Brothers in Arms: Hell's Highway (PC, PS3, 360)
6.10.2008
Tero
Aihealueet: PC, PlayStation 3, Xbox 360, Räiskintäpelit, Toimintapelit, Galleria, K18, Moninpelit
Toinen maailmansota on viihdeteollisuuden runsaudensarvi. Aihetta käsitteleviä elokuvia, sarjoja ja pelejä ilmestyy edelleen jatkuvalla syötöllä. Elokuvapuolella on viime aikoina alkanut esiintymään jo merkkejä paremmasta, mutta pelit ovat jääneet yhdentekevien skriptiräiskintöjen tasolle. Aihepiirillä ei uskalleta edes herkutella, vaan lajityyppi on jumahtanut ilmeisen pysyvästi jenkkinäkökulmaan ja Normandian maihinnousun jälkeisiin tapahtumiin.
Tässä kapeakatseisessa ja ankeassa joukossa on vuoden 2005 jälkeen ollut yksi iloinen poikkeus: Gearboxin Brothers in Arms -sarja. Kuten lähes samanniminen televisiosarjakin, toi BiA inhimillistä ja saippuamaista aspektia perinteisesti niin kasvottomaan ja tympeään sotimiseen, jossa juoni oli vain keino sitoa räiskintäepisodit loogiseksi tai lähes loogiseksi kokonaisuudeksi. Nyt sarja on viimein saapunut uuden sukupolven konsoleille, mutta millä eväillä?
Pelin päähenkilö on sarjan ensimmäisen pelin tapaan Matthew Baker, nyt ylikersantiksi ylennettynä. Pelin tapahtumat seuraavat Bakerin ja tämän johtaman 101. divisioonan edesottamuksia operaatio Market Gardenin aikaan. Tapahtumat pyörivät pääosin Eindhovenin kaupungin valtauksen ja sen puolustamisen ympärillä. Pelin nimi juontaa historiansa Eindhoveniin johtavasta kapeasta rintamalinjojen läpi tunkevasta kaistaleesta, jota varuste- ja ammuspulasta kärsineet liittoutuneet joutuivat puolustamaan saksalaisten II SS Panzer Corpseja vastaan.
Kuten tavallista, iso osa pelin viihdyttävyydestä on edelleen sotilaiden välisissä henkilökemioissa ja jännitteissä. Persoonapuolella homma pyörii varsin pitkälle Bakerin mielenterveyden ympärillä: sodan aikana nähdyt kauheudet ja Bakerin ylitunteileva persoona johtavat henkisiin ongelmiin, jotka pahimmassa tapauksessa voivat romuttaa tämän johtamis- tai taistelukyvyn. PTSD on sotapeleissä sen verran vähän käsitelty aihe, että sen esittely on paitsi ajankohtaista, myös varsin tuoretta.
Ainoa isompi moka henkilöiden suhteen on se, että aikaisempia sarjan pelejä pelaamattomille henkilöhahmot avataan varsin tunteettomasti ja huonosti. Uusi pelaaja onkin auttamattoman pihalla, kun peli lähes järjestäen olettaa että aikaisemmat tapahtumat ovat tiedossa..
Annan teille mukautetun huokkauskäskyn
Elämä Hell’s Highwayn juoksuhaudoissa on astetta miellyttävämpää kuin sotamies Väätäisellä kuuluisassa Kummelit-sketsissä. Ammuksia piisaa ja tehtävästä riippuen Bakerin mukana häärii yksi tahi useampi ryhmä, joiden käskyttäminen on pelin kohokohta. Perinteisesti skriptiräiskinnöissä mukana roikkuvat oman puolen sotilaat ovat puoliturhaa tykinruokaa, joka ei saa mitään aikaiseksi ja joka ei juuri kiinnosta vihollisen joukkoja. Ei tällä kertaa.
Ryhmien käskyttäminen ja niiden luova käyttäminen ovat etenemisen ja hengissä pysymisen kannalta olennaisessa asemassa. Jos ei muuten, niin linjojen takana ramboilukin helpottuu kun osa teutoonien huomiosta on keskittynyt marjapuskan takana tuliluikkujaan heiluttavaan rynnäkköryhmään. Käskytettävien hyvinvoinnista täytyy kuitenkin pitää huolta, ja reittivalinnoissa kannattaa olla huolellinen.
Pääosin sankarit osaavat etsiä reittinsä uuteen asemapaikkaan ihan fiksusti, mutta tähän ei kannata luottaa. Mihinkään kovin suureen tunteiluun ei miestappioiden edessä kuitenkaan tarvitse sortua, rintamalla kaatuvat sotilaat palaavat henkiin yleensä seuraavassa tallennuspisteessä.
Apujoukkojen käskyttämisen, saksalaisten asemoitumisen ja huomattavan ylivoiman vuoksi pelin tempo on todella hidas. Asemesta toiseen pikkuhiljaa eteneminen on yleensä kannattavin etenemisreitti, sillä Baker ei kestä kovinkaan paljoa vahinkoa. Ei-niin-realistisesti sankarimme kuitenkin regeneroituu huippukuntoon parissa sekunnissa, kunhan saa olla hetken rauhassa. Peliä ei siten voi kutsua kovin realistiseksi ainakaan perustasolla, mutta toisaalta harvemmin pelejä sen takia pelataan. Suojien takana kyräily ja sieltä tulittaminen on tehty poikkeuksellisen hyvin, tehden maastossa etenemisen ja sisätilatappelut huomattavasti aikaisempaa miellyttävämmiksi.
Sodan raakuuden kuvaamisessa peli jää hiukan puolitiehen. Komeat pääosumat ja esimerkiksi useamman hunnin kerralla teilaavat kranaatti-iskut palkitaan asianmukaisilla veri- ja hidastusefekteillä, mutta mihinkään irtojäsenillä ja suolenpätkillä käytäviin kaaosbakkanaaleihin ei valitettavasti päästä.
Muuten tekninen toteutus on kohtuullista. Peli käyttää muokattua Unreal 3 -moottoria, mitä on sinänsä hiukan vaikea uskoa, koska esimerkiksi Unreal Tournament 3 ja Mass Effect loihtivat samoilla lähtökohdilla huomattavasti sulavampaa ja kauniimpaa grafiikkaa. Ruma peli ei missään tapauksessa ole, mutta ero muihin UE-peleihin on selkeä. Vielä harmittavammaksi eron tekee se, että ruudunpäivitys tökkii toisinaan ihmeellisesti. Ääninäyttely toimii ja patrioottihenkinen musiikki on teemaan sopivaa, totta kai.
Rimaa hipoen
En perinteisesti juuri ole piitannut skriptäiskinnöistä, joten jos yksi niistä saa pidettyä edes hetken otteessaan, jotain on tehty oikein. Apujoukkojen käskyttäminen on hoidettu yksinkertaisesti ja toimivasti, tuoden perinteiseen sotimiseen uudenlaisen ulottuvuuden. Tehtäviltä voisi tietenkin toivoa hiukan suurempaa vaihtelua, mutta kaikkea ei voi saada.
Pari juttua jäi kismittämään. Oli sitten kuinka realistista tahansa, on peli allekirjoittaneen makuun ehkä liiankin hidastempoinen. Puskissa ja muurien takana kykkiminen ja jyvätähtäimellä horisonttiin sihtailu eivät ole ihan sitä pelin parasta antia, mutta onneksi vauhdikkaampiakin jaksoja löytyy.
Ilmeisesti Xbox 360 -versiosta johtuneessa laiskuudenpuuskassa tulitusnäppäin on siirretty R2:een, eikä vaihtaminen onnistu. Vanha koira ei opi uusia temppuja, ja arvatkaa kuinka monta kertaa R1:een pakotettu kranaatinheitto aktualisoitui jaloissa tai muuten väärässä paikassa pyörivänä ikävänä yllätyksenä?
Lisäksi pitää Jukan tavoin avautua siitä, kuinka lajityyppi on jumahtanut osapuolten ja skenaarioiden osalta syvään, syvään suohon. Miksi aina sama iänikuinen jenkkinäkökulma, jossa kaikkivoivat amerikkalaiset pelastavat omista asioistaan huolehtimaan kykenemättömät eurooppalaiset pälkähästä. Missä pelit saksalaisten, japanilaisten tai neuvostoliittolaisten sotilaiden näkökulmasta tai esimerkiksi Afrikan rintamalta? Luulisi että pikkuhiljaa voitaisiin alkaa käsittelemään tapahtumia myös toiselta puolelta, tapahtumista on kuitenkin jo yli kuusikymmentä vuotta aikaa.
Brothers in Arms: Hell’s Highway on kaavoihinsa kangistuneen skriptiräiskintägenren priimakamaa, jonka luulisi uppoavan lajityypin ystäviin. Toisaalta se ei kyllä räjäytä tajuntaa millään tasolla. Tällä kertaa armo käy vielä oikeudessa, mutta neljättä kertaa näillä eväillä tuskin enää pärjätään. Ainakin minä kaipaisin pikku hiljaa jo vähän uutta näkökulmaa ja jotain täysin toisenlaista kokemusta.
Tekijä: Gearbox
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: Playstation 3
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Tulossa: PC
Pelaajia: 1-20
Pelin kotisivu: http://brothersinarmsgame.us.ubi.com
Lisää aiheesta
Brothers in Arms: Hells Highway -ensikosketus - taktista räiskintää länsirintamalla
Brothers in Arms: Hell’s Highway – uusia kuvia ja video
Lue myös
Syphon Filter: Dark Mirror (PSP, PS2)
The Witcher Enhanced Edition (PC)
Warhammer Online: Age of Reckoning (PC)
Xbox Live Arcade -pelit testissä (osa 5)
Tero Lehtiniemi
Kuvagalleria
- 1.
-
taas yks loistava peli..et ei helvetti
- 2.
-
Mikä tuo Brothers in Arms -tv-sarja lienee? Mikäli sellainen on olemassa niin pitäisi kai katsoa. Lähin tuohon nimeen viittaava lienee Band of Brothers.
- 3.
-
PC:llä hyvä,edelliset osat hyviä,pitää testata tämäkin.Ei millään hemmetin äksäpoksillä tms.
- 4.
-
Band of brothers on (pikku ”viat”mukaan lukien)ehkäpä paras 10-osainen tv-sarja koskaan.Onhan se tullut vasta 3 kertaa telkusta… http://www.imdb.com/title/tt0185906/ 9.6/10 ei huono.
- 5.
-
”Missä pelit saksalaisten, japanilaisten tai neuvostoliittolaisten sotilaiden näkökulmasta tai esimerkiksi Afrikan rintamalta? Luulisi että pikkuhiljaa voitaisiin alkaa käsittelemään tapahtumia myös toiselta puolelta, tapahtumista on kuitenkin jo yli kuusikymmentä vuotta aikaa”
-Call of dutyt?
- 6.
-
Call of Dutyissä on nähty englantia puhuvia neukkuja ja puolalaisia, mutta missään niistä ei olla uskallettu päästää pelaajaa ”väärälle” puolelle muuten kuin moninpelissä. Eli ei saksalaisia, italialaisia, suomalaisia, japanilaisia, romanialaisia, unkarilaisia tai mitään muuta arveluttavaa.
- 7.
-
Joko tämä on tullut kauppoihin? o.O
- 8.
-
Onhan tää ollut kaupoissa 1.5 viikkoa - omani myin juuri takaisin tunti sitten GameStoppiin.
Ei oikein säväyttänyt, kertakäyttöviihdettä. Hahmoista ei tosiaan kerrottu mitään (edelliset osat pelaamatta) joten ei juuri kiinnosta miten kavereille käy sodan edetessä. Tehtävissä ei ole mitään muuta tehtävää kuin suojasta ampuminen joten aika yksinkertainen tämä oli.
950 pistettä gamerscoreen (12 viikon/100 päivän achievementteihin on olemassa helppo niksi jolla ne saa auki ~90 minuutissa) ja siinä kaikki. Moninpeliä en viitsinyt edes kokeilla.
Teknisesti huono, ruudunpäivitys tökki usein. Graafisesti huono, Medal of Honor Airbornen loppupään kentät on edelleen niitä kauneimpia konsolileveleitä.
Aika turha tekele siis.
- 9.
-
yksi suuri virhe tässä nyt on! Tää on testattu jollain hemmetin playstationilla, no sattuuhan sitä virheitä jokaiselle.
- 10.
-
Taas tämmöstä konsolishittiä pitihän se arvata.
- 11.
-
9.
Sä oot yksi suuri virhe!
- 12.
-
no mutta onneksi uudessa call of dutyssä ollaan taas toisessa maailmansodassa jenkkisotilaana! ei pääse perusasiat unohtuun! :DD
- 13.
-
Olen hyvinkin samaa mieltä pelisarjasta arvostelijan kanssa. Kavereiden käskyttäminen toimii hyvin, mutta tekee pelistä samalla ehkä liian helppoa. Esmes NPC:den ammukset tulevat jostain loppumattomasta repusta. Kuitenkin vihollisen vyöryttäminen on varsin hauskaa.
Kuitenkin jos hyvää ammuskelu peliä tahtoo pelata muutenkin kuin jenkkilän supersotilaan silmistä, niin suosittelen ilman muuta Hidden and Dangerous 2:sta. Britit ne kovia jätkiä ovat. =)
- 14.
-
”Annan teille mukautetun huokkauskäskyn” :D
Saa nähdä jaksaako kiinnostaa…WW2…pfff
- 15.
-
Huoh! En pelaa enää ensimmäistäkään ww2 peliä, joka on tehty jenkien näkökulmasta!!
Red Orchestra FTW!!
- 16.
-
Tänhän piti tulla jo syksyllä 2007 mutta julkaisu siirtoja tuli 4 kertaa joten odotin peliä yli vuoden ja nyt vihdoin se tuli!
- 17.
-
tuota noin,,,missä peukut?:)
- 18.
-
@16 Viivästyksen syyhän oli PS3:ssa ja sen hyvässä ohjelmoitavuudessa =) PC ja s.hitbox versiot olivat jo kutakuinkin valmiit vuosi sitten.
Toivottavasti nyt ei olisi pilattu koko peliä kun aikaisemmat ovat olleet omasta mielestä kohtuu asiallisia teoksia.
- 19.
-
@2
Juurikin Band of brothersista kyse.
”Kuten LÄHES samanniminen televisiosarjakin” - 20.
-
Jep itse annan anteeksi grafiikat juurikin tuon takia että vuosi sitten oli valmis.. Kiitos PS3:n saamme sen vasta nyt käsiimme.
Iha hyvä peli on jos ei anna joidenkin epäloogisuuksien takia ärsyttää, esimerkiksi jotku reitit vaikuttavat siltä et tuonne pitäisi päästä, mutta ei vain pääse. Taloissa mm. ovet ovat sen näköisiä että kahvaa saisi käännettyä mutta ei.
Mukavaa aivopähkinää korkeammalla vaikeusasteella.
- 21.
-
Vissiin huonosti on tämä optimoitu boksille kun kerta tökkii (mikä ihmetyttää jos on muka odotellut vuoden ps3 version valmistumista) kun ei oo vielä suuremmin tökkiny pc:llä tappiasetuksilla pelatessa, kokoonpano: amd x2 4200+, 8800 gts 512, 4gb ram ja vista 64. Ja tykkään pelistä vaikkei hirveästi vaihtelua ole, mutta tunnelmaa kuitenkin riittää, ainakin loppua kohti.
- 22.
-
Juu elikäs tarkemmin vilkaistuani huomasin testiversion olleen ps3:lle. Onkos siinä boksiversiossa tahmailua havaittavissa?
- 23.
-
Mielestäni aivan loistava peli, niinkuin odotinkin. Pelaaminen on viihdyttävää ja koukkaamisten ja suojatulien miettiminen ei vieläkään kyllästytä, vaikka kaikki kolme peliä onkin pelattu. Moninveroisesti parempi peli kuin yleensä ww2-pelit, cod2:ssa varmasti kymmenien tuhansien viholllisten teloittaminen peräjälkeen, järjetön ja päämäärätön räiskiminen ottaa päähän. Airbornessa on sama juttu, mutta se ei näytä vielä riittävän, vaan mukaan oli pakko törkätä niitä mg42:sta kantavia supermiehiä, joita ei saa hengiltä sitten millään, kestävät varmasti kuusi pääosumaa. Hell's highwayssa ei putkilomaisuus häiritse, itseä vain aina ahdistaa kun on liikaa reittejä. Tähätääminen olisi mielestäni voinut olla edellisten pelien tapaan hieman hankalampaa. Fiilis pelatessa on erinomaisesti kohdallaan, vaikka tekoäly toisinaan tekeekin temput.
Pelin paras puoli on ehdottomasti juoni, aivan kuin sotaelokuvaa katsoisi ja pääsisi itse vielä taistelemaankin. Monilla osa-alueilla (esim. juonessa) pelille ei ole mitään haastajaa, kaikki muut ww2-pelit ovat sitä samaa pullamössöä. Jos jokin asia on nähty, niin se on se pullamössösotiminen, ei länsirintama.
- 24.
-
Parin tunnin testin jälkeen tuntuisi olevan pettymys. Mitään uutta ei ole tosiaan keksitty, vaan samaa vanhaa tarjotaan, tällä kertaa jonkilaisella juonen tapaisella maustettuna. Itse en saa tuosta juonesta ainakaan näin alkuosassa mitään irti. Kaikki mortit näyttävät samallaisilta kumiukoilta naamaa myöten, lukuunottamatta stereotyyppi-italiaanoa.
Harmittaa. Parin tehtävän jälkeen näyttäisi kovasti siltä että samoja maisemia kahlataan toistuvasti kuten ensimmäisessäkin BIA:ssa. Lisäksi paljon hehkutettu flankkaaminen tuntuu hieman tympeältä, kun pelissä ei mitään muuta nyt sitten olekaan. Call Of Duteissa flankkaaminen on pelaajalähtöistä, ei pelin sanelemaa, ja pakkopullana homma tuntuu hieman puuduttavalta. ”Jätä ne taas ampumaan, koukkaa takaa kun eestä ei saa mitään aikaseksi”. Puuh.
Periaatteessa laadukasta jälkeä, mutta jotain uutta pitäis kyllä oikeasti alkaa saamaan tämän perusshaissen tilalle. Engine sikäli hyvä että 1920x1200 täysillä asetuksilla pyöri sulavasti 8800 GT + e2160 @ 2.2ghz. Eihän tuo häikäisevän kaunis peli olekaan, mutta sulavuudesta plussaa.
Kommentit
Keskustelut
Facebook