua risoo ne medicin kk:t (RPKta lukuunottamatta). Tähtäin on puolen ruudun kokoinen ja jos panokset osuu 10m sisällä maahan niin loppuruutu on täynnä pölyä.
Melkoista K/D -ration tappoa oli ensimmäiset päivät mutta nyt alkaa jo sujua.

11.

@7

Ahaa, omasta mielestäni nuo uudet reconien puvut ovat paljon parempia kuin perus-BC2:n puskapuvut. Vietnamissa on tällä hetkellä muutenkin liikaa omassa alotusspawnissa istuvia snipereita ketkä saa n. 5 tappoa per peli eikä tee tiimin hyväksi yhtään mitään. Ja asiansa osaava recon pystyy aika helposti tappamaan helvetisti porukkaa millä tahansa puvulla ilman valitusta… Jos on joskus pelannut muitakin BF:iä kuin BFBC2 niin huomaa ettei optiikkaa tarvita tankkeihin, hyvin pärjää ilmankin. Liekinheitin on tehokkain lähitaisteluase 870 lisäksi, toimii niin kuin pitääkin. Tosin Vietnamissa ei ole tarpeeksi Arican/Oasiksen tyylisiä mappeja joissa noita aseita voisi käyttää.

Jos istuu puskassa ja joku tappaa kaukaa M16:a/millä tahansa muulla aseella niin ehkä siinä on omaa vikaa jonkun verran.

Ei muuta.

12.

Itsekin olin jostain syystä aika pettynyt Vietnam-lisäosaan, mutta hyvän hintalaatusuhteen takia ei jaksa siitä liikaa urputtaa.

Positiivista pelissä on aseet, joita ei nyt ole viittä miljoonaa, eikä sitä Carl Gustavia saa heti päähänsä, eikä optiikkaa löydy kuin tark'ampujilta.

Mutta ne mapit on niin konsolikylki edellä tehtyjä putkia, että rushin pelaaminen varsinkin hyökkääjänä on yhtä tuskaa. Jos puolustajilta löytyy edes muutama oikeasti asiansa osaava, on voitto heille taattu.
Conques tuntuu paljon mielekkäämmältä touhulta, mutta se ei niitä mappeja yhtään paranna, varsinkin kun niitä vain se viisi kappaletta löytyy.

Emopelin mapit ovat paljon isompia ja monipuolisempia, ettei Vietnamin puolelle tule eksyttyä, kuin lempiservujen ollessa tyhjinä.

13.

Joo, tuo on tosiaan noissa 32 pelaajan mapeissa vähän ongelma, mutta sitä se oli BC2:ssakin. Kyllä vähän kaikesta näkee, että Bad Company 2 on suunniteltu 24 pelaajalle, eli konsoleille.

14.

Eli johtopäätöksenä: Taas yksi peli pilattu by consoles.

15.

Enpä nyt sanoisi että vuoden parhaisiin räiskintäpeleihin kuuluvaa peliä on mitenkään pilattu.

16.

Ihan ensimmäiseksi anteeksi pitkä quote.
”Lähtökohtaisesti kaikki taistelu Vietnamissa tapahtuu lyhyemmillä matkoilla kuin ennen. Syy tähän on kaksijakoinen: kentät on suunniteltu niin, että pitkiä näkölinjoja on vähemmän. Jos aikoo sniputella, on syytä hallita kartat hyvin ja osata etsiä ne paikat, joista näkee 20 metriä kauemmas. Vielä merkittävämpää on toki se, että vain tiedustelijan käyttämään tarkkuuskivääriin saa yleensäkään mitään optiikkaa. Muiden on pakko pärjätä rautatähtäimillä.

Kun aseet vielä ovat lyhyttä matkaa painottavia rynnäkkökivääreitä, konepistooleita ja haulikoita tietysti sitä pakollista liekinheitintä unohtamatta, peli ohjaa aktiivisesti pelaajia oikeaan suuntaan, eli lähemmäs vihollisia.

Tämä pakottaa suurimman osan pelaajista tekemään kaksi asiaa: ammuskelemaan lähempää kuin ennen ja pelaamaan tiimipeliä. Spottaus, äänikommunikaatio ja kaverin selän vahtiminen ovat avainasemassa, samoin kuin myös taktiset manööverit.”

Koko tuo litanja on aivan täyttä paskaa. Omat kokemukset Vietnamissa ollut aivan päinvastaisia. Tiimipeliä ei ole tullut oikeastaan yhtään vastaan kun perus BC2:ssa sitä on yllättävän paljonkin (liekö vahingossa?) ja 80% kuolemista tuntuu tulevan jostain kilometrin päästä ammutuista laukauksista tai muuten vaan piilosta. BC2:ssa on oikeasti sitä hektistä lähitaisteluakin.

17.

@16

Jep, ei todellakaan ole tietoa lähitaisteluista. Ainoana on Phu Bai Valley, muut mapit muuttuvat yleensä sniper vs. sniper taisteluiksi jossain vaiheessa.

18.

En kyllä tajua kuinka joku odottaa joltain DLC:ltä liikoja? Pelatkaa kunnon PC-räiskintöjä kuten Red Orchestraa tai TF2 jos ne mainstream multiplatterit kirpaisee pyllyä noin kovaa.

19.

eiköhän tuo Ghilliesuittien ja muiden camottamisten poisjättäminen ole tehty täysin pelin tasapainotussyistä. Olisi aikamoista sniperien juhlaa. Peli on haluttu pitää hauskana ja tasapainoisena. Ei tämä mikään Flashpoint ole ;D

20.

Tullut pistettyä merkille, että ne häirikköpelaajat pelaavat yleensä suomalaisella nimimerkillä.
Loistopeli kuitenkin.

21.

@16, @17, lukekaa koko artikkeli ei vain yhtä kohtaa:
”Mutta jos osut huonolle serverille, voit varautua siihen, että toinen tiimi sisältää kaikki serverin parhaat pelaajat ja toinen ilmeisesti suoraan syntymässä lattialle pää edellä pudonneet apukoululaiset. Jos kaveri ehtii ennen helikopterille, se ammutaan alas tankilla. Puolet joukkueesta istuu tarkkuuskivääri kädessä omassa tukikohdassa toinen käsi housuissaan ja Vasili Zaitsev mielessään. Loput spämmäävät raketteja ja kranaatteja 500 metrin päässä lähimmästä tukikohdasta tai pupuhyppivät Uzi kädessään järvessä, kun vihollinen valloittaa tukikohtaa.”

Voin vakuuttaa, että oikein serverin osuessa kohdalle tiimipeliä löytyy kiitettävästi. Jos ei halua joutu sniper-sotaan, kannattaa etsiä serveri missä snipereiden määrä on rajoitettu esim. kolmeen per puoli. Kuten arvostelussa sanotttin, peli kyllä kannustaa lähitaisteluun, mutta monella on jäänyt alkuperäisen Bad Companyn kaukoammuntatyyli päälle. Rush on tosiaan surkeasti tasapainotettu. Hyökkääminen on kuin pään seinään hakkaamista ja puolustaminen puolestaan huoletonta istumista, kun ei tarvi pelätä kenenkään yllättävän niin kauan kuin ainoat kaksi etenemisreittiä on kontrollissa.

Parasta peli on pienessä kaveriporukassa. Jos vastassa ei ole jonkin sortin eliittijoukkuetta, niin jo taitavalla Squad-pelaamisella pystyy ratkaisemaan useimmat pelit. On todella tyydyttävää käydä Squadin voimin tuhoamassa molemmat objectivet kun koko vihollistiimi leikkii asemasotaa lopun teamisi kanssa omassa spawnissa.

22.

Luin arvostelua niin pitkälle, että eteeni sattui ensimmäinen kieltämme raiskaava sana ”edukas”. Tuo sana saa näkemään syystä tai toisesta punaista, ja mitään tekstiä johon tuota sanahirviötä tungetaan, ei voi pitää lukukelpoisena.

23.

@14
Haters_gonna_hate.gif

On Topic: Hieno arvostelu, arvostelusta huomaa että on tultu pelailtua BC2:sta enemmän kuin 2 yötä ja on hyvä ettei Custavia löydy, vaikkei konsolilla ole tultua huomattua tämän OP:ta (varmaan koska en jää kämppimään samaan kohtaan tai koska olen reconilla hyökkäyksessä). Nyt kun se Battlefield 3 vielä tulisi paremmaksi niin huh huh!

24.

Perkele että pitää olla pieni pää jos joku hiton sanan väännös saa tollasta aikaan…

25.

Mitä peliin tulee niin kova on inho koko Battlefield sarjaa kohtaan että en ole tätä edes harkkinut mutta jos on yhtään sama meno kun ykkösbattlefieldissä niin munatonta on.

Ongelmat ei ollet ns. itse pelissä vaan siitä miten se sai sodan näyttämään ja kuulostamaan huispaukselta. Pomppivia ukkoja joihin sai ampua lippaallisen ja pommpiminen vaan jatkui jatkui…

26.

Tuli itsekkin ostettua Vietnam. Ei se kyllä kovin makea tekele ollut. Pari tuntia jaksoi pelata, ennen kuin alkoi vituttaa. Noh, kyllähän tuota tylsinä iltoina joskus pelailee, jos ei ole muutakaan.

Battlefield kolmosta odotellessa…

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi.

Takaisin ylös