Dome

Alustat:
3DS
Kolikkopelit
Konsolit
Laitteet
Linux
Mac
Mobiili
PC
PlayStation 3
PlayStation 4
PlayStation Vita
Retro
Wii
Wii U
Xbox 360
Xbox One

Close Combat: Panthers in the Fog (PC)

27.2.2013
Leevi

Close Combat Panthers in the Fog, Matrix Games, toinen maailmansota, Normandia, Close Combat

Aihealueet: PC, Strategia- ja sotapelit, Galleria, Moninpelit

Tekijä: Matrix Games / Slitherine
Julkaisija: Matrix Games / Slitherine
Testattu: PC Windows 7, AMD V-Series V160 2.4 Ghz, 2 Gt muistia, ATI Mobility Radeon HD 4250
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP/Vista/7, 800 MHz prosessori, 1 Gt muistia, 256 Mt näytönohjain
Pelaajia: 1, 2 (internetissä)
Muuta: Ladattava peli, hinta 31.99€
Pelin kotisivu: Close Combat Panthers in the Fog
Arvostelija: Leevi Rantala


Panthers in the Fog on ensimmäinen kosketukseni Close Combat -pelisarjaan. En tavallisesti juurikaan välitä reaaliaikaisista strategiapeleistä, koska en pidä niiden hektisestä luonteesta. Pelaaminen tuntuu niissä usein taantuvan kaoottiseksi räpeltämiseksi, kun miljoonaa erilaista yksikköä pitäisi ehtiä johtamaan seitsemässä paikassa yhtä aikaa. Panthers in the Fog kuitenkin osoitti minulle, että oikein tehtynä reaaliaikaiset strategiapelit voivat olla oikein hyviä pelejä.

Pelattavaa riittää runsaasti. Mukana on pitkä liuta yksittäisiä taisteluja, seitsemän vähän pidempää operaatiota ja yhden käden sormilla laskettava määrä pitkiä kampanjoita. Tosin pitkäaikaista hupia saa vain kampanjoista. Ennen pitkille sotaretkille syöksymistä kannattaa tosin harjoitella ensin taktisia ja strategisia kuvioita yksittäisten taistelujen ja operaatioiden avulla.

Yksittäiset kahinat toimivat lähinnä hyödyllisinä apuvälineinä taistelutantereiden tutkiskeluun ja sotimisen opetteluun. Operaatiot ovat seuraava askel matkalla kohti suurempia sotanäyttämöjä. Niissä on käytössä pienehköksi rajattu ala karttaa, jossa voi harjoitella muun muassa komppanioiden siirtelemistä oikeisiin hyökkäysasemiin sekä reservin pyörittämistä.

Pitkät kampanjat ovat pelin ydin. Niissä amerikkalaiset ja saksalaiset ottavat yhteen kukkulan numero 314 ympärillä. Nyppylästä väännetään kättä oikein urakalla, sillä se tarjoaa hallitsijalleen hyvät tähystyspaikat ympäröiville alueille. Vihollisen suunnitelmat on helpompi yrittää pilata, kun hänen liikkeitään pystyy seuraamaan. Vastaavasti omat kierot suunnitelmat on tällöin helpompi piilottaa vastapuolelta. Virnettä on vaikea pitää kurissa, kun hämäysliikkeen turvin suoritettu koukkausliike iskee reiän vastustajan heikentyneeseen rintamalinjaan.

Kampanjat eivät todellakaan ole mitään muutaman illan istuntoja, mutta se ei haittaa ollenkaan. Pitkiä sotaretkiä on mukava tahkota ja sellaisen päätyttyä tuntuu todella siltä, että on ollut osa jotain suurta. Sitten täytyykin hypätä vastapuolen puikkoihin ja pelata koko kampanja läpi toisella osapuolella. Pitkäikäisyyttä siis löytyy oikein mukavasti.

Kaoottisia, mutta hallittavia taktisia kärhämiä

Kuten jo alkukappaleessa mainitsin, en yleensä pidä reaaliaikaisista strategiapeleistä. Tässä pelissä on kuitenkin pari asiaa, jotka onnistuivat liimaamaan minut ruudun ääreen. Omien joukkojen määrä pysyy koko ajan inhimillisellä tasolla, joten peli ei mene sähläämiseksi. Lisäksi jokaisella pikkuisella soltulla on oma luonteensa, joten käskettävänä ei ole pelkkää harmaata massaa.

Käskytettävät joukot koostuvat pääosin jalkaväkiryhmistä ja yksittäisistä tankeista. Mukana on myös pienempiä yksiköitä, kuten kranaatinheitin- ja panssarintorjuntaryhmät. Jokaista pikku-ukkoa ei tarvitse komentaa erikseen, vaan ryhmät toimivat kokonaisuuksina. He osaavat jopa automaattisesti hyödyntää erilaisia maastonmuotoja, joten pelaajan ei tarvitse rasittaa itseään pienellä nysväämisellä. Tosin esimerkiksi tankeille kannattaa ajoittain määrätä tarkat ajoreitit. Välillä kuskit päättävät pistää mutkat suoriksi ja hurauttavat määränpäähän läheisen pöpelikön kautta. Päätin ottaa ohjat tiukasti käsiini sen jälkeen, kun olin muutaman kerran todistanut tankin juuttumista keskelle risukkoa.

On myös mukava huomata, että tässä pelissä joukot eivät tottele mukisematta pelaajan päähänpistoja. Jos ryhmän pistää juoksemaan pellon yli samalla kun vastustaja paukuttaa kivääreillään vastatulta, voi olla varma siitä että sotilaat eivät käskyä tottele. Tuloksena on todennäköisesti pari haavoittunutta ja sekalainen sakki kavereita ryömimässä lähimpään suojaan. Tämä pakottaa miettimään asioita vähän eri tavalla, sillä pahimmassa tapauksessa lamaantuneita janttereita ei voi käskeä enää tekemään mitään. Lisäksi tappiot ja paniikkiin joutuneet joukot nakertavat kokonaismoraalia, jonka murtuminen tarkoittaa automaattista taistelukentältä pakenemista.

Kahinoista selvinneet soltut keräävät kokemusta, joten useissa tulitaisteluissa karaistuneilta joukoilta voi vaatia enemmän kuin tuoreilta täydennysmiehiltä. Tosin arvokkaiden veteraanien menetys kirpaisee myös huomattavasti enemmän.

Edestakaisin aaltoilevat taistelut

Taistelut voitetaan valloittamalla kartalla näkyviä kriittisiä alueita. Niitä on runsaasti jokaisella kartanpalasella ja ne ovat vielä inhottavasti levällään. Kaikkien valloittaminen kerralla olisi mahdoton tehtävä, joten onneksi niitä voi haalia haltuunsa hiljalleen. Jokainen valloitettu alue toimii seuraavassa taistelussa uutena aloituspaikkana, mikä taas tuo enemmän liikkumavaraa joukoille. Mikäli vastustajan voi ajaa pakosalle murtamalla miesten moraalin, saa palkinnoksi pari lisäaluetta. Ratkaisu on mielestäni toimiva, sillä se tuo kampanjan yksittäisiin taisteluihin mukavaa jatkuvuutta.

Sumuiset maisemat

Panthers in the Fog on nätin näköinen peli. Maastot ovat yksityiskohtaisia ja värikkäitä ja pienet sotilaat ja tankit pystyy pääasiassa erottamaan hyvin taustoista. Valitettavasti nimensä mukaisesti pelin aamut ovat täynnä sumua, mikä tekee näkemisestä välillä hankalaa.

Asia luvataan korjata seuraavan päivityksen myötä. Silloin sumun saa kytkettyä halutessaan pois päältä. Tällä hetkellä sumun voi editoida pois manuaalisesti, mutta silloin lähtevät pois myös kaikki sen tuomat haitat sotilaiden havaitsemiseen.

Pakollinen loppukaneetti

Täytyy sanoa, että pidin Panthers in the Fog -pelistä. Se tarjoaa miellyttävän kaoottisia, mutta samalla kuitenkin hallittavia taisteluja. Kampanjassa puolestaan vaaditaan suurempien linjojen hallitsemista ja etenkin tehokkaan reservin kierrättämistä. Samoilla ukoilla ei kannata sotia liian pitkään, tai tuloksena on vain ojissa makaavia rättiväsyneitä sotilaita. Peli herätti myös kiinnostuksen sarjan aikaisempia osia kohtaan. Ehkä sieltä löytyy lisää kelpo pelejä sitten, kun olen ehtinyt kaluta viimeisimmän osan puhki. Siihen menee kuitenkin vielä pitkään.

 

Lisää aiheesta

Close Combat: Panthers in the Fog -ennakko (PC)

Close Combat: The Longest Day (PC)

Close Combat: Wacht am Rhein (PC) 

Close Combat: Modern Tactics (PC)

Close Combat: Cross of Iron (PC)

Lue myös

Aliens: Colonial Marines (PC, PS3, Xbox 360)

Battle of the Bulge (iOS)

Commander the Great War (PC)

Cortex Command (PC)

Ninja Gaiden 3: Razor’s Edge (Wii U)

Port Royale 3: Pirates and Merchants (PC, PS3, Xbox 360)

The Cave (PC, PS3, Xbox 360)

 

 

Kuvagalleria

Leevi Rantala

1.

Close Combat The Longest Day on varsin hyvä peli, jota kannattaa vilkaista jos tämä kolahti. Tekoäly on ollut lievästi ongelmallinen ainakin ennen, että ei tule oikein enään itse pelailtua. Toki tuo on voinut korjaantua tässä uusimmassa pelissä. Muuten varsin mukavia ja nostalgisia pelejä.

2.

Itsekkään en ole koskaan pitänyt reaaliaikaklikkailuista, mutta tämä pistetään harkintaan. Pieni yksikkömäärä, hidas tempo ja oikea taktisuus kuulostaa hyvältä.

3.

Mitenkä vastapuolen AI toimii? Hyvin, huonosti vai hyvin huonosti? Muistan tykänneeni CC-sarjan vanhasta pelistä A Bridge Too Far:sta siihen saakka, kunnes hoksasin jonkun typerän AI-bugin, joka mahdollisti tietokoneen joukkojen helpon lyömisen toistuvasti samalla kaavalla. Vastaava tilanne oli sitten myöhemmin Blizkrieg-pelin kanssa. :I

4.

Edelliseen lisäyksenä, että nuo ryömivät ukot näyttävät kyllä hyvin paljon samalta kuin silloin v. -97(?) julkaistussa pelissä. Että en ehkä tämän pelin graafista ulkoasua olisi ensimmäisenä ylistämässä. :)

5.

Eipä ole laitevaatimuksilla pilattu. Saatan hyvinkin pistää hankintalistalle.

6.

”Edelliseen lisäyksenä, että nuo ryömivät ukot näyttävät kyllä hyvin paljon samalta kuin silloin v. -97(?) julkaistussa pelissä.”

Täsmennettäköön, että ensikertaa CC-sarjaan koskeneelle kiva pikseligraffa näyttää toki hyvältä. Panthers on kuitenkin wanhallekin kivemman näköinen, sillä grafiikka on (omg!) värikkäämpää. Enemmän bittejä! Eli tällä rintamalla on tehty ihan edistysaskeleita :)

tv,
jok

7.

JOK, mitäs mieltä olit tuosta tekoälystä, jos siis olet peliä kokeillut?

Kirjaudu sisään

Kommentointi tässä osiossa on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille. Jos sinulla ei vielä ole tunnusta, rekisteröidy käyttäjäksi. Salasana hukassa?

Takaisin ylös