Bioshock (PC, 360)
31.8.2007
Miikka
Aihealueet: PC, Xbox 360, Räiskintäpelit, Seikkailu- ja roolipelit, Toimintapelit
Nykyaikana pelimaailman hype on karannut täysin käsistä. Ei sellaista peliä olekaan, ettei sitä jossain olisi julistettu jo hyvissä ajoin ennakkoon vuoden peliksi ja todelliseksi pelimaailman merkkipaaluksi. Tämän ilmiön ja siitä johtuvien, toistuvien pettymysten seurauksena sitä muuttuu väkisinkin kyynikoksi, joka epäilee pahinta kaikista peleistä. Sitä mukavampi onkin edes kerran huomata, että ennakkohype oli täysin oikeutettua.
Bioshock on peli, josta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Syvällinen maailma. Moraalisia valintoja. Vangitseva juoni. Räjähtävää toimintaa. Vuoden peli? Bioshock on tätä kaikkea ja niin paljon muutakin.
Bioshockin saama ennakkohype selittyy pitkälti pelin kehitystiimillä. Vaikka nimet Ken Levine ja Irrational Games eivät välttämättä puhuttelekaan tavallista tallaajaa, heidän aikaansaannoksensa tekevät varmasti niin. Liekö maailmassa olemassakaan sellaista vakavamielistä pelaajaa, jolle Thiefin ja System Shockin kaltaiset pelit eivät olisi tuttuja ja rakkaita? Kun samainen tiimi vihdoin päättää vuosien urakkansa, on syytä innostua.
Sukella syvyyksiin
Bioshock alkaa räjähtävästi. Pelaaja syöksyy lentokoneellaan keskelle Atlantin valtamerta ja räpiköi henkeään haukkoen pinnalle. Muiden matkustajien ruumiit, matkatavarat ja palavat koneen osat luovat epätoivoista tunnelmaa – tännekö se matka päättyy? Ei suinkaan, sillä sumun keskeltä pilkistää majakan kaltainen rakennelma. Portaat johtavat sukelluskelloon, joka vie pelaajan ihmeelliselle matkalla vedenalaiseen Rapturen kaupunkiin. Satumainen tuuri, vai oliko sittenkään?
Rapture oli loiston päivinään miljardööri Andrew Ryanin utopia. Vedenalainen kaupunki, jossa jokainen mies olisi oman onnensa seppä, eikä kenenkään tarvitsisi elättää työnsä hedelmillä laiskoja loisia, jotka kädet pitkänä odottavat muilta almuja. “Kaupunki, jossa tiedemies ei ole moraalisääntöjen orja”, kuten Ryan asian ilmaisee.
Kuten arvata saattaa, kokeilu on mennyt persiilleen ja pelaaja saapuu keskelle tulvivaa, palavaa ja aavemaista mielipuolten, kummitusten ja ihmiskunnan virheiden täyttämää helvettiä. Harvoin, jos koskaan, olen nähnyt peleissä tapahtumapaikkaa, joka vangitsi mielikuvitukseni ja huomioni heti alkusekunneista saakka näin tehokkaasti.
Rapturen kaupunki on visuaalisesti ällistyttävä paikka. Arkkitehtuuri on art decoa, johon heitetty mukaan ripaus puhdasta mielipuolisuutta ja kiedottu koko paketti veden kautta peilautuvan valon leikkiin. Uhkaavat varjot, esteiden takana kimaltavat palkinnot ja yksinkertaisesti huikeat maisemat houkuttelevat välittömästi tutkimaan. Rapturen salaisuudet on yksinkertaisesti pakko selvittää, vaikka välillä ne saavatkin pelaajan pysähtymään pitkiksi tuokioiksi, vain tuijottaen kauhunsekaisin tuntein edessä avautuvia, kammottavia näkymiä.
Vaikka Bioshock ei varsinaisesti olekaan kauhupeli, sen tunnelma on jatkuvasti tiivis. Ympärillä lojuu palaneita ja runneltuja ihmisruumiita, seinät on töhritty herra ties millä ja nurkista löytyy audiopäiväkirjoja, jotka antavat pelaajalle pieniä silmäyksiä täysin korruptoituneisiin ihmismieliin. Kaikki kaupungin asukkaat eivät ole suinkaan kuolleet, vaan elävät tässä painajaismaisessa teurashuoneessa, eivätkä he ole todellakaan iloisia paikalle saapuneesta ulkopuolisesta…
Mielen ja teräksen voimalla
Bioshock ei ole Metroid Primen kaltainen ensimmäisen persoonan seikkailupeli, vaan pääpaino on taistelulla. Vaikka objektiivisesti ajateltuna suuri osa pelaajan ajasta kuluukin kaupungin asukkaita ja muita vedenalaisia kauhuja vastaan taistellen, peli ei tunnu halvalta räiskinnältä.
Osa kiitoksesta kuuluu erinomaiselle tekoälylle, jonka johdosta viholliset taistelevat älykkäästi, turvautuvat ylivertaiseen lukumääräänsä ja hädän tullen juoksevat karkuun hakemaan ensiapupisteitä.
Vielä merkittävämpää on se, että erinomaisen pelisuunnittelun johdosta jokainen taistelu muovautuu kuin itsestään elokuvamaiseksi kohtaukseksi, jossa henki tuntuu olevan menossa ja sydän pamppailee kurkussa saakka.
Pelaajalla on käytössään niin tavallisia aseita, kuin Rapturelle ominaisia plasmideja. Plasmidit ovat geenimuunnoksia, joilla voi vaikka sytyttää esineitä palamaan, ampua käsistään salamoita tai muuttua paikalla seistessään näkymättömäksi. Plasmideissa on kuitenkin pari suurta koukkua.
Näistä ensimmäinen on niiden rajattu lukumäärä. Vaikka pelaajalla on teoriassa käytössään aseet mihin tahansa tilanteeseen, mukaan mahtuu vain tietty määrä erilaisia mutaatioita. Tarjontaa riittää kuitenkin usean kymmenen erilaisen kyvyn verran. Mitä otat mukaan, mitä jätät geenipankkiin? Onko odotettavissa tilanteita, joissa kyky jäädyttää ympäristöä olisi tärkeämpi kuin kameleontin kaltainen suojaväritys? Valintoja, valintoja… Se toinen heikkous tulee vastaan vielä myöhemmin, nyt puhutaan puhtaasta taistelukäytöstä.
Yhdessä plasimidien ja todella huikeasti suunniteltujen aseiden ansiosta pelaajan tärkein ase on hänen oma älynsä. Puhtaalla räiskintämeiningillä ei pärjää pitkällekään, sillä vihollisia on taatusti enemmän kuin ammuksia. Näin ollen pelaajan pitääkin kehittää komboja ja hyödyntää ympäristöään, sekä osata kustomoida aseitaan ja valita oikeanlaisia ammuksia oikeanlaisiin tilanteisiin.
Osa keinoista on itsestäänselviä – pyromaanikko sytyttää vihollisten vieressä olevat propaanisäiliöt tuleen ja räjäyttää koko porukan helvettiin. Toiset keinot taas opetetaan. Vesi johtaa sähköä, osaat ampua salamoita käsistäsi. Mitä teet, kun vihollisesi ovat vyötäröään myöten tulvivassa tunnelissa? Suuri osa pitää kuitenkin oivaltaa itse. Voi pahus sitä saavutuksen tunnetta, kun pelaaja huomaa, että rakettien lämpösensori hakeutuu palaviin vihollisiin, tai kun hän huomaa, että kaupungin lukuisat ansat tehoavat myös vihollisiin. Rapture onkin todellinen luovan sadistin leikkikenttä.
Moraalisia valintoja
Tähän asti Bioshock kuulostaa pahuksen hyvältä räiskintäpeliltä. Upea, Xbox 360:n kärkitasoa oleva grafiikka yhdistettynä viihdyttävään ja haastavaan taistelumalliin sekä asevalikoimaan? Myyty. Mutta TV-Shopin sanoin, ei siinä vielä kaikki.
Ehdottomasti parasta Bioshockissa on sen erinomainen käsikirjoitus, joka muuttaa alun epätoivoisen selviytymistaistelun moraaliseksi painiksi, jossa pelaajan tärkein vastustaja on hänen omatuntonsa. Kaupungista löytyvät päiväkirjat paljastavat palasia sekavan tilanteen taustoista ja näiden avulla pelaajien tulisi tehdä valintoja, joiden seuraukset ja mittakaava selviävät yleensä vasta paljon myöhemmin.
Eräs perustason esimerkki, jonka olette varmasti kuulleet aiemminkin, liittyy Pikkusiskoihin. Pikkusiskot ovat geneettisesti muokattuja pikkutyttöjä, jotka kiertävät ympäri kaupunkia keräten Adamia, plasimidien ja näin ollen koko Rapturen elinnestettä. Pikkusiskot ovat myös ainoa keino, jolla pelaaja voi hankkia tätä nektaria ja näin ollen parantaa kykyjään.
Kun pelaaja ensi kertaa kohtaa Pikkusiskon – ja tätä suojelevan, pomohirviötä muistuttavan Big Daddyn – kaksi ääntä tarjoaa omat näkemyksensä tilanteesta. Jos tapat Pikkusiskon, saat enemmän puhdasta Adamia, mutta voitko elää itsesi kanssa? Kenties on olemassa keino, jolla hirviön sisällä olevan tytön voisi pelastaa? Kenties ei, ja olisiko sillä lopulta väliä?
Kumpikaan vaihtoehto ei johda kadotukseen, eikä sen enempää pelastukseen. Kumpikaan ei kartuta pistepottia, eikä kummastakaan tulla onnittelemaan. Valinta – ja sen lopullinen painotaakka – ovat pelaajan aivan omia ratkaisuja ja riippuvat vain siitä, minkälaisten valintojen kanssa hän pystyy elämään. Ja tässä hienoudessa piilee Bioshockin tärkein ominaisuus. Se on videopeleistä harvinaisimpia, peto, joka pysäyttää oikeasti ajattelemaan. Ei vain tarinaansa ja tapahtumiaan, vaikka nekin ovat viimeisen viikon aikana pyörineet tehokkaasti päässäni, vaan myös omia ratkaisujani.
Mutta palataan pseudofilosofian porteilta takaisin peliarvosteluun. Bioshock on aivan käsittämättömän hyvä peli. Se viihdyttää, se haastaa, se pelottaa, se naurattaa. Se on peli, jonka pelaamista ei millään tohtisi lopettaa, mutta samalla on kuitenkin pakko, sillä näin nautinnollisen kokemuksen ei soisi millään loppuvan kesken. Kun parikymmentuntinen urakka – jonka aikana en edes nähnyt tai tehnyt kaikkea mahdollista – on ohi ja lopputekstit pyörivät ruudulla, päällimmäisenä fiiliksenä on palava halu kokea sama uudelleen.
Bioshock on mestariteos. Se on peli, joka tulee jäämään pelaamisen historiankirjoihin ja jonka perään tämän sukupolven pelaajat haikailevat vielä vuosien päästä. Se on peli, jonka takia ostetaan konsoleita ja joka saa minut iloiseksi siitä, että olen pelaaja ja pääsin kokemaan sen riemut.
Tekijä: Irrational Games / 2K Boston
Julkaisija: 2K Games
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360, PC
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.2kgames.com/bioshock/
Linkkejä:
System Shock ja System Shock 2
Thief, Thief II, Thief: Deadly Shadows
Lue lisää eDomesta
2K vastaa fanien huutoon: suuri Bioshock-päivitys tulossa
BioShock villitsi myös nettisarjakuvien piirtäjät
BioShock-haastattelu – tulilinjalla pääsuunnittelija Paul Hellquist
Ei Bioshockia PS3:lle, mutta ilmainen soundtrack kaikille
Järkälemäinen annos BioShock-kuvia nälkäisille (päivitetty)
Nauti ilmaisesta Bioshock-pelitaiteesta
Miikka Lehtonen
Kuvagalleria
- 1.
-
Omaa odotellessa mahtavaa luettavaa! :)
- 2.
-
Ehdottomasti vuoden parhaimpia pelejä.
- 3.
-
voi paska, en oo pahemmin pelaillu useampaan vuoteen ja konekin on jäänyt auttamattomasti nykymenosta jalkoihin.. JA nyt tulee sit tämmösiä pelejä, apuvaa tipahtaspa jostaki mun eteen nyt uus kone! :'(
- 4.
-
Erittäin hyvä peli.
pc versio vaatii koneelta aika paljon, mutta on pienen lisä sijoituksen arvoinen jos ei ennestään omista kohtuu uutta rautaa. - 5.
- 6.
-
Demo vakuutti tunnelmallaan ja tarinallaan, ei niinkään pelattavuudellaan. Lähitaistelu samanlaista soheltamista kuin Condemnedissä, jossa se ei ollut kovin hauskaa, enkä vain jostain syystä osannut tähdätä kunnolla Bioshockin tuliaseilla. Geenimanipulaatioilla leikkiminen oli ihan hauskaa, mutta ainakin demossa kovin rajoittunutta siksi, ettei salamoiden ja tulipallojen heittelemistä voinut harrastaa paljoa (”taika”energia loppui kesken liian nopeasti). Kyllähän tuo tietty toi pelaamiseen annoksen strategiaa, mutta ehkä liian tiukin rajoin. Jos lopullisessa pelissä tuota pääsee harrastamaan hieman enemmän ilman ainaista pelkoa siitä että energia loppuu kesken, se on ihan lupaava systeemi.
- 7.
-
PC demo ei kyllä inspiroinut ostamaan peliä.
- 8.
-
Demossa yllätti pelin maailma ja grafiikka, mutta tuo taistelu tuntui kyllä todella tylsältä. Muutaman vihollisen jälkeen homma tuntui itseään toistavalta. Myöskin perus tussarit olivat niin sitä peruskauraa ja eikä nuo geenijutut myöskään innostanut.
- 9.
-
Ostettu ja pelattu(PC), eikä muuten mennyt rahat hukkaan. Omasta mielestäni demo ei todellakaan antanut ”kunnon” kuvaa Bioshockista. Onneksi.
Enempää ei voikkaan sanoa spoilaamatta, sillä tässä pelissä on mentävä ajatus ja fiilis mukana, paneuduttava rapturen tarinaan ja mitä edessä on.
- 10.
-
Voi torttu mitä torttua
- 11.
-
Taistelu on pelissä tosiaan vähän peruskauraa, vaikka plasmideilla voikin kikkailla. Asetuntuma ei itseeni kolahtanut, tosin olen hyvin kriittinen varsinkin äänien suhteen mitä FPS-pelien aseisiin tulee. Mm. Fearin aseet jätti kylmäksi.
Jäin toivomaan peliltä samaa survivor/horror-teemaa mitä System Shockeista löytyi, nyt muutamaa kohtausta lukuun ottamatta pulssi pysyi kovin tyynenä. Kenttien putkimaisuus jäi myös häiritsemään, usein tiet aukenevat eteenpäin vasta kun tietty kohta pelin juonessa on saavutettu. Jos vastaan tulee paikkoja joihin ei heti pääse, voi luottaa siihen, että niihin palataan myöhemmin. Onneksi on muutama poikkeus pelin loppupuolella. Vihollistyyppejä olisi voinut olla huomattavasti enemmän, tietyin varauksin että sopivat pelimaailmaan ja juoneen.
Mitä ADAMin keruuseen tulee, niin vaikka pelastin kaikki pikkutytöt mitä vastaan tuli niin sain kaikki tarvittavat päivitykset plasmideihin mitä tarvitsin. Kun vain maltti olla ostamatta tietyn plasmidin 1. versiota, niin pian saikin jo suhteellisesti halvemmalla suoraan uudemman version samasta plasmidista, sillä huonompaa versiota samasta plasmidista ei tarvita alle. Tähän olisinkin toivonut muutosta.
En suosittele pelaamaan peliä medium-vaikeustasolla, koska tarpeeksi haasteellisen alun/keskivälin jälkeen peli muuttui ainakin itselläni jopa peli-ilon lannistavan helpoksi. Alun ammus- ja rahapulasta ei ollut tietoakaan, varsinkin kun erään uudeen aseen saaminen helpottaa Big Daddien tappamiset lastenleikiksi. Olisi pitänyt muistaa laittaa vaikeustasoa pykälä ylöspäin kesken pelin.
Kaiken kaikkiaan pelin edetessä oma alkuinnostukseni peliin hiipui pikkuhiljaa, ja minun on vaikea ymmärtää näitä uskomattomia hehkutuksia mitä peli on saanut. Taidan olla hypen uhri ja odotin liikaa jotain vapaata FPS/seikkailu-peliä vedenalaisessa maailmassa, tyyliin S.T.A.L.K.E.R., mutta sainkin vain sen FPS-pelin.
- 12.
- 13.
-
No, miltä tuntuu nyt pari tuntia myöhemmin? :)
- 14.
-
Loistava arvostelu.
- 15.
-
Jeah!
- 16.
-
Joo no eipä kyllä ehkä ole ihan niin ihmeellinen kuin tämäkin arvostelu antaa ymmärtää. Muuten hienoa menoa, mutta taistelu on melkoisen puuduttavaa, ja niin isossa osassa peliä että väkisinkin tympii.
- 17.
-
Täähän on ihan yyberpeli \o/
- 18.
-
Pelin demoa kokeilin boxilla. Peli on hienoimpia mitä olen nähnyt. Kuitenkin jään odottamaan pelin päätymistä alelaariin ennen sen hankintaa. Peli kuitenkin on vain näitä ”kerran läpi” pelejä ja sen jälkeen makaa hyllyssä toimettomana. Itse olisin odottanut edes moninpeliä.
- 19.
-
Aikuisten oikeasti… huono peli. Hieno tekoäly nähtiin jo Doom 2:n aikoihin (suoraan päälle, vihut tappelee keskenään toisaain loukattua). Grafiikka on kyllä hienoa, juoni todella ennalta arvattavaa. Itse odotin peliltä paljon mutta mitä pidemmälle pelasin niin sitä tylsemmäksi peli kävi. Aluksi kuolemista välttelee tosissaan mutta pian kun huomaa ettei siitä rankaista mitenkään niin siitä ei enää välitä. Odotin system shock 2:n tyylistä mestariteosta mutta mitä sain? Kenties konsolipelaajille uutta, pc miehelle wanhaa tapa kaikki kauraa. Demo ei anna oikeaa kuvaa pelistä!
- 20.
-
lisäyksenä vielä että muutama sama vihollis tyyppi alkaa pian kyllästyttämään tyyliin sama homma kuin FEARissa.
- 21.
-
Volador puhuu soopaa.
PC:llä pelannut vuodesta nakki ja käpy, käytännössä jokainen pelijulkaisu tuttu, indie tai ei. Ikää tällä kommentoijalla 25v.
Bioshock on yksi parhaista FPS:stä koskaan. Näyttää ja kuulostaa erinomaiselta, äärimmäisen pelattava (WinXP, optinen hiiri), tekoäly on harvinaisen toimiva, viholliset todella käyttäytyvät erilailla. Bioshock antaa pelaajalle vapaat kädet läiskiä vastarintaa turpaan tavalla tai toisella, sekä muokata hahmoaan haluamallaan tavalla.
Itse olen jokaisen kuoleman perään ladannut quick saven. Sitäpaitsi käytetyt ammukset ja kitit menevät hukkaan. Mielestäni nuo herätyspisteet on lisätty konsolipelaajien takia, joissa quick savetus ei onnistu. Toimivat ns. checkpointteina.
Pelattava ehdottomasti pimeässä, jottei immersio kärsi. Tämä ei ole mikään kavereiden kanssa pelattava biletyspeli.
Omasta mielestäni ainoa yksinpeli FPS joka pääsee lähelle Bioshockin fiilistä on originelli Half-Life - tai siis oli.
- 22.
-
Niin joo, hardilla olen pelaillut nyt n. 10 tuntia. Hardia suosittelen konkariräiskijöille.
- 23.
-
Hardilla pääsin läpi. Lopussa peli on liian helppo, kun on vain tehnyt ”oikeat” valinnat plasmidsejen kanssa. Mutta onpa niitä tullut pelattua muitakin räiskintöjä, aika paljonkin, ehkä siksi juuri liian helppo :)
Konsoleille tehty pelattavuus selvästi, kun sisältää raiskatun hiiritähtäyksen jota saa vain hieman korjailtua ini:ä säätäessä. Tosiaan pelin tarina ja tunnelma on sitä parasta antia, taistelu kärsi kontrollien takia, ehkä käytin eniten thompsonia ja jousipyssyä juuri sen takia. Valokuvaus muuten kannattaa, niin saa vähän extra damagea vihuihin, bigdaddy kaatuu helposti haulikolla ;)
Tarinan käänteet saa kyllä mietityttämään että mitä helv.., ja se pisti ainakin minut jatkamaan peliä niin kauan (putkeen), kunnes tänään pelasin sen läpi ja se viihde loppui. :(2 päivää se viihdepläjäys kesti, eli ei todellakaan liian pitkä peli. Tosin oisi voinut olla hienoa päästä itse asiassa ulos koko paikasta ja joutua taistelemaan vaikkapa siellä, eikä vain tympeästi loppua johonkin videoon…
Ainoastaan mikä jäi mietityttämään niin:
Grafiikka voi olla teistä muista hienoa, mutta minä en ole mitenkään vakuuttunut. Varsinkaan kun jo vuonna 2004 tällä samalla Unreal 3 enginellä oltiin saatu demotettua hienoa grafiikkaa 6800 ultralla… Miten voi olla että 3 vuotta myöhemmin tällä pelimoottorilla tehty peli näyttää aivan eri tasoiselta, paljon huonompi fysiikkamallinnus(varsinkin kun sen ruudunpäivitys on tyliin jotain 10), Epäterävät varjot, jotkut yksinkertaiset peilaus- ja valaistusefektit jotka näyttävät enemmänkin kumilta, paikoittain karseat textuurit jne.. :(Onko tähän syypäänä yksinkertaisesti konsolit, vai se, ettei tekijänä ollut epic? Siihen en osaa vastata :P
- 24.
- 25.
-
Te ootte vielä noin lapsellisia.
- 26.
-
Kankipappa, kiitti spoileista!
Perkeleen paviaani.. - 27.
- 28.
-
Ei kyllä vakuuttanut yhtään PC demon perusteella. Hehkutetut vesiefektit ei nyt ihan _niin_ mullistavia olleet. Viskin juominen pisti ruudun sekaisin hetkeksi ja maailma tuntui humalaiselta, mutta muuta ei oikein voi sanoa. Nämä pikatumut haihtuivat noin 10 sekunnissa.
Bioshock ei toiminut meikäläiseen. Samanlaista putkiräiskintää on nähty aiemminkin, Doom 3:n taitaa saada kympillä jo alekorista joten ostaisin senkin mieluummin. :)
- 29.
- 30.
-
Heh, konsolipelaajistahan tämä on mahtava ei-putkijuoksu upealla grafiikalla, pc:llä tämmönen normiputkiräiskintä tosiaan nähtiin jo monta vuotta sitten grafiikan suhteen (pyörii omalla C2d/8800gtx-myllyllä todellakin kaikki karkit maksimissa ilman tuhinaa), tekoälyä nyt mainitsemattakaan - se oli jo ensimmäisessä Half Lifessa parempaa vuonna -98.
Ja putkijuoksua tämä tosiaan on, antaa vain konsolimiehille illuusion päinvastaisesta, kun eivät ole muuta nähneet. Kannattaa tutustua pc-versioon OFP:sta, Silent Hunter 3 ja 4:seen ja ARMA:n, niin se illuusio karisee kuin maanantaiset rusinat varpaiden välistä lauantai iltana.Mutta tunnelma, tarina ja pelin eteneminen koukutti allekirjottaneen ihan ykkösellä, sen takia voin suositella jopa paatuneemmallekkin pc-miehelle.
- 31.
-
Miksi tätä pidetään normiräiskintänä, eritoten PC:lle? Olen jo sen verran vanha pappa että pelkät FPS:t ei enää jaksa innostaa. Se, että uudessa kentässä tulee ihan uusia vihulaisia ja ihan uusia aseita ei ole minulle riittävä kannustin pelata mitään peliä. Bioshockia edeltävä joka vetosi oli Half-Life 2.
Tarvitaan jotain, joka rikkoo sen räiskinnän, ja sitä Bioshockissa on vaikka kahteen peliin: plasmidit, tonicit, häkkäykset, asepäivitykset, ympäristön hyödyntäminen ja siihen vaikuttaminen, saada muut tappelemaan puolestasi, vihollisten kuvaaminen, jne jne. Gravity Gun oli HL2:ssa SE juttu, Bioshockissa telekineesi on vain yksi monista plasmideista (joskin rajotetumpi kuin gravity gun).
Grafiikka säväytti kyllä, mutta suurin ansio on upealla designilla. Alueet todellakin tuntuvat 40-lukulaisilta ja ne ihan oikeasti tuntuvat paikoilta mitä niiden on tarkoituskin olla, eivät vain lavastetuilta taisteluareenoilta.
Juoni on kuitenkin se kaikista tyrmäävin, koska se ei tunnu tippaakaan päälleliimatulta. Yleensä räiskintäpeleissä juoni on mitäänsanomatonta höttöä, pelkkä tekosyy taistella erilaisilla areenoilla erilaisia vihollisia vastaan erilaisin asein. Syy, miksi päähenkilö joutuu jatkuvasti tappelemaan ja missä milloinkin, on hyvin perusteltu. Hetkeäkään ei ole tarvinnut ajatella että ”ei tuossa ollut mitään järkeä”. Lopullisena kuorrutuksena on ääninauhojen kautta pala palalta avautuva kertomus niistä tapahtumista jotka johtivat siihen tilanteeseen mihin pelaajan hahmo saapuu.
Kaiken kaikkiaan, omasta mielestäni Bioshock on paras FPS koskaan, koska se on paljon muutakin kuin pelkkä räiskintäpeli.
- 32.
-
En pidä pelistä. Huono grafiikka ja tylsä tekoäly. Ostan mielummin lätkäpelin.
- 33.
-
Erinomaista. Koska pidän System Shock -peleistä ja Unreal-peleistä (huom. Unreal 3 -moottori), niin tämä on varmasti pakkohankinta. Pidän myös siitä, että ympäristöä voi käyttää vapaasti ja siitä että tutkittavaa riittää melkein loputtomiin.
Ainoat 3 vikaa tässä pelissä ovat:
- Ylimääräinen resurssisyöppö PC:lle
- Liikaa verta (saakohan sen pois päältä?)
- Aivoton väkivaltaisuus - 34.
-
”- Aivoton väkivaltaisuus” tähän löytyy syy pelin juonesta ;)
Kommentit
Keskustelut
Facebook